Luuk. 16:1–9
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 16
Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen:” Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’” Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”
Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!
Tänään olemme yhden vaikeimman vertauksen äärellä saarnatekstissämme. Näin ainakin voi päälle päin kuulostaa.
Kuulimme evankeliumitekstin, joka näyttäisi ajavan meidät ottamaan esimerkkiä petoksella hyötyvästä talousrikollisesta – epärehellisestä taloudenhoitajasta (kr. ekonomista), kyse oli taloushallinto managerista, joka vastasi isäntänsä taloudesta täysivaltaisesti, kuten esimerkiksi Joosef Vanhassa Testamentissa Potifarin talossa.
Mitä talouden hoitaja tekee:
Viiltävän realistinen tilannearvio (Mitä minä nyt teen?)
Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen (oman aseman säilyttäminen, häpeän välttäminen)
Mahdollisuuksien arviointi – mitä pelimerkkejä minulla on ja miten saan käännettyä tilanteen suosiolliseksi?
Kuinka sidon muita vääryyteeni, jotta en ole ainoa ketä syytetään?
Toimii nopeasti ja viekkaasti (kaiken älykkyytensä ja taitonsa antaen)
Törkeät alennukset velkoihin eivät voineet olla herättämättä velallisten huomiota.
Kiitollisuuden velka sitoo velallisen psykologisesti taloudenhoitajaan, kunnia kyseessä.
Tarkoitus on pelastaa oma nahka hinnalla millä hyvänsä. Omaa asemaa velallisten suuntaan hyväksikäyttäen.
Tämän äärellä emme riko seitsemättä käskyä: Älä varasta!
Terroristisen suunnitelman ”hienous” – 9/11 – voit nyt miettiä sitä viisautta ja hienosyistä älykkyyttä, jota iskun suunnittelijat ovat osoittaneet – taas… eettisesti teossa ei ole mitään ihailtavaa. Se oli lähes kolmentuhannen ihmisen murha, mutta teknisesti, älykkyyden ja taidollisuuden osalta kyseessä on jotain poikkeuksellista kyvykkyyttä osoittavaa.
Taloudenhoitajan kylmä ekonomia: mahdollisimman pienillä kuluilla mahdollisimman suuri voitto. Jakeissa kuusi ja seitsemän puhutaan kahdesta eri velasta. Sata astiaa (kreik. batos, hepr. bat, n. 35-40 litraa) tarkoittaa lähes 4 000 litraa oliiviöljyä. Sata tynnyriä (kreik. koros, hepr. kor, n. 350-400 litraa) on sekin valtava määrä, lähes 40 kuutiota, iso rekkakuormallinen viljaa. Näistä veloista saadun 'bonukset', 50 tai 20 prosenttia, olivat tuntuvia alennuksia.
Niinpä meidän tulee nyt tutkia tarkemmin, mihin Jeesus tällä kaikella oikein tähtää!
Jeesuksen sanojen: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset..” pitäisi herättää meidät mukavan leppoisasta asioiden kanssa askartelusta siihen, että kysymme itseltämme: Toimimmeko viisaasti Jumalan huoneen haltijoina – valon lapsina.
Tuhlaammeko me Jumalan omaisuutta? Omaisuuden tuhlaaminen (kreik. diaskorpidzoo) eli hajottaminen, hävittäminen tai levittäminen ei välttämättä ole tässä aktiivista ja tarkoituksellista, vaan voi olla myös passiivista leväperäisyyttä ja lepsuutta
Joskus luin talouslehteä ja artikkelissa toimitusjohtaja julisti: ”meidän pitää voittaa työntekijöiden sielut ja sydämet!”. Siis kyseessä oli yritysjohtaja ei kirkon piispa – Valon lasten löperyys ja heikko osaaminen saa Jeesukseltakin satikutia:
Valon lapsi on Jeesuksen palvelija ja Jeesuksen orja ja meidät on kutsuttu toimimaan viisaasti ja ahkerasti. Kuitenkin palvelutehtävässämme osoitamme päivittäin laiskuutta, epäröintiä, haluttomuutta, taitamattomuutta ja kaikenlaista Herramme tehtävien laistamista. Jotain saamme tehtyä sarallamme, mutta paljon jää tekemättä ja jokainen päivämme päättyy siihen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja seuraajilleen: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’. ”Emmekä me sitäkään mitä Herramme käskee tee, ainakaan kaikkea, emmekä ainakaan seuraavana päivänä.
Väärän mammonan käyttö?
Tämänpäiväinen tekstimme korostaa, että Jumalan lapsen tulee olla ei vain innokas väärän mammonan käyttäjä iankaikkisessa päämäärässään, vaan hänen tulee olla myös uskollinen ja pitkäjänteinen niin tehdessään… Se mikä meillä on, on 100%:sti Jumalan lahjaa ja vaikka se onkin meidän käyttöömme uskottu, se pysyy edelleen Jumalan 4 omaisuutena. Se on annettu meille, jotta voisimme tehdä runsaasti hyvää jakaen omastamme tarvitseville.
Ajallista hyvää pitää käyttää ystävyyden vahvistamiseen. Ystävyys kannattelee elämää monella tapaa. Todellista rikkautta ei ole se mitä varastoi itselleen vaan se minkä jakaa muille.
Sydämen asenne: (Luuk. 14:13–14) ”köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” Kun näin teemme, Jeesus sanoo meille, ”Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”
Avuksemme tämän vertauksen kanssa tulee seuraavat jakeet. Luuk. 16:10-14 antaa meille selityksen:
»Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?
Minulla on oikeus parempaan?? Miksi minulle annetaan tällaisia hommia? Sydämen asenteemme määrittää se KENELLE teen työtäni, oli se sitten mitä tahansa. Loppu viimeksi jokainen kutsumus on Jumalalta – Enenevässä määrin täytyy todeta, että olemme täydellisessä riippuvaisuussuhteessa Herraamme, vaikka haluaisimme ajatella olevamme itsemme herroja. Jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan näemme vaivaa. Samoin voima, motivaatio ja näky työssämme on riippuvat täysin siitä, mikä on suhteemme Kristukseen. Avaako hän vaikeassa tilanteessa silmämme näkemään ne taivaalliset sotajoukot, jotka ovat puolellamme. Kysymys on aina henkilökohtainen – ei seurakunnan, järjestön tai muun ulkoisen organisaation kysymys.
Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»
Maallisesti meillä voi olla useita työnantajia, ja aikansa voi yrittää jakaa niiden kesken, mutta hengellisesti syvimmällä tasolla kysymys on hyvin yksinkertainen:
Ihminen palvelee joko Herraa tai mammonaa – On kyse siitä, mitä tarkoitusta ihminen pohjimmiltaan elämällään palvelee. Siinä ei voi tehdä kompromisseja.
Samalla huomaamme että meidän uskollisuus on aina vajavaista Jumalan lahjojen hoitamisessa.
Suurin velka anteeksi
Syntivelan maksaminen on kaikista suurin ”vääryys” – meidänhän pitäisi itse vastata omista veloistamme. Kylmien loogisten liiketoiminnan lakien mukaan näinhän pitäisi olla – Mutta Kuinka Suuri onkaan se armo, joka meidän osaksemme tulee. Jeesus maksoi koko syntivelkamme, joka meidän oikeutetusti olisi tullut maksaa. Hän kuoli ristillä meidän sijastamme ja LUNASTI meidät vapaaksi synnin kuoleman ja saatanan kahleesta. Hän maksoi kaiken. Kaiken, siis aivan kaiken. Ei ole mitään kadotustuomiota heillä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat!
Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan