Digiteologi

Teologinen teema: Kuolema ja ylösnousemus

  • Saarna 14: Joh. 4:46-53 (6.11.2022) – Konnevesi

    Joh. 4:46–53

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4

    Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

    Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä! Päivän teksti puhuu tänään parantamisesta, taas kerran. Taitaa olla kolmas sunnuntai perätysten, kun Jeesus parantaa jonkun. Mutta muistellaan ensin uskonpuhdistusta.

    Luther tosiaan naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnakirkon oveen 505 vuotta sitten lokakuun viimeinen päivä ja nousi vastustamaan Rooman paavin masinoimaa anekauppaa hyvin suoralla tavalla.

    Anekauppaa kuvaa sanonta: ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Oli siis kyse syntien anteeksi antamisen ostamisesta.

    Teeseissä ei ollut kyse myötäkarvaan silittelystä vaan totuuden julkituomisesta – Luther ei voinut olla hiljaa vastaansanomattomat tosiasiat havaittuaan. Hän näki tilanteen niin vääristyneenä, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ilmaiseksi saatava kallis armon evankeliumi oli muuttunut kauppatavaraksi.

    Luther itse oli joutunut kamppailemaan suurissa ahdistuksissa. Ankara luostarielämä, munkkihurskaus, hyvät teot eivät suoneet hänelle rauhaa. Jumala oli hänelle tuomari, jonka pyhyys teki tyhjäksi kaikki teot, joilla Hänelle olisi voinut kelvata. Kristuskin oli hänelle tuomari, joka vaatii täydellisyyttä. Pimeässä tornissaan hän teki löydön: Yksin Jumalan armo Kristuksessa tekee ihmisen vanhurskaaksi. Tuo kuulemamme Roomalaiskirjeen kohta oli se Lutherin löytö: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

    Tuon päivän tekstin edellä saamme huomata, että Jeesus palaa kotiseudulleen, jossa Häntä ei ollut otettu vastaan, mutta nyt hänen tunnustekonsa ovat kiirineet kaikkien korviin myös kotiseudulle ja hänet otettiin vastaan. Tekstissämme virkamiehellä on aito hätä. Poika oli kuolemassa. Kuoleman todellisuus, kuoleman sairaus saa kuninkaan virkamiehen Jeesuksen luo. Tuo kuvaa meitäkin. Synnin sairaus on todellista kuoleman sairautta. Sen ymmärtäminen ajaa Jeesuksen luo tai oikeammin hän tulee meidän luoksemme. Pyytäminen, siis niin, ettei pyyntö ole millään tavoin kaupankäyntiä, puhdasta anomista Herralta Jeesukselta.

    Jeesuksen Sana parantaa sairaan. Tuo hetki, kun Jeesus sanoo: ”Poikasi elää.” on käänteentekevä. Se kertoo meille, millainen Jumala meillä on. Hän toimii. Hän on luonut sanallaan kaiken. Hän Jeesuksen persoonassa, ilmestyneenä Jumalan Sanana muuttaa kaiken.

    Tänään kun vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää meidän pitää jälleen palauttaa mieliimme, mitä tuo uskonpuhdistus on. Se on sitä, että Jumala YKSIN Sanansa kautta tuo uudistuksen ajan. Ei ole kyse mistään inhimillisesti kasvojen kohotusohjelmasta, vaan siitä, että Jumala itse toimii Pyhän Hengen kautta uudistaen kirkkoaan.

    Liike-elämässä liikevaihto on yrityksen elinehto. Myyntiä pitää saada ja kaupan pitää käydä, jotta kulut saadaan katettu. Tulot pitää olla suuremmat kuin kulut. Paljon korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Kirkossa lähtökohtaisesti näin ei voi olla. Miljardin verotuloilla pyörivän instituution pitäisi olla huolissaan henkilöstöstään ja tuotteesta – siitä että sen sanoma on Jumalan sanan Raamatun mukaista – siemen on oikeaa – ei siitä, että miten sanoman sisältö muokataan kirkosta vieraantuneelle sopivaksi. Vaarana on, että armosta puhutaan niin, ettei Jumalan tahtoa, joka on Jeesuksen vahvistama totella. Päivän halleluja säe julistaa:

    Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

    1. Kor. 3:11

    Uskonpuhdistuksen edetessä Luther kiinnitti erityistä huomiota papiston hoitamiseen. Hänen lääkkeensä ei ollut sanoman muokkaaminen kaikkia miellyttäväksi yleisuskonnollisuudeksi, vaan Katekismus, uskon pääkohtien teroittaminen ja opettaminen. Voit vaikka iltalukemisena tutkia Vähä katekismuksen esipuheen ja lukea 10 käskyä selityksineen.

    Raamattu sanoo: ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”

    Kertomuksessa on poikkeuksellista, että parantumisen kellonaika mainitaan. Me osaamme sanoa milloin uskonpuhdistus on alkanut. Osaamme sanoa milloin olemme syntyneet. Osaamme mitata aikaa millisekunnin tarkkuudella. Pyrimme hallitsemaan aikaamme ja käyttämään sen tehokkaasti. Tärkeintä on tietää kuitenkin pelastuksen aika. Päivän evankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa ei ole montaa kohtaa, jossa puhutaan näin tarkoista ajanmääreistä – tunneista. Yksi nousee esiin tämän rinnalla:

    Mark. 14:34: ”Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

    Siitä kauhun hetkestä, jonka Jeesus koki kärsiessään ristillä, alkoi Armon aika. Jeesuksen uhrikuolema avasi meille jokaiselle oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kasteemme hetkellä meidät on liitetty tähän Jumalan armoliittoon, uskossa omistamaan syntien anteeksiantamus. Kaste kertoo meille, että olemme Jumalan lapsia. Jumala on lahjoittanut uskon. Kyse on siitä, että Hän tekee kuolleen eläväksi ja lahjoittaa elävän toivon – uskon Jeesukseen.

    Tämän sunnuntain tunnuskuvana on Luther-sinetti. Siitä uskonpuhdistaja lausuu näin:

    "Minun sinettini kuvaa jumaluusoppiani. Siinä on musta risti punaisessa sydämessä, jotta se muistuttaisi minulle, että me tulemme autuaiksi uskon kautta ristiinnaulittuun. Sydän on valkean ruusun päällä muistuttaakseen minulle, että usko tuo rauhaa, lohdutusta ja iloa. Valkoinen ruusu muistuttaa minua siitä, että Jumalan suoma rauha ja ilo eivät ole sellaista kuin maailma antaa, sillä valkoinen väri on enkelien väri. Ruusu on taivaansinisellä pohjalla muistuttamassa minua siitä, että iloni täällä on vain hengellisen ja taivaallisen ilon alkua. Sinettiäni ympäröi kultainen kehä muistuttamassa taivaallisen ilon iäisyydestä ja sen äärettömästä arvosta verrattuna maalliseen iloon ja maallisiin aarteisiin."

    Vain Jeesus voi sanoa kuoleman edessä: ”Poikasi elää.” Hän itse on voittanut kuoleman ja lahjoittaa iankaikkisen elämän. Hän ei heitä yhtäkään pois, joka Hänen luoksensa tulee. Kuninkaan virkamiehen poika paranee – Maailman kaikkeuden hallitsijan poika on kuollut ristillä, jotta Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 24: Joh. 20:1-10 (9.4.2023) – Satama

    Joh. 20:1–10

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 20

    Sapatin mentyä, viikon ensimmäisenä päivänä Magdalan Maria tuli jo aamuhämärissä haudalle ja näki, että haudan suulta oli kivi siirretty pois. Hän lähti juoksujalkaa kertomaan siitä Simon Pietarille ja sille opetuslapselle, joka oli Jeesukselle rakkain, ja sanoi heidät tavattuaan: ”Ovat vieneet Herran pois haudasta, emmekä me tiedä, minne hänet on pantu.” Pietari ja se toinen opetuslapsi lähtivät heti juoksemaan haudalle. Miehet menivät yhtä matkaa, mutta se toinen opetuslapsi juoksi Pietaria nopeammin ja ehti haudalle ensimmäisenä. Hän kurkisti sisään ja näki käärinliinojen olevan siellä, mutta hän ei mennyt sisälle. Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään. Nyt tuli sisään myös se toinen opetuslapsi, joka oli ensimmäisenä saapunut haudalle, ja hän näki ja uskoi. Vielä he näet eivät olleet ymmärtäneet, että kirjoitusten mukaan Jeesus oli nouseva kuolleista. Opetuslapset lähtivät haudalta majapaikkaansa.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!”

    Tämän pääsiäispäivän evankeliumissa pääsiäisen merkitys on vielä verhottuna – alkuun on vain havainto ja hämmästys. Eikä tekstissämme vielä ylösnousemuksen merkitys ole kirkkaana selitettynä – toisin kuin tuossa epistolatekstissä, jonka kuulitte.

    Viivytään kuitenkin noissa pääsiäisaamun tapahtumissa. Ajattelen, että on aiheellista, että katsomme vain tätä tekstiä. Suurina juhlapyhinä kuten pääsiäisenä, itse kamppailen sellaisen ajatuksen kanssa, joka ei ole kaukana kenestäkään. Tavoitanko itsessäni oikean pääsiäistunnelman? Löytääkö pääsiäisilo minuun? Tai vielä kohti käyvemmin: ”Jos ei tunnu mitenkään erityiseltä, mistä se johtuu?”

    Evankeliumitekstimme ensin Marian menee haudalle, tekee havainnon ja lähtee kertomaan muille siitä. Tulkinta on empiirinen: kivi on vieritetty pois. Jonkun on täytynyt viedä ruumis. ”ovat vieneet” viitannee ajatukseen, että viranomaiset olisivat ottaneet ruumiin. Tästä paistaa syvä inhimillisyys, todellinen merkitys on piilossa eikä Marian tunnetila ole muuta kuin hämmästynyt ja edelleen surullinen. Herra on poissa.

    Marian kerrottua asiasta Johannekselle ja Pietarille syntyy juoksukilpa haudalle. Tuonkaan juoksukilpailun polttoaineena ei ole muu kuin päästä itse todistamaan Marian kertoma havainto. Saattoiko hän olla väärässä? Huvittavaa on, että evankelista haluaa tuoda julki sen, että kumpi on nopeampi jaloistaan. Liekö Pietarilla ollut sandaalin remmit löysemmällä, kun jäi jälkeen Johanneksesta. Kuitenkin hän odottaa Pietaria eikä mene vielä hautaan. Pietari opetuslasten johtajana saisi käydä ensin sisään.

    Tekstimme merkitys avautuu vasta aivan lopulla ja hyvin rajallisesti. Pietarin ja Johanneksen katsellessa hautaa käärinliinat ja hikiliina todistavat, että Jeesus on ylösnoussut. Haudanryöstäjät tai ruumiin pois vieneet sotilaat eivät olisi riisuneet käärinliinoja pois. Ne kuitenkin olivat haudassa. Johannes näki ja uskoi. Tästä on sanottu, että heti nähtyään tyhjän haudan ja miten käärinliina ja hikiliina olivat haudassa, Johannes uskoi, että Jeesus oli lähtenyt haudasta tavalla, joka ei ollut inhimillinen. Hauta oli tyhjä! Jeesus on ylösnoussut!

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: opetuslapset lähtivät majapaikkaansa. Pääsiäisaamun merkitys, Jeesuksen ylösnousemus ei vielä saanut opetuslapsia lähtemään julistamaan ylösnousemusta kaikille. Kirjoitukset avautuisivat heille ja he saisivat ymmärtää Jeesuksen sanojen ja kirjoitusten merkityksen myöhemmin.

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Virsi 78

    En, rakas Jeesus, ymmärtäävoi kärsimystäsi,vaan luotan, että sovititmyös minun syntini.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 25: Joh. 21:1-14 (16.4.2023) – Satama

    Joh. 21:1–14

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus ilmestyi taas opetuslapsilleen, nyt Tiberiaanjärvellä. Se tapahtui näin: Siellä olivat yhdessä Simon Pietari, Tuomas eli Didymos, Natanael Galilean Kaanasta, Sebedeuksen pojat ja kaksi muuta Jeesuksen opetuslasta. Simon Pietari sanoi: ”Minä lähden kalaan.” ”Me tulemme mukaan”, sanoivat toiset. He nousivat veneeseen ja lähtivät järvelle, mutta eivät saaneet sinä yönä mitään. Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä. Jeesus huusi heille: ”Kuulkaa, miehet! Onko teillä mitään syötävää?” ”Ei ole”, he vastasivat. Jeesus sanoi: ”Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.” He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, sanoi Pietarille: ”Se on Herra!” Kun Simon Pietari kuuli, että se oli Herra, hän kietaisi ylleen viittansa, jonka oli riisunut, ja hyppäsi veteen. Muut opetuslapset tulivat veneellä ja vetivät kalojen täyttämää verkkoa perässään, sillä rantaan ei ollut paljonkaan matkaa, vain parisataa kyynärää. Rannalle noustessaan opetuslapset näkivät, että siellä oli hiilloksella paistumassa kalaa sekä leipää. Jeesus sanoi heille: ”Tuokaa tänne niitä kaloja, joita äsken saitte.” Simon Pietari meni veneeseen ja veti verkon maihin. Se oli täynnä isoja kaloja, mutta vaikka kaloja oli paljon – kaikkiaan sataviisikymmentäkolme – verkko ei revennyt. Jeesus sanoi: ”Tulkaa syömään.” Kukaan opetuslapsista ei rohjennut kysyä: ”Kuka sinä olet?”, sillä he tiesivät, että se oli Herra. Jeesus tuli, otti leivän ja antoi heille, samoin hän antoi kalaa. Tämä oli jo kolmas kerta, kun Jeesus kuolleista noustuaan ilmestyi opetuslapsilleen.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain evankeliumi vei meidät ensimmäisen pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin Tiberiaan järvelle.

    Kolme pointtia:

    Paluu lähtöruutuun

    Ominko voimin

    Leirinuotiolta kaikkeen maailmaan

    Paluu lähtöruutuun – Jeesus oli kutsunut Pietarin ja hänen veljensä Andreaksen ja myös Sebedeuksen pojat, jotka olivat kalastajia – nyt palattiin sinne mistä oli lähdetty.

    (Mark. 1:17 Jeesus sanoi heille: »Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.»)

    Ketähän nuo kaksi tuntematonta veneessä olivat? Jotenkin siihen jokainen voisi kuvitella itsensä. Kenet sinä ottaisit toisena tuntemattomana mukaan veneeseen?

    ”Onko teillä mitään syötävää?” Jeesuksen pitää osoittaa ystävilleen, mikä ero on siinä, kun ihminen itse yrittää, ja siinä, kun tehtävän antaa Kaikkivaltias. ”Heittäkää verkko oikealle puolelle.”

    Jeesuksen käsky vs. oma viisaus:

    ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään”

    Rantakalalla – Hiilloksella paistettua kalaa – Pietarille nuotiopaikka oli juuri ollut häpeilyn pakenemisen paikka. Olihan hän kieltänyt hiilivalkealla Herransa.

    Leirinuotio on varmasti teille monelle tuttu paikka. Millainen tunnelma on parhaalla leirinuotiolla – nuotiotulen ympärillä. Partiossakin leirinuotiolla taidetaan paistaa kalaa tai ainakin makkaraa ja lettuja, näin olen kuullut. Mutta tärkeintä on, kenen kanssa siinä saadaan olla, ystävien seurassa.

    Jeesus kutsuu nuo itseensä pettyneet miehet luoksensa nuotiolle. Tuo kutsu oli enemmän kuin kutsu syömään. Jeesus kutsuu samalla nuo miehet jakamaan saman leirinuotion, kutsuu seuraansa ystävikseen.

    Jeesus antaa tänäänkin itsensä meille ehtoollisessa. Hän sanoo: tulkaa minun luokseni te työn ja kuormien uuvuttamat. Hän sanoo, tulkaa minun luokseni te omasta mielestä epäonnistuneet, minä en teitä koskaan hylkää.

    Vain Jeesuksen luota, kun lähdemme, meistä tulee ylösnousseen todistajia, vain Hän voi saada meidät toimimaan niin, että unohdamme itsemme – että alamme ensin ajatella toisia ennen itseämme. Jeesus tulee meidän luoksemme – opetuslapset varmasti ihmettelivät, kuinka hän oli ilmestynyt rannalle – Tänään saamme uskoa, että Jeesus itse on täällä meidän keskellä eikä ainoastaan tänään vaan aina kun olemme Hänen nimessään koolla.

    Jos luet tästä Raamatun kohdasta eteenpäin, selviää, että tuolla leirinuotiolla Jeesus käy keskustelun Pietarin kanssa, joka muuttaa pettyneen miehen täydellisesti ja uusi seikkailu alkaa Jeesuksen viitoittamalla tiellä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 42: Luuk. 24: 36-49 (7.4.2024) – Satama

    Luuk. 24:36–49

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

    Rauha teille!

    Tänään evankeliumiteksti vie meidät pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin. Jeesus on ylösnoussut ja ilmestynyt jo useille ihmisille – juuri ennen tätä evankeliumiamme hän on ilmestynyt Emmauksen tien kulkijoille ja nyt pian sen jälkeen hän ilmestyy opetuslapsijoukolle.

    Tunteet ja toiveet – näet mitä uskot – Usko Jeesukseen ei ole toiveajattelua. Jeesus ilmestyy todellisesti opetuslapsille. Reaktio: Liian hyvää ollakseen totta! En usko silmiäni, onko tämä totta?

    Mitä sinä tällä hetkellä näet? Enkä nyt puhu siitä mitä tässä salissa on, vaan siitä miten sinä sisäisillä silmilläsi katsot maailmaa ja itseäsi? Mitä sinä näet? Mitä uskot?

    Ensimmäinen asia, jonka Jeesus tekee, että Hän poistaa pelon.

    Kohtaamisen ABC

    Minä näen sinut – 4K – Katso, Kysy, Kuuntele, Kiitä

    Kohtaaminen -> ruokailu, hyvin konkreettinen todiste todellisesta ylösnousemuksesta. Jeesus huomioi meidän epäilyksemme.

    Yhteyden luominen alkaa ruokapöydästä. Jeesus tulee ja syö – Hän on luonut syvimmän yhteyden opetuslapsiinsa pääsiäisaterialla – asettaessaan ehtoollisen.

    Kirjoitusten avaaminen

    Jeesus avaa ymmärryksen – Kirjoituksissa on puhuttu hänestä. Ja tässä on kyse Vanhan testamentin kaikista kirjoituksista. Tätä evankeliumitekstiä lukiessa tulee hyvin esille se, että vasta nyt opetuslapset alkavat ymmärtää mistä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kysymys. Monen monta kertaa Jeesus on edeltä kertonut, että Hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kuolla. Mutta vasta nyt opetuslasten sydämet avataan ymmärtämään Kirjoituksia!

    Tuo ymmärrys ei ole vain inhimillistä viisautta vaan Hengen antamaa opastusta.

    2. Piet. 1:20 ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.”

    Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö itse Raamattua lukemalla voisi ymmärtää kirjoituksia. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tarvittaisiin joku oppinut opettamaan Raamattua, vaikka sekin on hyödyllistä. Vaan sitä, että Pyhän Hengen pitää tulla ja tehdä meissä työtään, jotta Kirjoitukset aukeavat. Jumalan Sanasta tulee Elävä Sana minulle.

    Lähetetty ja varustettava

    Jos tämän päivän evankeliumista pitäisi opetella ulkoa yksi jae se voisi olla tuo jae 48: ”Te olette tämä todistajia.”

    Apostolien tekojen kohta avaa meille tämän kertomuksen jatkon. Huomioitavaa on, että Luukas kirjoitti myös Apostolien teot ja näin hän siirtyy tähän jatko-osaan.

    Vastaanotettu Sanoma suuresta ilosta ei ole ihmisten sanomaa vaan Pyhän Hengen työtä, jonka lähettilääksi jokainen kristitty on kutsuttu. Lähetyskäsky on yksinkertainen: on julistettava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

    Tämä sunnuntai on myös sitä varten, että kastepuku vaihtuu työhaalereihin. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastetun kutsumus on arjessa ihmisten keskellä.

    Varustaminen

    Luuk. 12:22

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

    Olemme täysin Jumalan antaman varustuksen varassa. Jumala on sitoutunut sinuun ja siihen että Hän voi käyttää meistä jokaista. Varustus, joka meille annetaan, on jotakin mitä ei ihmiskäsin ole rakennettu. Jumalan suunnitelma on käyttää näitä epäileviä ja säikähtäneitä opetuslapsiaan maailman tärkeimmässä tehtävässä. Julistaa evankeliumia Jeesuksesta kaikille kansoille.

    Yhteyden rakentaminen..

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 45: Matt. 16:24-27 (2.6.2024) – Satama

    Matt. 16:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tosiaan viime sunnuntain aihe oli katoavat ja katoamattomat aarteet ja saamme vielä tänään olla tämän aiheen äärellä..

    Evankeliumi sijoittuu kohtaan, jossa Jeesus ensi kerran puhuu opetuslapsilleen kuolemasta, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin… ja Pietari nuhtelee Jeesusta ja sanoo ettei niin saa käydä. Tämä siis nyt tämän evankeliumin edellä.

    (Syntejä ei voi antaa anteeksi, jos niitä ei ole sovitettu. Syy maailmaan tulemiselle)

    Mitä on se, että Jeesuksen pitää kulkea edellä?

    Itsensä kieltäminen: Kyse ei ole mistään arkielämän kieltäymyksistä: jätetään jälkiruoka pois ja eletään terveellisesti, vaan oman elämän kieltämisestä! Onko hinta liian suuri? Oman elämän antamista kuolemalle alttiiksi! Risti viittaa aina kuolemaan ja Jeesuksen kärsimykseen.

    Laskelmissamme löydämme omat keinomme elämämme pelastamiseksi… Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään, joka kävisi pantiksi elämästä. Mikä elämässämme on tärkeintä? Tahdommeko voittaa vain tässä elämässä?

    Vaihtokauppa – millä hän vaihtaa takaisin??

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 59: Luuk. 24:1-12 (20.4.2025) – Satama

    Luuk. 24:1–12

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!” Kokeillaanpa…

    Kuitenkin tämän pääsiäisevankeliumin äärellä huudahdukset voisivat olla jotakin aivan muuta – ensivaikutelma ei ole ollenkaan iloa täynnä oleva varma huudahdus Jeesuksen ylösnousemisesta.

    Hauta on tyhjä – Emme ymmärrä!

    Enkelin pitää muistuttaa – Jeesus nousee kuolleista!

    Jeesus on noussut kuolleista – Kertokaa kaikille!

    Naiset saapuivat haudalle suorittamaan viimeistä palvelusta rakkaalle Jeesukselleen. Evankeliumin edellä kerrotaan, että he hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita ruumiista varten. Sapatin mentyä oltiin nyt haudalla aamuvarhaisella. Kivi oli vieritetty pois ja hauta on tyhjä, mutta nämä havainnot eivät tuossa tilanteessa yhdisty millään Jeesuksen ylösnousemukseen. Iloisen yllätyksen sijaan on suuri hämmennys. Jeesus on poissa. Mitä tämä tarkoittaa?

    Meille kerrotaan tänään: Jeesus nousi kuolleista, mutta on hyvin vaikea sisäistää sitä, mitä se tarkoittaa: Paholaisen valta, kuolema ja synti on voitettu, siis todella voitettu! Jeesuksen kärsimys, joka päättyy nöyryyttävimpään ja kauheimpaan kuolemaan saa tyhjällä haudalla uuden merkityksen. Risti ja hauta ei ole päätepiste kertomukselle, vaan sen täyttymys mitä oli kirjoitettu. Jumalan vastaus pitkänperjantaille, jolloin Jumalan karitsa uhrattiin – synnitön kuoli syntisten puolesta – tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus julistaa meille ”Se riitti!!!” Jeesus voitti kuoleman.

    Tyhjällä haudalla enkelit muistuttavat naisia siitä, mitä Jeesus on jo useaan kertaan kertonut. Ihmisen poika joutuu paljon kärsimään ja hänet annetaan ihmisten käsiin, hänet tapetaan, ja hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Pääsiäisaamu kertoo meillekin samaa: Jumalan suunnitelma toteutuu, Hänen Sanaansa voi luottaa. Siihen saamme turvata epäilyksen hetkinä ja tarrautua siihen kuin ankkuriin. Muistuta meitä Herra ylösnousemuksestasi huomennakin!

    1. Pietarin kirje 1:3-5

    [3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [4] Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [5] ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: naiset kertovat kaikille muille ja opetuslapsille. Sanoma on niin käsittämätön, ettei heitä uskota. Tyhjä hauta on nähtävä itse. Pietari lähtee välittämättä siitä, että juokseminen ei kuulu tapoihin ja herättää halveksuntaa. Nyt on kiire. Tyhjä hauta ja paikalleen jäänyt käärinliina todistaa Jeesus on ylösnoussut!

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan