Digiteologi

Raamatunkirja: Matteus

  • Saarna 47: Matt. 23:1-12 (11.8.2024) – Satama

    Matt. 23:1–12

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 23

    Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään meitä kutsutaan tutkimaan itseämme, ei pintapuolisesti, vaan ytimiä myöden. Joku on ehkä kuullut tuon sanonnan: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin sanon.

    Mitä on kristillinen elämä? Onko se yhä suurempien taakkojen kasaamista kannettavaksi, jotta voimme kutsua itseämme kristityiksi. Mooseksen istuin oli juutalaisuuden korkein hengellinen auktoriteetti. Lainopettajien tehtävänä oli tuli tulkita VT:n Mooseksen lakia. Jos he pysyivät kutsumuksessaan, he opettivat Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu. Kuitenkin lainopettajat kehittivät niistä lukemattomia yksityiskohtaisia sääntökokoelmia sälyttäen taakkoja kuulijoilleen.

    Millainen paikka seurakunta on? Mikä toi sinut tänään jumalanpalvelukseen? Kammottavaa olisi, jos seurakunnasta jää sellainen kuva, että vain ne, jotka kelpaavat voivat tulla. Ne, jotka ovat saavuttaneet elämässään tietyn nuhteettomuuden tason pääsevät kynnyksen yli. Samalla kohta kutsuu meitä tutkimaan sitä, mitä seurakunta on? Emmehän me ole vain tapahtumajärjestäjä? Kaikella pitää olla syvempi tarkoitus etsiä Jumalan tahtoa ja olla Hänen yhteydessään.

    Jumala ei koskaan kysy: miltä sinä näytät tai miten vertaudut muihin ihmisiin? Hän kysyy: Missä sinä olet? Jo Raamatun alkulehdillä Jumala etsii langennutta ihmistä, hän haluaa kohdata meidät. Hän tahtoo olla kanssamme. Jumala tahtoo kohdata sinut ja ottaa pois kaikki taakkasi ja kuormasi. Hän tahtoo puhdistaa jokaisen seurakunnan yhteydessä. Kun olin edellisviikonloppuna KesäSpirit -tapahtumassa Ideaparkissa, siellä norjalainen Öivind Augland puhui herätyksestä. Yksi sytyke sille hänen mukaansa oli se, että ollaan aitoja, totta. Se tarkoittaa läpinäkyvyyttä, totuudellisuutta – missä sinä olet? Seurakunta ei kutsu meitä ulkokultaisuuteen, vaan elävään suhteeseen Jumalan kanssa hänen valtakuntansa todellisuuteen, jossa ei ole kuin saman korkuisia paikkoja ristin juurella. Tällöin ylpeys ja omavoimaisuus häviää ja olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta.

    2. Kor.12:9 Hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

    Kukaan ei voi mennä Jumalan paikalle (isä, oppimestari, rabbi). Jumalan arvovalta on kaikki opettajia suurempi. Hänen ilmoituksensa on Hänen sanaansa, joka on kaiken oikean opetuksen lähde. Hänen kunniaansa ja arvovaltaansa ei voi kukaan anastaa, jos näin tekee, asettuu Jumalan sijaan ja hän ei sitä voi sallia. Väärät opettajat ovat niitä, jotka eivät usko, että Jumala on ilmoittanut itsensä sanassaan Raamatussa ja erityisesti Jeesuksessa. Jeesus on se professori, jota meidän tulee kuulla. Hän kutsuu meitä kuitenkin veljikseen. Saamme olla Jumalan työtovereita, samalla viivalla jokainen, emme kunniantavoittelijoita, vaan palvellen toisiamme.

    Antakaa Jeesuksen opettaa itseänne. Jeesuksen kuorma on kevyt. Matt. 11:28 ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” Hän avaa Jumalan koko rakkauden täyteyden eteemme. Hän kutsuu palvelemaan toinen toisiamme niillä lahjoilla joita hän on meille antanut.

    Kristus alensi itsensä meidän syntisten itsensä palvelijaksi alistuen kärsimykseen ja kuolemaan meidän puolestamme. Meidän syntimme on sovitettu – kaikki ylpeys, ulkokultaisuus, väärän kunnian tavoittelu, muiden halveksunta, turhamaisuus ja se että uskomme oman kelvollisuutemme olevan ansio Jumalan edessä. Kaikki se on tehty tyhjäksi Kristuksen, todellisen opettajan ja palvelijan ristin työllä, sillä että hän otti nuo ja kaikki muut synnit kantaakseen ja toi meille rauhan Jumalan kanssa. Saamme olla lapsen asemassa ja tunnustaa sen, että me jäämme aina hänen oppilaiksi. Kiitos Jeesus että maksoit syntivelkamme ja olet Herramme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 51: Matt. 21:1-9 (1.12.2024) – Satama

    Matt. 21:1–9

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään on ensimmäinen adventti ja Hoosianna kaikuu kirkoissa. Joulun odotus alkaa. Lauloimme kynttilän syttyessä: odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa. Kaikki evankelistat ovat tallettaneet kertomuksen Jeesuksesta ratsastamassa aasilla. Tänään ajattelin lähestyä tätä adventin evankeliumia kolmesta kulmasta:

    Jumalan lupaukset täyttyvät

    Oma odotukseni

    Hiljaisena ja nöyränä

    1. Milloin viimeksi olet tehnyt tarkan etukäteissuunnitelman jollekin projektille, joka ei ole aivan hetkessä valmistuva, vaan vaatii aikaa. Kuinka tuon suunnitelman virstanpylväät saavutettiin ja kuinka sait varmistettua, että toteutus etenee suunnitellusti.

    Tässä evankeliumissamme täyttyy kaksi VT:n profetiaa – Jumala on laatinut tarkan pelastussuunnitelman ja hän on ilmaissut tärkeitä virstanpylväitä VT:ssa, jotka täyttyvät – Jumala toteuttaa suunnitelmaansa, vaikka joutuu toimimaan ihmisten välityksellä. Se on hänen toimintatapansa. Jumala on viisi sataa vuotta ennen ilmaissut suunnitelmansa:

    Sakarja 9:9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

    Jumala käyttää ehkäpä vähän hölmistyneitä opetuslapsia suunnitelmansa toteuttamiseen. Ohjeistus on selvä: aasi ja varsa(!) on otettava ja tuotava ratsuksi. Kulkuneuvon haltuunotto on varmistettava antamalla opetuslapsille vuorosanat. Näin sanotte, jos kysytään – Jumalan lupaukset ovat varmat ja se, mitä Hän on suunnitellut, toteutuu.

    2. Adventin sanoman äärellä on hyvä kysyä, millaista on minun odottamiseni, saako Jeesus tulla sinun luoksesi adventin aikana? Vai hukkuuko Jeesus omien joulun valmistelusuunnitelmien ja sinun oman aikataulun alle? Hoosianna -huudossa yhdistyy kaksi asiaa: pelastuksen, avun pyytäminen ja ylistyshuuto Kuninkaalle. On siis odotettu Messiasta, pelastajaa, joka tulisi ja ratkaisisi kansansa kohtalon. Tuossa toisessa VT:n profetiassa, psalmissa 118 lauletaan: Ps. 118:25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

    Jeesus tulee luoksemme, jotta voisi pelastaa meidät. Hän tulee sinne, missä Hänet otetaan vastaan – missä Hän saa olla pelastaja. Jeesus tulee sinne missä Häntä tarvitaan. Joku voi ajatella, että Herra Jeesus voi tulla vasta sitten kun olen itse siivonnut elämäni, kun pinnat kiiltää ja olen tehnyt itseni arvolliseksi kohtaamaan Messiaan. Jeesus ei toimi näin. Ilm. 3:20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

    3. Jeesus saapuu nöyränä ja hiljaisena, häntä ei tarvitse pelätä. En tiedä, onko kukaan työhaastattelussa sanonut, että vahvuuteni työntekijänä on olla nöyrä ja hiljainen. Tuo määritelmä voisi saada aikaan ihmetystä. Jeesus on erilainen kuin tämä maailma odottaa. Kuka voisi pelätä aasilla saapuvaa kuningasta? Adventtina Jeesus ratsastaa hiljaisena ja nöyränä – Hänen tehtävänsä, jota kohti hän käy, on luopua kaikkivaltiaan Jumalan voimasta – nöyrtyä meidän veljeksemme ja kuolla syntisten puolesta. Hän tuli tuomaan rauhaa – todellista rauhaa Jumalan ja ihmisten välille. Korjaamaan sen, mikä on rikkoutunut ja antamaan uuden elämän.

    Jeesus saapuu tänäänkin: tässä Raamatun Sanassa, ehtoollisessa: leivässä ja viinissä. Hän saapuu nöyränä antaen rauhan, jota muualta ei voi löytää. Ulkoisesti vaatimattomasti, mutta Jumalan lupaukset täydellisesti täyttäen. Jumala työ ei jää vajaaksi. Hän täyttää odotuksen. Vaikka ympärillä kuohuisi ja vallitsisi levottomuus, Jeesuksen rauha käy tuon kaiken yli. Olosuhteet eivät määritä tuota Rauhaa, joka saapuu heidän luo

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – Hoosianna, tule Herra Jeesus!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 52: Matt. 11:2-10 (15.12.2024) – PBK

    Matt. 11:2–10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 11

    Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    On kolmas adventti. Tehkää tietä kuninkaalle – kuinka me voisimme valmistaa tietä kuninkaalle, on se kysymys tänään. Jos Herra on tulossa, kuinka voisimme valmistaa tietä hänelle – evankeliumissa kohtaamme Johannes Kastajan – ehkäpä hän on se, joka tänään saa meitä opettaa.

    Johannes on vankilassa – Hänen saarnansa oli ollut liikaa valtaapitäville. Hän oli toteuttanut kutsumustaan ja julistanut parannusta – avionrikkoja hallitsijalle – ja se oli vienyt hänet vankilaan – ja sinne pimeään vankityrmään kantautuu tieto Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan.

    Kiusallinen kysymys – Johanneksen kysymys – Raamattu ei ole siloteltu kertomus, vaikuttaa siltä, että keskeinen henkilö on epävarma vai mitä tuo vankilakysymys tarkoittaa? Johannes vain haluaa kuulla. Johannes on kastanut Jordanilla Jeesuksen, nähnyt taivaan avautuvan ja kyyhkysen laskeutuvan Jeesuksen päälle – Hän itse lausui: ”Katsokaa Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Mitä onkaan tuon kysymyksen taustalla?

    Onko tyrmä saanut Johanneksen epäilemään kutsumustaan. Kutsumus vie paikkoihin, minne itse en menisi, Jumala vie suunnitelmaansa eteenpäin. Kysymys siitä, onko tämä vaivan arvoista. Tätäkö tämä on?

    Odotuksen ja täyttymyksen eivät ihmisten mielessä kohtaa, kun Jeesuksen toiminta ei johda välittömään sortovallan murtumiseen ja vapautukseen. Näin ollen voi olla, että Johanneksenkin odotukset ovat olleet muuta kuin mihin Jeesuksen toiminta viittasi.

    Tarvittiin enemmän kuin oma kokemus ja tunne – taivaskokemukset haalistuvat vaikeiden aikojen tullessa. Vain Jumalan lupauksiin turvautuminen Raamatussa antaa toivon täyttymyksestä.

    Tarvittiin siis tämä mies, joka ei varonut sanojaan valtaapitävän edessä – onko meillä ketään tällaista julistajaa? Itsesensuuri vaanii jokaista Sanan julistajaa – huojuttavaa julistusta on vaikea päästää ilmoille.

    Katkelma parin vuoden takaa: ”Minä puhun kuin se, joka viitoittaa tietä sille, että hän ehkä lähtee Herran luo. Minä kerron miten te voitte voittaa tämän maan, jos minun aikani loppuu. Minä kerron sen, että se on teille turvaksi. Se on pelastukseksi tälle kansakunnalle. Minä puhun teille pastorit, hengelliset työntekijät, papit ja arkkipiispat: Jos te ette löydä kutsumuksenne ydintä, elää lähellä Jumalaa, tämä maa tuhoutuu. Tämä maa kulkee kohti jumalattomuuden suota, josta ei ole paluuta. Tämä maa kulkee kohti sellaista pimeyttä, jota emme koskaan aikaisemmin kokeneet. Te – minä puhun nyt teille, kuulkaa Herran sana: Jumala kutsuu teitä läheisyyteensä. Se on palvelutyönne tärkein tehtävä, elää lähellä Jumalaa. En tiedä miten elätte, mutta minä kutsun teitä nyt. Elämään elämää, joka on poikkeuksellista, ainutlaatuista, joka johtaa siihen, että kuulette ja näette, mikä on Jumalan tahto tälle kansakunnalle… ilman rukousta sen kuuleminen ja ymmärtäminen ei ole mahdollista. ” (Tuulet puhaltaa -ilta 27.10.2022 / Antero "Mooses" Laukkanen)

    Vastaus: Jes 35:4-6

    Messiaanisen ajan tuleminen, lupaukset täyttyvät – Kirjoituksissa on meillä Jumalan vastaus – Jumala ei herätä uskoa vakuuttelua – Raamatun Sana herättää uskon, Jumalan Sana – Jeesus tulee luoksemme noissa sanoissa.

    38-käännös: ”autuas se, joka ei loukkaannu minuun” – Maailma loukkaantuu, koska se ei halua luottaa Jumalan armoon vaan omiin tekoihinsa. Sitä loukkaa myös se, että Jeesus on köyhä ja viheliäinen, ristin kantaminen ei sovi maailmalle, johon Jeesus kutsuu meitä. Hän oli toisenlainen Messias – ei ihmisen ajatusrakennelmiin sopiva.

    Jeesuksen edellä kulkeneesta Johanneksesta oli myös ennustettu (Malakian kirjassa) – ja kuitenkin tarvittiin Jeesuksen todistus Johanneksesta, jotta ihmiset ymmärtäisivät sen mitä heidän edessään oli jo tapahtunut Johanneksen julistaessa – emme voi ymmärtää yhtäkään Raamatun kohtaa ilman Pyhän Hengen apua. (Ef. 1:15-18)

    Kelpaako meille Jumalan tarjous? Hän on valmistanut kaiken – ilmoittanut Pelastussuunnitelman Raamatussa? Tuntuuko että tuo on liian kaukana arkitodellisuudestamme – se ei sovi kuin satunnaisiin juhlahetkiin. Kuitenkin Jumala on lähellä, Hän tulee luoksemme tänäänkin Raamatun Sanassa ja ehtoollisessa, leivässä ja viinissä – Pyhän Hengen kautta.

    Me saamme kysyä: Herra, oletko se sinä? Ja Hän vastaa meille – Tässä ole sinun Herrasi ja Vapahtajasi – Olen tullut sinua varten. Ketään muuta ei enää tarvitse odottaa. Tässä olen sinua varten. Ole turvallisella mielellä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – odotuksen joka on täyttymässä!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 54: Matt. 10:16-22 (26.12.2024) – PBK

    Matt. 10:16–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 10

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Ei uskoisi, että eilen oli joulupäivä. Lämmin joulutunnelma haihtuu nopeasti tapaninpäivän saapuessa, kun vietämme tätä päivää niiden vuoksi, joita vainotaan uskonsa vuoksi… tai jotka ovat menettäneet henkensä Jeesuksen nimen tähden.

    Tulevaisuuden kuva: Tänään se tapahtui. Yritin lähteä pois kaupungista, kun automaattisen tarkastuspisteen tunnistin hälytti. Puomi ei auennut ja konemainen ääni käski palaamaan kotiin ja odottaa soittoa. Kansalaispisteeni olivat jo tippuneet niin alas, etten pystynyt enää ostamaan kuin välttämättömiä elintarvikkeita. Kodin verkkoyhteydet oli jo rajoitettu vain valtiollisille sivuille eikä matkalippuja voinut enää ostaa. Puhumattakaan että olisin voinut poistua maasta. Valvontakamerat lienevät kuvanneet minut liian usein kirkkomme lähistöllä. Jeesuksen mainitseminen puhelimessa lienee ollut viimeinen niitti. Nyt musta auto tuli pihaan hakemaan minua…

    Jeesus lähettää

    Evankeliumiteksti vie meidät tilanteeseen, jossa Jeesus on lähettämässä opetuslapsiaan matkaan, siis tehtävään, jota varten heidät on valittu. Evankeliumi oli vietävä kaikille – joulun sanoma lähtee liikkeelle. Nämä periaatteet kuuluvat kaikille, jotka aikovat olla evankeliumin työssä.

    Lähettilään ovat jonkun asialla, ei omalla vaan lähettäjän asialla. Valtuutus tulee lähettiläältä. Jeesus on tietoinen mihin Hän lähettää. Ilman lähettäjää emme ole mitään. Vertauskuva lampaista susien keskellä on vastaansanomaton. Lammas ei voi itse yhtään mitään raatelevalle pedolle. Sen ominaisuudet jäävät alakynteen kirjaimellisesti suden kohdatessa. Voima on siis täysin ulkopuolellamme, lähettäjän valtuutuksessa. Jeesus lähettää – Jumala lähettää mahdottomiin tilanteisiin, joissa oma voima riisutaan täysin ja olemme täydellisesti riippuvaisia siitä, mitä Jumala itse meille antaa.

    Matt. 10:39 ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

    Jumalan pelikirja on toisenlainen kuin tämän maailman: laskelmointi ja evankeliumin laimentaminen on jotakin, mikä vie harhapoluille. Tie, joka eteemme piirretään, on selkeä, mutta mahdoton kulkea ilman Hyvää Paimenta.

    Viisaus (kavaluus), emme ole ”nukkeja”, jotka ovat tahdottomia. Tämä vie paikalle, jossa ei ole väärää nöyryyttä (alistun kaikkeen ja kaikkien alle), vaan olemme valmiita toimimaan kuin käärme, joka ajoi omaa asiaansa siekailematta. Kuitenkin samalla viattomuus altistaa avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle, jossa kaikki on avointa. Tämä yhdistelmä on ainutlaatuinen ja haastava: emme välttele vaaroja ja ole kädenlämpöisen mitäänsanomattomia, vaan valmiina kärsimään lähettäjän vuoksi ja laittamaan kaiken peliin.

    Jeesus jakaa

    Tekstimme piirtää armottoman rajalinjan ihmisten välille: on vain Jeesuksen omia ja niitä, jotka Hänet hylkäävät ja yrittävät päästä eroon myös Hänen seuraajistaan.

    Meillä on vaara kieltää ihmisen varjo, taipumus äärimmäiseen pahuuteen – silmittömään tuhoamiseen. Toisen maailman sodan jälkeen moni vannoi, ettei samanlaista tuhoa enää ihminen tekisi. Kuinka lyhyt on ihmisen muisti?

    Kaikki lähtee liikkeelle välinpitämättömyydestä ja oman nahkansa varjelemisesta hiljentämällä niiden äänet, jotka tarvitsisivat puolesta puhujaa. Miljoonat kristityt kärsivät tänäänkin.

    Raja ei piirry ihmisten välillä vaan ihmisten sisällä, annammeko vallan sille, joka haluaa säilyttää oman elämämme.

    Ainoastaan Jeesus voi avata silmämme näkemään, mistä Hänen kutsussaan on kysymys:

    1. Kor. 1:18: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

    Seimeen syntynyt ristin mies on kanssamme joka hetki. Vain hän voi tuoda rauhan joka ylittää olosuhteet ja jonka kutsun voimalla meidän omahyväinen oman elämän varjelu muuttuu alttiudeksi kärsiä uskonsa tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 50: Matt. 17:24-27 (3.11.2024) – Satama

    Matt. 17:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 17

    Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään pyhäpäivän aihe on kahden valtakunnan kansalaisena ja evankeliumista puhutaan verotuksesta. Meidät viedään taas lyhyeen kohtaukseen, jossa käydään kaksi keskustelua tai ensimmäinen niistä on hyvin lyhyt, mutta molemmat koskevat samaa asiaa temppeliveroa.

    Kuitenkin laajemmassa mielessä pyhäpäivä ja aihe koskee maallisen ja hengellisen hallintavallan rajalinjoja. Kuinka meidän pitäisi elää kristittyinä kahden valtakunnan kansalaisina? Sen voisi tiivistää kysymykseen, mitä on olla maailmassa, mutta ei maailmasta.

    Aihe on monella tapaa ajankohtainen. Pelkästään kun katsomme tämän viikon uutisia, voimme nähdä kuinka rajalinjalla ei ole rauhallista – uskonnottomalle lapselle määrättiin maksettavaksi korvauksia 1500 euroa siitä, että koulutilaisuudessa laulettiin varoittamatta Jeesuksesta tai kuinka pastorin saarna sai kanttorin eroamaan virasta – iltapäivälehden mukaan kanttorille oli liikaa kuulla, että ”– Pappi sanoi saarnassaan, että kirkkoon yritetään ajaa ajatuksia, jotka ovat Jumalan sanaa vastaan ja kehotti seurakuntalaisia jumalanpelkoon.” Hämmentävää, jälkimmäisessä on, että saarna on pidetty maaliskuussa ja nyt se asia tuodaan “kohuna” julkisuuteen. Saarna löytyy netistä sekä tekstinä että äänitteenä Ylä-Satakunta lehden sivuilta – suosittelen lukemaan.

    Vielä ei olla siinä pisteessä, että saarnaaminen veisi vankilaan. Historiasta löydämme tällaisia tapauksia. Teologian opintojen loppuvaiheessa istuin kuvainnollisesti kirkon penkissä 1930-luvun Saksassa, Berliinissä ja kuuntelin saarnoja, jotka lopulta veivät saarnaavan papin vankilaan. Pyrin saamaan selville, mikä oli noiden saarnojen perusteella kirkon tehtävä äärimmäisessä tilanteessa, jossa totalitaristinen ideologia alkaa ahdistamaan kirkkoa ja konkreettisesti kahlitsemaan sen palvelijoita. Otsikoin työn ”Vapaana kahleissa” – se tiivistää oleellisen Jumalan todellisuus ja hänen hallintavaltansa on aina tätä näkyvää käsinkosketeltavaa todellisuutta ”korkeammalla”. Mikään tämän maailman kahle ei voi lopullisesti kahlita Jumalan valtakuntaa ja sen eteenpäin menemistä.

    Mennään kuitenkin takaisin päivän tekstiin – siitä sorvasin kolme pientä otsaketta:

    Sanat Jeesuksen suuhun

    Jumalan lapsen vapaus

    Kalliisti ostettu

    Sanat Jeesuksen suuhun

    Temppeliverosta: puoli sekeliä temppelipalveluksen ylläpitämiseen. Kuinka Jeesus suhtautui temppeliin? (oliko halukas maksamaan veroja).

    Jeesuksen puolesta vastaaminen – Pietari laittaa sanat Jeesuksen suuhun – näin meilläkin on tapana tehdä. Kyllä Jeesus on tätä mieltä. Ja sitten Jeesus jo tietää mitä Pietarilta on kysytty.

    Onko meillä pelko, että Jeesus ”jää kiinni” tämän maailman silmissä? Ettei hänen sanansa ja toimintansa miellytä tätä maailmaan ja menemme myötäilevälle puolustuskannalle? Nyt kun mietit tätä eikö kysymys kuulosta aika absurdilta ja kuitenkin maailman mahtavien (kuten fariseukset) silmissä meillä on taipumus ja vaaraa päätyä tähän.

    Jumalan lapsen vapaus

    Kuinka moni unelmoikaan Suomessa siitä, että olisi vapautettu verojen maksamisesta! Tuohon aikaan hallitsijan lapset nauttivat verovapaudesta. Kuningas ei peri veroa omilta lapsiltaan. Heillä taisi olla muutenkin aika hyvät oltavat ja ilmainen ylöspito. Kahden maan kansalaisina saamme maksaa veroja ja kantaa vastuuta yhteiskuntamme taloudesta.

    Kuinka kuulet tuon kohdan ”lapset ovat vapaat.” Eikö tämä tarkoita, että Jumalan lapsina olemme kahden maailman kansalaisia, joiden ei tarvitse maksaa Isälleen, kaikkivaltiaalle Jumalalle minkäänlaista veroa. Jumala lahjoittaa sen mitä hän vaatii – armosta. Hänen valtakuntansa logiikka on aivan toisenlaista kuin tämän maailman.

    Miltä Pietarista onkaan tuntunut, kun hän on kaivanut kalan suusta hopearahaa veronmaksamiseksi. Hopearahan arvo oli juuri se mikä kahdelta meni temppeliveron maksamiseen.

    Jumalan hallintavalta ylettyy myös maalliseen elämään – Hänen huolenpitonsa yltää arkielämäämme asti. Jumalan ihmeet tulevat läpi todelliseen tilanteeseen.

    Kalliisti ostettu

    Kun Jumala saa hallita niin rakkaus alkaa tehdä työtään meissä. Ja se työ jatkuu elämämme loppuun asti. Meitä karsitaan turhasta omien oikeuksin ajamisesta. Rakkaus voi olla suurpiirteistä: miksi suututtaisimme turhaan? Kristitylle kuuluu oikeuksistaan luopuminen…maallisissa asioissa ilon tuottamiseksi toisille ihmisille, mutta jos maallinen hallintavalta vastustaa Jumalan tahtoa ja Hänen sanaansa, sitä tulee vastustaa – muuten meille ei jää mitään. Olemmehan kalliisti ostetut.

    Päässäni soi yksi gospel-biisi, jossa lauletaan:

    Kalliisti on ostettu sieluni ainoa.

    Kalliisti on ostettu, en myy sitä halvalla.

    Kalliisti on ostettu, veri pesi sydämen.

    Viattomalla uhrilla minä olen Kristuksen.

    Meidät on lunastettu kalliista hinnasta. Jeesus on Herramme ja olemme hänen omaisuuttaan ja Hänen valtakuntansa perillisiä. Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta on totta, ettemme enää kuulu itsellemme tai maailmalle vaan vain Hänelle. Meidät on kasteessa otettu Hänen valtakuntaansa ja saamme sen uskossa omistaa jo nyt. Tänäänkin saamme yhdessä rukoilla: Tulkoon sinun valtakuntasi ja kyllä Jumalan valtakunta tulee!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 55: Matt. 3:13-17 (12.1.2025) – Satama

    Matt. 3:13–17

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 3

    Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on kasteen sunnuntai. Lyhyessä evankeliumitekstissämme on kuvattu, kuinka Jeesus tulee pitkän matkan takaa Galileasta Jordanille kastettavaksi. Tämä lyhyt sananvaihto, joka käydään Johanneksen ja Jeesuksen välillä on vain Matteuksen evankeliumissa.

    Uuden vuoden alku sisältää usein paljon hyviä aikomuksia uuden elämän aloittamisesta, siis sellaisen, jossa tehdään itse muutos ja aloitetaan uusi harrastus terveemmät elämäntavat tai vaikka pidättäydytään herkuista, joita on joulunaikana syöty.

    Tällainen parannus voi olla ihan tarpeellista ja hyödyllistä hyvinvoinnin kannalta. Kun luotaamme tätä kastekysymykseen voimme joutua hämmennyksiin. Onko niin, että minun pitää täyttää jokin ehto ennen kuin voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

    Joku saattaa sinulta jossain kysyä:

    Oletko sinä uudestisyntynyt?

    Oletko todella antanut elämäsi Jeesukselle?

    Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, mutta on vaarana, että kiintopiste kääntyy Jumalan teoista omiin tunteisiin ja tekoihin – monesti tuntuu siltä, että me luterilaiset hävitään keskustelut vapaiden suuntien ystävien kanssa, kun on puhe kasteesta tai uskoontulosta. Katekismuksemme selkeästi opettaa ja siihen saamme luottaa: uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (Tiit 3:5).

    Raamattu sanoo selkeästi: (Markus 16:16) ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva..” Tämän voisi sanatarkasti käännettynä sanoa: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu. Eikö olekin osuvasti sanottu. Kaste on pätevä ja Jumalan tekona ainutkertainen. Kenenkään ei pidä väheksyä kastettaan, vaikka olisi ollut tuhlaajalapsen tiellä koko elämänsä. Kenenkään ei pidä myöskään mennä uudelleen kastettavaksi, merkkinä uskoontulosta – kaste on Jumalan teko, joka lahjoittaa pelastuksen sille, joka uskoo.

    Toisaalta se tärkein kysymys on: Elätkö tänään uskossa? Onko kasteen lahja jäänyt oven ulkopuolelle? Raamattu moneen kertaan kehottaa kääntymään ja palaamaan siihen armoon joka kasteessa on lahjoitettu. Isä odottaa leppymättä tuhlaajalasta takaisin. Evankeliumin sana saakoon vahvistaa ja synnyttää uskoa tänäänkin ja uudistaa uskoa.

    Tuosta hetkestä alkoi Jeesuksen toiminta. Hän astui tielle. Johannes on ymmällään ja estelee, mutta näin Jeesus samastui syntisten joukkoon ja aloitti toimintansa. Hän tuli veljeksemme – hän alensi itsensä ja tuli meidän kaltaiseksemme.

    Jes. 42:1

    Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

    minun valittuni, johon olen mieltynyt.

    Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

    hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

    Lahjoista suurin

    Kristus tuli kastettavaksi muiden ihmisten tavoin, vaikka Hän ei sitä tarvinnut parannuksen kasteena ja kääntymisekseen. Hän itse on Jumala ja antaessaan kastaa itsensä Hän astuu kärsimyksen tielle. Kristuksen kaste julistaa: Minä annan itseni teidän ihmisten vuoksi. Samalla kolmiyhteinen Jumala – Isä, poika ja Pyhä Henki julistavat yhdessä: Jumala itse on astunut kansansa keskuuteen pelastaakseen sen. Herra itse pyhittää kasteen ja on siinä – meidän tulee siis kastaa.

    Kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Samassa Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo:

    Mutta evankeliumin kannalta Kristukseen pukeutuminen ei ole jäljittelyä vaan uusi syntymä ja luominen. Minä saan pukea ylleni Kristuksen itsensä: hänen viattomuutensa, vanhurskautensa, viisautensa, valtansa, autuutensa, elämänsä ja Henkensä. — Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. — Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään ja uskolla omistaa sen mitä se lupaa.

    Lue katekismuksesta Kaste Merkitys

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 56: Matt. 13:24-30 (9.2.2025) – Satama

    Matt. 13:24–30

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.

    Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

    Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.

    Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.

    Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.

    Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.

    Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”

    Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

    Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 57: Matt. 4:1-11 (9.3.2025) – Satama

    Matt. 4:1–11

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Olen jakanut saarnan kolmeen osaan ja otsikoinut ne:

    1. Iskunpaikka

    2. Jeesus, ei minä

    3. Voittajana maalissa

    Iskunpaikka

    Kuulimme edellä hyvin tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus viedään autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämä tekstikatkelma sijoittuu Jeesuksen kasteen ja julkisen toiminnan väliin. Sitten kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, paholainen lähestyy häntä. Nyt olisi iskun paikka.

    Iskunpaikka on se hetki, kun on paras hyökätä – kun vastapuoli on heikoimmillaan – oliko autiomaa ja neljänkymmenen päivän paasto vienyt Jeesukselta voimat – olisiko nyt iskun paikka saattaa ihmiseksi syntynyt Jumalan poika umpikujaan.

    Iskun paikkaa voi selventää palaamalla hiihdon MM-kisojen tunnelmiin: suomalainen voidaan ajaa ahtaalle hiihtokilpailussa kahdella tavalla. Vastustajat kyllä tunnetaan – heidän menneen talven kuntonsa ja vahvuutensa. Ladulla ollaan vastakkain ja jokin ratkaisu pitää tehdä. Ensimmäinen tapa on: määrää itse tahti ja pyri karistamaan vastustaja kannoilta ennen maalia, jos vastassa on sprintteri ja tiedät, ettet pysty vastaamaan loppukiriin, kun loppusuora aukeaa. Toinen tapa on: roiku perässä äläkä päästä karkaamaan edellä olevia – peesaa armottomasti. Voi kuitenkin käydä niin, että molemmissa tapauksissa olet ajautunut huonoon tilanteeseen: et saa karistettua vastustajaa perästä tai edellä olevien vauhti on uuvuttanut ja monta tiukkaan nousua on edessä. Sitten tulee vastustajan iskun paikka. Loppusuora – ja vastustaja hyvävoimaisena irtoaa sellaiseen kiriin, johon ei pysty vastaamaan – tai maitohapot iskevät viimeisessä nousussa niin, että edellä menevä karkaa helposti tavoittamattomiin. Peli on menetetty.

    Onko siis kristityn elämä jatkuvaa taistelua kuin kilpaladulla tai nuoralla tanssia, jossa taistelu paholaisen kanssa on kuin veitsen terällä taitelua pelastuksen ja kadotuksen välillä? Tekstin äärellä meistä jokainen varmasti suuntaa sisäiset silmänsä siihen miten MINÄ pärjään kiusausten kanssa. Monesti kristityn elämä voi olla autiomaata hengellisesti, Raamatun lukeminen, kristittyjen yhteys, rukous ei nouse huulille, uskon elämä tuntuu siltä, onko sitä ollenkaan. Kiusaukset ovat arkipäivää, oma vaellus on kompastelua ja epävarmaa. Miten tässä voisi selvitä?

    Jeesus, ei minä

    Tämän sunnuntain aihe ei ole kuitenkaan MINÄ, kiusausten voittaja! Vaan Jeesus! Miten sitten Jeesus voittaa paholaisen kiusaukset? Katsotaan vielä, kuinka paholainen hyökkää: ensimmäiseksi hän hyökkää itsestään selvän iskun paikan kautta: NÄLKÄ. Inhimillinen puutostila – tunne, jonka poistamiseksi on helppo hyökätä – etkö ole kylläinen, minä voin tyydyttää nälän, janon, pahan olon ja tarjota sellaista, että tarve on tyydytetty ja saat todella mitä kaipaat.

    Tämä vie meidät myös tänään kuultuun syntiinlankeemuskertomukseen. Sinänsä paholainen tarjoaa todellista ratkaisua välittömällä tarpeen tyydytyksellä – mutta samalla valheen, joka pettää ajaa syntiin ja haaksirikkoon, eroon Jumalasta. Jeesus yksinkertaisesti vetoaa Jumalan Sanaan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Erityisesti nyt paaston aikana on hyvä muistaa tämä – jos paastoat jostakin ruumista ruokkivasta, se ei tarkoita, että paastoaisit hengellisesti, vaan ruoki itseäsi Jumalan Sanalla ja rukouksella.

    Paholainen on tehnyt kotiläksynsä ja viekkaasti ottaa Jumalan Sanan käyttöön seuraavassa kiusauksessa – hän siteeraa Psalmien kirjaa luvusta 91 – Heittäydy alas temppelin huipulta! Oletko joskus kuullut kehotuksia heittäytyä? Tämän kohdan äärellä meitä kutsutaan raittiiseen uskoon, joka ottaa Jumalan Sanan kokonaan todesta – myös sen, että Jumala on Luoja, joka on antanut ihmiselle järjen viisauden ja käsityskyvyn, joka vie maalliseen kutsumukseen ja pitämään hyvää huolta kaikista Jumalan luomista lahjoista. Jumalan huolenpito ei ole Hänen kiusaamistaan.

    Kolmanneksi paholainen tarjoaa DIILIÄ, joka on popularisoitu kirjoissa, sovitettu elokuvan juoneksi ja jonkun rock-bändinkin sanotaan suostuneen sellaiseen. Maailman loisto, valta ja rikkaudet tarjottimella ja allekirjoituksella alamaisuus pimeyden valtiaalle – hänen helvetilliselle majesteetille. Paholainen paljastaa korttinsa: lankeemus johtaisi alamaisuuteen hänelle, iankaikkiseen orjuuteen.

    Tähän kolmanteen kiusaukseen Jeesus vastaa ajamalla saatanan pois. ”Mene pois, saatana!” Jeesus huutaa ja vetoaa Jumalaan ainoana, jota tulee palvella. Muistatko, missä Jeesus toistaa tuon ehdottoman kovan huudahduksen?

    Matt. 16: 21–23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

    Vastattuaan ja torjuttuaan saatanan kiusaukset Jeesus astuu ristin tielle – jo tuolla autiomaassa kuuliaisena Jumalalle – sille tielle, jossa hän veisi päätökseen tehtävänsä meidän tähtemme – pyyteettömän Jumalan palveluksensa, joka veisi hänet ristille. Jeesus on siis kiusausten voittaja meidän tähtemme.

    Voittajana maalissa

    Palataan vielä ladun reunalle – toisenlaisiin kilpailuihin – lasten Hippo-hiihtoihin – niissä jokaiselle maaliin päässeelle laitetaan mitali kaulaan. Ei vain kolmelle parhaalle – ja palkinnon saa heti kun maalilinja on ylitetty. Voi olla, että matkalla on kaaduttu monta kertaa ja sinut on jouduttu nostamaan ylös useamman kerran. Matka kuitenkin jatkuu ja maali häämöttää. Yksikään ei pääse perille omin voimin – mutta jokainen on voittajana maalissa – sijoitus ei merkkaa mitään.

    Kukaan ei voita kiusauksia ilman Jeesusta. Meillä on vain yksi nimi taistelussa paholaista vastaan. Olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti sitä, että saamme Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Konkreettisesti paholaisen syyttäessä saamme palata Jeesuksen turviin, ei meidän tähtemme, vaan Jeesuksen tähden.

    Yhtä konkreettisia kuin kiusaukset ja syntiinlankeemus ovat kristityn elämässä niin Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa tulee osaksemme Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Se on totta sinun kohdallasi kuin minunkin – Et ole tuon armon ulkopuolella, vaan Jeesus kiusausten ja kuoleman voittaja on sinun Herrasi. Kaikissa kiusauksissa meillä on Herra, jota saamme huutaa avuksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 64: Matt. 18:1-6, 10 (5.10.2025) – Satama

    Matt. 18:1–6,10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Vietämme tänään Mikkelinpäivää. Mikkelinpäivä on perinteisesti enkelien ja lasten pyhä. Se on otsikoitu kirkkokäsikirjassa: Jumalan Sanansaattajat – otsikko viittaa enkeleihin, jotka luodut Jumalan palvelijoiksi ja viestintuojiksi. Suojelemaan pyhiä. Kuitenkin tuon otsikon äärellä voidaan myös ajatella lapsia – asettaahan Jeesus lapsen erityiseksi esimerkiksi.

    Ensiksi enkeleistä: tämä sunnuntai on omistettu enkeleille. Raamattu opettaa enkeleistä monessa kohtaa, mutta mielestäni enkeleihin liittyy useampi inhimilliseen ajatteluumme sisältyvä väärin ymmärtämisen ja harhautumisen mahdollisuus.

    Ensimmäinen on se, että enkelihahmot on pitkälti taiteessa kuvattu lasten rinnalla kulkeviksi pyöreäposkisiksi siivekkäiksi hahmoiksi. On enkelipatsaita, kiiltokuvia ja muita taideteoksia, jotka ovat piirtäneet nämä hahmot mieliimme. Harvassa ovat kuvat miekka kädessä seisovasta ylienkeli Mikaelista, joka käy taisteluun Saatanaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan voimalla varustettuja palvelijoita, jotka suojelevat meitä käsittämättömällä tavalla, uskoakseni harvoin näkyen mutta huomattavasti enemmän asioihin puuttuen kuin uskallamme uskoa. Pyydä siis pyhät enkelit avuksesi rohkeasti suojelemaan sinua.

    Kirje heprealaisille 1:14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

    Toiseksi, vaarana on, että enkeleitä aletaan palvoa. Nykyaikana uushenkisyys on irrottanut enkeliuskon kristillisestä kolmiyhteiseen Jumalaan uskomisesta ja luonut enkelimarkkinat, joissa tarjotaan enkelihoitoja niihin voi liittyä näennäisesti kristillisyyteen viittauksia esimerkiksi arkkienkeleihin, mutta käytännössä näillä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa ja kun kyseessä ei ole kolmiyhteisen Jumalan hallintavallan alistumista on kyseessä vieraan vallan toiminta. Älä siis sekaannu mihinkään tällaiseen ja jos olet sekaantunut, tunnusta syntisi Jumalalle, rukoile tai pyydä esirukousta, että voisit luopua kaikesta tähän liittyvästä.

    Raamatun esimerkit osoittavat, että helposti erikoisia asioita aletaan palvoa –langetaan maahan enkelin edessä (vrt. Ilm. 22:9). Kuitenkaan enkeleitä ei tule palvoa. Ainoastaan Jumalaa tulee palvoa ja ylistää. Ehtoollisrukous opettaa meille, kuinka Pyhälle Jumalalle lauletaan ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

    Sitten lapsista – Lapset ja enkelit – evankeliumi todistaa lasten erityisesti asemasta suhteessa enkeleihin ja samalla suhteessa Jumalaan. Lapset eivät ole synnittömiä, kukaan ei voi itsessään kelvata Jumalalle. Tästä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja sama riippuvuussuhde pätee Taivaalliseen Isään. Ehkäpä opetuslapset odottivat, että heidät laitettaisiin suuruusjärjestykseen, kun he kysyivät ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”. Kuitenkin Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen. Sitten seuraa varoituksen sanoja heille joille on uskottu opetusvirka – kielikuva myllynkivestä ei jätä selittelyille sijaa. Lapsille tulee erityisesti julistaa kirkasta evankeliumia. Taivaan Isän syli tulee olla auki heille.

    Jokaisella ihmisellä tässä maailmankaikkeudessa on ehdottoman suuri arvo. Arvokkaita me olemme sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän vain tahtoo rakastaa meitä. Olennaista ei ole se, mitä me suoritamme tai olemme vaan se, että Jumala rakastaa meitä. Se on ja pysyy kuin kallion graniitti jalkojemme alla. Se ei lohkea tai murene. Se pysyy elämämme perustana, kun kaikki muu katoaa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Armo on lahjaa.

    Room. 8:38-39 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 65: Matt. 25:1-13 (16.11.2025) – Satama

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee, oletko valmis huutaa juliste sähköpylväässä ajaessasi autolla ohitse – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitetyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika.

    Tänä valvomisen sunnuntaina mieltäni vaivaa kaksi kysymystä: Motivoiko tuomion välttäminen valvomaan? Toisin sanoen: syntyykö usko pelosta?

    Meidän edessä on vakava teksti; Sen edessä on hyvin vaikea selitellä, etteikö lopulta ratkaisun hetki saapuisi, jolloin lopullinen jako tapahdu. Kaikki eivät pelastu. Ne, jotka eivät ole valmiina jäävät ulkopuolelle. Siis kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellinen energiakriisi ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen ja lapsen uskon, joka on saanut vahvistua seurakunnan yhteydessä henkilökohtaiseksi uskoksi Herraan Jeesukseen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Oma tahto ei riitä valvomiseen. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Näitä tempauksia on taitanut olla tuon jälkeenkin. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme omin voimin.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen? Jumala ei ole jättänyt meitä yksin poraamaan öljyä saadaksemme sitä lamppuihimme. Olen jostain syystä törmännyt usein viime aikoina termiin voitelu. Tuo viittaa myös öljyyn, onhan öljy voiteluaine.

    Uudessa testamentissa 1.Johanneksen kirjeessä puhutan voitelusta: 1. Joh. 2:20, 27

    Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. – Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.

    Näin Johannes puhuu varoittaessaan vääristä opettajista – antikristuksista. Armovälineet ovat Pyhän Hengen työkalu. Valvominen on rukoilemista. Valvominen on Raamatun lukemista. Valvominen on uskovien yhteyttä. Valvominen on ehtoollisella käymistä. Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Kuitenkin meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Mieleni kätköistä löytyi 90-luvulta kappaleTerapia-bändiltä nimeltään viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Usko on Jumalan lahja. Kun kohtaa oman mahdottomuutensa, Jumala näyttää sinulle täytetyn työn, joka on Jeesuksen Kristuksen ansiota. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen joka ei jaksa itse uskoa – Jumala lahjoittaa uskon ja antaa öljyä lamppuihimme yhä uudelleen. Ja silloin odotamme – emme pelokkaina – vaan täynnä toivoa, että Jeesus on tulossa. Emme peläten vaan luottaen, että Hän vie työnsä päätökseen niin meissä kuin maailmassa.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan