Matt. 13:24–30
Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13
Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”
Tämä on Pyhä evankeliumi!
Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.
Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.
Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.
Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.
Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.
Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.
Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”
Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.
Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”
Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan