Digiteologi

Elämän kysymys: Kuka Jeesus on?

  • Saarna 19: Joh. 1:29-34 (8.1.2023) – Konnevesi

    Evankeliumi

    Joh. 1: 29–34 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

    Armo ja rauha teille meidän taivaalliselta Isältämme ja herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään vietämme kasteen sunnuntaita. Se vie meidät Jeesuksen kasteen jälkeisen päivän tapahtumiin. Kuitenkin ensin ajattelin jakaa tähän omakohtaisen kokemuksen tästä tekstistä: opiskelujen eksegetiikan tekstianalyysin tein kreikankielisestä alkutekstistä juuri tästä kohtaa.

    Tänään Johannes Kastaja on äänessä, kuten evankeliumitekstistä kuulimme. Hän ei kuitenkaan ole pääosassa.

    Tänään on hyvä kysyä: Mihin kiinnitämme katseemme? Nykyään moni asia taistelee huomiostamme ja usein huomiomme kiinnittyy toisarvoiseen ja turhaan. Askartelemme asioiden kanssa, jotka ovat ajanhukkaa. Puhutaan aikavarkaista, joista todettiin tällä viikolla, että kiireemme pahenee jatkuvassa ärsykkeiden tulvassa, jota sosiaalinen media ja kokoaikainen ”langoilla olo” saavat aikaan. Kuvittelepa, että entisaikaan olisi kuljettu sanomalehti kainalossa koko ajan ja vilkaistu vähän väliä lehteä toivoen että jokin uusi uutinen olisi ilmaantunut. Tai että lähettäisit puolitutulle arkipäiväisiä viestejä tyyliin: kävin kaupassa ja ostin litran maitoa. Ja sitten takaisin tulisi viesti: tykkään! Viestien tulvassa voimme kadottaa sen tärkeimmän. Ihmisen huomiointikyvyn lainalaisuudet tunnetaan niin hyvin, että meidät voidaan pakottaa katsomaan sinne minne mainosmies haluaa meidän katsovan. Silloin kun kilpailevia mainosmiehiä on paljon, havainnointikykymme hajaantuu ja kohta emme pysty keskittymään mihinkään.

    Tänään meidän evankeliumitekstissä Johannes Kastaja on Jumalan sormi, joka osoittaa kohti Kristusta. Johannes keskittyy vain Jeesukseen. Hän on äänessä, mutta ei puhu itsestään, vaan antaa todistuksen: Mitä tuo todistus sisältää?

    Johannes huudahtaa osoittaessaan Jeesusta: ”Katsokaa Jumalan Karitsa!” Jeesus on Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin. Laulamme Jumalan Karitsa hymnin aina ennen ehtoollista, siinä Kristus itse on läsnä ja ottaa pois sinun syntisi. Jeesus on uhrikaritsa, uuden liiton uhri, joka on syrjäyttää kaikki VT:n uhripalvelukset, joita toimitettiin syntien sovittamiseksi.

    Toiseksi, Jeesus on ollut jo ennen häntä vaikka oli syntynyt maailmaan hänen jälkeensä – Jeesus siis on Jumala. Hän ei ole vain ihminen, joka syntyi jouluna tänne maailmaan, vaan Hän on Jumalan poika, joka on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Johanneksen evankeliumin aivan alussa oleva Kristus hymni alkaa sanoin: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään.

    Evankeliumitekstissä on todistuksen rinnalla kahdesti Johanneksen sanat: ”Minäkään en tuntenut häntä”. Kuinka me sitten voisimme Hänet tuntea? Saman haasteen kohtasi epistolatekstissä etiopialainen hoviherra. Hän luki Jesajan kirjaa ja jäi ymmälleen: Filippos sai julistaa evankeliumin Kristuksesta selittämällä hänelle kirjoituksia. Jääkäämme siis Jumalan Sanan oppilaiksi. Pyhä Henki saa meitä opettaa Raamatun kautta. Silloin saamme itsekin huudahtaa Johanneksen tavoin:

    Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa minun syntini! Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 27: Joh. 7:37-39 (21.5.2023) – Satama

    Joh. 7:37–39

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Pyhän Hengen odotus – ollaan välitilassa odottamassa

    jotakin mitä on luvattu, on helatorstain ja helluntain välissä oleva aika.

