Digiteologi

Elämän kysymys: Mistä löydän rauhan?

  • Saarna 1: Joh. 14:23-29 (5.6.2022) – Konneveden kirkko

    Evankeliumi

    Joh. 14:23–29

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 14

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ” Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

    Rukoilemme

    Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on helluntai. Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Kymmenen päivän odotus, joka on alkanut helatorstaista, päättyy. Helluntaita sanotaan seurakunnan syntymäpäiväksi, kristillisen kirkon perustamispäivä. Helluntai on ollut varhaisessa kirkossa myös kastepäivä. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet. Varhaisessa kirkossa helluntai oli pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä. Helluntaita pidetään myös kristillisen kirkon syntymäpäivänä.

    Tuo alussa lukemani vanhan helluntairukouksen alku kertoo olennaisen: Pyhä Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta. Kuinka tarpeellinen tuo rukous onkaan meille! Kuten tuossa alussa jo luin tuon katekismuksemme kohdan. Me emme pysty omalla ymmärryksellämme ja päättelemisellemme sydämessämme käsittämään mitä Kristus on puolestamme tehnyt! Emmekä voi omin voimin synnyttää uskoa sydämessämme. Huomaa, että Pyhän Hengen asuinpaikka ei ole aivoissa vaan sydämessä. Usko on Pyhän hengen lahja, jonka Hän itse sydämissämme synnyttää evankeliumin kautta.

    Jeesus vastaa evankeliumissa kysymykseen, jonka opetuslapsi hänelle edellisessä jakeessa esittää: ”Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”

    Lupaus Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen asumisesta ihmisessä on vaikea käsittää. Siksi meidän pitää yhä uudelleen tarttua tuohon rukoukseen, jonka alussa luin. Meillä ei omassa voimassamme ole sellaista näkökykyä ja ymmärrystä, että voisimme nähdä hengellisin silmin sen todellisuuden, johon Jumala on meidät kutsunut elämään Hänen opetuslapsinaan, ei vain sunnuntaisin, vaan ihan jokaisena elämämme päivänä. Kuulemme tekstissä kahdessa kohtaa sanan: JOS – se vie meidät tutkimaan omaa tilaamme: RAKASTATKO SINÄ JUMALAA? Ehtona on Jumalan Sanan noudattaminen, kuinka olet sitä noudattanut? Kun katsomme vaellustamme tässä maailmassa arkipäivän tilanteissa, huomaamme että lähimmäisen rakkaus ja rakkaus Jumalaan on heiveröistä. Tarvitsemme siis joka päivä sitä, että Jumala saa Pyhän Hengen kautta vakuuttaa meille, että olemme hänen rakkaita lapsiaan.

    Päivän Evankeliumissa kuulimme, kuinka puhuttiin asumisesta: Miten Pyhä Henki tulee asumaan sinuun. Kasteessa olemme saaneet jo Pyhä Hengen sinetiksi siitä liitosta, jonka Jumala on kanssamme tehnyt. Jumala on uskollinen eikä kutsuaan kadu. Tuon alkurukouksen valossa saamme uskoa seuraavat Paavalin sanat Galatalaiskirjeestä, jotka on annettu meillä:

    Gal. 2:20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

    Pyhän Hengen synnyttämä usko vastaanottaa Kristuksen sovitustyön omalle kohdalle. Tuo sovitustyö on tänäänkin todellisuutta. Näinhän me rukoilemme kohta ehtoollisrukouksessa: Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan meitä, että ottaisimme uskossa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. Näin joudumme yhä uudelleen pyytämään Jumalaa lähettämään Henkensä meitä vahvistamaan uskossa Kristukseen. Ja evankeliumissa saimme lukea: ”Puolustaja, Pyhä Henki… opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Näin Pyhä Henki saa meitäkin tänään vahvistaa.

    Pyhä Henki ei jää meissä toimettomaksi. Hänen työnsä on hiljaista työtä, jota Hän kauttamme tekee. Hän ei jää toimettomaksi. Pyhä Henki pyhittää meitä ja tuottaa Hengen hedelmiä. Pyhä Henki meissä ei jää toimettomaksi vaan kutsuu työhön, varustaa lahjoillaan ja lähettää maailman keskellä julistamaan evankeliumia ja palvelemaan lähimmäisiä. Kirkko on lähetetty viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan. Tuo Pyhän Hengen työ on myös rauhan työtä. Tekstissä puhuttiin rauhasta, jonka Jeesus jättää seuraajilleen: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

    Rauha, joka ei ole riippuvainen ympärillä vallitsevista olosuhteista. Pyhä Henki varustaa ja lähettää tilanteisiin, joissa Hänen apunsa voi vain auttaa näkemään sen huolenpidon, joka meillä on Jumalan omina. Tähän ihmeelliseen huolenpitoon saamme nyt jäädä.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 17: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2022) – Lievestuore

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 21: Luuk. 2:22-33 (5.2.2023) – PBK Lempäälä

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Odottavan aika voi olla pitkä, kuten sanotaan. Sinullakin on siitä varmasti kokemusta. Itse sain opetella joulu-tammikuussa kärsivällisyyttä ja luottamusta, kun sain odottaa virkamääräystä tähän Lempäälän seurakuntapastorin virkaan. Valon päivänä syntynyt pappikin välillä meinasi painua hämäryyteen arvioidessaan sen toiveen toteutumista.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 37: Luuk. 2: 1-14 (24.12.2023) – Ristimäki

    Evankeliumi

    Luuk. 2: 1-14

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

    Halleluja..

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaatto. Tätä päivää on odotettu. Ainakin meillä. Mitä lähemmäksi aattoa tullaan, sitä kovemmaksi vauhti kiihtyy lapsilla. Ja vanhemmilla stressi voi nousta uusiin lukemiin jouluvalmisteluissa. Siitä voi olla rauha kaukana. Ja sitten kun jouluaattoaamuun päästään saapuu joulurauha. Käännetään vain joulurauhakytkimestä niin joulu on valmis.

    Maan päällä rauha – joulurauha julistetaan hyvin pian – onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin että edelleen sisälläsi tikittää minuuttilaskuri ja -aikataulu tehtävälistalle, jossa on vielä monta askaretta tekemättä. Jotta joulu tulisi. Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sisäinen levottomuus vaivaa.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde, myös joulurauhan.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Mikä joulu sinulla on jäänyt mieleen erityisesti?

    Pohdin tätä ja edelleen se joulu on se, jonka vietin vartiossa – en kuitenkaan paimentamassa laumaani kedolla, vaan Karjalan prikaatin päävartiossa – en kuitenkaan putkassa, vaan sotilaspoliisina vartiovuorossa. Tiedättehän, että jouluna heille, jotka ovat palveluksessa, on varattu jouluateria – kaikki jouluherkut ovat tarjolla – ei siis mitään soppatykistä kauhottavaa kenttämuonaa vaan loistava jouluateria. Jotakin mitä odottaa.

    Itsellä vilunväristykset taisivat alkaa jouluaattopäivän kuluessa. Olo meni huonommaksi ja heikotti. Istuin päävartion päivystäjän paikalla ja olin varma, että kuume oli nousussa – selkeästi olin tulossa sairaaksi. Ennen iltaruokailua varuskunnan sotilaspastori tulee pitämään jouluhartautta päävartioon. Muut ovat aulatilassa ja minä kuulen kulman takaa hartauspuheen istuessani toimistossa. Muistan, kuinka pastori puhuu paimenista, jotka olivat työssä silloin kun Vapahtajan oli syntynyt. Joudun nieleskelemään kyyneleitä liikutukseltani.

    Hartauden jälkeen osa suuntaa jouluaterialle. Taidan mennä sinne jälkijunassa. Olo ei ole kummoinen. Saavun ruokalaan ja katson kaikkia jouluruokia. Ruokahalu on täysin poissa eikä ruoka maistu – sairaus on se vienyt. Seuraavana aamuna korkeassa kuumeessa kirjaudun varuskuntasairaalaan, jossa toivun pari päivää.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Beetlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia. Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin eikä hän havittele valtaa ja kunniaa, vaan syntyy ihmiseksi, jotta Jumalan suuri pelastussuunnitelma voi toteutua.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää.

    Pelkäätkö sinä Jumalaa sitä, että hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta kuulijan arvollisuuden vuoksi vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Jumala toimii vastakohtien kautta. Kuningasten kuningas syntyy tallin seimeen. Hän tuo meille ilosanoman – lupaukset täyttyvät. Meidän syntisairautemme ei ole este sille, että saamme nauttia Hänen armoaan ja hyvyyttään kaikessa täyteydessään. Kristus syntyi maailmaan sinun vuoksesi. Aamen.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 51: Matt. 21:1-9 (1.12.2024) – Satama

    Matt. 21:1–9

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään on ensimmäinen adventti ja Hoosianna kaikuu kirkoissa. Joulun odotus alkaa. Lauloimme kynttilän syttyessä: odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa. Kaikki evankelistat ovat tallettaneet kertomuksen Jeesuksesta ratsastamassa aasilla. Tänään ajattelin lähestyä tätä adventin evankeliumia kolmesta kulmasta:

    Jumalan lupaukset täyttyvät

    Oma odotukseni

    Hiljaisena ja nöyränä

    1. Milloin viimeksi olet tehnyt tarkan etukäteissuunnitelman jollekin projektille, joka ei ole aivan hetkessä valmistuva, vaan vaatii aikaa. Kuinka tuon suunnitelman virstanpylväät saavutettiin ja kuinka sait varmistettua, että toteutus etenee suunnitellusti.

    Tässä evankeliumissamme täyttyy kaksi VT:n profetiaa – Jumala on laatinut tarkan pelastussuunnitelman ja hän on ilmaissut tärkeitä virstanpylväitä VT:ssa, jotka täyttyvät – Jumala toteuttaa suunnitelmaansa, vaikka joutuu toimimaan ihmisten välityksellä. Se on hänen toimintatapansa. Jumala on viisi sataa vuotta ennen ilmaissut suunnitelmansa:

    Sakarja 9:9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

    Jumala käyttää ehkäpä vähän hölmistyneitä opetuslapsia suunnitelmansa toteuttamiseen. Ohjeistus on selvä: aasi ja varsa(!) on otettava ja tuotava ratsuksi. Kulkuneuvon haltuunotto on varmistettava antamalla opetuslapsille vuorosanat. Näin sanotte, jos kysytään – Jumalan lupaukset ovat varmat ja se, mitä Hän on suunnitellut, toteutuu.

    2. Adventin sanoman äärellä on hyvä kysyä, millaista on minun odottamiseni, saako Jeesus tulla sinun luoksesi adventin aikana? Vai hukkuuko Jeesus omien joulun valmistelusuunnitelmien ja sinun oman aikataulun alle? Hoosianna -huudossa yhdistyy kaksi asiaa: pelastuksen, avun pyytäminen ja ylistyshuuto Kuninkaalle. On siis odotettu Messiasta, pelastajaa, joka tulisi ja ratkaisisi kansansa kohtalon. Tuossa toisessa VT:n profetiassa, psalmissa 118 lauletaan: Ps. 118:25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

    Jeesus tulee luoksemme, jotta voisi pelastaa meidät. Hän tulee sinne, missä Hänet otetaan vastaan – missä Hän saa olla pelastaja. Jeesus tulee sinne missä Häntä tarvitaan. Joku voi ajatella, että Herra Jeesus voi tulla vasta sitten kun olen itse siivonnut elämäni, kun pinnat kiiltää ja olen tehnyt itseni arvolliseksi kohtaamaan Messiaan. Jeesus ei toimi näin. Ilm. 3:20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

    3. Jeesus saapuu nöyränä ja hiljaisena, häntä ei tarvitse pelätä. En tiedä, onko kukaan työhaastattelussa sanonut, että vahvuuteni työntekijänä on olla nöyrä ja hiljainen. Tuo määritelmä voisi saada aikaan ihmetystä. Jeesus on erilainen kuin tämä maailma odottaa. Kuka voisi pelätä aasilla saapuvaa kuningasta? Adventtina Jeesus ratsastaa hiljaisena ja nöyränä – Hänen tehtävänsä, jota kohti hän käy, on luopua kaikkivaltiaan Jumalan voimasta – nöyrtyä meidän veljeksemme ja kuolla syntisten puolesta. Hän tuli tuomaan rauhaa – todellista rauhaa Jumalan ja ihmisten välille. Korjaamaan sen, mikä on rikkoutunut ja antamaan uuden elämän.

    Jeesus saapuu tänäänkin: tässä Raamatun Sanassa, ehtoollisessa: leivässä ja viinissä. Hän saapuu nöyränä antaen rauhan, jota muualta ei voi löytää. Ulkoisesti vaatimattomasti, mutta Jumalan lupaukset täydellisesti täyttäen. Jumala työ ei jää vajaaksi. Hän täyttää odotuksen. Vaikka ympärillä kuohuisi ja vallitsisi levottomuus, Jeesuksen rauha käy tuon kaiken yli. Olosuhteet eivät määritä tuota Rauhaa, joka saapuu heidän luo

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – Hoosianna, tule Herra Jeesus!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 53: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2024) – PBK

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 68: Luuk. 2:22-33 (8.2.2026) – Satama

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.