Digiteologi

Teologinen teema: Usko

  • Saarna 1: Joh. 14:23-29 (5.6.2022) – Konneveden kirkko

    Evankeliumi

    Joh. 14:23–29

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 14

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ” Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen puhunut teille nyt, kun vielä olen teidän luonanne. Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon. Kuulittehan, mitä sanoin: minä menen pois, mutta tulen taas teidän luoksenne. Jos rakastaisitte minua, te iloitsisitte siitä, että minä menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi. Olen puhunut tästä jo nyt, jotta te uskoisitte, kun se tapahtuu.”

    Rukoilemme

    Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on helluntai. Pyhän Hengen vuodattamisen päivä. Kymmenen päivän odotus, joka on alkanut helatorstaista, päättyy. Helluntaita sanotaan seurakunnan syntymäpäiväksi, kristillisen kirkon perustamispäivä. Helluntai on ollut varhaisessa kirkossa myös kastepäivä. Helluntaina toimitettiin ensimmäiset kristilliset kasteet. Varhaisessa kirkossa helluntai oli pääsiäisen ohella toinen vuoden kastepäivistä. Helluntaita pidetään myös kristillisen kirkon syntymäpäivänä.

    Tuo alussa lukemani vanhan helluntairukouksen alku kertoo olennaisen: Pyhä Hengen tehtävä on kirkastaa Kristusta. Kuinka tarpeellinen tuo rukous onkaan meille! Kuten tuossa alussa jo luin tuon katekismuksemme kohdan. Me emme pysty omalla ymmärryksellämme ja päättelemisellemme sydämessämme käsittämään mitä Kristus on puolestamme tehnyt! Emmekä voi omin voimin synnyttää uskoa sydämessämme. Huomaa, että Pyhän Hengen asuinpaikka ei ole aivoissa vaan sydämessä. Usko on Pyhän hengen lahja, jonka Hän itse sydämissämme synnyttää evankeliumin kautta.

    Jeesus vastaa evankeliumissa kysymykseen, jonka opetuslapsi hänelle edellisessä jakeessa esittää: ”Miksi ilmaiset itsesi vain meille etkä maailmalle?”

    Lupaus Pyhästä Hengestä ja Pyhän Hengen asumisesta ihmisessä on vaikea käsittää. Siksi meidän pitää yhä uudelleen tarttua tuohon rukoukseen, jonka alussa luin. Meillä ei omassa voimassamme ole sellaista näkökykyä ja ymmärrystä, että voisimme nähdä hengellisin silmin sen todellisuuden, johon Jumala on meidät kutsunut elämään Hänen opetuslapsinaan, ei vain sunnuntaisin, vaan ihan jokaisena elämämme päivänä. Kuulemme tekstissä kahdessa kohtaa sanan: JOS – se vie meidät tutkimaan omaa tilaamme: RAKASTATKO SINÄ JUMALAA? Ehtona on Jumalan Sanan noudattaminen, kuinka olet sitä noudattanut? Kun katsomme vaellustamme tässä maailmassa arkipäivän tilanteissa, huomaamme että lähimmäisen rakkaus ja rakkaus Jumalaan on heiveröistä. Tarvitsemme siis joka päivä sitä, että Jumala saa Pyhän Hengen kautta vakuuttaa meille, että olemme hänen rakkaita lapsiaan.

    Päivän Evankeliumissa kuulimme, kuinka puhuttiin asumisesta: Miten Pyhä Henki tulee asumaan sinuun. Kasteessa olemme saaneet jo Pyhä Hengen sinetiksi siitä liitosta, jonka Jumala on kanssamme tehnyt. Jumala on uskollinen eikä kutsuaan kadu. Tuon alkurukouksen valossa saamme uskoa seuraavat Paavalin sanat Galatalaiskirjeestä, jotka on annettu meillä:

    Gal. 2:20 Enää en elä minä, vaan Kristus elää minussa. Sen elämän, jota tässä ruumiissani vielä elän, elän uskoen Jumalan Poikaan, joka rakasti minua ja antoi henkensä puolestani.

    Pyhän Hengen synnyttämä usko vastaanottaa Kristuksen sovitustyön omalle kohdalle. Tuo sovitustyö on tänäänkin todellisuutta. Näinhän me rukoilemme kohta ehtoollisrukouksessa: Lähetä Pyhä Henkesi siunaamaan meitä, että ottaisimme uskossa vastaan Kristuksen ruumiin ja veren. Näin joudumme yhä uudelleen pyytämään Jumalaa lähettämään Henkensä meitä vahvistamaan uskossa Kristukseen. Ja evankeliumissa saimme lukea: ”Puolustaja, Pyhä Henki… opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut.” Näin Pyhä Henki saa meitäkin tänään vahvistaa.

    Pyhä Henki ei jää meissä toimettomaksi. Hänen työnsä on hiljaista työtä, jota Hän kauttamme tekee. Hän ei jää toimettomaksi. Pyhä Henki pyhittää meitä ja tuottaa Hengen hedelmiä. Pyhä Henki meissä ei jää toimettomaksi vaan kutsuu työhön, varustaa lahjoillaan ja lähettää maailman keskellä julistamaan evankeliumia ja palvelemaan lähimmäisiä. Kirkko on lähetetty viemään evankeliumia kaikkialle maailmaan. Tuo Pyhän Hengen työ on myös rauhan työtä. Tekstissä puhuttiin rauhasta, jonka Jeesus jättää seuraajilleen: ”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista, jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.”

    Rauha, joka ei ole riippuvainen ympärillä vallitsevista olosuhteista. Pyhä Henki varustaa ja lähettää tilanteisiin, joissa Hänen apunsa voi vain auttaa näkemään sen huolenpidon, joka meillä on Jumalan omina. Tähän ihmeelliseen huolenpitoon saamme nyt jäädä.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 7: Luuk. 16:1-9 (14.8.2022) – Laukaan kirkko

    Luuk. 16:1–9

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 16

    Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen:” Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’” Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”

    Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään olemme yhden vaikeimman vertauksen äärellä saarnatekstissämme. Näin ainakin voi päälle päin kuulostaa.

    Kuulimme evankeliumitekstin, joka näyttäisi ajavan meidät ottamaan esimerkkiä petoksella hyötyvästä talousrikollisesta – epärehellisestä taloudenhoitajasta (kr. ekonomista), kyse oli taloushallinto managerista, joka vastasi isäntänsä taloudesta täysivaltaisesti, kuten esimerkiksi Joosef Vanhassa Testamentissa Potifarin talossa.

    Mitä talouden hoitaja tekee:

    Viiltävän realistinen tilannearvio (Mitä minä nyt teen?)

    Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen (oman aseman säilyttäminen, häpeän välttäminen)

    Mahdollisuuksien arviointi – mitä pelimerkkejä minulla on ja miten saan käännettyä tilanteen suosiolliseksi?

    Kuinka sidon muita vääryyteeni, jotta en ole ainoa ketä syytetään?

    Toimii nopeasti ja viekkaasti (kaiken älykkyytensä ja taitonsa antaen)

    Törkeät alennukset velkoihin eivät voineet olla herättämättä velallisten huomiota.

    Kiitollisuuden velka sitoo velallisen psykologisesti taloudenhoitajaan, kunnia kyseessä.

    Tarkoitus on pelastaa oma nahka hinnalla millä hyvänsä. Omaa asemaa velallisten suuntaan hyväksikäyttäen.

    Tämän äärellä emme riko seitsemättä käskyä: Älä varasta!

    Terroristisen suunnitelman ”hienous” – 9/11 – voit nyt miettiä sitä viisautta ja hienosyistä älykkyyttä, jota iskun suunnittelijat ovat osoittaneet – taas… eettisesti teossa ei ole mitään ihailtavaa. Se oli lähes kolmentuhannen ihmisen murha, mutta teknisesti, älykkyyden ja taidollisuuden osalta kyseessä on jotain poikkeuksellista kyvykkyyttä osoittavaa.

