Digiteologi

Teologinen teema: Rauha

  • Saarna 17: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2022) – Lievestuore

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 21: Luuk. 2:22-33 (5.2.2023) – PBK Lempäälä

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Odottavan aika voi olla pitkä, kuten sanotaan. Sinullakin on siitä varmasti kokemusta. Itse sain opetella joulu-tammikuussa kärsivällisyyttä ja luottamusta, kun sain odottaa virkamääräystä tähän Lempäälän seurakuntapastorin virkaan. Valon päivänä syntynyt pappikin välillä meinasi painua hämäryyteen arvioidessaan sen toiveen toteutumista.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 37: Luuk. 2: 1-14 (24.12.2023) – Ristimäki

    Evankeliumi

    Luuk. 2: 1-14

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

    Halleluja..

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaatto. Tätä päivää on odotettu. Ainakin meillä. Mitä lähemmäksi aattoa tullaan, sitä kovemmaksi vauhti kiihtyy lapsilla. Ja vanhemmilla stressi voi nousta uusiin lukemiin jouluvalmisteluissa. Siitä voi olla rauha kaukana. Ja sitten kun jouluaattoaamuun päästään saapuu joulurauha. Käännetään vain joulurauhakytkimestä niin joulu on valmis.

    Maan päällä rauha – joulurauha julistetaan hyvin pian – onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin että edelleen sisälläsi tikittää minuuttilaskuri ja -aikataulu tehtävälistalle, jossa on vielä monta askaretta tekemättä. Jotta joulu tulisi. Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sisäinen levottomuus vaivaa.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde, myös joulurauhan.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Mikä joulu sinulla on jäänyt mieleen erityisesti?

    Pohdin tätä ja edelleen se joulu on se, jonka vietin vartiossa – en kuitenkaan paimentamassa laumaani kedolla, vaan Karjalan prikaatin päävartiossa – en kuitenkaan putkassa, vaan sotilaspoliisina vartiovuorossa. Tiedättehän, että jouluna heille, jotka ovat palveluksessa, on varattu jouluateria – kaikki jouluherkut ovat tarjolla – ei siis mitään soppatykistä kauhottavaa kenttämuonaa vaan loistava jouluateria. Jotakin mitä odottaa.

    Itsellä vilunväristykset taisivat alkaa jouluaattopäivän kuluessa. Olo meni huonommaksi ja heikotti. Istuin päävartion päivystäjän paikalla ja olin varma, että kuume oli nousussa – selkeästi olin tulossa sairaaksi. Ennen iltaruokailua varuskunnan sotilaspastori tulee pitämään jouluhartautta päävartioon. Muut ovat aulatilassa ja minä kuulen kulman takaa hartauspuheen istuessani toimistossa. Muistan, kuinka pastori puhuu paimenista, jotka olivat työssä silloin kun Vapahtajan oli syntynyt. Joudun nieleskelemään kyyneleitä liikutukseltani.

    Hartauden jälkeen osa suuntaa jouluaterialle. Taidan mennä sinne jälkijunassa. Olo ei ole kummoinen. Saavun ruokalaan ja katson kaikkia jouluruokia. Ruokahalu on täysin poissa eikä ruoka maistu – sairaus on se vienyt. Seuraavana aamuna korkeassa kuumeessa kirjaudun varuskuntasairaalaan, jossa toivun pari päivää.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Beetlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia. Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin eikä hän havittele valtaa ja kunniaa, vaan syntyy ihmiseksi, jotta Jumalan suuri pelastussuunnitelma voi toteutua.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää.

    Pelkäätkö sinä Jumalaa sitä, että hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta kuulijan arvollisuuden vuoksi vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Jumala toimii vastakohtien kautta. Kuningasten kuningas syntyy tallin seimeen. Hän tuo meille ilosanoman – lupaukset täyttyvät. Meidän syntisairautemme ei ole este sille, että saamme nauttia Hänen armoaan ja hyvyyttään kaikessa täyteydessään. Kristus syntyi maailmaan sinun vuoksesi. Aamen.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 51: Matt. 21:1-9 (1.12.2024) – Satama

    Matt. 21:1–9

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään on ensimmäinen adventti ja Hoosianna kaikuu kirkoissa. Joulun odotus alkaa. Lauloimme kynttilän syttyessä: odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa. Kaikki evankelistat ovat tallettaneet kertomuksen Jeesuksesta ratsastamassa aasilla. Tänään ajattelin lähestyä tätä adventin evankeliumia kolmesta kulmasta:

    Jumalan lupaukset täyttyvät

    Oma odotukseni

    Hiljaisena ja nöyränä

    1. Milloin viimeksi olet tehnyt tarkan etukäteissuunnitelman jollekin projektille, joka ei ole aivan hetkessä valmistuva, vaan vaatii aikaa. Kuinka tuon suunnitelman virstanpylväät saavutettiin ja kuinka sait varmistettua, että toteutus etenee suunnitellusti.

    Tässä evankeliumissamme täyttyy kaksi VT:n profetiaa – Jumala on laatinut tarkan pelastussuunnitelman ja hän on ilmaissut tärkeitä virstanpylväitä VT:ssa, jotka täyttyvät – Jumala toteuttaa suunnitelmaansa, vaikka joutuu toimimaan ihmisten välityksellä. Se on hänen toimintatapansa. Jumala on viisi sataa vuotta ennen ilmaissut suunnitelmansa:

    Sakarja 9:9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

    Jumala käyttää ehkäpä vähän hölmistyneitä opetuslapsia suunnitelmansa toteuttamiseen. Ohjeistus on selvä: aasi ja varsa(!) on otettava ja tuotava ratsuksi. Kulkuneuvon haltuunotto on varmistettava antamalla opetuslapsille vuorosanat. Näin sanotte, jos kysytään – Jumalan lupaukset ovat varmat ja se, mitä Hän on suunnitellut, toteutuu.

    2. Adventin sanoman äärellä on hyvä kysyä, millaista on minun odottamiseni, saako Jeesus tulla sinun luoksesi adventin aikana? Vai hukkuuko Jeesus omien joulun valmistelusuunnitelmien ja sinun oman aikataulun alle? Hoosianna -huudossa yhdistyy kaksi asiaa: pelastuksen, avun pyytäminen ja ylistyshuuto Kuninkaalle. On siis odotettu Messiasta, pelastajaa, joka tulisi ja ratkaisisi kansansa kohtalon. Tuossa toisessa VT:n profetiassa, psalmissa 118 lauletaan: Ps. 118:25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

    Jeesus tulee luoksemme, jotta voisi pelastaa meidät. Hän tulee sinne, missä Hänet otetaan vastaan – missä Hän saa olla pelastaja. Jeesus tulee sinne missä Häntä tarvitaan. Joku voi ajatella, että Herra Jeesus voi tulla vasta sitten kun olen itse siivonnut elämäni, kun pinnat kiiltää ja olen tehnyt itseni arvolliseksi kohtaamaan Messiaan. Jeesus ei toimi näin. Ilm. 3:20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

    3. Jeesus saapuu nöyränä ja hiljaisena, häntä ei tarvitse pelätä. En tiedä, onko kukaan työhaastattelussa sanonut, että vahvuuteni työntekijänä on olla nöyrä ja hiljainen. Tuo määritelmä voisi saada aikaan ihmetystä. Jeesus on erilainen kuin tämä maailma odottaa. Kuka voisi pelätä aasilla saapuvaa kuningasta? Adventtina Jeesus ratsastaa hiljaisena ja nöyränä – Hänen tehtävänsä, jota kohti hän käy, on luopua kaikkivaltiaan Jumalan voimasta – nöyrtyä meidän veljeksemme ja kuolla syntisten puolesta. Hän tuli tuomaan rauhaa – todellista rauhaa Jumalan ja ihmisten välille. Korjaamaan sen, mikä on rikkoutunut ja antamaan uuden elämän.

    Jeesus saapuu tänäänkin: tässä Raamatun Sanassa, ehtoollisessa: leivässä ja viinissä. Hän saapuu nöyränä antaen rauhan, jota muualta ei voi löytää. Ulkoisesti vaatimattomasti, mutta Jumalan lupaukset täydellisesti täyttäen. Jumala työ ei jää vajaaksi. Hän täyttää odotuksen. Vaikka ympärillä kuohuisi ja vallitsisi levottomuus, Jeesuksen rauha käy tuon kaiken yli. Olosuhteet eivät määritä tuota Rauhaa, joka saapuu heidän luo

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – Hoosianna, tule Herra Jeesus!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 53: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2024) – PBK

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 68: Luuk. 2:22-33 (8.2.2026) – Satama

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.