Digiteologi

Teologinen teema: Armo

  • Saarna 45: Matt. 16:24-27 (2.6.2024) – Satama

    Matt. 16:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tosiaan viime sunnuntain aihe oli katoavat ja katoamattomat aarteet ja saamme vielä tänään olla tämän aiheen äärellä..

    Evankeliumi sijoittuu kohtaan, jossa Jeesus ensi kerran puhuu opetuslapsilleen kuolemasta, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin… ja Pietari nuhtelee Jeesusta ja sanoo ettei niin saa käydä. Tämä siis nyt tämän evankeliumin edellä.

    (Syntejä ei voi antaa anteeksi, jos niitä ei ole sovitettu. Syy maailmaan tulemiselle)

    Mitä on se, että Jeesuksen pitää kulkea edellä?

    Itsensä kieltäminen: Kyse ei ole mistään arkielämän kieltäymyksistä: jätetään jälkiruoka pois ja eletään terveellisesti, vaan oman elämän kieltämisestä! Onko hinta liian suuri? Oman elämän antamista kuolemalle alttiiksi! Risti viittaa aina kuolemaan ja Jeesuksen kärsimykseen.

    Laskelmissamme löydämme omat keinomme elämämme pelastamiseksi… Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään, joka kävisi pantiksi elämästä. Mikä elämässämme on tärkeintä? Tahdommeko voittaa vain tässä elämässä?

    Vaihtokauppa – millä hän vaihtaa takaisin??

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 46: Luuk. 6:27-31 (7.7.2024) – PBK

    Luuk. 6:27–31

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Oletko sinä koskaan ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena? Niin että olet saanut osaksesi jotakin kohtuutonta uhrautuvaisuutta, anteliaisuutta tai armahtavaisuutta? Miltä se on tuntunut?

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi vajaan 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä.

    Leirin alkaessa jännitystä aiheutti erityisesti se, kenen kanssa saan jakaa huoneeni. Tuleeko ryhmääni skibideimmät tyypit ja millaisia ne vetäjät ja isoset sitten loppu viimeksi ovat? Leirin aikana opimme toisistamme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme yhtä porukkaa, jotakin oli tapahtunut. Enää se, joka oli ollut vieras, ei sitä ollutkaan. Jotain toivottua mutta odottamatonta oli tapahtunut.

    Jeesus puhuu evankeliumissa Jumalan valtakunnan rakkauden laista seuraajilleen. Lain vaatimukset kuulostavat kohtuuttomilta. Kuinka kukaan voi suostua tuollaiseen?

    Luonnostaan kysymme: Mitä hyötyä mulle on Jeesuksesta? Mihin tarvitsen elämässäni häntä? Elämän voi elää ilman Jeesusta, jos mittaat hyötyjä niin kuin maailma mittaa. Jumalan valtakunnan logiikka on toisenlaista. Katse kääntyy omasta navasta vasta sitten kun Jumala saa kirkastaa henkilökohtaisesti sen, mitä sinun puolestasi on tehty. Oikeudenmukaisen tuomion sijasta joku muu on ottanut kantaakseen kaikki meidän rikkomuksemme. Kristittynä eläminen on tuosta anteeksiannosta elämistä.

    Kultaista sääntöä soveltaen Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa:

    Kirje kolossalaisille 3:13-14 FB92

    Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

    Kysyin, milloin olet ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena. Jo kasteesi hetkellä Jumala on lahjoittanut sinulla syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksen tähden ilman mitään sinun omaa ansiotasi. Jeesus on täyttänyt tuon lain.

    Olemme koko ajan saamapuolella – Jumala siunaa meitä, Jeesus rukoilee puolestamme lakkaamatta ja antoi itsensä ei ainoastaan lyötäväksi, vaan ristiinnaulittavaksi meidän puolestamme.

    Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 48: Mark. 12:41-44 (25.8.2024) – Satama

    Mark. 12:41–44

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Evankeliumimme on tänään lyhyt kohtaus temppelialueelta, esipihalla, jonne naisillakin oli pääsy. Tuossa yksinkertaisessa hetkessä tapahtuu jotakin sellaista mikä on talletettuna evankeliumiimme. Markus ei koristele tekstiään vaan kuvaa sitä toteamalla mitä tapahtuu.

    Evankeliumitekstikatkelman edellä Jeesus puhuu lainopettajista, keistä viime viikon evankeliumissa Jeesus myös puhui – kuinka ulkoinen arvostus ja kunnia vaanii kulman takana. Näinhän sitä helposti luonnollisesti ajattelee: enemmän on enemmän. Saamme oppia tänään Jumalan valtakunnan suhteellisuutta.

    Ensiksi puhutaan siitä, kuinka Jeesus katselee – tänään kun tulimme messuun, mietitkö, katseleeko Jumala sinua? Miten hän sinua katselee? Tuossa tilanteessa Jeesus näkee paljon enemmän kuin ulkoisen toiminnan. Ja se on juuri evankeliumimme ydin. Kaksi vähäpätöistä ei ollut kummoinen lahja, mutta se oli hänelle kaikki.

    Roponsa antanut leski uhrasi samalla sydämensä ja sen syvimmän rukouksen Jumalalle. Ei hän muuten olisi voinut antaa viimeisiä rahojaan kuin samalla huokaamalla Jumalan puoleen, että hän pitäisi hänestä huolen.

    Jumalasuhde: ”Antoi liiastaan” – on jo kaikki niin eihän siinä Jumalaa tarvita. Omastaan luopumisesta on kysymys hengellisestä taistelusta. On helpompi pitää itsellään kuin antaa muille. Jeesus joutui ihmetykseen lesken osoittamasta rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, joka antaa kaiken ja luottaa Jumalan huolenpitoon. Jumala ei ainoastaan anna syntejämme anteeksi, joka on kaikista lahjoista suurin, vaan hän on luvannut myös pitää meistä huolen.

    Jumalalle rahat eivät ole ongelma – meille ihmisille voi kyllä olla. Unohdamme, että kaikki on loppujen lopuksi lainaa, mitään emme täältä voi viedä mukanamme. Mihin käytämme omaisuuttamme, on todellakin hengellinen kysymys. Mihin omavoimaisuus johtaa?

    Panikoimme heti, jos törmäämme vastoinkäymisiin, emme luota siihen, että Jumala pitäisi meistä huolen vastoinkäymisistä huolimatta. Seurakunnassa on vaarana se, että alamme mittaamaan vain ulkoisia asioita. Pääasiaksi nousee muu kuin elävä yhteys Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Mahdollisuuksien arviointi alkaa perustua vain inhimillisiin voimavaroihin, ei Jumalan voimaan.

    Paavali kirjoittaa roomalaisille luvussa 12. Room. 12:1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

    Ja tämän jälkeen hän alkaa puhumaan seurakunnan tehtävistä ja Jumalan lahjoista. Kaikki on lopulta lahjaa.

    Antakaa niin että tuntuu – tuon käytännön sovellutus voisi olla kymmenykset: ajattelen, että nerokkaasti tuo suhteellinen osuus tuloista on sellaisella rajalla, jossa antaminen alkaa tuntua ja se on vaikeaa. Heti pohdin, onko kyse brutto vai nettotuloista, tulosta verojen ja sivukulujen jälkeen vai miten sitä pitäisi laskea. Laskelmointi paljastaa sen, että olen sidoksissa halvatun euroihin. Kymmenykset eivät ole ehdoton käsky kristityille, joillekin seurakunnille, jotka eivät ole verotusoikeuden piirissä se on elinehto. Se saa meidät pohtimaan sitä, annammeko vain liiastamme vai kaikkemme?

    2.Kor. 8:9 Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

    Kun Jeesus sanoo: Seuraa minua! Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi itse muuttaa itsemme ennen kuin voimme Häntä seurata. Hän antaa meille kaiken, hän pukee meidät omaan puhtauteensa, hän peittää meidän häpeämme. Hänen köyhyytensä, alentuminen ristin häpeään on suurin rikkautemme. Jeesuksen seuraaminen voi olla köyhyyttä tämän maailman silmissä, mutta se on todellista yltäkylläistä elämää. Tuo rikkaus tekee kaikesta mitä meillä on kiitoksen aiheen, sen vuoksi että kaikki on lopulta lahjaa. Silloin se mitä meillä on, onkin Jumalan ja Hänen valtakuntansa rakentamiseksi annettua mammonaa. Uskommehan sen?

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 49: Joh. 7:40-52 (6.10.2024) – Satama

    Joh. 7:40–52

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät lehtimajajuhlaan Jerusalemiin, jossa Jeesus on puhunut ja saamme kuulla ihmisten reaktiot puheeseen. Aiheenamme oli tänään usko ja epäusko. Jumalan Sana synnyttää uskon, mutta se voi myös paaduttaa hänet, joka torjuu evankeliumin ja sulkee siltä sydämensä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn elämässä. Kuinka tämä Raamatun kohta voisi auttaa meitä tänään uskomaan Vapahtajaan?

    Evankeliumitekstimme alkaa tänään taas kerran kohdasta, jossa arvoitukseksi jää, mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtausta – mihin tässä ollaan reagoimassa. Katsotaanpa hiukan taaksepäin: jakeesta 37: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.

    Jeesus puhuu niin kuin se, jolla on valta. Jeesus lupaa jotakin sanoin kuvaamatonta: Hän on se, joka voi sammuttaa ihmisten syvimmän janon. Täyttää kaipauksen, joka on täyttymättä. Rauhoittaa levottomuuden, joka piina ilman Jumalaa elävää. Ja vielä enemmän, hän synnyttää uskon lähteen, josta sama vesi saa jatkaa kulkuansa eteenpäin.

    Kuinka monella tavalla ja mihin vedoten Jeesus sitten torjutaan? Jeesuksen puheen vaikutus on kahtalainen: Jeesuksen Sana jakaa ihmiset, toiset löytävät elämän, toiset loukkaantuvat häneen.

    Yksi tapa, jolla Jeesus torjutaan, on ihmisviisaus. Esitetään vain väite epätodeksi ja saadaan tämä kansan villitsijä pois pelistä. Lisätään omaan perusteluun ripaus ylemmyyttä ja halveksuntaa niin eiköhän ääliöt hiljene, vastaväitteitä ei kukaan ainakaan uskalla esittää. ”Eihän Galileasta tule Messiasta.” Raamattu kuitenkin itse vastaa tähän. Matteus 4:15-16 viittaa Jesajan profetia Messiaasta:

    [15] – Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – [16] kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

    Toinen tapa, jolla Jeesuksen kohdanneet yritetään vaientaa, on vedota auktoriteettiin. Kukaan kaikista korkeimmista ja viisaimmista opettajista ei ole uskonut häneen, oletteko te niin tyhmiä, että kuuntelette tämän opetuksia. Omana aikanamme Jeesuksen uskovat leimataan järjettömiksi – ainakin jos he uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitus, Hänen tahtonsa – ripaus hengellisyyttä on ihan ok, mutta se, että joku sanoo Raamattua uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ei taida saada kannatusta.

    Kolmanneksi Jeesuksen opetus pyritään vaientamaan niin, että otetaan laki omiin käsiin. Tällä kertaa Jeesusta ei oteta kiinni. Jumalan suunnitelma Jeesuksen vangitsemisesta ei ollut vielä ajankohtainen – lopulta ainoastaan petoksella Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni. Kansan oppineet, jotka syyttävät rahvasta lain tuntemattomuudesta, itse syyllistyvät epäoikeudenmukaisuusuuteen: laki otetaan omiin käsiin (Toora, Profeetat, Kirjoitukset).

    Jeesuksen kohdannut Nikodemus sitten muistuttaa oikeusperiaatteesta, ettei ketään tule tuomita ennen kuulemista. Tuo vanhurskas kommentti on sen seuraus, että Nikodemus on kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jotain on jäänyt itämään tuosta kohtaamisesta. Tuossa kohtaamisessa on viittaus tämän sunnuntain VT:n tekstiin: Joh.3: [14] »Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, [15] jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

    Mitä tuo kohta kertoo tänään meille? Katso Jeesukseen! Katso ristille korotettuun syntiesi sovittajaan! Katso Häneen, joka ainoastaan voi pelastaa meidät synnin myrkkyyn kuolevat. Katso Häneen, joka on iankaikkisen elämän lähde! Älä ole epäuskoinen vaan usko! Usko tarttuu Jumalan lupauksen sanaan, siihen että tuossa on elämä ja autuus. Usko luottaa siihen, ettei Jumala ei valehtele. Usko katsoo – ei oman sydämen synteihin – vaan syntien sovittajaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Häneen saamme turvata niin tänään kuin viimeisenä päivänä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 55: Matt. 3:13-17 (12.1.2025) – Satama

    Matt. 3:13–17

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 3

    Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on kasteen sunnuntai. Lyhyessä evankeliumitekstissämme on kuvattu, kuinka Jeesus tulee pitkän matkan takaa Galileasta Jordanille kastettavaksi. Tämä lyhyt sananvaihto, joka käydään Johanneksen ja Jeesuksen välillä on vain Matteuksen evankeliumissa.

    Uuden vuoden alku sisältää usein paljon hyviä aikomuksia uuden elämän aloittamisesta, siis sellaisen, jossa tehdään itse muutos ja aloitetaan uusi harrastus terveemmät elämäntavat tai vaikka pidättäydytään herkuista, joita on joulunaikana syöty.

    Tällainen parannus voi olla ihan tarpeellista ja hyödyllistä hyvinvoinnin kannalta. Kun luotaamme tätä kastekysymykseen voimme joutua hämmennyksiin. Onko niin, että minun pitää täyttää jokin ehto ennen kuin voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

    Joku saattaa sinulta jossain kysyä:

    Oletko sinä uudestisyntynyt?

    Oletko todella antanut elämäsi Jeesukselle?

    Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, mutta on vaarana, että kiintopiste kääntyy Jumalan teoista omiin tunteisiin ja tekoihin – monesti tuntuu siltä, että me luterilaiset hävitään keskustelut vapaiden suuntien ystävien kanssa, kun on puhe kasteesta tai uskoontulosta. Katekismuksemme selkeästi opettaa ja siihen saamme luottaa: uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (Tiit 3:5).

    Raamattu sanoo selkeästi: (Markus 16:16) ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva..” Tämän voisi sanatarkasti käännettynä sanoa: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu. Eikö olekin osuvasti sanottu. Kaste on pätevä ja Jumalan tekona ainutkertainen. Kenenkään ei pidä väheksyä kastettaan, vaikka olisi ollut tuhlaajalapsen tiellä koko elämänsä. Kenenkään ei pidä myöskään mennä uudelleen kastettavaksi, merkkinä uskoontulosta – kaste on Jumalan teko, joka lahjoittaa pelastuksen sille, joka uskoo.

    Toisaalta se tärkein kysymys on: Elätkö tänään uskossa? Onko kasteen lahja jäänyt oven ulkopuolelle? Raamattu moneen kertaan kehottaa kääntymään ja palaamaan siihen armoon joka kasteessa on lahjoitettu. Isä odottaa leppymättä tuhlaajalasta takaisin. Evankeliumin sana saakoon vahvistaa ja synnyttää uskoa tänäänkin ja uudistaa uskoa.

    Tuosta hetkestä alkoi Jeesuksen toiminta. Hän astui tielle. Johannes on ymmällään ja estelee, mutta näin Jeesus samastui syntisten joukkoon ja aloitti toimintansa. Hän tuli veljeksemme – hän alensi itsensä ja tuli meidän kaltaiseksemme.

    Jes. 42:1

    Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

    minun valittuni, johon olen mieltynyt.

    Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

    hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

    Lahjoista suurin

    Kristus tuli kastettavaksi muiden ihmisten tavoin, vaikka Hän ei sitä tarvinnut parannuksen kasteena ja kääntymisekseen. Hän itse on Jumala ja antaessaan kastaa itsensä Hän astuu kärsimyksen tielle. Kristuksen kaste julistaa: Minä annan itseni teidän ihmisten vuoksi. Samalla kolmiyhteinen Jumala – Isä, poika ja Pyhä Henki julistavat yhdessä: Jumala itse on astunut kansansa keskuuteen pelastaakseen sen. Herra itse pyhittää kasteen ja on siinä – meidän tulee siis kastaa.

    Kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Samassa Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo:

    Mutta evankeliumin kannalta Kristukseen pukeutuminen ei ole jäljittelyä vaan uusi syntymä ja luominen. Minä saan pukea ylleni Kristuksen itsensä: hänen viattomuutensa, vanhurskautensa, viisautensa, valtansa, autuutensa, elämänsä ja Henkensä. — Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. — Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään ja uskolla omistaa sen mitä se lupaa.

    Lue katekismuksesta Kaste Merkitys

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 56: Matt. 13:24-30 (9.2.2025) – Satama

    Matt. 13:24–30

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.

    Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

    Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.

    Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.

    Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.

    Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.

    Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”

    Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

    Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 57: Matt. 4:1-11 (9.3.2025) – Satama

    Matt. 4:1–11

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Olen jakanut saarnan kolmeen osaan ja otsikoinut ne:

    1. Iskunpaikka

    2. Jeesus, ei minä

    3. Voittajana maalissa

    Iskunpaikka

    Kuulimme edellä hyvin tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus viedään autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämä tekstikatkelma sijoittuu Jeesuksen kasteen ja julkisen toiminnan väliin. Sitten kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, paholainen lähestyy häntä. Nyt olisi iskun paikka.

    Iskunpaikka on se hetki, kun on paras hyökätä – kun vastapuoli on heikoimmillaan – oliko autiomaa ja neljänkymmenen päivän paasto vienyt Jeesukselta voimat – olisiko nyt iskun paikka saattaa ihmiseksi syntynyt Jumalan poika umpikujaan.

    Iskun paikkaa voi selventää palaamalla hiihdon MM-kisojen tunnelmiin: suomalainen voidaan ajaa ahtaalle hiihtokilpailussa kahdella tavalla. Vastustajat kyllä tunnetaan – heidän menneen talven kuntonsa ja vahvuutensa. Ladulla ollaan vastakkain ja jokin ratkaisu pitää tehdä. Ensimmäinen tapa on: määrää itse tahti ja pyri karistamaan vastustaja kannoilta ennen maalia, jos vastassa on sprintteri ja tiedät, ettet pysty vastaamaan loppukiriin, kun loppusuora aukeaa. Toinen tapa on: roiku perässä äläkä päästä karkaamaan edellä olevia – peesaa armottomasti. Voi kuitenkin käydä niin, että molemmissa tapauksissa olet ajautunut huonoon tilanteeseen: et saa karistettua vastustajaa perästä tai edellä olevien vauhti on uuvuttanut ja monta tiukkaan nousua on edessä. Sitten tulee vastustajan iskun paikka. Loppusuora – ja vastustaja hyvävoimaisena irtoaa sellaiseen kiriin, johon ei pysty vastaamaan – tai maitohapot iskevät viimeisessä nousussa niin, että edellä menevä karkaa helposti tavoittamattomiin. Peli on menetetty.

    Onko siis kristityn elämä jatkuvaa taistelua kuin kilpaladulla tai nuoralla tanssia, jossa taistelu paholaisen kanssa on kuin veitsen terällä taitelua pelastuksen ja kadotuksen välillä? Tekstin äärellä meistä jokainen varmasti suuntaa sisäiset silmänsä siihen miten MINÄ pärjään kiusausten kanssa. Monesti kristityn elämä voi olla autiomaata hengellisesti, Raamatun lukeminen, kristittyjen yhteys, rukous ei nouse huulille, uskon elämä tuntuu siltä, onko sitä ollenkaan. Kiusaukset ovat arkipäivää, oma vaellus on kompastelua ja epävarmaa. Miten tässä voisi selvitä?

    Jeesus, ei minä

    Tämän sunnuntain aihe ei ole kuitenkaan MINÄ, kiusausten voittaja! Vaan Jeesus! Miten sitten Jeesus voittaa paholaisen kiusaukset? Katsotaan vielä, kuinka paholainen hyökkää: ensimmäiseksi hän hyökkää itsestään selvän iskun paikan kautta: NÄLKÄ. Inhimillinen puutostila – tunne, jonka poistamiseksi on helppo hyökätä – etkö ole kylläinen, minä voin tyydyttää nälän, janon, pahan olon ja tarjota sellaista, että tarve on tyydytetty ja saat todella mitä kaipaat.

    Tämä vie meidät myös tänään kuultuun syntiinlankeemuskertomukseen. Sinänsä paholainen tarjoaa todellista ratkaisua välittömällä tarpeen tyydytyksellä – mutta samalla valheen, joka pettää ajaa syntiin ja haaksirikkoon, eroon Jumalasta. Jeesus yksinkertaisesti vetoaa Jumalan Sanaan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Erityisesti nyt paaston aikana on hyvä muistaa tämä – jos paastoat jostakin ruumista ruokkivasta, se ei tarkoita, että paastoaisit hengellisesti, vaan ruoki itseäsi Jumalan Sanalla ja rukouksella.

    Paholainen on tehnyt kotiläksynsä ja viekkaasti ottaa Jumalan Sanan käyttöön seuraavassa kiusauksessa – hän siteeraa Psalmien kirjaa luvusta 91 – Heittäydy alas temppelin huipulta! Oletko joskus kuullut kehotuksia heittäytyä? Tämän kohdan äärellä meitä kutsutaan raittiiseen uskoon, joka ottaa Jumalan Sanan kokonaan todesta – myös sen, että Jumala on Luoja, joka on antanut ihmiselle järjen viisauden ja käsityskyvyn, joka vie maalliseen kutsumukseen ja pitämään hyvää huolta kaikista Jumalan luomista lahjoista. Jumalan huolenpito ei ole Hänen kiusaamistaan.

    Kolmanneksi paholainen tarjoaa DIILIÄ, joka on popularisoitu kirjoissa, sovitettu elokuvan juoneksi ja jonkun rock-bändinkin sanotaan suostuneen sellaiseen. Maailman loisto, valta ja rikkaudet tarjottimella ja allekirjoituksella alamaisuus pimeyden valtiaalle – hänen helvetilliselle majesteetille. Paholainen paljastaa korttinsa: lankeemus johtaisi alamaisuuteen hänelle, iankaikkiseen orjuuteen.

    Tähän kolmanteen kiusaukseen Jeesus vastaa ajamalla saatanan pois. ”Mene pois, saatana!” Jeesus huutaa ja vetoaa Jumalaan ainoana, jota tulee palvella. Muistatko, missä Jeesus toistaa tuon ehdottoman kovan huudahduksen?

    Matt. 16: 21–23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

    Vastattuaan ja torjuttuaan saatanan kiusaukset Jeesus astuu ristin tielle – jo tuolla autiomaassa kuuliaisena Jumalalle – sille tielle, jossa hän veisi päätökseen tehtävänsä meidän tähtemme – pyyteettömän Jumalan palveluksensa, joka veisi hänet ristille. Jeesus on siis kiusausten voittaja meidän tähtemme.

    Voittajana maalissa

    Palataan vielä ladun reunalle – toisenlaisiin kilpailuihin – lasten Hippo-hiihtoihin – niissä jokaiselle maaliin päässeelle laitetaan mitali kaulaan. Ei vain kolmelle parhaalle – ja palkinnon saa heti kun maalilinja on ylitetty. Voi olla, että matkalla on kaaduttu monta kertaa ja sinut on jouduttu nostamaan ylös useamman kerran. Matka kuitenkin jatkuu ja maali häämöttää. Yksikään ei pääse perille omin voimin – mutta jokainen on voittajana maalissa – sijoitus ei merkkaa mitään.

    Kukaan ei voita kiusauksia ilman Jeesusta. Meillä on vain yksi nimi taistelussa paholaista vastaan. Olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti sitä, että saamme Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Konkreettisesti paholaisen syyttäessä saamme palata Jeesuksen turviin, ei meidän tähtemme, vaan Jeesuksen tähden.

    Yhtä konkreettisia kuin kiusaukset ja syntiinlankeemus ovat kristityn elämässä niin Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa tulee osaksemme Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Se on totta sinun kohdallasi kuin minunkin – Et ole tuon armon ulkopuolella, vaan Jeesus kiusausten ja kuoleman voittaja on sinun Herrasi. Kaikissa kiusauksissa meillä on Herra, jota saamme huutaa avuksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 60: Joh. 16:5-15 (18.5.2025) – Satama

    Joh. 16:5–15

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Pyhän aihe on tosiaan taivaan kansalaisena maailmassa ja tänään on kalenterissamme myös Kaatuneiden muistopäivä. Evankeliumimme puhuu hetkestä, jossa Jeesus puhuu poismenostaan Isän luo ja Pyhästä Hengestä, josta tekstimme käyttää ilmaisua puolustaja – Parakletos kreikaksi tarkoittaa myös auttajaa, lohduttajaa. Tämä ilmaus esiintyy viisi kertaa, joista neljä on Jeesuksen jäähyväispuheessa Johanneksen evankeliumissa, josta osa on tänään evankeliumissamme [– sattumoisin kahden viikon kuluttua evankeliumina on edeltävä teksti Johanneksen evankeliumin 15 ja 16 luvun taitteesta, joten saamme perehtyä Pyhään Henkeen jo ennen helluntaita!]

    Rukoilemme: Pyhä Henki, laskeudu alas taivaasta sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Poismenon välttämättömyys

    Oletko joutunut jättämään hyvästit jollekin tärkeälle ihmiselle? Voi olla, että kyseessä on ollut väliaikaiset hyvästit, vaikka toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi tai sitten ollaan oltu viimeisten hyvästien äärellä, kuoleman edessä – lopullisten hyvästien jättämisen hetkessä tässä ajassa.

    Näissä hetkissä suru on päällimmäinen tunne: jotain mitä on ollut, loppuu, eikä sitä enää ole. Yksi ajanjakso päättyy.

    Opetuslasten ja Jeesuksen välillä kaikista merkittävin yhdessä jaettu aika oli päättymässä. Jeesus ilmaisee menevänsä pois, jotta jotain tulisi tilalle. Uuden edessä ei ole mahdollista nähdä, mitä tuleman pitää. Pitää luottaa sanojan sanoihin. Jeesuksen aikaan ja paikkaan sidottu tehtävä oli tulossa päätökseen ja alkaisi uusi aika. On vaikea ymmärtää tuota, että Jeesuksen pitää mennä pois, jotta Puolustaja voi tulla. Näin on Jumalan suunnitelmassa – Kolmiyhteisen Jumalan sisäinen elämä tulee ilmi tässä. On tulossa Pyhän Hengen aika. Hän, ei se, tulee ja alkaa toimimaan Isän ja Jeesuksen lähettämänä. Jeesuksen poismeno oli välttämätöntä, jotta Pyhä Henki tulisi. Jotenkin on vaikea käsittää, että tuo aika, joka alkaisi ei olisi yhtään vähempää kuin, että Jeesus olisi itse läsnä. Nyt Jumala olisi Henkensä kautta olla kaikkialla läsnä!

    Jeesuksen poislähtö avasi Jumalan kaikkialla läsnä olevalle Hengelle tehtävän. Kristus itse on läsnä Pyhässä Hengessä!

    Pyhä Henki tehtävät

    Pyhän Hengen työ, Pyhä Henki tulee Jeesuksen tilalle!!

    Mikä on sitten Pyhän Hengen tehtävä? Tekstimme avaa lähes sotaisan kuvan – eron Jumalan ja maailman välillä – Pyhä Henki toimii näyttäen maailmalle

    Synnin

    Vanhurskauden

    Tuomion

    Ensinnäkin, tässä kohtaa on hyvä pysähtyä – koskeeko tuo Pyhän Hengen työ minua? Vai ulkoistanko tässä kohtaa itseni tästä kohtaa. Pitääkö Pyhän Hengen tehdä minun maailmassani myös työtä? Samalla kun Pyhä Henki osoittaa maailman syyllisyyden, Hän kutsuu seuraamaan Jeesusta.

    Pyhä Henki on totuuden henki, joka paljastaa synnin, ei ainoastaan maailmassa, vaan meissä itsessämme. Raamattu puhuu monta kertaa Jumalan tahdosta, Hänen pyhästä laistaan, Pyhä Henki vie meidät peilaamaan tekojamme tuon edessä ja saa näyttää synnin. Epäusko on kaiken synnin alku, se että ei uskota Jeesukseen.

    Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki näyttää maailmalle Jeesuksen Kuninkuuden siinä, että Hän näyttää vanhurskauden – se kuinka Jeesus kuoleman voittaneena ja ylösnousseena istuu Jumalan oikealle puolelle. Synnit on sovitettu ja Jeesus on Isän luona.

    Pyhä Henki osoittaa Kristukseen myös siinä, että Hän näyttää tuomion. Sen, että tämän maailman ruhtinas on voitettu ristillä. Ja Paholaisen valta on rajallinen ja hän on jo tuomittu.

    Katekismus opettaa meitä kolmannen uskon kappaleen kohdalla:

    “Minä uskon, että en voi omasta voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä tulla hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta”

    1.Kor.12:3 Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: »Jeesus on kirottu.» Kukaan ei myöskään voi sanoa: »Jeesus on Herra», muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

    Totuuden henki

    Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin sanalla. Pyhä Henki on totuuden henki ja kuten Jeesus toteaa, Hän johdattaa kaikkeen totuuteen. Jumalan Henki on uskomme mukaan puhunut Raamatussa eikä Pyhä Henki puhu itseään vastaan. Pyhä Henki ei johdata uuteen totuuteen, vaan yhä syvempään Jumalan totuuden tuntemiseen. Jumalan tahto ei tapahdu silloin, kun kirkolliskokous päättää, jotakin mitä Raamattu ei opeta. Silloin seurataan ajan henkeä, ei Pyhää Henkeä.

    Kuinka elää tässä maailmassa taivaankansalaisena?

    Kol. 3:16: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

    Jumala johdattaa tietä eteenpäin ja voi viedä paikkoihin ja tilanteisiin, mitä emme pyytäisi. Hän on kuitenkin myös siellä kanssamme. Huolet ja pelot koskettavat meitä. Epävarmuus voi leimata monin tavoin tulevaisuuden näkymiämme ja päivittäin joudumme kysymään, mihin luottamuksemme perustuu. Jeesuksen tahto on, että lähdemme liikkeelle, maailman keskelle. Hän ei jätä meitä yksin, vaan lupaa että saamme häneltä sen, mitä tarvitsemme. Usko Jeesuksen sanoihin tuottaa iloa kärsimyksissä ja koettelemuksissakin. Jeesuksen matkassa pääsemme kerran täydelliseen iloon taivaaseen ylistämään häntä iankaikkisesti. Aamen

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 64: Matt. 18:1-6, 10 (5.10.2025) – Satama

    Matt. 18:1–6,10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Vietämme tänään Mikkelinpäivää. Mikkelinpäivä on perinteisesti enkelien ja lasten pyhä. Se on otsikoitu kirkkokäsikirjassa: Jumalan Sanansaattajat – otsikko viittaa enkeleihin, jotka luodut Jumalan palvelijoiksi ja viestintuojiksi. Suojelemaan pyhiä. Kuitenkin tuon otsikon äärellä voidaan myös ajatella lapsia – asettaahan Jeesus lapsen erityiseksi esimerkiksi.

    Ensiksi enkeleistä: tämä sunnuntai on omistettu enkeleille. Raamattu opettaa enkeleistä monessa kohtaa, mutta mielestäni enkeleihin liittyy useampi inhimilliseen ajatteluumme sisältyvä väärin ymmärtämisen ja harhautumisen mahdollisuus.

    Ensimmäinen on se, että enkelihahmot on pitkälti taiteessa kuvattu lasten rinnalla kulkeviksi pyöreäposkisiksi siivekkäiksi hahmoiksi. On enkelipatsaita, kiiltokuvia ja muita taideteoksia, jotka ovat piirtäneet nämä hahmot mieliimme. Harvassa ovat kuvat miekka kädessä seisovasta ylienkeli Mikaelista, joka käy taisteluun Saatanaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan voimalla varustettuja palvelijoita, jotka suojelevat meitä käsittämättömällä tavalla, uskoakseni harvoin näkyen mutta huomattavasti enemmän asioihin puuttuen kuin uskallamme uskoa. Pyydä siis pyhät enkelit avuksesi rohkeasti suojelemaan sinua.

    Kirje heprealaisille 1:14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

    Toiseksi, vaarana on, että enkeleitä aletaan palvoa. Nykyaikana uushenkisyys on irrottanut enkeliuskon kristillisestä kolmiyhteiseen Jumalaan uskomisesta ja luonut enkelimarkkinat, joissa tarjotaan enkelihoitoja niihin voi liittyä näennäisesti kristillisyyteen viittauksia esimerkiksi arkkienkeleihin, mutta käytännössä näillä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa ja kun kyseessä ei ole kolmiyhteisen Jumalan hallintavallan alistumista on kyseessä vieraan vallan toiminta. Älä siis sekaannu mihinkään tällaiseen ja jos olet sekaantunut, tunnusta syntisi Jumalalle, rukoile tai pyydä esirukousta, että voisit luopua kaikesta tähän liittyvästä.

    Raamatun esimerkit osoittavat, että helposti erikoisia asioita aletaan palvoa –langetaan maahan enkelin edessä (vrt. Ilm. 22:9). Kuitenkaan enkeleitä ei tule palvoa. Ainoastaan Jumalaa tulee palvoa ja ylistää. Ehtoollisrukous opettaa meille, kuinka Pyhälle Jumalalle lauletaan ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

    Sitten lapsista – Lapset ja enkelit – evankeliumi todistaa lasten erityisesti asemasta suhteessa enkeleihin ja samalla suhteessa Jumalaan. Lapset eivät ole synnittömiä, kukaan ei voi itsessään kelvata Jumalalle. Tästä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja sama riippuvuussuhde pätee Taivaalliseen Isään. Ehkäpä opetuslapset odottivat, että heidät laitettaisiin suuruusjärjestykseen, kun he kysyivät ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”. Kuitenkin Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen. Sitten seuraa varoituksen sanoja heille joille on uskottu opetusvirka – kielikuva myllynkivestä ei jätä selittelyille sijaa. Lapsille tulee erityisesti julistaa kirkasta evankeliumia. Taivaan Isän syli tulee olla auki heille.

    Jokaisella ihmisellä tässä maailmankaikkeudessa on ehdottoman suuri arvo. Arvokkaita me olemme sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän vain tahtoo rakastaa meitä. Olennaista ei ole se, mitä me suoritamme tai olemme vaan se, että Jumala rakastaa meitä. Se on ja pysyy kuin kallion graniitti jalkojemme alla. Se ei lohkea tai murene. Se pysyy elämämme perustana, kun kaikki muu katoaa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Armo on lahjaa.

    Room. 8:38-39 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.