Digiteologi

Raamatunkirja: Luukas

  • Saarna 43: Luuk. 11:5-13 (5.5.2024) – Satama

    Luuk. 11:5–13

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

    Taivaallinen Isämme, Lähetä Pyhä Henkesi sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on rukoussunnuntai ja tekstimme pureutuu rukoukseen – Jeesus on opettanut juuri opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen ja jatkaa rukousopetusta tällä vertauksella.

    Jeesus siis joutuu taas kerran vääntämään rautalangasta opetuslapsille, millainen taivaallinen Isä on, jolle rukoukset kohdistetaan.

    Ensimmäinen kysymyksemme on: Millainen Isä sinulla on?

    On monesti todettu, että mielikuvaamme Jumalasta heijastelee suhdettamme maallisiin vanhempiimme. Jeesus vie tässä vertauksessa kuulijat ystävyyssuhteen dynamiikkaan.

    Tämä vertaus on jotenkin kiusallinen – se kertoo meistä ihmisistä, toisaalta mukavuuden halustamme ja siitä, kuinka haluamme päästä pois kiusallisista tilanteista myöntymällä pyyntöön.

    Onko meidän kuvamme Jumalasta samanlainen? Että pyyntömme ovat häiriötekijöitä, joihin kaikkivaltias Jumala joskus kitsaasti myöntyy.

    Jeesus saa meidät peilaamaan omaa suhdettamme Taivaalliseen Isään ja sitten hän paljastaa jumalallisen logiikan, sen jumalallisen luonteen, joka on aivan toisenlainen kuin meidän ihmisten väliset suhteet – Hänen tahtonsa meitä kohtaan.

    Jumala lupaa kuulla ja vastata, avata kolkuttavalle, etsijä löytää – näin Raamattu meille lupaa. Jeesus avaa yhteyden Taivaalliseen Isään, Hän on se kenen nimissä voimme lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa.

    Mitä jos Jumala ei vastaa meidän odottamalla tavalla?

    Jumala, Isämme on jo myötämielinen meitä kohtaan, emme voi muuttaa hänen mieltään meitä kohtaan.

    Kuinka Jeesus voi sanoa, että Jumala vastaa rukouksiin, kun kokemuksemme voi olla, ettei hän ole vastannut, vaikka niin paljon olemme pyytäneet?

    Olin viime sunnuntaina ystävämme hautajaisissa, taistelu pahimmanlaatuista syöpää vastaan kesti 2,5 vuotta – pääsiäisaamuna 44-vuotias ystävämme sai kutsun taivaan ylösnousemusjuhlaan. Lukuisat ihmiset rukoilivat ystävän puolesta koko tuon sairauden ajan, syöpä ei parantunut. Taivaallisen Isän vastaus oli toisenlainen, hän kuitenkin vastasi. Sairauden keskellä ystävällämme oli syvä luottamus Jumalaan ja siihen, että Hänellä on valta parantaa tai kutsua tästä ajasta luokseen.

    Onko Pyhän hengen pyytäminen häpeilemätön pyyntö?

    Evankeliumissa oven takana oleva ystävä pyytää hellittämättä – käännös voisi olla myös häpeilemättömästi – siis niin että ensimmäinen ei-vastaus ei mitenkään lannista vaan pyytäjä pyytää kuin lapsi, joka tietää, että Isällä on parasta annettavaa ja hän kinuaa saada sitä parasta. Hän altistaa itsensä todella tarvitsevaksi – ilman sitä mitä vain Isällä on jää paitsi.

    Pyhä Henki on rukouksen henki. Pyhä Henki kristityissä osoittaa Kristukseen ja rukoilee puolestamme. Pyhä Hengen kautta Kristus asuu sydämessämme. Olemme saaneet sen jo kasteessamme lahjaksi.

    Saamme lähestyä rukouksin Isää Jumalaamme Jeesuksen nimessä. Silloin kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, saamme usko Jumalan kuulevan meitä sen perusteella mitä Jeesus on, ja mitä hän on meille lahjoittanut. Jeesuksen ansiosta meillä on yhteys Isään. Jeesuksen nimessä tulemme osallisiksi Hänen ansiostaan. Yhtä varmasti kuin Isä kuulee poikaansa Jeesusta, niin Jumala, taivaallinen Isämme kuulee meitä.

    Rukoussunnuntai haastaa meitä rukoilemaan häpeilemättömästi, kinuamaan Taivaalliselta Isältä sitä mitä me tarvitsemme – se kannustaa meitä etsiytymään rukoukseen päivittäin. Elävään suhteeseen Jumalan kanssa, jossa saamme olla hänen lapsiaan. Mitä jos pitäisit seuraavan kuukauden ajan rukouspäiväkirjaa – kirjoita päivittäin ylös ne rukousaiheet, joita olet tuonut Taivaan Isälle – sitten kirjoita myös rukousvastaukset mitä olet aiempien päivien aiheisiin saanut.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 46: Luuk. 6:27-31 (7.7.2024) – PBK

    Luuk. 6:27–31

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Oletko sinä koskaan ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena? Niin että olet saanut osaksesi jotakin kohtuutonta uhrautuvaisuutta, anteliaisuutta tai armahtavaisuutta? Miltä se on tuntunut?

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi vajaan 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä.

    Leirin alkaessa jännitystä aiheutti erityisesti se, kenen kanssa saan jakaa huoneeni. Tuleeko ryhmääni skibideimmät tyypit ja millaisia ne vetäjät ja isoset sitten loppu viimeksi ovat? Leirin aikana opimme toisistamme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme yhtä porukkaa, jotakin oli tapahtunut. Enää se, joka oli ollut vieras, ei sitä ollutkaan. Jotain toivottua mutta odottamatonta oli tapahtunut.

    Jeesus puhuu evankeliumissa Jumalan valtakunnan rakkauden laista seuraajilleen. Lain vaatimukset kuulostavat kohtuuttomilta. Kuinka kukaan voi suostua tuollaiseen?

    Luonnostaan kysymme: Mitä hyötyä mulle on Jeesuksesta? Mihin tarvitsen elämässäni häntä? Elämän voi elää ilman Jeesusta, jos mittaat hyötyjä niin kuin maailma mittaa. Jumalan valtakunnan logiikka on toisenlaista. Katse kääntyy omasta navasta vasta sitten kun Jumala saa kirkastaa henkilökohtaisesti sen, mitä sinun puolestasi on tehty. Oikeudenmukaisen tuomion sijasta joku muu on ottanut kantaakseen kaikki meidän rikkomuksemme. Kristittynä eläminen on tuosta anteeksiannosta elämistä.

    Kultaista sääntöä soveltaen Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa:

    Kirje kolossalaisille 3:13-14 FB92

    Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

    Kysyin, milloin olet ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena. Jo kasteesi hetkellä Jumala on lahjoittanut sinulla syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksen tähden ilman mitään sinun omaa ansiotasi. Jeesus on täyttänyt tuon lain.

    Olemme koko ajan saamapuolella – Jumala siunaa meitä, Jeesus rukoilee puolestamme lakkaamatta ja antoi itsensä ei ainoastaan lyötäväksi, vaan ristiinnaulittavaksi meidän puolestamme.

    Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 53: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2024) – PBK

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 59: Luuk. 24:1-12 (20.4.2025) – Satama

    Luuk. 24:1–12

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!” Kokeillaanpa…

    Kuitenkin tämän pääsiäisevankeliumin äärellä huudahdukset voisivat olla jotakin aivan muuta – ensivaikutelma ei ole ollenkaan iloa täynnä oleva varma huudahdus Jeesuksen ylösnousemisesta.

    Hauta on tyhjä – Emme ymmärrä!

    Enkelin pitää muistuttaa – Jeesus nousee kuolleista!

    Jeesus on noussut kuolleista – Kertokaa kaikille!

    Naiset saapuivat haudalle suorittamaan viimeistä palvelusta rakkaalle Jeesukselleen. Evankeliumin edellä kerrotaan, että he hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita ruumiista varten. Sapatin mentyä oltiin nyt haudalla aamuvarhaisella. Kivi oli vieritetty pois ja hauta on tyhjä, mutta nämä havainnot eivät tuossa tilanteessa yhdisty millään Jeesuksen ylösnousemukseen. Iloisen yllätyksen sijaan on suuri hämmennys. Jeesus on poissa. Mitä tämä tarkoittaa?

    Meille kerrotaan tänään: Jeesus nousi kuolleista, mutta on hyvin vaikea sisäistää sitä, mitä se tarkoittaa: Paholaisen valta, kuolema ja synti on voitettu, siis todella voitettu! Jeesuksen kärsimys, joka päättyy nöyryyttävimpään ja kauheimpaan kuolemaan saa tyhjällä haudalla uuden merkityksen. Risti ja hauta ei ole päätepiste kertomukselle, vaan sen täyttymys mitä oli kirjoitettu. Jumalan vastaus pitkänperjantaille, jolloin Jumalan karitsa uhrattiin – synnitön kuoli syntisten puolesta – tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus julistaa meille ”Se riitti!!!” Jeesus voitti kuoleman.

    Tyhjällä haudalla enkelit muistuttavat naisia siitä, mitä Jeesus on jo useaan kertaan kertonut. Ihmisen poika joutuu paljon kärsimään ja hänet annetaan ihmisten käsiin, hänet tapetaan, ja hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Pääsiäisaamu kertoo meillekin samaa: Jumalan suunnitelma toteutuu, Hänen Sanaansa voi luottaa. Siihen saamme turvata epäilyksen hetkinä ja tarrautua siihen kuin ankkuriin. Muistuta meitä Herra ylösnousemuksestasi huomennakin!

    1. Pietarin kirje 1:3-5

    [3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [4] Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [5] ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: naiset kertovat kaikille muille ja opetuslapsille. Sanoma on niin käsittämätön, ettei heitä uskota. Tyhjä hauta on nähtävä itse. Pietari lähtee välittämättä siitä, että juokseminen ei kuulu tapoihin ja herättää halveksuntaa. Nyt on kiire. Tyhjä hauta ja paikalleen jäänyt käärinliina todistaa Jeesus on ylösnoussut!

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 62: Luuk. 15:1-10 (6.7.2025) – PBK

    Luuk. 15:1–10

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15

    Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Onko joku kertonut sinulle tarinaa hyvästä paimenesta? Tai oletko nähnyt taulua, jossa tuo paimen kantaa löytämäänsä karitsaa olallaan pimeässä maastossa? Tämän pyhän otsikko on kadonnut ja jälleen löytynyt, oikein osuva otsikko konfirmaatiopäiväksi.

    Teidän joidenkin vanhempien ja isovanhempien muistista tuo tarina ja kuva löytyy kirkkaana. Raamatun kertomukset ovat tavoittaneet teidät tavalla tai toisella ja jättäneet pysyvän muiston mieleen. Kertomus on sukupolvien kollektiivisessa muistissa vielä kirkkaana.

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi noin 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä. Leiri on sitä varten, että tuo kertomus saisi alkaa elää jokaisen sydämessä.

    Leirillä yhtenä sateisena aamupäivänä kävelimme rantapolkua pitkin, jonka varrella on se mobiilitukiasema-muurahaiskeko. Kerroin Jeesuksen vertauksista – vertauksilla Jeesus väänsi rautalangasta ihmisille Jumalan valtakunnan logiikkaa – näin Jeesus joutuu arkipäiväisellä vertauskuvalla lampaista ja paimenesta kertomaan siitä, kuinka kallisarvoinen jokainen on ja mitä Jumala on valmis tekemään jokaisen puolesta.

    Tämän tekstin äärellä jostain syystä päässäni alkoi soida Apulannan biisi: Koneeseen kadonnut – autiomaa, johon eksytään, on nykyään ruudun takana. Millaisista ryteiköistä paimen on valmis etsimään? Yltääkö hyvän paimenen auttava käsi nuorten maailmaan, josta meillä vanhemmilla on hyvin vähän otetta? Jeesus etsii kadonneita, virtuaalimaailmoissa itsensä kadottaneita, heitä, jotka eivät löydä itseään, niitä, jotka ovat eksyksissä. Jeesus on tuo hyvä paimen, joka altistaa itsensä vaaraan, uhraa itsensä, kantaa kotiin eksyneen ja särkyneen.

    Leirillä saitte kuulla, että syntiinlankeemus vei ihmisen piiloon Jumalaa pusikkoon. Jo tuolloin Jumala lähti etsimään huutaen: missä olet? Hyvä Paimen, Jeesus – ihmiseksi syntynyt Jumala syntyi maailmaan etsiäkseen heitä, jotka eivät häntä etsi. Tuo Jumalan mielenlaatu on meille luonnostaan outoa – etsiikö Hän todella minua?

    Jumalan Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 63: Luuk. 19:41-48 (24.8.2025) – PBK/Satama

    Luuk. 19:41–48

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19

    Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on etsikkoaikoja. Tämä sunnuntai sijoittuu Jerusalemin temppelin kalenterivuodessa tuhon aikoihin heinä-elokuuhun. Jeesuksen sanat ennakoivat 40 vuotta myöhemmin tapahtuvaa temppelin hävitystä. Itselle tuo aihe kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä. Kuin joku huutaisi: ”Älä kulje onnesi ohi!” tai ”itse asiassa kuljit jo!”. Ilmassa on mielikuva menetetystä mahdollisuudesta, johon liittyy lopullinen kohtalo. Enää ei ole mahdollisuutta kääntyä. Mahdollisuuden, jossa on rajat – eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta.

    Tuo etsikkoaika lienee kielemme isän Mikael Agricolan luomus, joka pohjautuu saksankieliseen sanaan heimgesucht, joka viittaa etsimiseen. Kuitenkin muissa kielissä alkuperäisen kreikankielinen sana episkopes on käännetty vierailuksi tai tarkastuskäynniksi. Tuosta samasta juuresta tulee sana episkopos, kaitsija tai valvoja, joka kirkossa viittaa piispaan, lauman kaitsijaan tai valvojaan.

    Kyseessä on siis jonkinlainen erityinen Jumalan vierailun aika. Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Sanassa etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana kairos ja episkope. Etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Tämän Raamatun kohdan äärellä huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus puhkeaa itkuun Jerusalemin tähden. Juuri tekstimme edellä on toisenlainen tunnelma: Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia Hoosianna -huutojen säestämänä ja nyt kun pyhä kaupunki levittäytyy silmien eteen, Jeesus näkee sen kohtalon. Jeesus itkee ennakolta sitä, minkä tiesi olevan edessä. Hän myös tiesi syyn siihen – Jumala oli torjuttu, erityinen aika oli haaskattu – kansa kulki kohti tuhoa.

    Jeesus lähestyy itkien: hän on tehnyt kaikkensa – Jeesus ei pakota ketään tulemaan luokseen…Missä on sinun rauhasi? (turvasi). Kuinka oleellinen kysymys tämä on tänäänkin. Kristittyjen turva ei ole kirkon rakenteissa, loisteliaassa menneisyydessä eikä kirkollisveronkannon luomassa yltäkylläisyydessä. Missä sinun turvasi on? Avatkoon Jumala silmämme näkemään, että turvamme on ainoastaan Jumalassa ja Hänen tahdossaan.

    Jeesus puhdistaa temppelin kovin sanoin. Temppelistä oli tullut rosvojen luola – rosvothan eivät ryöstele omassa luolassaan, vaan sinne kokoavat saaliinsa piiloon ja piileskelevät siellä, pakenevat vastuutaan lain edessä. Muodollisesta jumalanpalveluksesta oli tullut epäjumalanpalvelusta. Jeremian kirjassa sanotaan: Jeremia 7:3-5 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.

    Jumala käyttää historiassa valtakuntia ja valloittajia suunnitelmiensa toteuttamiseen. Historia voisi todellakin olla toisenlainen …. On siis todella kysymys parannuksen vaikutuksesta Jumalan toimintaan. On rukouksen aika. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Omien syntien tunnustamista hänelle. Kiitosta Hänen suurista töistään. Herra armahda kansaasi. Rukoilemme, että rakenna valtakuntaasi vielä, joka ei katoa. Jeesus teki kaiken sinun tähtesi, kuoli ristillä, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Onhan sinulla tämä rauha sydämessäsi!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 68: Luuk. 2:22-33 (8.2.2026) – Satama

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.