    Taloudenhoitajan kylmä ekonomia: mahdollisimman pienillä kuluilla mahdollisimman suuri voitto. Jakeissa kuusi ja seitsemän puhutaan kahdesta eri velasta. Sata astiaa (kreik. batos, hepr. bat, n. 35-40 litraa) tarkoittaa lähes 4 000 litraa oliiviöljyä. Sata tynnyriä (kreik. koros, hepr. kor, n. 350-400 litraa) on sekin valtava määrä, lähes 40 kuutiota, iso rekkakuormallinen viljaa. Näistä veloista saadun 'bonukset', 50 tai 20 prosenttia, olivat tuntuvia alennuksia.

    Niinpä meidän tulee nyt tutkia tarkemmin, mihin Jeesus tällä kaikella oikein tähtää!

    Jeesuksen sanojen: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset..” pitäisi herättää meidät mukavan leppoisasta asioiden kanssa askartelusta siihen, että kysymme itseltämme: Toimimmeko viisaasti Jumalan huoneen haltijoina – valon lapsina.

    Tuhlaammeko me Jumalan omaisuutta? Omaisuuden tuhlaaminen (kreik. diaskorpidzoo) eli hajottaminen, hävittäminen tai levittäminen ei välttämättä ole tässä aktiivista ja tarkoituksellista, vaan voi olla myös passiivista leväperäisyyttä ja lepsuutta

    Joskus luin talouslehteä ja artikkelissa toimitusjohtaja julisti: ”meidän pitää voittaa työntekijöiden sielut ja sydämet!”. Siis kyseessä oli yritysjohtaja ei kirkon piispa – Valon lasten löperyys ja heikko osaaminen saa Jeesukseltakin satikutia:

    Valon lapsi on Jeesuksen palvelija ja Jeesuksen orja ja meidät on kutsuttu toimimaan viisaasti ja ahkerasti. Kuitenkin palvelutehtävässämme osoitamme päivittäin laiskuutta, epäröintiä, haluttomuutta, taitamattomuutta ja kaikenlaista Herramme tehtävien laistamista. Jotain saamme tehtyä sarallamme, mutta paljon jää tekemättä ja jokainen päivämme päättyy siihen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja seuraajilleen: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’. ”Emmekä me sitäkään mitä Herramme käskee tee, ainakaan kaikkea, emmekä ainakaan seuraavana päivänä.

    Väärän mammonan käyttö?

    Tämänpäiväinen tekstimme korostaa, että Jumalan lapsen tulee olla ei vain innokas väärän mammonan käyttäjä iankaikkisessa päämäärässään, vaan hänen tulee olla myös uskollinen ja pitkäjänteinen niin tehdessään… Se mikä meillä on, on 100%:sti Jumalan lahjaa ja vaikka se onkin meidän käyttöömme uskottu, se pysyy edelleen Jumalan 4 omaisuutena. Se on annettu meille, jotta voisimme tehdä runsaasti hyvää jakaen omastamme tarvitseville.

    Ajallista hyvää pitää käyttää ystävyyden vahvistamiseen. Ystävyys kannattelee elämää monella tapaa. Todellista rikkautta ei ole se mitä varastoi itselleen vaan se minkä jakaa muille.

    Sydämen asenne: (Luuk. 14:13–14) ”köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” Kun näin teemme, Jeesus sanoo meille, ”Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”

    Avuksemme tämän vertauksen kanssa tulee seuraavat jakeet. Luuk. 16:10-14 antaa meille selityksen:

    »Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?

    Minulla on oikeus parempaan?? Miksi minulle annetaan tällaisia hommia? Sydämen asenteemme määrittää se KENELLE teen työtäni, oli se sitten mitä tahansa. Loppu viimeksi jokainen kutsumus on Jumalalta – Enenevässä määrin täytyy todeta, että olemme täydellisessä riippuvaisuussuhteessa Herraamme, vaikka haluaisimme ajatella olevamme itsemme herroja. Jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan näemme vaivaa. Samoin voima, motivaatio ja näky työssämme on riippuvat täysin siitä, mikä on suhteemme Kristukseen. Avaako hän vaikeassa tilanteessa silmämme näkemään ne taivaalliset sotajoukot, jotka ovat puolellamme. Kysymys on aina henkilökohtainen – ei seurakunnan, järjestön tai muun ulkoisen organisaation kysymys.

    Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»

    Maallisesti meillä voi olla useita työnantajia, ja aikansa voi yrittää jakaa niiden kesken, mutta hengellisesti syvimmällä tasolla kysymys on hyvin yksinkertainen:

    Ihminen palvelee joko Herraa tai mammonaa – On kyse siitä, mitä tarkoitusta ihminen pohjimmiltaan elämällään palvelee. Siinä ei voi tehdä kompromisseja.

    Samalla huomaamme että meidän uskollisuus on aina vajavaista Jumalan lahjojen hoitamisessa.

    Suurin velka anteeksi

    Syntivelan maksaminen on kaikista suurin ”vääryys” – meidänhän pitäisi itse vastata omista veloistamme. Kylmien loogisten liiketoiminnan lakien mukaan näinhän pitäisi olla – Mutta Kuinka Suuri onkaan se armo, joka meidän osaksemme tulee. Jeesus maksoi koko syntivelkamme, joka meidän oikeutetusti olisi tullut maksaa. Hän kuoli ristillä meidän sijastamme ja LUNASTI meidät vapaaksi synnin kuoleman ja saatanan kahleesta. Hän maksoi kaiken. Kaiken, siis aivan kaiken. Ei ole mitään kadotustuomiota heillä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 8: Joh. 1:1-4 (28.8.2022) – Laukaan kirkko

    Joh. 1:1–4

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

    Alussa oli Sana.Sana oli Jumalan luona,ja Sana oli Jumala.Jo alussa Sana oli Jumalan luona.Kaikki syntyi Sanan voimalla.Mikään, mikä on syntynyt,ei ole syntynyt ilman häntä.Hänessä oli elämä,ja elämä oli ihmisten valo.

    Armoa ja rauhaa meidän Taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään on luomakunnan sunnuntai ja jo alun johdantosanoissa kuulimme, että kyse on vastuu luomakunnasta, joka on meille ihmisille annettu.

    Itselle päivän aihe on aiheuttanut pään vaivaa ja jotenkin aihe on haastava ja aiheuttaa jonkinlaisia ongelmia. Ajattelin ensin pohtia näitä ongelmia:

    Ensimmäiseksi saarnaajana jään pohtimaan miten teille seurakuntalaisille pitäisi tänään saarnata. Pitäisikö tänään puhua maailman tilasta: ekokatastrofista, luontokadosta, ilmastonmuutoksesta ja kehottaa ekokääntymykseen, uuteen ympäristövastuuseen?

    Ekokääntymyshän tarkoittaa sitä, että meistä tulee maapallontilan tiedostavia ja kannamme kollektiivista syyllisyyttä maapallontilasta ja alamme kestävillä valinnoilla ja ekologisella elämäntavalla muuttamaan itseämme.

    Muistan katsoneeni tasavallan presidentinkin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutun eläineetikon – militantiksi vegaaniksi itseään kutsuvan – luentoa (häpeä ja eläinkysymys Ympäristöaktivismissa on kyse syyllisyyden herättämisestä –), jonka sanoma: syyllisyys saa aikaan muutoksen – tavoitteena muuttaa kulutustottumukset ja hänen maailmankuvansa mukaisesti saavuttaa korkeimman eettisyyden tason ryhtymällä puritaaniseksi vegaaniksi: ei-ihmislajisten eläinten oikeuksien ajajana. Tässä esimerkki ideologisesta luomisuskon kieltävästä aktivismista, jossa eläimet ja ihmiset ovat tasa-arvoisia.

    Käsky viljellä ja varjella on edelleen voimassa. Mitä se voisikaan tarkoittaa sinun elämässäsi, jos et ole maanviljelijä? Itsellä on tämän aiheen äärellä noussut mieleen viljalaivan kapteeni. Miltä tästä kapteenista mahtoi tuntea, kun hän ensimmäisen viljalaivan kapteenina lähti liikkeelle Ukrainasta Odessan satamasta liikkeelle? Tehtävän vaarallisuus ja vastuu, pelko vai helpotus? Ruumassa tonneittain viljaa, joka pitäisi nälän loitolla tuhansilta tai miljoonilta ihmisiltä.

    Uskallammeko tutkia ja mitata elämämme vaikutuksia ympäristöön? Ennen pappisvihkimystä olin ordinaatiovalmennuksessa ja siellä jossain kohtaa tuli puheeksi papin työhön liittyvä liikkuminen – insinöörimieleni tuotti ajatuksen, että mehän saisimme helposti selville pappien autolla ajamiseen liittyvän ”hiilijalanjäljen” kokoamalla hiippakunnan tasolta matkalaskujen perusteella kilometrikorvausten tuottaman kilometrikertymän. Käytännönläheinen kirkon työhön konkreettisesti liittyvä ajatukseni ei saanut jostain syystä vastakaikua. No, tähän mennessä itse olen tuottanut tonnin verran hiilidioksidipäästöjä reilun 8000km dieselauto ajelulla papintyössäni. Mielestäni vaarana on, että toisaalta olemme sokeita omalle kulutuskäyttäytymiselle muuttaaksemme sitä, mutta toisaalta vaarana on myös, että keskitymme täysin toisarvoisiin kysymyksiin pääasian sijasta.

    Toiseksi, luomakunnan sunnuntai herättää minussa epämukavan tunteen sen johdosta, että pelkään joutuvani luominen vastaan evoluutio -väittelyyn tiedemiesten kanssa ja joudun kokemaan tappiomielialaa, turhautumista ja lannistavaa tunnetta. Tiede ja ihmisen älykkyys on suurenmoinen Jumalan lahja. Se on myös Jumalan kieltävien Baabelin torni, jonka lähtökohtana on tavattoman usein naturalistinen ateismi. Yliopistomaailmassa ideologinen ateismi työntää evoluution ajatuksen niin insinööri- ja taloustieteisiin, monille tieteen aloille. Ja emme välty kirkossammekaan luomisuskon taipumiselta tieteen edessä. Ajanhetki nolla tai itse asiassa hetki ennen ajan olemassaoloa – on tieteelle mahdottomuus. Samoin kuin makrotason evoluution osoittaminen. Loputon väittely 7 päivästä vai miljardeista vuosista kertoo ennemminkin ihmisen kapinasta Jumalaa vastaan lankeemuksen perusteella kuin ihmisen aidosta tarpeesta tuntea alkuperänsä.

    Kolmanneksi, luomakunnan sunnuntai kutsuu meitä ihmettelemään Jumalan luomistyötä. Luonto on Jumalan yleinen ilmoitus ihmisille olemassaolostaan, kaikki valtiaana luojana. Luonnon kauneutta katsellessa ihminen voi aavistaa Jumalan työn, että kaiken takana on syvä merkitys ja tarkoitus. Luontoon meneminen voi synnyttää kiitollisuutta elämän antajaa kohtaan, tuoda rauhaa luonnostaan vieraantuneelle ja herättää kysymyksen Jumalasta.

    Room. 1:19-20 [19] Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. [20] Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.

    Jumalan yleinen ilmoitus on jotakin joka vie ihmisen aika vaikeaan tilanteeseen: Jumala on ilmoittanut itsensä, mutta ihminen ei ole sitä ilmoitusta vastaanottanut. Tarvitaan siis vielä jotakin lisää.

    Jumalan pelastussuunnitelma oli jo ”Alussa”. Itse opin tuon ”Alussa oli Sana” -lauseen ensimmäisenä Raamatun kreikan kielen lauseena ja se edelleen on majakka, joka loistaa kirkkaana meille kaikille. Jumalan Sana Jeesus oli jo luomisen aamuna olemassa Jumalan kolmantena persoonana. Tuo Jumalan Sanan ylistys, joka on Johanneksen evankeliumin alussa, avaa aivan toisenlaiset näköalat kuin ympäristöaktivismi tai väittelyt tiedemiesten kanssa.

    Jumala luo ”ei mistään”, Hänen hyvä luomistahtonsa tulee ilmi niin luonnossa kuin siinä, että Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme – Jeesuksessa, Hänen Sanansa voimalla Jumala pelastaa ihmiskunnan kadotukselta. Uusi Aatami on Jeesus Kristus, täydellinen ihminen, meidän pelastukseksemme.

    Tuo ”Sana” luo uskon ”ei mistään” – Pyhä Henki vaikuttaa meissä Uskon, että saamme yhdessä ylistää Jumalan tekoja tunnustamalla yhteisen apostolisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen sanoin.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 9: Luuk. 10:25-37 (9.9.2022) – Laukaan kirkko

    Luuk. 10:25–37

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 10

    Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

    Armoa ja rauhaa meidän Taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään on vietämme diakonian 150-vuotisjuhlamessua. Sunnuntain aihe on Lähimmäinen – saamme nyt pienen katsauksen ensimmäisistä diakoneista.

    Rakkauden palvelu

    Matilda Hoffman oli ensimmäinen Suomessa vihitty diakonissa 1.9.1872 Viipurissa.

    Saksasta oli tuotu malli: Yksi niistä oli kouluttaa nuorista naimattomista naisista hätääkärsivien auttamisen ammattilaisia. Esikuvana toiminnalle olivat ajanlaskumme alkuvuosisatoina alkuseurakunnissa työskennelleet diakonit ja diakonissat, jotka pitivät huolta seurakuntansa köyhistä ja sairaista.

    Sisarkoti – diakonissalaitos (suom. 1867): työmuotoja olivat diakonissojen koulutus ja sairaanhoito, köyhien auttaminen, huolenpito vapautuvista naisvangeista ja kodittomista lapsista.

    Ensimmäinen diakonissan vihkimys oli Helsingissä 1873 – tuosta vihkimyksestä on kuvaus diakonissalaitoksen nettisivuilla. Diakonissan vihkimykseen on kuulunut vahvasti kutsumusajattelu: Elämän antaminen uhriksi rakkauden palvelutyöhön.

    Vihittävältä diakonissalta kysyttiin tuolloin: ”Onko vilpitön aikomuksesi uskollisesti täyttää diakonissan tehtävä Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana Herran pelossa ja hänen sanansa ohjeitten mukaan?”

    Emma Wichman oli valinnut raamatunlauseen tullessaan koesisareksi.

    Ps. 86:11

    Neuvo minulle tiesi, Herra,

    että minä vaeltaisin sinun totuudessasi.

    Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen,

    että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

    Huomaamme siis, että tuo palveluvirka, joka oli perustettu rakkauden palveluun, heikoimpien auttamiseen sisälsi vahvan Jumalan palvelemisen ajatuksen. Kutsumuksen, jossa annettiin elämä toisten auttamiseen.

    Itsensä antaminen nousee Raamatusta, esimerkiksi Roomalaiskirjeessä:

    Room. 12:1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

    Tuo oli siis sellainen palveluvirka, jossa yhdistyi Jumalan ja lähimmäisen palveleminen.

    Tämän päivän teksti on hyvin tuttu jo lasten Raamatusta. Sen tarkoitus on vastata tuohon lain opettajan kysymykseen: ”Kuka on minun lähimmäinen?”

    Puolikuollut mies tien pientareella – pappi ja leeviläinen, siis temppelipalvelija kulkevat epäpuhtauden välttämiseksi ohi ajatellen: ”minun ei tule ottaa vastuuta tästä miehestä, mahtaakohan olla jo kuollutkin” tai liekö vain rosvojoukon syötti, jolla meidät houkutellaan ryöstetyiksi. Jerusalem-Jeriko tie oli erinomainen ryöstelyyn, mutkitteleva ja vaikeakulkuinen.

    Juutalainen lainopettaja lienee ajatellut, että seuraavaksi järjestyksessä oli juutalainen. Ensinnäkin samarialainen oli lähtökohtaisesti vältettävä henkilö juutalaisille, epämääräistä sekakansaa, ei valittua kansaa – ja hän auttaa tuota miestä. Tämä ravistelee erityisesti juutalaista, lähimmäinen onkin joku, jonka en ajattele olevani itselleni lähimmäinen.

    Samarialainen asettaa itsensä alttiiksi vaaralle, auttaa miestä pyyteettömästi ja rahojaan säästämättä varmistaen, että pahoinpidelty saa asianmukaista hoitoa ja että hänestä pidetään varmasti huolta niin pitkään kuin tarpeellista. Siispä, jokainen ihminen on toisensa lähimmäinen. Ketään ei saa jättää auttamatta tai arvostamatta syntyperän tai kansallisuuden tähden tai minkään muun tekijän vuoksi, joka inhimillisesti erottaa hänet meistä.

    Diakonia tarkoittaa palvelua. Tällä viikolla maailma sai kuulla suru-uutisen Britanniasta: Kuningatar Elisabeth oli kuollut. Hän näki itsensä kansakunnan palvelijana – Hänen joulutervehdyksistään loisti uskon synnyttämä palvelu -hengellisyys löytää käytännöllisen tarkoituksen lähimmäisen palvelemisessa. Vuonna 2000 hänen korkeutensa kuvasi sitä seuraavasti:

    ”Minulle Kristuksen opetukset ja oma tilivelvollisuuteni Jumalan edessä tarjoavat sen kehyksen, jonka puitteissa yritän elää elämääni. Kuten niin monet muutkin teistä, olen vaikeina aikoina saanut suurta lohtua Kristuksen sanoista ja esimerkistä.”

    Lähimmäisen palvelu on Jumalan palvelemista. Kuningatar ymmärsi, että hänet on asetettu suureen tehtävään kansakunnan palvelijaksi. Hän toteutti tuota tehtäväänsä elämänsä loppuun asti.

    Kuninkaitten kuningas Jeesus Kristus astui alas taivaista – antoi itsensä uhriksi meidän puolestamme. Uskossa vapahtajaamme ymmärrämme sen, että meillä on tärkeä palvelutehtävä. Lähimmäinen on osallinen tuosta Jumalan rakkaudesta aivan kuten minäkin. Mitä voisinkaan tehdä lähimmäiseni hyväksi tänään?

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 10: Matt. 6:25-34 (25.9.2022) – Laukaan kirkko

    Matt. 6:25–34

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoo: ”Älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa? Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset! Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.”

    Tämän sunnuntain aihe on Jumalan huolenpito. Kuulimme tutun evankeliumitekstin, jossa puhutaan kukista ja linnuista.

    Tekstin äärellä joku voi ajatella, että nyt pitää todella heittäytyä Jumalan käsivarsille, jättää päivätyö ja maalliset vastuut: asuntolainat, säästäminen, suunnitelmallisuus ja mennä Jumalan johdatuksessa … tätä ei kuitenkaan tässä kohdassa kehoteta.

    Jumalan huolenpito ei merkitse vastuuttomuutta. Tulevaisuuteen saa ja pitääkin varautua. Jeesus ei kieltänyt tekemästä ennakkosuunnitelmia. Päinvastoin Raamattu kehottaa ihmistä varautumaan tulevaisuuteen, olemaan elämässään vastuullinen ja järkevä. Jumalan huolenpito vapauttaa ihmisen tekemään hyvää lähimmäisilleen.

    Voisiko olla niin että ennemminkin teksti kiinnittää huomion toissijaisten asioiden jättämisen Jumalan huoleksi ja kiinnittää huomiomme siihen mitä Jumala on meille luvannut.

    Tänään ei kuulu kantaa huomisen kuormaa. Niin kuin Jumala pitää meistä tänään huolen, niin hän tekee huomennakin. Hän on ja pysyy samana.

    Linnut ja kedon kukat

    Mitä voimme oppia linnuista ja kedon kukista? Entä toisiltamme? Kyselin viestillä kokemuksia ja ajatuksia huolenpidosta saarnani avuksi.

    Jumalan huolenpito on seurannut koko elämän ajan.

    Jumala voi todella viedä tilanteeseen, jossa Häntä on huudettava avuksi. Polvilleen. Jumalan huolenpito tulee esille rukousvastauksissa. Jumala antaa välillä hyvin konkreettisen vastauksen apua pyytävälle. Sairaus paranee, tuska helpottaa, löytyy ratkaisu ongelmaan, uusi työpaikka tulee kohdalle yllättäen, …

    Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme konkreettinen vastaus: ihmeellisellä tavalla Jumala lähetti ihmisen, joka toi juuri sitä mitä tarvitsimme silloin.

    Elämässä tulee vastaan tilanteita ja päiviä, jotka saavat meidät pyytämään apua Jumalalta epätoivoisesti. Itse puhutteli taannoin laulu, jossa lauletaan: en halua mennä, jos et mene edelläni – tuo rukous tarttuu Jumalan lupaukseen ja kertoo voimattomuutemme ja samalla vaatii Jumalaa kulkemaan edellä.

    Jumalan kämmenellä -laulu – onko se vain lasten laulu. Jumalan lapsena olemme Herran kämmenellä kaikissa vaiheissamme ja Hän on luvannut pitää meistä huolen. Vaikka emme parannukaan fyysisesti ja kannamme kipuja, Jumala pitää huolta eri tavoin ihan loppuun asti.

    Linnut ja kukat opettavat meitä…

    Se, joka katselee niitä, muuttaa katseensa suuntaa. Hän katsoo pois itsestään ja huolistaan. Katsetta seuraa koko olemus. Näkökenttä avartuu. Alkaa näkyä uusia mahdollisuuksia, jollaisista ei aiemmin ollut aavistustakaan. Kohottaessaan tällä avoin katseensa ihminen näkee, miten lyhytnäköinen ja tyhmä hänen huolten sävyttämä asenteensa on.

    Elämä Jumalan valtakunnassa

    Tämän sunnuntain kirjetekstissä apostoli Paavali kehottaa: ”Kantakaa toistenne taakkoja, niin te toteutatte Kristuksen lain.” (Gal. 6:2). Sekä Jeesuksen että Paavalin viesti on selvä. Jumalan valtakunnassa pidetään toisista huolta. Kristityn tehtävä on olla Jumalan rakkauden ja huolenpidon kanava. Miten se onnistuu, jos aikamme menee pelkkään murehtimiseen?

    Ammattihuolehtija ja -huolestuja: Asuuko sinussa ammattihuolehtija tai ammattihuolestuja? Vai riittävätkö yhden päivän murheet vai kannatko koko maailman painoa harteillasi? Jos päätunnetilani olisi, että olisin ahdistunut, niin pystyisinkö oikeasti toimimaan. Silloin kyllä kätkisin sen oman leiviskäni syvälle maahan ja toteaisin vain, että antaa olla mitään ei ole tehtävissä.

    Jumalan valtakunta merkitsee luottamusta Jumalan hyvyyteen, rakkauteen, armoon, huolenpitoon. Se merkitsee luottamusta siihen, että mikään onnettomuus tai puute ei estä Jumalan läheisyyttä. Siitä merkkinä on se, että Jumala on antanut oman Poikansa syntyä ihmiseksi, tehdä työtä, nähdä nälkää, kärsiä ja kuolla. Mikään vaikeus, varattomuus tai nälkä ei ole merkki siitä, että Jumala olisi kaukana. Hän on päinvastoin lähellä, niin kuin ihmiseksi tullut Jumalan Poika on jokaista ihmistä lähellä. Hän pitää huolen tänään, hän pitää huolen huomennakin.

    Evankeliumi laittaa liikkeelle, aivan varmasti. Ja toivottavasti evankeliumi saa laittaa meidät yhä uudelleen liikkeelle. Samalla se kuitenkin varjelee hengettömältä kiireeltä ja kirotulta menestyksen tuijottamiselta. Taivaan linnut opettavat meitä elämään evankeliumista eikä huolista. Evankeliumista eläminen tarkoittaa sen tiedostamista, että Jumala on olemassa. Hän pitää meistä huolta. Hän tahtoo meille hyvää.

    Luin kirjan nimeltä Älä anna huolten asua luonasi niillä main, kun aloitin täällä Laukaassa pastorina, sieltä löytyi rukous, johon saatte nyt kaikki lopuksi yhtyä:

    Ehtoja ilman ja huolia vailla

    jään käsiisi pienen lapsosen lailla.

    Tänään kanssani kulje,

    tule huomenna vastaan,

    myös eilinen siunauksees sulje.

    Älä toiveitten polkuja minulta kysy,

    mosaiikki on sun, suunnitelmassas pysy,

    tiedät kivelle tälle

    sä oikean paikan,

    jään kättesi alle.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 11: Luuk. 14:1-6 (9.10.2022) – Laukaan kirkko

    Luuk. 14:1–6

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 14

    Jeesus meni sapattina erään fariseusten johtomiehen kotiin aterialle, ja kaikki tarkkailivat, mitä hän tekisi. Kävi niin, että hänen luokseen tuli vesipöhöä sairastava mies. Jeesus kääntyi lainopettajien ja fariseusten puoleen ja kysyi: ”Onko sapattina lupa parantaa vai ei?” He eivät sanoneet siihen mitään. Silloin Jeesus kosketti miestä, paransi hänet ja lähetti hänet pois. Sitten hän taas kysyi: ”Miten te itse teette? Jos jonkun poika tai härkä putoaa kaivoon, niin kai hän heti nostaa sen sieltä, vaikka olisikin sapatti?” Tähän he eivät kyenneet vastaamaan.

    Tämän sunnuntain aihe on Kristityn vapaus. Kuulimme evankeliumitekstin, joka on verrattain lyhyt ja vaikuttaa keskittyvän yhteen kysymykseen: saako sapattina parantaa?

    Kuitenkin tekstin äärellä meidän pitää kysyä millaista on tuo kristityn vapaus, mistä meidät oikein on vapautettu ja mitä tuo vapaus on.

    Ensiksi mennään vielä tuonne fariseusten johtomiehen kotiin: Jeesus oli siis kutsuttu aterioimaan – asetelma oli katettu: nyt olisi mahdollisuus laittaa opettaja koetteelle.

    Jeesus varmasti tiesi, että häntä haastettaisiin. Hän asetti itsensä alttiiksi vaaralle taas kerran. Fariseukset olivat varmasti kuulleet Jeesuksen jo parantaneen naisen sapattina. Tämä kuvataan edellisessä luvussa. Tässä on meille ensimmäinen opetus tämän tekstin äärellä vapaudesta: vapaus on itsensä alttiiksi antamista, vapautta ihmispelosta, maineen menettämisestä, vapautta laskelmoinnista. Jeesus on täydellisesti vapaa tuosta kaikesta. Hänen olemuksensa on täydellinen rakkaus.

    Jeesuksen ajan ateriatilanteet olivat avoimia niin, että pöydän ympärille kerääntyneiden ulkokehälle saattoi tulla tämä sairas mies. Oliko niin että fariseukset olivat tarkoituksella pedanneet tilanteen niin, että sairas mies tulee Jeesuksen luo varta vasten, mutta Jeesus ei evää apuaan vaan parantaa miehen.

    Tuo tilanne kääntyykin niin, että kysymykset osoitetaan fariseuksille ja lainopettajille. Jeesus, jonka he ajattelivat olevan satimessa, sidottu tilanteeseen, vapautuu siitä ja kysymys käykin heitä kohti. Jeesus ei saa ensin vastausta. Liekö hämmennys ja tuo uusi asetelma vaientanut fariseukset. Vai onko niin, ettei kukaan uskalla sanoa mitään, oman nahkansa pelastamiseksi. Parempi vaieta.

    Meidän ihmisten on helppo vaieta niiden kysymysten edessä, onko kuitenkaan hiljaisuus myöntymisen merkki. Jumala on antanut meille Sanan vapauden, siis Sana isolla kirjoitettuna. Kristittynä meidän ei tarvitse vaieta, vaan tarttua Sanaan, joka on meille jokaiselle valo meidän matkallamme.

    Jeesuksen parantaessa miehen Jeesus itse antaa vastauksen toisella kysymyksellään. Sairauden parantaminen saa uuden ulottuvuuden. Kyse on ihmisen pelastamisesta. Jumalan valtakunta on tullut Jeesuksessa lähelle: sairaat paranevat, sokeat saavat näkönsä… julistetaan ilosanoma, evankeliumi.

    Kristityn vapaus on evankeliumista nousevaa vapautta. Tuossa epistolatekstissä kuulemassamme kohdassa Paavalin kirjeestä Galatalaisille kuulemme tutun jakeen.

    Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. (Gal. 5:1)

    Galatalaiskirje kirvoitti aikanaan Lutheria pitämään luentosarjan, joka tunnetaan Galatalaiskirjeen selitysteoksena. Siinä hän avaa kirkkaasti sitä Paavalin löytöä, että evankeliumin vapauttama, ei voi enää vaatia ja tehdä lain tekoja siinä mielessä, että ansaitsisimme Jumalan vanhurskauden. No, meneepä nyt teologiseksi. Eli se mihin juutalaisten oppineiden pelastus perustui vanhaan liittoon, ympärileikkaukseen ja lakiin oli Jeesuksessa täytetty – olet vapaa laista!

    Totuus, Jeesus Kristus tekee meistä vapaita. Vapaita siitä, ettei meidän tarvitse parannella itseämme täyttääksemme lakia. Jeesus on täyttänyt lain ja kuollut ristillä puolestamme. Jumalan lapsina olemme vapaita – kristityn vapaus ei ole ulkonaista.

    Aikanaan kun kirjoitin teologian graduani, laitoin otsikkoon paradoksaalisen sanaparin ”vapaana kahleissa”. Uskossa. kristittyinä emme koskaan ole sidottuja olosuhteisiin, koska Jumala on olosuhteiden yläpuolella. Kuinka ulkoiset olosuhteet voisivatkaan viedä meiltä evankeliumia? Jumalan sana ei ole kahleissa. Tänäänkin Jumalan sana vapauttaa meidät. Sitä meidän tulee kuulla. Totuus ja rakkaus kulkevat käsi kädessä.

    Johanneksen evankeliumin kahdeksas luku jae 32 todistaa:

    Te opitte tuntemaan totuuden, ja totuus tekee teistä vapaita.»

    Mistä me sitten vapaudumme? Kristitty on vapaa peloista. Jokainen pelkää, mutta saa olla vapaa peloista. Kuoleman pelosta, tuomion pelosta, tulevaisuuden pelosta, ihmispelosta. Nämä eivät enää hallitse. Kristitty on vapaa valheista, vallan halusta. Totuuteen sidottuna hän näkee syntinsä, mutta myös sen, että Kristus on vapauttanut niistä jokaisesta.

    Luther kuvaa teoksessaan Kristityn vapaudesta meidän osaamme näin:

    – – kristitty ei elä itsessään, vaan Kristuksessa ja lähimmäisessään; Kristuksessa uskon välityksellä, lähimmäisessä rakkauden välityksellä. Uskon kautta hän kohoaa itsensä yläpuolelle, Jumalaan ja Jumalasta hän taas rakkauden kautta laskeutuu itsensä alapuolelle ja kuitenkin pysyy aina Jumalassa ja jumalallisessa rakkaudessa.

    Meidät on vapautettu palvelemaan toinen toisiamme. Päätän Pekka Simojoen laulun sanoihin tämän saarnan:

    Irti päästä, olet vapaa lähtemään, anna suuren tuulen puhaltaa. Irti päästä, olet vapaa elämään, vapaa palvelemaan Jumalaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 12: Mark. 2:1-2 (23.10.2022) – Laukaan kirkko

    Mark. 2:1–12

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

    Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

    Tämän sunnuntain aihe on Usko ja epäusko. Putkiaivoiselle insinöörille tuo on binäärinen lauseke, se on joko nolla tai ykkönen, päällä tai pois. Tosi tai epätosi.

    Ja sitten kuulemme kysymykset mielessämme: Oletko uskossa? Onko armo kirkastunut? Oletko tehnyt ratkaisun? Oletkos uskomassa?

    Ja sitten alamme mittailemaan uskon määrä ja laatua… hänelle, joka arkana tulee kirkkoon takapenkkiin istumaan, voipi jo alkaa kurkkua kuristamaan. Minunko uskoni? Mitä siis minunko uskoni? Enhän minä…

    Pitääkö siis alkaa höylämään kynnystä matalammaksi ja muokkaamaan sanomaa mediakonsultin opein helpommin nieltäväksi, ettei kukaan kokisi itseään turvattomaksi turvallisessa tilassa. Että ihan yksi annos vain sellaista sopivan kädenlämpöistä tapakristillisyyttä, ei mitään uskon vaatimuksia, kiitos…

    No, ehkäpä löydämme evankeliumitekstistä taas jotakin oleellista, joka meitä auttaa.

    Tänään kuulimme evankeliumitekstin, jossa ollaan taas tosiasian äärellä, jota toissasunnuntaina sivusin: Jeesus parantaa. Jeesus muuttaa asiain tilan täydellisesti. Ja mitenkä se sitten tapahtuu: miehelle, jonka ystävät kantavat Jeesuksen luokse, Jeesus julistaa synnit anteeksi ja parantaa miehen!

    Tuo kertomus pysäyttää meidät monella tavoin pohtimaan uskoa: itsellä jostain syystä tuo kertomus yhdistyy jonkinlaiseen toiminnalliseen lasten Raamattuun, jossa ystävät purkavat tuota kattoa – siis purkavat kattoa – tuohan ei ollut mitenkään tavatonta sen ajan rakennustekniikassa. Käsin saatiin purettua kattoa niin että mies saatiin laskettua Jeesuksen luo.

    Jeesuksen kotikaupungissa Kapernaumissa Jeesus oli jo saanut maineen – joka aiheutti väen tungosta. Jo Mark. 1:33 Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Voitte kotona, vaikka lukea ja kerrata Jeesuksen toiminnan ensimmäisestä luvusta. Markuksen evankeliumia suositelleen ihan kokonaan luettavaksi –

    Ystävien kantamana Jeesuksen luo. Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa ystäväsi eteen? Tuodaksesi häntä Jeesuksen luo?

    Toiseksi voimme mietiskellä tuota miestä. Eipä ollut uskon määrän tai laadun kyselyä, vaan halvaantuneen kohtaaminen Herran Jeesuksen kanssa, itse Jumala oli tullut hänen luokseen.

    Hengellisesti puhun: Evankeliumi vapauttaa syntien halvaannuttaman. Tule Jeesuksen luo!

    Se löytyi! On kyse siis jostakin mikä muuttaa elämää totaalisesti, uskon löytyminen on aina ihme.

    Tässä kuukauden ajan olemme monissa medioissa kuulleet ”Se löytyi!”

    Tarvitsemmeko tällaisia muutostarinoita uskon syntymiseksi? Välillä itselle nousee ajatuksia, että kukaan ei esimerkin avulla usko… kuitenkin Raamattukin puhuu uskon esikuvista.

    Nuo kertomukset kertovat siitä, mitä Jumala itse on tehnyt jonkun elämässä. Kyse onkin Jumalan teoista, ei niinkään itseä korostavasta uskon sankaruudesta. Jumala on tullut alimpiin paikkoihin asti – kuten tuo mies laskettiin alas Jeesuksen luo, voi olla, että sinutkin on laskettu sellaiseen paikkaan, umpikujaan, jossa on vain sinä ja Jeesus.

    Kyse ei olekaan siitä, että sinä yhtäkkiä alat kiinnostua Jumalasta, vaan siitä että Jumala tarttuu sinun elämääsi. Hän tulee sinun luoksesi Vapahtajassa Jeesuksessa. Että Hän alkaa puhua sinulle, koskettaa sinun elämääsi.

    Tällaista emme ole ikinä nähneet! – Oli siis tapahtunut jotakin aivan poikkeuksellista – ”emme – ikinä” – siis tätä ei ollut tapahtunut vielä koskaan. Jumala oli tullut kansansa keskelle. Tämä sama tapahtuu silloin, kun joku saa henkilökohtaisesti kohdata Jeesuksen – usko syntyy. Saako Jeesuksesta näin innostua!?!?

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Kuulimme äsken VT:n lukukappaleessa Abramista (Abrahamista) ja myös epistolatekstissä. Abraham uskoi mahdottomaan – Jumala teki sen mahdolliseksi.

    Kyse on siitä mitä Jumala tekee – sen näkeminen uskon silmin.

    Lupaus ja usko – Lue Raamatusta Jumalan lupauksia, sinä olet rakastettu, armahdettu, pelastettu.

    Kuinka Jumala tänään tulee meidän luoksemme: Sanassa ja sakramenteissä. Evankeliumi Pyhän Hengen kautta synnyttää USKOn. Sana tekee halvaantuneesta terveen. Uskollan korottaa vielä panoksia: Sana tekee kuolleesta elävän!

    Jeesus on tullut sinun mahdottomuuteesi! Ottamaan pois synnin taakan, kantamaan sen harteillaan Golgatalle, sovittamaan sinut Jumalan kanssa.

    Uskotko sen?

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 13: Matt. 22: 1-14 (30.10.2022) – Konnevesi

    Evankeliumi

    Matt. 22: 1-14

    Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Evankeliumiteksti käsittelee Jeesuksen vertausta Kuninkaan pojan häistä. Kuningas kutsuu pojan häihin. Heti tekstin aluksi huomataan, että Jeesus kertoo vertauksen ”heille”. Ketä olivat nuo he? Katkelman edellä olevasta tekstistä saamme vastauksen: he olivat fariseuksia ja ylipappeja, siis Israelin uskonnollista eliittiä. Jumala oli lähettänyt profeettoja Israelin kansan keskuuteen levittämään kutsua, mutta sitä ei otettu vastaan. Profeetat tapettiin, viimeisimpänä Johannes Kastaja.

    Jumalan viha kohtaa niitä, jotka torjuvat kutsun – konkreettisesti se toteutui Jerusalemin tuhossa v.70. Kutsu laajenee sitten koskemaan kaikkia, ihan jokaista.

    Kuitenkin Jumala siis uudistaa tuon kutsun koskemaan muitakin kuin Hänen valittua kansaansa – meitäkin pakanoita. Tässä vertauksessa Jumalan kutsu toistuu useaan kertaan. Jumalan kärsivällisyys on suuri, mutta silläkin on rajansa.

    Tekstin äärellä huomio kiinnittyy sen loppuun: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”

    Saat siis kutsun, mutta voit kuitenkin joutua heitetyksi ulos. Kuinka tämä voi olla mahdollista? Tuo onneton mies, joka tekstissä mainitaan, sai kutsun, mutta kuningas heitti hänet ulos.

    Onko kutsussa kyse kuitenkin arpajaisista, saat arvan ilmaiseksi, mutta arvassa lukee ”EI VOITTOA” – et ole voittajien joukossa. Joka arpa voittaa vaan ei voitakaan. Tästä ei ole kyse kutsussa.

    Et myöskään voi vedota, että kuulut tiettyyn porukkaan niin sinulla on vapaalippu juhlaan sen takia – kutsu on henkilökohtainen – et voi vedota siihen, että kuulut sisäpiirin ja siksi olet oikeutettu juhliin, ei siis ole mitään ulkoista tai mitään ominaisuutta, jolla pääsisit itse tuonne juhliin.

    Kutsu on henkilökohtainen et siis voi tulla kuokkimaan juhliin omalla kutsulla, kutsuun pitää itse vastata, nyt ei ole kyse mistään nyyttäreistä vaan itse kuningas on valmistanut juhlat. Hääjuhla on valmistettu Kuninkaan pojalle sulhaselle ja hänen morsiamelleen, joka on seurakunta.

    Voisitko jotenkin parantaa mahdollisuuksia kuulua valittuihin? Ehkäpä teoillani vähän parantelen itseäni, jotta tulisin valituksi. Tai sitten kerään kutsuja kuin arpalippuja, jotta todennäköisyyteni päästä valittujen joukkoon kasvaisi.

    Toiset menivät… Mitkä asiat sinua estävät ottamasta kutsua vastaan? On todella niin, että maalliset murheet, työ, perhe, yms. voi tulla esteeksi Jumalan kutsun vastaamiseen. Tai ainakin vaarana on, että näiden turvaaminen estää kristittynä olemista yhteiskunnassa. Töissä ei ainakaan voi puhua Jeesuksesta, kun se vähintään laittaisi huonoon asemaan urahississä. Tai saisin uskovaisen leiman enkä enää olisi suosittu työ- tai opiskeluporukassa. Hääpuvusta kieltäytynyt kyllä tiesi kieltäytyneensä – se ei jää epävarmaksi. Mitä tarkoitti, ettei mies saanut sanaa suustaan? Hän tiesi sen mitä oli käynyt eikä hänellä ollut mitään millä puolustautua.

    Luther postilla saarnassaan kirjoittaa: ”Näiden kaltaisia ovat nytkin kaikki ne, jotka vaikka ovatkin evankeliumilla kutsutut uskoon ja Kristuksen tuntemiseen, kuitenkaan eivät tahdo sitä kuulla eivätkä omaksua. Sellaista on kaikkina aikoina suurin ja parhain osa maailmaa, joka kaikesta huolimatta tahtoo olla Jumalan kansan ja seurakunnan nimissä. Heidänkin on huolehdittava paljon suuremmista ja tärkeämmistä asioista, siitä, kuinka säilyttäisivät ihanan ja loisteliaan elämänmuotonsa ja toimintansa. Tästä he eivät tahdo mitään kuulla eikä tietää, he pitävät sitä kunnianarvoisten, vanhoilta ajoilta asti periytyneiden sääntöjen uudistuksena ja muuttamisena -. Kuta enemmän heitä kehoitetaan olemaan kuuliaisia evankeliumille, sitä vähemmän he tahtovat sitä kuulla ja sitä katkerammin he sitä vainoavat, niin kuin aina maailmassa selvästi voidaan todeta.”

    Vaivaako sinua epävarmuus siitä, pääsetkö sinä taivaan ilo juhlaan? Entä jos kuoleman hetkellä totean, etten ollutkaan valittu – tällaiset ajatukset voivat viedä todella epätoivoon ja epävarmuuteen. Hyvät ja pahat ovat kutsuttuja – kutsuttuja ei siis kutsuta luokittelemalla heidät ensin kelpaaviksi tai kelpaamattomiksi – Kuninkaan kutsu todella kuuluu: ”Tulkaa kaikki!” – kuulit oikein: Tulkaa kaikki! Kuinka ihmeessä voi olla, että kaikki saavat tulla – kutsu käsketään kuuluttamaan pääkaduilla ja valtaväylillä, paikoissa, joissa ihmismassat kulkevat. Kutsu ei siis ole piilossa keneltäkään.

    Pukukoodi

    Kaikki siis kutsutaan juhlaan, mutta millä voisimme vaatettaa itsemme, jotta täyttäisimme pukukoodin. Löytyykö kaapistasi puhdas kauluspaita, tumma puku, hienot kengät – sellainen varustus, jolla voisimme päästä tuohon ilojuhlaan. Ei löydy – meissä ei ole mitään, jolla voisimme itsemme vaatettaa. Mihin meidät puetaan? Meidät puettu Kristukseen, kun uskomme Hänen sovittaneen syntimme ja luotamme Häneen. Paavali kirjoittaa Galatalaisille.

    ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:27)

    Luther selittää tätä Galatalaiskirjeen selityksessä: Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. – Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Sinut on puettu kasteessa Kristukseen, kun Kristuksen vanhurskaus on puettu päällesi Jumala ei enää näe sinun syntejäsi vaan Jeesuksen pyhyyden ja puhtauden. Sinulla ei siis ole mitään omaa vaan Kristuksen vanhurskaus ja tähän me uskomme ja se riittää. Jeesus on sovittanut syntisi kerran ja saamme tuohon anteeksi antoon turvata joka päivä.

    Jes. 61:10

    Bo Giertz: ”Jo Jesajan kirjassa sanotaan, että Jumala ”pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (61:10). Ja tuhlaajapoikavertauksessa Jeesus käyttää kuvaa ”parhaista vaatteista”, joihin isä käskee pukea lapsensa peittääkseen tämän kurjuuden. Jotakin samantapaista on tässäkin ajateltava. Valtakuntaan tuleminen merkitsee sitä, että meidät verhotaan anteeksiantamuksella.

    ”Kaikki on valmiina” olet kutsuttu Jeesuksen luo Hänen yhteyteensä, Hän pukee meidät puhtauteensa ja peittää kaikki meidän syntimme. Se mitä kerran on tapahtunut Golgatalla, tulee osaksemme tänäänkin ehtoollisessa, saamme osaksemme syntien anteeksiantamuksen leivässä ja viinissä. Kristus itse on niissä. Meidät on pesty puhtaaksi kaikesta synnistä.

    Kristus riittää! Eikä mikään muu riitäkään! Hänelle yksin kunnia ja ylistys soi hääjuhlassa. Ilm. 7 luvussa

    13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?"

    14 Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 14: Joh. 4:46-53 (6.11.2022) – Konnevesi

    Joh. 4:46–53

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4

    Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

    Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä! Päivän teksti puhuu tänään parantamisesta, taas kerran. Taitaa olla kolmas sunnuntai perätysten, kun Jeesus parantaa jonkun. Mutta muistellaan ensin uskonpuhdistusta.

    Luther tosiaan naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnakirkon oveen 505 vuotta sitten lokakuun viimeinen päivä ja nousi vastustamaan Rooman paavin masinoimaa anekauppaa hyvin suoralla tavalla.

    Anekauppaa kuvaa sanonta: ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Oli siis kyse syntien anteeksi antamisen ostamisesta.

    Teeseissä ei ollut kyse myötäkarvaan silittelystä vaan totuuden julkituomisesta – Luther ei voinut olla hiljaa vastaansanomattomat tosiasiat havaittuaan. Hän näki tilanteen niin vääristyneenä, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ilmaiseksi saatava kallis armon evankeliumi oli muuttunut kauppatavaraksi.

    Luther itse oli joutunut kamppailemaan suurissa ahdistuksissa. Ankara luostarielämä, munkkihurskaus, hyvät teot eivät suoneet hänelle rauhaa. Jumala oli hänelle tuomari, jonka pyhyys teki tyhjäksi kaikki teot, joilla Hänelle olisi voinut kelvata. Kristuskin oli hänelle tuomari, joka vaatii täydellisyyttä. Pimeässä tornissaan hän teki löydön: Yksin Jumalan armo Kristuksessa tekee ihmisen vanhurskaaksi. Tuo kuulemamme Roomalaiskirjeen kohta oli se Lutherin löytö: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

    Tuon päivän tekstin edellä saamme huomata, että Jeesus palaa kotiseudulleen, jossa Häntä ei ollut otettu vastaan, mutta nyt hänen tunnustekonsa ovat kiirineet kaikkien korviin myös kotiseudulle ja hänet otettiin vastaan. Tekstissämme virkamiehellä on aito hätä. Poika oli kuolemassa. Kuoleman todellisuus, kuoleman sairaus saa kuninkaan virkamiehen Jeesuksen luo. Tuo kuvaa meitäkin. Synnin sairaus on todellista kuoleman sairautta. Sen ymmärtäminen ajaa Jeesuksen luo tai oikeammin hän tulee meidän luoksemme. Pyytäminen, siis niin, ettei pyyntö ole millään tavoin kaupankäyntiä, puhdasta anomista Herralta Jeesukselta.

    Jeesuksen Sana parantaa sairaan. Tuo hetki, kun Jeesus sanoo: ”Poikasi elää.” on käänteentekevä. Se kertoo meille, millainen Jumala meillä on. Hän toimii. Hän on luonut sanallaan kaiken. Hän Jeesuksen persoonassa, ilmestyneenä Jumalan Sanana muuttaa kaiken.

    Tänään kun vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää meidän pitää jälleen palauttaa mieliimme, mitä tuo uskonpuhdistus on. Se on sitä, että Jumala YKSIN Sanansa kautta tuo uudistuksen ajan. Ei ole kyse mistään inhimillisesti kasvojen kohotusohjelmasta, vaan siitä, että Jumala itse toimii Pyhän Hengen kautta uudistaen kirkkoaan.

    Liike-elämässä liikevaihto on yrityksen elinehto. Myyntiä pitää saada ja kaupan pitää käydä, jotta kulut saadaan katettu. Tulot pitää olla suuremmat kuin kulut. Paljon korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Kirkossa lähtökohtaisesti näin ei voi olla. Miljardin verotuloilla pyörivän instituution pitäisi olla huolissaan henkilöstöstään ja tuotteesta – siitä että sen sanoma on Jumalan sanan Raamatun mukaista – siemen on oikeaa – ei siitä, että miten sanoman sisältö muokataan kirkosta vieraantuneelle sopivaksi. Vaarana on, että armosta puhutaan niin, ettei Jumalan tahtoa, joka on Jeesuksen vahvistama totella. Päivän halleluja säe julistaa:

    Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

    1. Kor. 3:11

    Uskonpuhdistuksen edetessä Luther kiinnitti erityistä huomiota papiston hoitamiseen. Hänen lääkkeensä ei ollut sanoman muokkaaminen kaikkia miellyttäväksi yleisuskonnollisuudeksi, vaan Katekismus, uskon pääkohtien teroittaminen ja opettaminen. Voit vaikka iltalukemisena tutkia Vähä katekismuksen esipuheen ja lukea 10 käskyä selityksineen.

    Raamattu sanoo: ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”

    Kertomuksessa on poikkeuksellista, että parantumisen kellonaika mainitaan. Me osaamme sanoa milloin uskonpuhdistus on alkanut. Osaamme sanoa milloin olemme syntyneet. Osaamme mitata aikaa millisekunnin tarkkuudella. Pyrimme hallitsemaan aikaamme ja käyttämään sen tehokkaasti. Tärkeintä on tietää kuitenkin pelastuksen aika. Päivän evankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa ei ole montaa kohtaa, jossa puhutaan näin tarkoista ajanmääreistä – tunneista. Yksi nousee esiin tämän rinnalla:

    Mark. 14:34: ”Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

    Siitä kauhun hetkestä, jonka Jeesus koki kärsiessään ristillä, alkoi Armon aika. Jeesuksen uhrikuolema avasi meille jokaiselle oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kasteemme hetkellä meidät on liitetty tähän Jumalan armoliittoon, uskossa omistamaan syntien anteeksiantamus. Kaste kertoo meille, että olemme Jumalan lapsia. Jumala on lahjoittanut uskon. Kyse on siitä, että Hän tekee kuolleen eläväksi ja lahjoittaa elävän toivon – uskon Jeesukseen.

    Tämän sunnuntain tunnuskuvana on Luther-sinetti. Siitä uskonpuhdistaja lausuu näin:

    "Minun sinettini kuvaa jumaluusoppiani. Siinä on musta risti punaisessa sydämessä, jotta se muistuttaisi minulle, että me tulemme autuaiksi uskon kautta ristiinnaulittuun. Sydän on valkean ruusun päällä muistuttaakseen minulle, että usko tuo rauhaa, lohdutusta ja iloa. Valkoinen ruusu muistuttaa minua siitä, että Jumalan suoma rauha ja ilo eivät ole sellaista kuin maailma antaa, sillä valkoinen väri on enkelien väri. Ruusu on taivaansinisellä pohjalla muistuttamassa minua siitä, että iloni täällä on vain hengellisen ja taivaallisen ilon alkua. Sinettiäni ympäröi kultainen kehä muistuttamassa taivaallisen ilon iäisyydestä ja sen äärettömästä arvosta verrattuna maalliseen iloon ja maallisiin aarteisiin."

    Vain Jeesus voi sanoa kuoleman edessä: ”Poikasi elää.” Hän itse on voittanut kuoleman ja lahjoittaa iankaikkisen elämän. Hän ei heitä yhtäkään pois, joka Hänen luoksensa tulee. Kuninkaan virkamiehen poika paranee – Maailman kaikkeuden hallitsijan poika on kuollut ristillä, jotta Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 15: Matt. 25:1-13 (13.11.2022) – Laukaa

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee oletko valmis huutaa banneri sähkötolpassa ajaessasi – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitettyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika…

    Meidän edessä on vakava teksti; Kaikki eivät pelastu. Synti on vakava asia. Pettureille ja luopioille ei ole toivoa sitten kun ovet suljetaan. Kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellisellä energiakriisikään ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen?

    Jumala ei ole jättänyt meitä poraamaan omaa öljyämme saadaksemme sitä lamppuihimme.

    Valvominen on rukoilemista

    Valvominen on Raamatun lukemista

    Valvominen on uskovien yhteyttä

    Valvominen on ehtoollisella käymistä

    Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Vaikka legendaarisen gospel yhtyeen Petran kappaleen sanoin, kun he laulavat ”Keskiyön öljystä”. Ks. paperi

    Sitten löytyi mieleni kätköistä yhdeksän kymmentä luvun helmi Terapia-bändiltä, viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Öljy on Jumalan siunauksen ja runsauden vertauskuva Raamatussa.

    Kuninkaan kirjassa on 17 luvussa:

    Mutta nainen vastasi: »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.»

    Elia sanoi hänelle: »Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.»

    Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

    Jumala voi tehdä meidänkin elämässä oman öljyihmeensä jos sinulla ei ole öljyä tiedät mistä etsiä – sinun ei tarvitse lähteä etsimään jostakin kaukaa esiintymää öljyä saadaksesi. Pyhä Henki on Sanassa ja sakramenteissa.

    Jumala itse tekee työtää meissä armon välineiden kautta.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan