Luuk. 19:41–48
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19
Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.
Tämä on Pyhä evankeliumi!
Tämän sunnuntain aihe on etsikkoaikoja. Tämä sunnuntai sijoittuu Jerusalemin temppelin kalenterivuodessa tuhon aikoihin heinä-elokuuhun. Jeesuksen sanat ennakoivat 40 vuotta myöhemmin tapahtuvaa temppelin hävitystä. Itselle tuo aihe kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä. Kuin joku huutaisi: ”Älä kulje onnesi ohi!” tai ”itse asiassa kuljit jo!”. Ilmassa on mielikuva menetetystä mahdollisuudesta, johon liittyy lopullinen kohtalo. Enää ei ole mahdollisuutta kääntyä. Mahdollisuuden, jossa on rajat – eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta.
Tuo etsikkoaika lienee kielemme isän Mikael Agricolan luomus, joka pohjautuu saksankieliseen sanaan heimgesucht, joka viittaa etsimiseen. Kuitenkin muissa kielissä alkuperäisen kreikankielinen sana episkopes on käännetty vierailuksi tai tarkastuskäynniksi. Tuosta samasta juuresta tulee sana episkopos, kaitsija tai valvoja, joka kirkossa viittaa piispaan, lauman kaitsijaan tai valvojaan.
Kyseessä on siis jonkinlainen erityinen Jumalan vierailun aika. Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Sanassa etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana kairos ja episkope. Etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.
Tämän Raamatun kohdan äärellä huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus puhkeaa itkuun Jerusalemin tähden. Juuri tekstimme edellä on toisenlainen tunnelma: Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia Hoosianna -huutojen säestämänä ja nyt kun pyhä kaupunki levittäytyy silmien eteen, Jeesus näkee sen kohtalon. Jeesus itkee ennakolta sitä, minkä tiesi olevan edessä. Hän myös tiesi syyn siihen – Jumala oli torjuttu, erityinen aika oli haaskattu – kansa kulki kohti tuhoa.
Jeesus lähestyy itkien: hän on tehnyt kaikkensa – Jeesus ei pakota ketään tulemaan luokseen…Missä on sinun rauhasi? (turvasi). Kuinka oleellinen kysymys tämä on tänäänkin. Kristittyjen turva ei ole kirkon rakenteissa, loisteliaassa menneisyydessä eikä kirkollisveronkannon luomassa yltäkylläisyydessä. Missä sinun turvasi on? Avatkoon Jumala silmämme näkemään, että turvamme on ainoastaan Jumalassa ja Hänen tahdossaan.
Jeesus puhdistaa temppelin kovin sanoin. Temppelistä oli tullut rosvojen luola – rosvothan eivät ryöstele omassa luolassaan, vaan sinne kokoavat saaliinsa piiloon ja piileskelevät siellä, pakenevat vastuutaan lain edessä. Muodollisesta jumalanpalveluksesta oli tullut epäjumalanpalvelusta. Jeremian kirjassa sanotaan: Jeremia 7:3-5 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.
Jumala käyttää historiassa valtakuntia ja valloittajia suunnitelmiensa toteuttamiseen. Historia voisi todellakin olla toisenlainen …. On siis todella kysymys parannuksen vaikutuksesta Jumalan toimintaan. On rukouksen aika. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Omien syntien tunnustamista hänelle. Kiitosta Hänen suurista töistään. Herra armahda kansaasi. Rukoilemme, että rakenna valtakuntaasi vielä, joka ei katoa. Jeesus teki kaiken sinun tähtesi, kuoli ristillä, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Onhan sinulla tämä rauha sydämessäsi!
Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.