Digiteologi

Teologinen teema: Yhteys

  • Saarna 9: Luuk. 10:25-37 (9.9.2022) – Laukaan kirkko

    Luuk. 10:25–37

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 10

    Muuan lainopettaja halusi panna Jeesuksen koetukselle. Hän kysyi: ”Opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta saisin omakseni iankaikkisen elämän?” Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä laissa sanotaan? Mitä sinä itse sieltä luet?” Mies vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Jeesus sanoi: ”Oikein vastasit. Tee näin, niin saat elää.” Mies tahtoi osoittaa, että hän noudatti lakia, ja jatkoi: ”Kuka sitten on minun lähimmäiseni?” Jeesus vastasi hänelle näin: ”Eräs mies oli matkalla Jerusalemista Jerikoon, kun rosvojoukko yllätti hänet. Rosvot veivät häneltä vaatteetkin päältä ja pieksivät hänet verille. Sitten he lähtivät tiehensä ja jättivät hänet henkihieveriin. Samaa tietä sattui tulemaan pappi, mutta miehen nähdessään hän väisti ja meni ohi. Samoin teki paikalle osunut leeviläinen: kun hän näki miehen, hänkin väisti ja meni ohi. Mutta sitten tuli samaa tietä muuan samarialainen. Kun hän saapui paikalle ja näki miehen, hänen tuli tätä sääli. Hän meni miehen luo, valeli tämän haavoihin öljyä ja viiniä ja sitoi ne. Sitten hän nosti miehen juhtansa selkään, vei hänet majataloon ja piti hänestä huolta. Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’ Kuka näistä kolmesta sinun mielestäsi oli ryöstetyn miehen lähimmäinen?” Lainopettaja vastasi: ”Se, joka osoitti hänelle laupeutta.” Jeesus sanoi: ”Mene ja tee sinä samoin.”

    Armoa ja rauhaa meidän Taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään on vietämme diakonian 150-vuotisjuhlamessua. Sunnuntain aihe on Lähimmäinen – saamme nyt pienen katsauksen ensimmäisistä diakoneista.

    Rakkauden palvelu

    Matilda Hoffman oli ensimmäinen Suomessa vihitty diakonissa 1.9.1872 Viipurissa.

    Saksasta oli tuotu malli: Yksi niistä oli kouluttaa nuorista naimattomista naisista hätääkärsivien auttamisen ammattilaisia. Esikuvana toiminnalle olivat ajanlaskumme alkuvuosisatoina alkuseurakunnissa työskennelleet diakonit ja diakonissat, jotka pitivät huolta seurakuntansa köyhistä ja sairaista.

    Sisarkoti – diakonissalaitos (suom. 1867): työmuotoja olivat diakonissojen koulutus ja sairaanhoito, köyhien auttaminen, huolenpito vapautuvista naisvangeista ja kodittomista lapsista.

    Ensimmäinen diakonissan vihkimys oli Helsingissä 1873 – tuosta vihkimyksestä on kuvaus diakonissalaitoksen nettisivuilla. Diakonissan vihkimykseen on kuulunut vahvasti kutsumusajattelu: Elämän antaminen uhriksi rakkauden palvelutyöhön.

    Vihittävältä diakonissalta kysyttiin tuolloin: ”Onko vilpitön aikomuksesi uskollisesti täyttää diakonissan tehtävä Herran Jeesuksen Kristuksen palvelijana Herran pelossa ja hänen sanansa ohjeitten mukaan?”

    Emma Wichman oli valinnut raamatunlauseen tullessaan koesisareksi.

    Ps. 86:11

    Neuvo minulle tiesi, Herra,

    että minä vaeltaisin sinun totuudessasi.

    Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen,

    että minä sinun nimeäsi pelkäisin.

    Huomaamme siis, että tuo palveluvirka, joka oli perustettu rakkauden palveluun, heikoimpien auttamiseen sisälsi vahvan Jumalan palvelemisen ajatuksen. Kutsumuksen, jossa annettiin elämä toisten auttamiseen.

    Itsensä antaminen nousee Raamatusta, esimerkiksi Roomalaiskirjeessä:

    Room. 12:1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

    Tuo oli siis sellainen palveluvirka, jossa yhdistyi Jumalan ja lähimmäisen palveleminen.

    Tämän päivän teksti on hyvin tuttu jo lasten Raamatusta. Sen tarkoitus on vastata tuohon lain opettajan kysymykseen: ”Kuka on minun lähimmäinen?”

    Puolikuollut mies tien pientareella – pappi ja leeviläinen, siis temppelipalvelija kulkevat epäpuhtauden välttämiseksi ohi ajatellen: ”minun ei tule ottaa vastuuta tästä miehestä, mahtaakohan olla jo kuollutkin” tai liekö vain rosvojoukon syötti, jolla meidät houkutellaan ryöstetyiksi. Jerusalem-Jeriko tie oli erinomainen ryöstelyyn, mutkitteleva ja vaikeakulkuinen.

    Juutalainen lainopettaja lienee ajatellut, että seuraavaksi järjestyksessä oli juutalainen. Ensinnäkin samarialainen oli lähtökohtaisesti vältettävä henkilö juutalaisille, epämääräistä sekakansaa, ei valittua kansaa – ja hän auttaa tuota miestä. Tämä ravistelee erityisesti juutalaista, lähimmäinen onkin joku, jonka en ajattele olevani itselleni lähimmäinen.

    Samarialainen asettaa itsensä alttiiksi vaaralle, auttaa miestä pyyteettömästi ja rahojaan säästämättä varmistaen, että pahoinpidelty saa asianmukaista hoitoa ja että hänestä pidetään varmasti huolta niin pitkään kuin tarpeellista. Siispä, jokainen ihminen on toisensa lähimmäinen. Ketään ei saa jättää auttamatta tai arvostamatta syntyperän tai kansallisuuden tähden tai minkään muun tekijän vuoksi, joka inhimillisesti erottaa hänet meistä.

    Diakonia tarkoittaa palvelua. Tällä viikolla maailma sai kuulla suru-uutisen Britanniasta: Kuningatar Elisabeth oli kuollut. Hän näki itsensä kansakunnan palvelijana – Hänen joulutervehdyksistään loisti uskon synnyttämä palvelu -hengellisyys löytää käytännöllisen tarkoituksen lähimmäisen palvelemisessa. Vuonna 2000 hänen korkeutensa kuvasi sitä seuraavasti:

    ”Minulle Kristuksen opetukset ja oma tilivelvollisuuteni Jumalan edessä tarjoavat sen kehyksen, jonka puitteissa yritän elää elämääni. Kuten niin monet muutkin teistä, olen vaikeina aikoina saanut suurta lohtua Kristuksen sanoista ja esimerkistä.”

    Lähimmäisen palvelu on Jumalan palvelemista. Kuningatar ymmärsi, että hänet on asetettu suureen tehtävään kansakunnan palvelijaksi. Hän toteutti tuota tehtäväänsä elämänsä loppuun asti.

    Kuninkaitten kuningas Jeesus Kristus astui alas taivaista – antoi itsensä uhriksi meidän puolestamme. Uskossa vapahtajaamme ymmärrämme sen, että meillä on tärkeä palvelutehtävä. Lähimmäinen on osallinen tuosta Jumalan rakkaudesta aivan kuten minäkin. Mitä voisinkaan tehdä lähimmäiseni hyväksi tänään?

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 15: Matt. 25:1-13 (13.11.2022) – Laukaa

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee oletko valmis huutaa banneri sähkötolpassa ajaessasi – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitettyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika…

    Meidän edessä on vakava teksti; Kaikki eivät pelastu. Synti on vakava asia. Pettureille ja luopioille ei ole toivoa sitten kun ovet suljetaan. Kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellisellä energiakriisikään ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen?

    Jumala ei ole jättänyt meitä poraamaan omaa öljyämme saadaksemme sitä lamppuihimme.

    Valvominen on rukoilemista

    Valvominen on Raamatun lukemista

    Valvominen on uskovien yhteyttä

    Valvominen on ehtoollisella käymistä

    Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Vaikka legendaarisen gospel yhtyeen Petran kappaleen sanoin, kun he laulavat ”Keskiyön öljystä”. Ks. paperi

    Sitten löytyi mieleni kätköistä yhdeksän kymmentä luvun helmi Terapia-bändiltä, viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Öljy on Jumalan siunauksen ja runsauden vertauskuva Raamatussa.

    Kuninkaan kirjassa on 17 luvussa:

    Mutta nainen vastasi: »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.»

    Elia sanoi hänelle: »Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.»

    Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

    Jumala voi tehdä meidänkin elämässä oman öljyihmeensä jos sinulla ei ole öljyä tiedät mistä etsiä – sinun ei tarvitse lähteä etsimään jostakin kaukaa esiintymää öljyä saadaksesi. Pyhä Henki on Sanassa ja sakramenteissa.

    Jumala itse tekee työtää meissä armon välineiden kautta.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 29: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Matt. 16:13–19

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Ennen leiriä te konfirmoitavat kirjoititte meille leirin vetäjille kirjeen. Tai oikeastaan vastailitte meidän esittämiin kysymyksiin. Yksi kysymys tuossa ennakkotehtävässä oli ”Keitä tunnet riparilta parhaiten?” Kun sitten pääsimme leirille, pian hekin, joiden nimeä et edes tietänyt tulivat tutuksi. Ensimmäisen illan ”Tervis Tero lähti Tervikselle” -leikki taisi olla monelle apuna. Nimet ja naamat alkoivat yhdistyä. Sitten kun viikkoa mentiin eteenpäin ja yhteistä aikaa vietettiin, kuva uusista kavereista alkoi saada uusia yksityiskohtia ja jokaisesta alkoi tulla uusia piirteitä esiin. Yhdessä vietetty aika kirkastaa kuvaa toinen toisestamme, vähitellen toisesta tulee tutumpi ja alkaa tuntea toista.

    Tänään evankeliumitekstissä Jeesus kysyy opetuslapsiltaan: Kenen ihmiset sanovat minun olevan? Kun näin kysytään, opetuslapset voivat jättää itsensä ulkopuolelle ja luonnehtia yleisesti mitä Jeesuksesta sanotaan – hieno mies, profeetta, esimerkki. Mitä siitä kaverista puhutaan? Mitä mahdat tietää hänestä? Näin on joku saattanut kysellä kaveriltaan, josta kusta leiriläisestä, jota ei ole tuntenut ennestään. Miten kuva onkaan sitten viikon aikana tarkentunut.

    Kuka Jeesus on sinulle? Entä te? Kysymys alkaa olla kuumottavan kohti käyvä! Pietarin vastaus ”Sinä ole Messias, elävän Jumalan poika. ” on vastaus, jonka voi vain antaa se, joka on kohdannut henkilökohtaisesti Jeesuksen. Tämä on vastaus, minkä vuoksi rippikoulua pidetään ja mihin se tähtää. Tietämisen sijasta tuntemiseen. Kaiken ydinkysymys on Jeesus!

    Evankeliumitekstimme auttaa myös siinä, kuinka Jeesus tuntea, mikä siihen auttaa? Pietarin lausuma tunnustus saa Jeesuksen toteamaan sen, ettei kyse ole mistään ulkoläksystä vaan jostakin minkä ainoastaan Taivaan Isä voi kirkastaa. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt.

    Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Jeesus puhuu evankeliumitekstissä avainten vallasta: kirkko julistaa syntien anteeksiantamusta ja armoa, joka lepää apostolisen tunnustuksen perustalla.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 32: Matt. 12:33-37 (27.8.2023) – Satama-messu

    Matt. 12:33–37

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus parantajamme. Kuulemamme evankeliumitekstin äärellä voi herätä ajatus, että nyt evankeliumiteksti ja aihe eivät kohtaa. Eihän evankeliumitekstissä puhuta mistään Jeesuksen parantamisihmeestä eikä näin ole epistolatekstissäkään.

    Sen sijaan puhutaan sanoista niiden voimasta tavalla, joka vie meidät sisimpämme tutkimiseen.

    Helppoa olisi nostaa tässä puheeksi yleisellä tasolla vihapuhe somessa ja muilla areenoilla. Nuhdella kaikenlaisesta nälvimisestä ja maineen tahraamisesta. Ja sitten hurskaasti antaa ohjeita, kuinka asetella sanansa. Kahdeksas käsky on:

    Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

    Jeesuksen sanat: ”Te kyykäärmeen sikiöt!” täyttäisi jonkun mielestä vihapuheen määritelmän – jos asiaa ajatellaan pintapuolisesti, mutta Jeesus ei koskaan puhu pintapuolisesti, vaan totuudellisesti osoittaen todellisen ongelman juurisyyn.

    Jeesuksen sanat porautuvat alkulähteeseen: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Farisealaisen pyhän julkisivun kiillotuksen sijaan, Jeesuksen sanat paljastavat sanojen alkulähteen: pahan sydämen.

    Matt. 15:18-20: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.»

    Meillä on todellinen ongelma: jos hoidetaan vain tahdon voimalla oireita ei sairaus voi parantua. Meistä ei ole itsemme parantajaksi. Tarvitsemme todellisen sydänoperaation, jota kukaan ei voi tehdä itse itselleen. Vai oletteko kohdanneet koskaan ketään, joka olisi selvinnyt itse tekemästään sydänoperaatiosta.

    Tarvitsemme parantajaa, joka tulee ulkopuoleltamme. Meistä ei ole itseämme auttamaan. Laki on voimassa ja sen mukaan pitää toimia, mutta siitä ei ole meidän sydäntämme – sisintämme muuttamaan.

    Hes. 36:26-27

    Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

    Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

    Ulkoinen Jumalan Sana on Pyhän Hengen voima ja lääke syntiselle sydämellemme. Parantaja saapuu tänäänkin luoksemme Sanassa ja sakramentissa. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen ylösnousemusvoimallaan, tänään mekin saamme olla osalliset siitä Sanasta, joka tekee elävästä kuolleen. Joka päivä tarvitsemme sitä, että Herramme saa olla parantajamme. Hänen Sanansa saa muokata sydäntämme sen muotoiseksi, että meidän sanamme olisi hänen sanojaan.

    Silloin tuotamme hyvää hedelmää – siis sellaista hedelmää, jota saamme jälkikäteen ihmetellä. Kuinka minä saatoin toimia laskelmoimatta ja itseni alttiiksi antaen. Meitä rohkaistaan puhumaan hyvää lähimmäisistämme, heistäkin, joista mieluummin emme puhuisi hyvää. Ei ole samantekevää ruokimmeko sydäntämme katkeruudella ja kaunalla. Anteeksianto vapauttaa meidät näkemään heidät, joihin olemme loukkaantuneet myös Jumalan rakkauden kohteina ja puhumaan heistä hyvää, myös heille kuuluu Jumalan rakkaus. Rippileirillä leirijumalanpalveluksessa oli viimeiseksi päivittäinen haaste: hyvyyden jakaminen. Annan teille nyt haasteen: sano jollekin (vaikka vieruskaverille) ilahduttava sana. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Ruokkikaamme hyvyyttä ympärillämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 35: Matt. 18:15-22 (5.11.2023) – PBK

    Matt. 18:15–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Sunnuntain aihe on: antakaa toisillenne anteeksi. Mutta oikeastaan ensin puhutaan eksyneiden lampaiden etsintäpartiosta.

    Jeesus on ennen tätä evankeliumia puhunut siitä, kuinka hän jättää 99 turvassa olevaa lammasta ja lähtee etsimään tuota yhtä eksynyttä, joka on kadoksissa.

    Miksi Jeesus jättää nuo 99 ja lähtee etsimään tuota yhtä? Siksi että se on hänelle rakas, siksi että tuo yksi on Hänelle kallisarvoinen, hän haluaa sen takaisin joukkoon, vaikka lammas on itse joutunut eksyksiin, koska ei ole kuunnellut paimenen ääntä. Hyvä paimen ei ole vihoissaan tuolle eksyneelle vaan haluaa hänet vain takaisin.

    Jeesus on jättänyt paimennustehtävän seurakunnalle – aloite tulee muulta kuin langenneelta – ärjymällä ja huutamalla et saa palaamaan sitä kotiin. Synnin puheeksi ottaminen ei tule tapahtua vihassa vaan rakkaudessa. Siihen kuuluu erityisesti se että asia otetaan puheeksi kahden kesken. Kuinka toimit, kun joku kertoo sinulle jostain vilpistä tai juoruaa, josta kusta toisesta. PUHU Ensin vääryyttä tehneen kanssa. Jeesus tahtoo, että menemme puhumaan lähimmäisemme kanssa. Rohkeus ja lähimmäisen rakkaus kuuluu yhteen. Jeesus ei anna lupaa puhua muille, jos et itse uskalla. Miten ”Eksynyt lammas” voidaan saada takaisin. Kuinka toimia, jos kahden kesken puheeksi ottaminen ei toimi? Ota kaksi todistajaa mukaan. Vasta kolmannes vaiheessa Jeesus antaa luvan kertoa asiasta seurakunnalle.

    Milloin viimeksi olet antanut jollekulle anteeksi? Tai milloin olet viimeksi pyytänyt joltakulta anteeksi?

    Tänään evankeliumi vie meidät tämän kysymyksen äärelle.

    Jotenkin kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta niin kovin vaikeasta asiasta.

    Anteeksiantamus vapauttaa sillä on sanoin kuvaamattoman suuri voima – ja kuitenkin on niin kovin vaikea antaa anteeksi.

    Anteeksiantamaton mieli hautoo ja vatvoo vääryyttä, jonka kerran, epäilemättä aidosti on kokenut. Mikään ei riitä lepyttämään sellaista mieltä; sille, joka ei tahdo antaa anteeksi mikään ei riitä korvaukseksi.

    Anteeksiantaminen maksaa – ja kuten Pietari mekin laskelmoimme, kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi – muistan jonkun sanoneen, että anteeksianto merkitsee luopumista oikeudestani kostoon tai velan perintään. Tuo velka tulee sitten Jeesuksen evankeliumia seuraavassa vertauksessa esille. Anteeksiantaminen maksoi Jeesukselle hänen henkensä, hän otti meidän syntivelan kantaakseen ja lunasti meidät vapaaksi siitä mikä olisi tullut meidän vastuullemme.

    Vakavuus

    Lupaus läsnäolosta, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni.

    Minkä pyydätte, sen saatte. ”Minun nimessäni” – toimitaan Jeesuksen nimen kanssa sopusoinnussa.

    Loputon anteeksianto: Kuinka monta kertaa on annettava anteeksi. Pietari antoi jonkinlaisen suhteellisen avokätisen tarjouksen Jeesukselle, mutta Jeesus vastaa, ettei anteeksiannon kanssa voi laskelmoida. Taivasten valtakunta on anteeksiantamusta eikä niitä lasketa. Joka kerta meidän ihmisajatukset menevät harhaan, taivasten valtakunnan lainalaisuudet ovat jotakin ihan muuta. Pietari yhä uudelleen yrittää vastata Jeesuksen puolesta. Jeesuksen tulee kuitenkin antaa aina viimeinen vastaus, hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Jumala sallii ihmisen erehtyä, mutta ei hylkää häntä.

    Anteeksiantokertoja ei voi laskea, kuten Pietari, jolla oli luku mielessään ja luvun myötä ehkäpä jokainen tilanne, jota hän vielä muisteli. Seurakunta on anteeksisaaneiden ihmisten joukkoa, se on anteeksiannon yhteisö. Jumala on antanut meille äärettömän suuren velan anteeksi Jeesuksen tähden. Siksi meillä on oikeus jakamaan tätä anteeksiannon sanomaa eteenpäin ja elämään anteeksiantamista todeksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 39: Luuk. 7:36-50 (25.2.2024) – Satama

    Luuk. 7:36–50

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 7

    Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Rakastatko sinä Jeesusta? Rakastatko sinä Jeesusta?

    Meidät viedään tänään Luukkaan evankeliumissa fariseuksen kotiin ja kuulimme siitä, kuinka Jeesus on siellä aterialla.

    Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet ajatellut – pitikö tuon tänne tulla – lähtisi jo pian pois. On kiusaantunut olo, kun henkilö käyttäytyy tavalla, joka horjuttaa omaa kontrollin tarvetta, käyttäytyy jotenkin poikkeavasti, et oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. Hän ei sovi siihen muottiin mihin olet tottunut. Täytyy tunnustaa, että itselle on käynyt näin monesti ja jopa seurakunnassa. Eikä kyse ole siitä, että joku tulisi pahoin aikein tekemään jotain laitonta tai mellakoimaan kokoontumiseen.

    Kuulin alkuvuodesta, että tässä lähellä oli ammuttu – turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta itselle nousi ajatus, kuinka me voimme olla vastaamassa omalta osaltamme ihmisten hätään ja levottomuuteen? Miksi Satama on juuri tällä paikalla Jumalan suunnitelmassa?

    Jeesus oli kutsuttu fariseus Simonin kotiin juhla-aterialle, eittämättä Jeesus oli herättänyt mielenkiintoa ja ihmetystä julistuksellaan ja ihmetöillään. Tuollaisella aterialla ovet olivat auki ja muutkin saivat tulla sisään.

    Mikä saa ihmisen hakeutumaan Jeesuksen jalkojen juureen?

    Jumalan pyhyys herättää synnintunnon – naisen elämä ei ollut piilossa vaan koko kaupunki tiesi hänen synneistään – meillä jää pimentoon mitä ne olivat – mutta ne olivat julkisesti tiedossa – Fariseus tiesi millainen nainen oli kyseessä.

    Samalla viivalla

    Naisen toiminta varmasti kohahdutti: syntinen huora koskettaa rabbia eikä rabbi kavahda pois, avaa hiuksensa ja kuivaa niillä jalkojaan – hiusten avaaminen eleenä tuossa kulttuurissa

    Vähän – paljon – Rakkaus on vastausta siihen, että on koettu armahdus – Simonilla ei ollut rakkautta – sinulla on paljon syntejä, joista et ole edes tietoinen, tunnistit vain vähän – sait anteeksi vain vähän.

    ”sai paljot syntinsä anteeksi”, kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi, synti = velka (vertaus), kummallakaan ei ole mahdollisuutta maksaa takaisin.

    Syntisten sairaala – kuka on syntinen, jonka kanssa ei pitäisi olla tekemisissä?

    Jumalan ei rakasta meitä siksi että olemme hänen rakkautensa arvoisia, siis että meistä on tullut rakastettavia, vaan siksi koska hän itse on rakkaus.

    Tuo rakkaus on ristinmuotoista rakkautta, jonka saamme uskolla vastaanottaa. Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Jeesus on tullut syntisiä varten tähän maailmaan ja kantanut jokaisen syntisi kerran ristille.

    Jeesus ottaa kantaakseen syntimme ja lisäksi hän peittää meidän häpeämme – nainen, joka oli kaikkien silmissä halveksittu, sai uuden identiteetin, joka oli kiinnitetty Kristukseen, hän ei ole enää halveksittu vaan rakastettu.

    Rakkaus on vastausta anteeksiantoon – ei siis niin että hän rakasti ja sai sitten anteeksi vaan hän sai kaiken anteeksi ja siksi rakasti

    Kuinka vastaamme?

    Turvasatama, jossa Jumalan armo ja anteeksiantava rakkaus tulevat todeksi ottaen huomaansa jokaisen maailman myrskyissä nääntyneen ja langenneen.

    Armahdettujen syntisten yhteisö, jossa Jumala varustaa ja kukin saa palvella vapaudessa omilla lahjoillaan seurakuntaa.

    Seurakunta on paikka, josta ei voi olla pois, koska muuten tietää jäävänsä paitsi jostakin ainutlaatuisesta. Seurakunta vastaa yhteyden ja kuulumisen kaipuuseen tavalla, jota muualta ei saa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 40: Joh. 6: 48-58 (10.3.2024) – Satama

    Evankeliumi

    Joh. 6: 48-58

    Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämän sunnuntain aihe on Elämän leipä. 1. Mannan nälkä 2. Todellinen leipä 3. Pöytätoveruus

    Mannan nälkä

    Tämän sunnuntain evankeliumi alkaa tuttuakin tutummalla Jeesuksen sanalla: ”Minä olen elämän leipä.” Jeesus puhuu kahdesta eri leivästä maallisesta ja taivaallisesta. Kuulijoiden joukko on kuullut jo pitkän puheen Jeesukselta ja Jeesus toistuvasti kertoo sen kuka Hän on ja mitä Hän antaa. Kannattaa lukea evankeliumitekstiä ennen olevia jakeita.

    Meidän pitää pysähtyä tämän tekstin äärellä sen kysymyksen eteen, mitä minä pyydän ja odotan Jeesukselta?

    Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen ja ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla suuren joukon ihmisiä. Kansanjoukot etsivät Jeesusta ruokkimisihmeen jälkeen nähdäkseen taas jonkin tunnusteon. Ehkäpä joku Jeesuksen kuulijoista oli saanut tuosta osansa, ihmeellisen avun nälkäänsä. Herra vastasi maalliseen tarpeeseen ihmeellä, joka sai suurta huomiota.

    Kuinka usein me ihmiset olemmekaan kiinnostuneita vain siitä, että Jumala antaisi ihmeen, joka vastaa tämän elämän tarpeisiimme ja poistaisi nälkämme: jonkin sellaisen asian joka liittyy maalliseen vaellukseemme: poistaisi nälän, sairaudet, rahahuolet…

    Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemmekö saisi pyytää Taivaalliselta Isältämme sitä mitä tarvitsemme elääksemme. Rukoilemmehan me joka messussa: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

    Heti tuon ”Minä olen elämän leipä.” lauseen jälkeen Jeesus pudottaa juutalaisten kuulijoiden eteen lohduttoman kuvan: Isänne saivat taivaasta mannaa ja söivät sitä autiomaassa, mutta ovat kuolleet. Muistamme 2.Moos.16 kuinka Jumala ruokkii israelilaisia autiomaassa. Tämä vastakkaisuus korostaa sitä, mikä ero on sillä leivällä, joka täyttää vatsamme ja sillä mikä ruokkii sieluamme.

    Meidän pitää palauttaa mieliimme, mitä Jumala sanoi kansalleen autiomaassa ja miksi:

    4.Moos. 14:22-23

    yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

    He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

    Heprelaiskirjeen 3 viittaa tuohon Jumalan valaan ja antaa meille ohjeen:

    11 ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." 12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 13 Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.

    Manna ei voi korvata iankaikkisen elämän leipää.

    Mitä on tuo elävä leipä joka ruokkii meidät niin, että saamme iankaikkisen elämän?

    Todellinen leipä

    Urheilusuorituksen jälkeen on tapana juoda palautumisjuomaa. Lisäravinteiden käyttöön liittyy usein toive nopeasta palautumisesta, isommista lihaksista tai paremmasta kunnosta. Kuitenkin tavalliselle kuntoilijalle niistä ei juuri ole hyötyä. Päivittäistä ravinnonsaantia voi perustaa niiden tehoon. Tarkkasilmäinen lukee purnukan kyljestä tekstin: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota..”. Korvikkeista ei voi tulla todellista ruokaa.

    Mikään ei voi korvata Jeesusta. Tarvitaan todellista ruokaa. Jeesus on meille todellinen ravinto – päivittäin. Jeesus ei ole lisäravinne tai väline, vaan todellinen elämän leipä. Hän ei ole tullut kasvattamaan maallisia lihaksiamme millään elämän alueella. Jeesusta ei voi alistaa omien tavoitteidemme rengiksi, välineeksi jonkin oman tavoitteemme tavoittelemiseksi kuin Hän olisi vain resurssi, muuten meistä tulee epäjumalanpalvelijoita ja Jeesus jää sivuosaan.

    Ehtoollinen liittää meidät uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön ja sen kautta saamme omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän

    Pöytätoveruus

    Jumalan Sanan kautta Kristus on todellisesti läsnä (reaalipreesens) ehtoollisessa. Emme kuitenkaan tavoita tuota läsnäoloa tyhjentävästi, että järjellämme voisimme sen ymmärtää. Se jää inhimillisesti salaisuudeksi – mysteeriksi kuten ehtoollista nimitetään. Jeesus kutsuu pöytäänsä tänäänkin ja ravitsee meidät taivaallisella ravinnolla. Todellinen ruoka laskeutuu alas taivaasta. Tämä on iankaikkisen elämän ravintoa. Kristus antaa tänäänkin itsensä leivässä ja viinissä. Saamme nauttia Hänen todellisen ruumiinsa ja verensä pelastukseksemme. Ehtoollinen on ennen kaikkea Golgatan uhrin ajankohtaistumista. Se mitä kerran ristillä tapahtui, tulee jälleen todeksi ehtoollisella. Ehtoollinen pitää nauttijansa Jumalan liitossa ja osana lunastettua kansaa.

    Yhteinen matka kohti luvattua maata saa taas jatkua, kun olemme saaneet nauttia Herramme jakamaa ”Taivaan leipää” matkaevääksemme. Se yhteys, mikä meillä on Herraamme Kristukseen ehtoollisessa, yhdistää meidät toisiin kristittyihin.

    Apostolien teoissa meillä on kuva kristittyjen yhteydestä:

    Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

    Rukoukseni on, että se saisi olla totta meidän seurakunnassamme. Olkaamme toisillemme pöytätovereita, jotka kutsuvat yhteiseen pöytään, jakavat omastaan ja elävät yhteydessä toinen toisiimme.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 44: Joh. 17:18-23 (12.5.2024) – PBK

    Joh. 17:18–23

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Olemme saaneet viettää pääsiäisrippikoulun, joka tänään päättyy tähän konfirmaatioon. Poikkeuksellisesti järjestimme rippikoulun kahdessa osassa, pääsiäisenä ja nyt helatorstain ympäristössä. Jännitimme, kuinka saamme pidettyä kaksi leiriä niin, että niillä on selkä yhteys, että kaksi leiriä olisi yhtä eheää kokonaisuutta.

    Evankeliumitekstimme puhuu yhteydestä – tai itse asiassa ykseydestä. Tuo kohta on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta, jossa Jeesus itse rukoilee opetuslastensa ja uskovien puolesta.

    Ensimmäiseksi, rukous on yhteyden pitämistä taivaalliseen isään ja kuinka mahtavaa onkaan, että Jeesus itse tässä rukoilee ihmisten puolesta. Yhteys ja ykseys ei ole itsestään selvyys niin helposti se rikkoontuu. Rippikoulua valmistellessa rukous on ensisijaisen tärkeää, tämän ja kaikkien leirien puolesta Lempäälässä rukoillaan paljon. Paljon voimme tehdä valmisteluja, mutta tässä on kyse suuremmasta kuin meidän ponnisteluistamme.

    Toiseksi, tätä Jeesuksen pyytämää yhtä olemista ei voi kukaan ihminen luoda. Sen pitää tulla ulkopuoleltamme. Se on jumalallista alkuperää. Rippikoulun aikana aika usein tulee hetki, jolloin syntyy jonkinlainen leirikupla, porukka alkaa ollakin yhtäkkiä yksi porukka, syntyy kokemus yhteydestä.

    Kolmanneksi, todellinen yhteys seurakunnassa syntyy vain pään kautta, joka on Kristus. Usko omistaa Kristuksen ja kaiken mitä Hän lahjoittaa. Pyhä Henki meissä voi luoda täydellisen yhteyden välillemme, se ei ole mitään näennäistä yhteyttä, vaan Hengen luomaa yhteyttä.

    ….. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Jeesus on luonut yhteyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Yhteys armolliseen Jumalaan saisi vahvistua seurakunnan yhteydessä.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 56: Matt. 13:24-30 (9.2.2025) – Satama

    Matt. 13:24–30

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.

    Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

    Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.

    Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.

    Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.

    Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.

    Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”

    Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

    Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan