Digiteologi

Elämän kysymys: Missä on turvani?

  • Saarna 10: Matt. 6:25-34 (25.9.2022) – Laukaan kirkko

    Matt. 6:25–34

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

    Tämän sunnuntain aihe on Jumalan huolenpito. Kuulimme tutun evankeliumitekstin, jossa puhutaan kukista ja linnuista.

    Tekstin äärellä joku voi ajatella, että nyt pitää todella heittäytyä Jumalan käsivarsille, jättää päivätyö ja maalliset vastuut: asuntolainat, säästäminen, suunnitelmallisuus ja mennä Jumalan johdatuksessa … tätä ei kuitenkaan tässä kohdassa kehoteta.

    Jumalan huolenpito ei merkitse vastuuttomuutta. Tulevaisuuteen saa ja pitääkin varautua. Jeesus ei kieltänyt tekemästä ennakkosuunnitelmia. Päinvastoin Raamattu kehottaa ihmistä varautumaan tulevaisuuteen, olemaan elämässään vastuullinen ja järkevä. Jumalan huolenpito vapauttaa ihmisen tekemään hyvää lähimmäisilleen.

    Voisiko olla niin että ennemminkin teksti kiinnittää huomion toissijaisten asioiden jättämisen Jumalan huoleksi ja kiinnittää huomiomme siihen mitä Jumala on meille luvannut.

    Tänään ei kuulu kantaa huomisen kuormaa. Niin kuin Jumala pitää meistä tänään huolen, niin hän tekee huomennakin. Hän on ja pysyy samana.

    Linnut ja kedon kukat

    Mitä voimme oppia linnuista ja kedon kukista? Entä toisiltamme? Kyselin viestillä kokemuksia ja ajatuksia huolenpidosta saarnani avuksi.

    Jumalan huolenpito on seurannut koko elämän ajan.

    Jumala voi todella viedä tilanteeseen, jossa Häntä on huudettava avuksi. Polvilleen. Jumalan huolenpito tulee esille rukousvastauksissa. Jumala antaa välillä hyvin konkreettisen vastauksen apua pyytävälle. Sairaus paranee, tuska helpottaa, löytyy ratkaisu ongelmaan, uusi työpaikka tulee kohdalle yllättäen, …

    Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme konkreettinen vastaus: ihmeellisellä tavalla Jumala lähetti ihmisen, joka toi juuri sitä mitä tarvitsimme silloin.

    Elämässä tulee vastaan tilanteita ja päiviä, jotka saavat meidät pyytämään apua Jumalalta epätoivoisesti. Itse puhutteli taannoin laulu, jossa lauletaan: en halua mennä, jos et mene edelläni – tuo rukous tarttuu Jumalan lupaukseen ja kertoo voimattomuutemme ja samalla vaatii Jumalaa kulkemaan edellä.

    Jumalan kämmenellä -laulu – onko se vain lasten laulu. Jumalan lapsena olemme Herran kämmenellä kaikissa vaiheissamme ja Hän on luvannut pitää meistä huolen. Vaikka emme parannukaan fyysisesti ja kannamme kipuja, Jumala pitää huolta eri tavoin ihan loppuun asti.

    Linnut ja kukat opettavat meitä…

    Se, joka katselee niitä, muuttaa katseensa suuntaa. Hän katsoo pois itsestään ja huolistaan. Katsetta seuraa koko olemus. Näkökenttä avartuu. Alkaa näkyä uusia mahdollisuuksia, jollaisista ei aiemmin ollut aavistustakaan. Kohottaessaan tällä avoin katseensa ihminen näkee, miten lyhytnäköinen ja tyhmä hänen huolten sävyttämä asenteensa on.

    Elämä Jumalan valtakunnassa

    Tämän sunnuntain kirjetekstissä apostoli Paavali kehottaa: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2). Sekä Jeesuksen että Paavalin viesti on selvä. Jumalan valtakunnassa pidetään toisista huolta. Kristityn tehtävä on olla Jumalan rakkauden ja huolenpidon kanava. Miten se onnistuu, jos aikamme menee pelkkään murehtimiseen?

    Ammattihuolehtija ja -huolestuja: Asuuko sinussa ammattihuolehtija tai ammattihuolestuja? Vai riittävätkö yhden päivän murheet vai kannatko koko maailman painoa harteillasi? Jos päätunnetilani olisi, että olisin ahdistunut, niin pystyisinkö oikeasti toimimaan. Silloin kyllä kätkisin sen oman leiviskäni syvälle maahan ja toteaisin vain, että antaa olla mitään ei ole tehtävissä.

    Jumalan valtakunta merkitsee luottamusta Jumalan hyvyyteen, rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Se merkitsee luottamusta siihen, että mikään onnettomuus tai puute ei estä Jumalan läheisyyttä. Siitä merkkinä on se, että Jumala on antanut oman Poikansa syntyä ihmiseksi, tehdä työtä, nähdä nälkää, kärsiä ja kuolla. Mikään vaikeus, varattomuus tai nälkä ei ole merkki siitä, että Jumala olisi kaukana. Hän on päinvastoin lähellä, niin kuin ihmiseksi tullut Jumalan Poika on jokaista ihmistä lähellä. Hän pitää huolen tänään, hän pitää huolen huomennakin.

    Evankeliumi laittaa liikkeelle, aivan varmasti. Ja toivottavasti evankeliumi saa laittaa meidät yhä uudelleen liikkeelle. Samalla se kuitenkin varjelee hengettömältä kiireeltä ja kirotulta menestyksen tuijottamiselta. Taivaan linnut opettavat meitä elämään evankeliumista eikä huolista. Evankeliumista eläminen tarkoittaa sen tiedostamista, että Jumala on olemassa. Hän pitää meistä huolta. Hän tahtoo meille hyvää.

    Luin kirjan nimeltä Älä anna huolten asua luonasi niillä main, kun aloitin täällä Laukaassa pastorina, sieltä löytyi rukous, johon saatte nyt kaikki lopuksi yhtyä:

    Ehtoja ilman ja huolia vailla

    jään käsiisi pienen lapsosen lailla.

    Tänään kanssani kulje,

    tule huomenna vastaan,

    myös eilinen siunauksees sulje.

    Älä toiveitten polkuja minulta kysy,

    mosaiikki on sun, suunnitelmassas pysy,

    tiedät kivelle tälle

    sä oikean paikan,

    jään kättesi alle.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 12: Mark. 2:1-2 (23.10.2022) – Laukaan kirkko

    Mark. 2:1–12

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

    Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

    Tämän sunnuntain aihe on Usko ja epäusko. Putkiaivoiselle insinöörille tuo on binäärinen lauseke, se on joko nolla tai ykkönen, päällä tai pois. Tosi tai epätosi.

    Ja sitten kuulemme kysymykset mielessämme: Oletko uskossa? Onko armo kirkastunut? Oletko tehnyt ratkaisun? Oletkos uskomassa?

    Ja sitten alamme mittailemaan uskon määrä ja laatua… hänelle, joka arkana tulee kirkkoon takapenkkiin istumaan, voipi jo alkaa kurkkua kuristamaan. Minunko uskoni? Mitä siis minunko uskoni? Enhän minä…

    Pitääkö siis alkaa höylämään kynnystä matalammaksi ja muokkaamaan sanomaa mediakonsultin opein helpommin nieltäväksi, ettei kukaan kokisi itseään turvattomaksi turvallisessa tilassa. Että ihan yksi annos vain sellaista sopivan kädenlämpöistä tapakristillisyyttä, ei mitään uskon vaatimuksia, kiitos…

    No, ehkäpä löydämme evankeliumitekstistä taas jotakin oleellista, joka meitä auttaa.

    Tänään kuulimme evankeliumitekstin, jossa ollaan taas tosiasian äärellä, jota toissasunnuntaina sivusin: Jeesus parantaa. Jeesus muuttaa asiain tilan täydellisesti. Ja mitenkä se sitten tapahtuu: miehelle, jonka ystävät kantavat Jeesuksen luokse, Jeesus julistaa synnit anteeksi ja parantaa miehen!

    Tuo kertomus pysäyttää meidät monella tavoin pohtimaan uskoa: itsellä jostain syystä tuo kertomus yhdistyy jonkinlaiseen toiminnalliseen lasten Raamattuun, jossa ystävät purkavat tuota kattoa – siis purkavat kattoa – tuohan ei ollut mitenkään tavatonta sen ajan rakennustekniikassa. Käsin saatiin purettua kattoa niin että mies saatiin laskettua Jeesuksen luo.

    Jeesuksen kotikaupungissa Kapernaumissa Jeesus oli jo saanut maineen – joka aiheutti väen tungosta. Jo Mark. 1:33 Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Voitte kotona, vaikka lukea ja kerrata Jeesuksen toiminnan ensimmäisestä luvusta. Markuksen evankeliumia suositelleen ihan kokonaan luettavaksi –

    Ystävien kantamana Jeesuksen luo. Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa ystäväsi eteen? Tuodaksesi häntä Jeesuksen luo?

    Toiseksi voimme mietiskellä tuota miestä. Eipä ollut uskon määrän tai laadun kyselyä, vaan halvaantuneen kohtaaminen Herran Jeesuksen kanssa, itse Jumala oli tullut hänen luokseen.

    Hengellisesti puhun: Evankeliumi vapauttaa syntien halvaannuttaman. Tule Jeesuksen luo!

    Se löytyi! On kyse siis jostakin mikä muuttaa elämää totaalisesti, uskon löytyminen on aina ihme.

    Tässä kuukauden ajan olemme monissa medioissa kuulleet ”Se löytyi!”

    Tarvitsemmeko tällaisia muutostarinoita uskon syntymiseksi? Välillä itselle nousee ajatuksia, että kukaan ei esimerkin avulla usko… kuitenkin Raamattukin puhuu uskon esikuvista.

    Nuo kertomukset kertovat siitä, mitä Jumala itse on tehnyt jonkun elämässä. Kyse onkin Jumalan teoista, ei niinkään itseä korostavasta uskon sankaruudesta. Jumala on tullut alimpiin paikkoihin asti – kuten tuo mies laskettiin alas Jeesuksen luo, voi olla, että sinutkin on laskettu sellaiseen paikkaan, umpikujaan, jossa on vain sinä ja Jeesus.

    Kyse ei olekaan siitä, että sinä yhtäkkiä alat kiinnostua Jumalasta, vaan siitä että Jumala tarttuu sinun elämääsi. Hän tulee sinun luoksesi Vapahtajassa Jeesuksessa. Että Hän alkaa puhua sinulle, koskettaa sinun elämääsi.

    Tällaista emme ole ikinä nähneet! – Oli siis tapahtunut jotakin aivan poikkeuksellista – ”emme – ikinä” – siis tätä ei ollut tapahtunut vielä koskaan. Jumala oli tullut kansansa keskelle. Tämä sama tapahtuu silloin, kun joku saa henkilökohtaisesti kohdata Jeesuksen – usko syntyy. Saako Jeesuksesta näin innostua!?!?

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Kuulimme äsken VT:n lukukappaleessa Abramista (Abrahamista) ja myös epistolatekstissä. Abraham uskoi mahdottomaan – Jumala teki sen mahdolliseksi.

    Kyse on siitä mitä Jumala tekee – sen näkeminen uskon silmin.

    Lupaus ja usko – Lue Raamatusta Jumalan lupauksia, sinä olet rakastettu, armahdettu, pelastettu.

    Kuinka Jumala tänään tulee meidän luoksemme: Sanassa ja sakramenteissä. Evankeliumi Pyhän Hengen kautta synnyttää USKOn. Sana tekee halvaantuneesta terveen. Uskollan korottaa vielä panoksia: Sana tekee kuolleesta elävän!

    Jeesus on tullut sinun mahdottomuuteesi! Ottamaan pois synnin taakan, kantamaan sen harteillaan Golgatalle, sovittamaan sinut Jumalan kanssa.

    Uskotko sen?

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 51: Matt. 21:1-9 (1.12.2024) – Satama

    Matt. 21:1–9

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään on ensimmäinen adventti ja Hoosianna kaikuu kirkoissa. Joulun odotus alkaa. Lauloimme kynttilän syttyessä: odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa. Kaikki evankelistat ovat tallettaneet kertomuksen Jeesuksesta ratsastamassa aasilla. Tänään ajattelin lähestyä tätä adventin evankeliumia kolmesta kulmasta:

    Jumalan lupaukset täyttyvät

    Oma odotukseni

    Hiljaisena ja nöyränä

    1. Milloin viimeksi olet tehnyt tarkan etukäteissuunnitelman jollekin projektille, joka ei ole aivan hetkessä valmistuva, vaan vaatii aikaa. Kuinka tuon suunnitelman virstanpylväät saavutettiin ja kuinka sait varmistettua, että toteutus etenee suunnitellusti.

    Tässä evankeliumissamme täyttyy kaksi VT:n profetiaa – Jumala on laatinut tarkan pelastussuunnitelman ja hän on ilmaissut tärkeitä virstanpylväitä VT:ssa, jotka täyttyvät – Jumala toteuttaa suunnitelmaansa, vaikka joutuu toimimaan ihmisten välityksellä. Se on hänen toimintatapansa. Jumala on viisi sataa vuotta ennen ilmaissut suunnitelmansa:

    Sakarja 9:9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

    Jumala käyttää ehkäpä vähän hölmistyneitä opetuslapsia suunnitelmansa toteuttamiseen. Ohjeistus on selvä: aasi ja varsa(!) on otettava ja tuotava ratsuksi. Kulkuneuvon haltuunotto on varmistettava antamalla opetuslapsille vuorosanat. Näin sanotte, jos kysytään – Jumalan lupaukset ovat varmat ja se, mitä Hän on suunnitellut, toteutuu.

    2. Adventin sanoman äärellä on hyvä kysyä, millaista on minun odottamiseni, saako Jeesus tulla sinun luoksesi adventin aikana? Vai hukkuuko Jeesus omien joulun valmistelusuunnitelmien ja sinun oman aikataulun alle? Hoosianna -huudossa yhdistyy kaksi asiaa: pelastuksen, avun pyytäminen ja ylistyshuuto Kuninkaalle. On siis odotettu Messiasta, pelastajaa, joka tulisi ja ratkaisisi kansansa kohtalon. Tuossa toisessa VT:n profetiassa, psalmissa 118 lauletaan: Ps. 118:25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

    Jeesus tulee luoksemme, jotta voisi pelastaa meidät. Hän tulee sinne, missä Hänet otetaan vastaan – missä Hän saa olla pelastaja. Jeesus tulee sinne missä Häntä tarvitaan. Joku voi ajatella, että Herra Jeesus voi tulla vasta sitten kun olen itse siivonnut elämäni, kun pinnat kiiltää ja olen tehnyt itseni arvolliseksi kohtaamaan Messiaan. Jeesus ei toimi näin. Ilm. 3:20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

    3. Jeesus saapuu nöyränä ja hiljaisena, häntä ei tarvitse pelätä. En tiedä, onko kukaan työhaastattelussa sanonut, että vahvuuteni työntekijänä on olla nöyrä ja hiljainen. Tuo määritelmä voisi saada aikaan ihmetystä. Jeesus on erilainen kuin tämä maailma odottaa. Kuka voisi pelätä aasilla saapuvaa kuningasta? Adventtina Jeesus ratsastaa hiljaisena ja nöyränä – Hänen tehtävänsä, jota kohti hän käy, on luopua kaikkivaltiaan Jumalan voimasta – nöyrtyä meidän veljeksemme ja kuolla syntisten puolesta. Hän tuli tuomaan rauhaa – todellista rauhaa Jumalan ja ihmisten välille. Korjaamaan sen, mikä on rikkoutunut ja antamaan uuden elämän.

