Luuk. 15:1–10
Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15
Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”
Tämä on Pyhä evankeliumi!
Onko joku kertonut sinulle tarinaa hyvästä paimenesta? Tai oletko nähnyt taulua, jossa tuo paimen kantaa löytämäänsä karitsaa olallaan pimeässä maastossa? Tämän pyhän otsikko on kadonnut ja jälleen löytynyt, oikein osuva otsikko konfirmaatiopäiväksi.
Teidän joidenkin vanhempien ja isovanhempien muistista tuo tarina ja kuva löytyy kirkkaana. Raamatun kertomukset ovat tavoittaneet teidät tavalla tai toisella ja jättäneet pysyvän muiston mieleen. Kertomus on sukupolvien kollektiivisessa muistissa vielä kirkkaana.
Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi noin 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä. Leiri on sitä varten, että tuo kertomus saisi alkaa elää jokaisen sydämessä.
Leirillä yhtenä sateisena aamupäivänä kävelimme rantapolkua pitkin, jonka varrella on se mobiilitukiasema-muurahaiskeko. Kerroin Jeesuksen vertauksista – vertauksilla Jeesus väänsi rautalangasta ihmisille Jumalan valtakunnan logiikkaa – näin Jeesus joutuu arkipäiväisellä vertauskuvalla lampaista ja paimenesta kertomaan siitä, kuinka kallisarvoinen jokainen on ja mitä Jumala on valmis tekemään jokaisen puolesta.
Tämän tekstin äärellä jostain syystä päässäni alkoi soida Apulannan biisi: Koneeseen kadonnut – autiomaa, johon eksytään, on nykyään ruudun takana. Millaisista ryteiköistä paimen on valmis etsimään? Yltääkö hyvän paimenen auttava käsi nuorten maailmaan, josta meillä vanhemmilla on hyvin vähän otetta? Jeesus etsii kadonneita, virtuaalimaailmoissa itsensä kadottaneita, heitä, jotka eivät löydä itseään, niitä, jotka ovat eksyksissä. Jeesus on tuo hyvä paimen, joka altistaa itsensä vaaraan, uhraa itsensä, kantaa kotiin eksyneen ja särkyneen.
Leirillä saitte kuulla, että syntiinlankeemus vei ihmisen piiloon Jumalaa pusikkoon. Jo tuolloin Jumala lähti etsimään huutaen: missä olet? Hyvä Paimen, Jeesus – ihmiseksi syntynyt Jumala syntyi maailmaan etsiäkseen heitä, jotka eivät häntä etsi. Tuo Jumalan mielenlaatu on meille luonnostaan outoa – etsiikö Hän todella minua?
Jumalan Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)
Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.
Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.
Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.
Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.