    Tekstimme viittaa juhlaan, kyse oli

    Lehtimajan juhlasta, joka oli kahdeksan päivän pituinen. Menemme ensin

    vierailemaan tekstissä Lehtimajajuhlaan, jossa kohtaamme Jeesuksen. Aiemmin

    samassa luvussa Johanneksen evankeliumi todistaa, että Jeesus

    meni salaa juhlille. Jeesus oli torjunut veljiensä julkisuudenjanoisen ehdotuksen

    mennä juhlille näyttämään ihmetekoja koko maailmalle. Jeesus oli sanonut: ”Minä en

    tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut.” Jeesus kuitenkin lähti juhlille

    salaa ja myöhemmin opetti ja julisti ihmisille. Meidän tämän päivän

    evankeliumiteksti on osa tuota julistusta.

    Kuten tekstissä mainitaan, oli viimeinen päivä, juhlien päätöspäivä. Se oli erityisen

    juhlava päivä. Juutalainen kansa kutsui sitä suureksi päiväksi. Se oli viimeinen päivä,

    kun asuttiin juhlaa varten rakennetuissa lehtimajoissa. Juhla oli huipentumassa

    vesiseremoniaan, jossa Siiloan altaalta haettiin makeaa vettä. Ylipappi ammensi vettä

    altaasta, johon se oli johdettu lähteestä. Juhlakulkueessa vesi vietiin temppeliin. Vesi

    ja viinimaljan sisältö vuodatettiin alttarille. Vesi ja viini sekoittuivat. Alttari

    kierrettiin seitsemän kertaa ja laulettiin psalmin sanoin:

    Ps.118:25-29 ”Hoosianna! Herra, anna meille apusi!

    Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.

    Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala!

    Hän antoi valonsa meille.

    Käykää kulkueena lehvät käsissä,

    ulottakaa piirinne alttarin sarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,

    Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa!

    Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!”

    Oli siis iloinen, riemullinen juhla, jota juutalainen kansa vietti. Juhlaa vietettiin:

    1. Kiitokseksi Jumalan huolenpidosta erämaavaelluksen aikana – kun Jumala antoi vettä kalliosta.

    2. Kansa rukoili sadetta maalle ja runsasta satoa – elävän veden sadetta, joka kastelisi maan ja tuottaisi sadon.

    3. Odotettiin Messiaan tuloa – Jumalan valtakunnan laskeutumista ihmisten luo.

    Epäilemättä nuo merkitykset saivat aikaan sen, että messiaanisen odotus kipusi

    huippuunsa.

    Jeesus nousee ja HUUTAA: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Ihmisille ei jäänyt epäselväksi mitä Jeesus tarkoitti. Jeesus on se, jota kansa oli odottanut – Messias, joka pesee puhtaaksi kaikesta synnistä ja jonka kautta Pyhä henki vuodatetaan. Hän on elämän veden lähde. Mikään ei olisi iskenyt tehokkaammin tuossa tilanteessa kuulijoihin. Toiset kuitenkin torjuivat Jeesuksen.

    Tuo sama teema oli ollut esillä Sykarin kaivon kohtaamisessa naisen kanssa.

    Ja Jeesus toistaa nyt sanansa elävän veden lähteestä koko suurelle joukolle. (vrt. Joh.4:14 ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”)

    Kuitenkaan vielä ei olla helluntaissa Pyhän Hengen vuodattamisen päivässä – vaan odotustilassa. Ihmiselämään kuulu monenlaista odottamista. Odottamiseen liittyy epävarmuutta. Jälkikäteen monen odottamisen syy selviää, mutta ei silloin kun ollaan odotustilassa.

    Saarnasin elämäni ensimmäisen saarnan tästä samasta evankeliumitekstistä 1.vuoden teologian opiskelijana 9 vuotta sitten. Tuosta päivästä on tosiaan kulunut jo hetki.

    Viime keväänä tarkalleen ottaen 20.4. luin hartauskirjasta Psalmin 38 jakeen 16: ”Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.”, jonka perässä oli Sanan selitystä: ”Odottaminen ei ole helppoa. Jostain syystä Jumala, joka voisi nopeastikin vastata rukouksiimme, antaa meidän odottaa hyvinkin pitkään ennen kuin antaa vastauksensa…”. Sitten tekstissä on monia Raamatun esikuvia odottamaan laitetuista henkilöistä… teksti jatkuu: ”Odottaminen ja syrjässä oleminen ovat koetelleet monen ihmisen kärsivällisyyttä. Se on merkinnyt aika ajoin myös pilkan kohteeksi joutumista ja suurta kiusausta luovuttaa. Odottamisellakin on oma, tärkeä tehtävä Jumalan suunnitelmassa.”

    Samana päivänä puhelin soi ja pari viikkoa aiemmin Laukaan seurakunnasta saatu ”Ei-vastaus” muuttui ”Kyllä-vastaukseksi”, kun minulle tarjottiin toista papin sijaisuutta kuin mitä olin aiemmin hakenut. Odotus oli päättynyt.

    Jeesuksen lupaus janon sammuttamisesta on varma, siihen ei liity sellaista epävarmuutta kuin omiin odotuksiimme. Usko tarttuu Jumalan lupaukseen ja ottaa sen vastaan. Saamme luottaa Jumalan lupauksiin, jotka meille on annettu Raamatussa.

    Tekstimme puhuu siitä, että Jeesuksen kirkastuminen:

    (Joh.17:1) ”Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut.”

    Vasta ristin tapahtumat tekevät mahdolliseksi Pyhän Hengen tulon Jeesukseen uskovan elämään. Jeesuksen tuli käydä kuolemaan, jotta hän tulisi kirkastetuksi meidän Vapahtajanamme. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen ristin sovitustyön. Usko katsoo Kristukseen ja huudahtaa: Minun Herrani ja Vapahtajani! Uskon kautta Kristus elää Pyhän Hengessä minussa. Hän on elävän veden lähde meissä. Elämän antaja ja kaikkien hengellisten lahjojen kasvattaja.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 29: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Matt. 16:13–19

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Ennen leiriä te konfirmoitavat kirjoititte meille leirin vetäjille kirjeen. Tai oikeastaan vastailitte meidän esittämiin kysymyksiin. Yksi kysymys tuossa ennakkotehtävässä oli ”Keitä tunnet riparilta parhaiten?” Kun sitten pääsimme leirille, pian hekin, joiden nimeä et edes tietänyt tulivat tutuksi. Ensimmäisen illan ”Tervis Tero lähti Tervikselle” -leikki taisi olla monelle apuna. Nimet ja naamat alkoivat yhdistyä. Sitten kun viikkoa mentiin eteenpäin ja yhteistä aikaa vietettiin, kuva uusista kavereista alkoi saada uusia yksityiskohtia ja jokaisesta alkoi tulla uusia piirteitä esiin. Yhdessä vietetty aika kirkastaa kuvaa toinen toisestamme, vähitellen toisesta tulee tutumpi ja alkaa tuntea toista.

    Tänään evankeliumitekstissä Jeesus kysyy opetuslapsiltaan: Kenen ihmiset sanovat minun olevan? Kun näin kysytään, opetuslapset voivat jättää itsensä ulkopuolelle ja luonnehtia yleisesti mitä Jeesuksesta sanotaan – hieno mies, profeetta, esimerkki. Mitä siitä kaverista puhutaan? Mitä mahdat tietää hänestä? Näin on joku saattanut kysellä kaveriltaan, josta kusta leiriläisestä, jota ei ole tuntenut ennestään. Miten kuva onkaan sitten viikon aikana tarkentunut.

    Kuka Jeesus on sinulle? Entä te? Kysymys alkaa olla kuumottavan kohti käyvä! Pietarin vastaus ”Sinä ole Messias, elävän Jumalan poika. ” on vastaus, jonka voi vain antaa se, joka on kohdannut henkilökohtaisesti Jeesuksen. Tämä on vastaus, minkä vuoksi rippikoulua pidetään ja mihin se tähtää. Tietämisen sijasta tuntemiseen. Kaiken ydinkysymys on Jeesus!

    Evankeliumitekstimme auttaa myös siinä, kuinka Jeesus tuntea, mikä siihen auttaa? Pietarin lausuma tunnustus saa Jeesuksen toteamaan sen, ettei kyse ole mistään ulkoläksystä vaan jostakin minkä ainoastaan Taivaan Isä voi kirkastaa. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt.

    Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Jeesus puhuu evankeliumitekstissä avainten vallasta: kirkko julistaa syntien anteeksiantamusta ja armoa, joka lepää apostolisen tunnustuksen perustalla.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 33: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Usko ja epäusko

    Kiistely vastaan omakohtainen koko elämän mullistava kokemus

    Kuka Jeesus on? Mooses vastaan Jeesus – erot

    Syntinen tarvitsee Jeesusta – syntinen olin jo syntymästäni

    Ajasta aikaan varjellut

    Kääntymyskokemus

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 36: Joh. 3:26-30 (17.12.2023) – Satama

    Joh. 3:26–30

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

    Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämä päivän evankeliumi vaikuttaa siltä, että meidät on palautettu keskikesän juhlaan, kun evankeliumi puhuu Johannes Kastajasta. Kuinka sitten tuo mies liittyy joulun odotukseen, tähän adventin aikaan?

    Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta, joka kulki Herran Jeesuksen edellä. Vanha biblia toteaa (Joh. 1:23) ”Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi.” Sittemmin korpi on muuttunut erämaasta autiomaaksi eikä enää vie mielikuviamme keskelle suomalaista korpikuusikkoa. Kuitenkin tiettömien karujen olojen keskellä Johannes huutaa tasoittamaan tietä Herralle. Ja ihmiset tulevat hänen luokseen ja ottavat neuvosta vaarin kääntyvät synneistään ja ottavat Johanneksen kasteen, joka oli parannuksen kaste. Tuo edellä kävijä kuulee nyt tulleen toisen kastajan ja hänen päivänsä ovat luetut ja aika täyttynyt. Johanneksen vastaus evankeliumissa tiivistyy kolmeen näkökulmaan:

    Taivaasta annettu

    Johannes tiesi osansa ja kutsumuksensa. Uutisen kuullessaan hän ei ajaudu kateuden kierteeseen tai kilpailevan kastajan kritisoimiseen vaan toteaa Jumalan suuren suunnitelman kohdallaan. Hänen tehtävänsä olisi tulossa päätökseen. Kuinka tärkeä onkaan sisäistää se, että kaikki on lahjaa Jumalan valtakunnassa. Inhimillisesti katsottuna tappioon päättyvä tehtävä onkin osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jossa Hänen tahtonsa tapahtuu.

    Tuon kohdan äärellä meidän asemamme kirkastuu suhteessa Jumalaan: emme voi itsestämme tuoda hengellisesti jotakin enemmän kuin mitä Jumala antaa. Ja jos tuomme, asetamme itsemme Jumalan yläpuolelle. Siunaus on sidottu Jumalan tahtoon, ei meidän aivoituksiimme. Ja kuinka usein tämä on vaarana ja kiusauksena – auvoinen joulumaa ei löydy meidän sisimmästämme – Jumalan täytyy antaa KAIKKI (Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.). Tämän Johannes näki ja tajusi jo jotakin sellaista mikä muuttaa aivan kaiken. Johanneksen Kastajan toteamus on myös vapauttava. Meidän ei tarvitse Jumalan valtakunnassa olla mitään muuta kuin sitä, mitä Jumalan luomana ja lunastama todellisuudessa olemme.

    Uuden edessä (täydellinen ilo)

    Kuten todettu ollaan sellaisessa taitekohdassa, jossa Johannes voi asemastaan nähdä jotakin käsittämätöntä: Jeesus on ylkä, joka on tullut hääjuhlaa varten. Ollaan uuden aikakauden, uuden liiton kynnyksellä. Morsian on saava sulhasensa ja sulhanen morsiamensa. Ja vieressä iloitsee sulhasen ystävä, jonka tehtävä on ollut valmistaa tietä tätä hetkeä varten. Johannes oli jo kuullut Jeesuksen äänen – sulhasen äänen – ja kuullut ja uskonut sen mitä hän sanoo ja kuka hän on. Pyhä Henki oli hänelle avannut sen. Ja hän oli itse todistanut: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”. Jeesuksen kuuntelu tuo täydellisen ilon, Hän on antava itsensä morsiamensa eli seurakunnan puolesta ja on valmistanut pelastuksen jokaiselle. Tuo Johannes saa kuulla sulhasen rakkaudesta morsiantaan kohtaan. Ja hänen ilonsa on täydellistä.

    Jeesus suuremmaksi – kukaan muu ei voi viedä meitä taivaaseen

    Joulua kohti kuljettaessa meillä on vaarana, että monet asiat kasvavat suuriksi ja joulun lapsi pienemmäksi. Johannes muistuttaa tärkeimmästä: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Suuri saarnaaja osoittaa Kristusta, joka on meidän vuoksemme syntynyt ihmiseksi ja kantanut syntimme ristinpuulle. Saamme rukoilla, että tänäkin jouluna Jeesus saisi tulla meille suuremmaksi. Että meitä voitaisiin valmistaa vastaanottamaan Jumala, joka syntyi ihmiseksi. Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 49: Joh. 7:40-52 (6.10.2024) – Satama

    Joh. 7:40–52

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät lehtimajajuhlaan Jerusalemiin, jossa Jeesus on puhunut ja saamme kuulla ihmisten reaktiot puheeseen. Aiheenamme oli tänään usko ja epäusko. Jumalan Sana synnyttää uskon, mutta se voi myös paaduttaa hänet, joka torjuu evankeliumin ja sulkee siltä sydämensä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn elämässä. Kuinka tämä Raamatun kohta voisi auttaa meitä tänään uskomaan Vapahtajaan?

    Evankeliumitekstimme alkaa tänään taas kerran kohdasta, jossa arvoitukseksi jää, mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtausta – mihin tässä ollaan reagoimassa. Katsotaanpa hiukan taaksepäin: jakeesta 37: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.

    Jeesus puhuu niin kuin se, jolla on valta. Jeesus lupaa jotakin sanoin kuvaamatonta: Hän on se, joka voi sammuttaa ihmisten syvimmän janon. Täyttää kaipauksen, joka on täyttymättä. Rauhoittaa levottomuuden, joka piina ilman Jumalaa elävää. Ja vielä enemmän, hän synnyttää uskon lähteen, josta sama vesi saa jatkaa kulkuansa eteenpäin.

    Kuinka monella tavalla ja mihin vedoten Jeesus sitten torjutaan? Jeesuksen puheen vaikutus on kahtalainen: Jeesuksen Sana jakaa ihmiset, toiset löytävät elämän, toiset loukkaantuvat häneen.

    Yksi tapa, jolla Jeesus torjutaan, on ihmisviisaus. Esitetään vain väite epätodeksi ja saadaan tämä kansan villitsijä pois pelistä. Lisätään omaan perusteluun ripaus ylemmyyttä ja halveksuntaa niin eiköhän ääliöt hiljene, vastaväitteitä ei kukaan ainakaan uskalla esittää. ”Eihän Galileasta tule Messiasta.” Raamattu kuitenkin itse vastaa tähän. Matteus 4:15-16 viittaa Jesajan profetia Messiaasta:

    [15] – Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – [16] kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

    Toinen tapa, jolla Jeesuksen kohdanneet yritetään vaientaa, on vedota auktoriteettiin. Kukaan kaikista korkeimmista ja viisaimmista opettajista ei ole uskonut häneen, oletteko te niin tyhmiä, että kuuntelette tämän opetuksia. Omana aikanamme Jeesuksen uskovat leimataan järjettömiksi – ainakin jos he uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitus, Hänen tahtonsa – ripaus hengellisyyttä on ihan ok, mutta se, että joku sanoo Raamattua uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ei taida saada kannatusta.

    Kolmanneksi Jeesuksen opetus pyritään vaientamaan niin, että otetaan laki omiin käsiin. Tällä kertaa Jeesusta ei oteta kiinni. Jumalan suunnitelma Jeesuksen vangitsemisesta ei ollut vielä ajankohtainen – lopulta ainoastaan petoksella Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni. Kansan oppineet, jotka syyttävät rahvasta lain tuntemattomuudesta, itse syyllistyvät epäoikeudenmukaisuusuuteen: laki otetaan omiin käsiin (Toora, Profeetat, Kirjoitukset).

    Jeesuksen kohdannut Nikodemus sitten muistuttaa oikeusperiaatteesta, ettei ketään tule tuomita ennen kuulemista. Tuo vanhurskas kommentti on sen seuraus, että Nikodemus on kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jotain on jäänyt itämään tuosta kohtaamisesta. Tuossa kohtaamisessa on viittaus tämän sunnuntain VT:n tekstiin: Joh.3: [14] »Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, [15] jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

    Mitä tuo kohta kertoo tänään meille? Katso Jeesukseen! Katso ristille korotettuun syntiesi sovittajaan! Katso Häneen, joka ainoastaan voi pelastaa meidät synnin myrkkyyn kuolevat. Katso Häneen, joka on iankaikkisen elämän lähde! Älä ole epäuskoinen vaan usko! Usko tarttuu Jumalan lupauksen sanaan, siihen että tuossa on elämä ja autuus. Usko luottaa siihen, ettei Jumala ei valehtele. Usko katsoo – ei oman sydämen synteihin – vaan syntien sovittajaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Häneen saamme turvata niin tänään kuin viimeisenä päivänä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 66: Joh. 1:35-37 (14.12.2025) – Satama

    Joh. 1:35–37

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

    Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    3.adventtisunnuntaina pysähdymme tien raivaajan sanojen äärelle. Tarkasteltava Johanneksen evankeliumin kohta kuuluu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheeseen tai jopa sitä edeltävään vaiheeseen.

    Yleisesti Jeesuksen julkinen toiminta katsotaan alkaneen Kaanaan häistä, joka on Johanneksen evankeliumin luvussa kaksi. Johanneksen evankeliumi 1:29-34 on otsikoitu vuoden 1992 Raamatussa otsikolla Jumalan Karitsa ja edeltävä tekstijakso 19-28 otsikolla Johanneksen todistus. Kappale jakeesta 35 eteenpäin on otsikoitu Ensimmäiset opetuslapset. Näin ollen Johanneksen evankeliumin alussa on kolme tekstikatkelmaa, joissa kaikissa kohdataan Johannes Kastaja.

    Tämä lukemani on näistä viimeinen, joten tarkennetaanpa vielä mitä edellä on tapahtunut. Johanneksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen kasteesta, joka on jo tapahtunut. Näin voidaan päätellä jakeesta 32, jossa puhutaan siitä, kuinka Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen tavoin kasteensa jälkeen.

    Hahmo – joka ei miellytä

    Kaiken perusta

    Kutsu seuraamiseen

    Johanneksen julistus herätti huomiota samoin kuin hänen olemuksensa kamelinkarvavaatteineen. Johannes osoittaa sen mikä erottaa Jumalan tahdosta. Mikä tulisi raivata pois Herran tieltä. Parannus ei ole pinnan kiillotusta, vaan menee sydämen syvyyksiin asti.

    Kun kuljemme kohti joulua, on hyvä pohtia, miltä minun sydämessäni näyttää? Mihin laitan toivoni, mihin kiinnitän katseeni, kuinka toimin ja ajattelen?

    Uskotko, että Jumala on valmistanut kaiken Jeesuksessa? Joka enenevässä määrin työnnetään sivuun Hänen syntymäpäivänään eikä polvet notkistu eikä päät painu Hänen edessään. Oletko valmis kantamaan kristityn leimaa ja kulkemaan joukossa, joka kulkee kaitaa polkua ja ajetaan yhä ahtaammalle.

    Johannes ei osoita vain sitä, mikä estää Jumalan valtakunnan tulemisen sydämiimme, vaan osoittaa Häntä, joka on tullut ottamaan kaiken sen pois, joka erottaa meidät Jumalasta: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

    Kaiken perusta

    Tuo hetki, joka evankeliumissa on hyvin merkityksellinen. Siinä luodaan perusta kaikelle. Siis kuinka? On käännekohta – Johanneksen opetuslapsista tulee Jeesuksen seuraajia. Merkittäviä tapahtumat jättävät mieleen tarkan aikaleiman: tässäkin myöhemmin puhutaan tunnin tarkkuudella. Tästä kaikki alkaa. Viitataan sekä jo tapahtuneeseen (seuraavana päivänä) että tarkkaan kohtaamisajankohtaan (oli kymmenes tunti) – aika, jolloin ensimmäiset opetuslapset lähtivät seuraamaan Jeesusta.

    Tekstin yksinkertaisuus tiivistää oleellisen. Johanneksen työ oli tullut päätökseen ja lopulta hän osoittaa Häntä, jolle Kastaja on valmistanut tietä: ”Katso Jumalan karitsa”.

    Kutsu seuraamiseen

    Saarna on lyhyt, mutta sen kuulevat eivät ole vain kuuntelijoita ja katselijoita, vaan heistä tulee heti seuraajia. He eivät jää paikoilleen, vaan lähtevät seuraamaan Jeesusta. Heitä on kaksi ja toisen nimi paljastetaan myöhemmin, toista pidetään evankelista Johanneksena, joka kirjoitti kaiken muistiin. Vielä evankeliuminsa lopulla hän toteaa:

    ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh.20:31)

    Evankeliumi lähettää liikkeelle: Tulkaa ja katsokaa. Hän kantaa valtaa harteillaan. Tulkaa ja kumartakaa. Kuningasten kuningasta ja hänen hengitystään nyt tulkaa kuulemaan. Kuolemankin voittanutta kuningasten kuningasta. Laulaa kotiinpalaajat osuvasti.

    Joulu lapsi, Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin – kaikkien synnit niin sinun kuin minunkin. Tämä on kaiken perusta. Johannes saa mennä. Hänen tärkeä työnsä on päätöksessään. Saamme odottaa Jeesusta syntyväksi – Jumala keskellämme, kirkkauden toivo.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan