Matt. 23:1–12
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 23
Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”
Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!
Tänään meitä kutsutaan tutkimaan itseämme, ei pintapuolisesti, vaan ytimiä myöden. Joku on ehkä kuullut tuon sanonnan: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin sanon.
Mitä on kristillinen elämä? Onko se yhä suurempien taakkojen kasaamista kannettavaksi, jotta voimme kutsua itseämme kristityiksi. Mooseksen istuin oli juutalaisuuden korkein hengellinen auktoriteetti. Lainopettajien tehtävänä oli tuli tulkita VT:n Mooseksen lakia. Jos he pysyivät kutsumuksessaan, he opettivat Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu. Kuitenkin lainopettajat kehittivät niistä lukemattomia yksityiskohtaisia sääntökokoelmia sälyttäen taakkoja kuulijoilleen.
Millainen paikka seurakunta on? Mikä toi sinut tänään jumalanpalvelukseen? Kammottavaa olisi, jos seurakunnasta jää sellainen kuva, että vain ne, jotka kelpaavat voivat tulla. Ne, jotka ovat saavuttaneet elämässään tietyn nuhteettomuuden tason pääsevät kynnyksen yli. Samalla kohta kutsuu meitä tutkimaan sitä, mitä seurakunta on? Emmehän me ole vain tapahtumajärjestäjä? Kaikella pitää olla syvempi tarkoitus etsiä Jumalan tahtoa ja olla Hänen yhteydessään.
Jumala ei koskaan kysy: miltä sinä näytät tai miten vertaudut muihin ihmisiin? Hän kysyy: Missä sinä olet? Jo Raamatun alkulehdillä Jumala etsii langennutta ihmistä, hän haluaa kohdata meidät. Hän tahtoo olla kanssamme. Jumala tahtoo kohdata sinut ja ottaa pois kaikki taakkasi ja kuormasi. Hän tahtoo puhdistaa jokaisen seurakunnan yhteydessä. Kun olin edellisviikonloppuna KesäSpirit -tapahtumassa Ideaparkissa, siellä norjalainen Öivind Augland puhui herätyksestä. Yksi sytyke sille hänen mukaansa oli se, että ollaan aitoja, totta. Se tarkoittaa läpinäkyvyyttä, totuudellisuutta – missä sinä olet? Seurakunta ei kutsu meitä ulkokultaisuuteen, vaan elävään suhteeseen Jumalan kanssa hänen valtakuntansa todellisuuteen, jossa ei ole kuin saman korkuisia paikkoja ristin juurella. Tällöin ylpeys ja omavoimaisuus häviää ja olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta.
2. Kor.12:9 Hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”
Kukaan ei voi mennä Jumalan paikalle (isä, oppimestari, rabbi). Jumalan arvovalta on kaikki opettajia suurempi. Hänen ilmoituksensa on Hänen sanaansa, joka on kaiken oikean opetuksen lähde. Hänen kunniaansa ja arvovaltaansa ei voi kukaan anastaa, jos näin tekee, asettuu Jumalan sijaan ja hän ei sitä voi sallia. Väärät opettajat ovat niitä, jotka eivät usko, että Jumala on ilmoittanut itsensä sanassaan Raamatussa ja erityisesti Jeesuksessa. Jeesus on se professori, jota meidän tulee kuulla. Hän kutsuu meitä kuitenkin veljikseen. Saamme olla Jumalan työtovereita, samalla viivalla jokainen, emme kunniantavoittelijoita, vaan palvellen toisiamme.
Antakaa Jeesuksen opettaa itseänne. Jeesuksen kuorma on kevyt. Matt. 11:28 ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” Hän avaa Jumalan koko rakkauden täyteyden eteemme. Hän kutsuu palvelemaan toinen toisiamme niillä lahjoilla joita hän on meille antanut.
Kristus alensi itsensä meidän syntisten itsensä palvelijaksi alistuen kärsimykseen ja kuolemaan meidän puolestamme. Meidän syntimme on sovitettu – kaikki ylpeys, ulkokultaisuus, väärän kunnian tavoittelu, muiden halveksunta, turhamaisuus ja se että uskomme oman kelvollisuutemme olevan ansio Jumalan edessä. Kaikki se on tehty tyhjäksi Kristuksen, todellisen opettajan ja palvelijan ristin työllä, sillä että hän otti nuo ja kaikki muut synnit kantaakseen ja toi meille rauhan Jumalan kanssa. Saamme olla lapsen asemassa ja tunnustaa sen, että me jäämme aina hänen oppilaiksi. Kiitos Jeesus että maksoit syntivelkamme ja olet Herramme.
Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.