    Jeesus saapuu tänäänkin: tässä Raamatun Sanassa, ehtoollisessa: leivässä ja viinissä. Hän saapuu nöyränä antaen rauhan, jota muualta ei voi löytää. Ulkoisesti vaatimattomasti, mutta Jumalan lupaukset täydellisesti täyttäen. Jumala työ ei jää vajaaksi. Hän täyttää odotuksen. Vaikka ympärillä kuohuisi ja vallitsisi levottomuus, Jeesuksen rauha käy tuon kaiken yli. Olosuhteet eivät määritä tuota Rauhaa, joka saapuu heidän luo

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – Hoosianna, tule Herra Jeesus!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 63: Luuk. 19:41-48 (24.8.2025) – PBK/Satama

    Luuk. 19:41–48

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19

    Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on etsikkoaikoja. Tämä sunnuntai sijoittuu Jerusalemin temppelin kalenterivuodessa tuhon aikoihin heinä-elokuuhun. Jeesuksen sanat ennakoivat 40 vuotta myöhemmin tapahtuvaa temppelin hävitystä. Itselle tuo aihe kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä. Kuin joku huutaisi: ”Älä kulje onnesi ohi!” tai ”itse asiassa kuljit jo!”. Ilmassa on mielikuva menetetystä mahdollisuudesta, johon liittyy lopullinen kohtalo. Enää ei ole mahdollisuutta kääntyä. Mahdollisuuden, jossa on rajat – eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta.

    Tuo etsikkoaika lienee kielemme isän Mikael Agricolan luomus, joka pohjautuu saksankieliseen sanaan heimgesucht, joka viittaa etsimiseen. Kuitenkin muissa kielissä alkuperäisen kreikankielinen sana episkopes on käännetty vierailuksi tai tarkastuskäynniksi. Tuosta samasta juuresta tulee sana episkopos, kaitsija tai valvoja, joka kirkossa viittaa piispaan, lauman kaitsijaan tai valvojaan.

    Kyseessä on siis jonkinlainen erityinen Jumalan vierailun aika. Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Sanassa etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana kairos ja episkope. Etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Tämän Raamatun kohdan äärellä huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus puhkeaa itkuun Jerusalemin tähden. Juuri tekstimme edellä on toisenlainen tunnelma: Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia Hoosianna -huutojen säestämänä ja nyt kun pyhä kaupunki levittäytyy silmien eteen, Jeesus näkee sen kohtalon. Jeesus itkee ennakolta sitä, minkä tiesi olevan edessä. Hän myös tiesi syyn siihen – Jumala oli torjuttu, erityinen aika oli haaskattu – kansa kulki kohti tuhoa.

    Jeesus lähestyy itkien: hän on tehnyt kaikkensa – Jeesus ei pakota ketään tulemaan luokseen…Missä on sinun rauhasi? (turvasi). Kuinka oleellinen kysymys tämä on tänäänkin. Kristittyjen turva ei ole kirkon rakenteissa, loisteliaassa menneisyydessä eikä kirkollisveronkannon luomassa yltäkylläisyydessä. Missä sinun turvasi on? Avatkoon Jumala silmämme näkemään, että turvamme on ainoastaan Jumalassa ja Hänen tahdossaan.

    Jeesus puhdistaa temppelin kovin sanoin. Temppelistä oli tullut rosvojen luola – rosvothan eivät ryöstele omassa luolassaan, vaan sinne kokoavat saaliinsa piiloon ja piileskelevät siellä, pakenevat vastuutaan lain edessä. Muodollisesta jumalanpalveluksesta oli tullut epäjumalanpalvelusta. Jeremian kirjassa sanotaan: Jeremia 7:3-5 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.

    Jumala käyttää historiassa valtakuntia ja valloittajia suunnitelmiensa toteuttamiseen. Historia voisi todellakin olla toisenlainen …. On siis todella kysymys parannuksen vaikutuksesta Jumalan toimintaan. On rukouksen aika. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Omien syntien tunnustamista hänelle. Kiitosta Hänen suurista töistään. Herra armahda kansaasi. Rukoilemme, että rakenna valtakuntaasi vielä, joka ei katoa. Jeesus teki kaiken sinun tähtesi, kuoli ristillä, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Onhan sinulla tämä rauha sydämessäsi!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.