Evankeliumi
Matt. 22: 1-14
Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”
Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!
Evankeliumiteksti käsittelee Jeesuksen vertausta Kuninkaan pojan häistä. Kuningas kutsuu pojan häihin. Heti tekstin aluksi huomataan, että Jeesus kertoo vertauksen ”heille”. Ketä olivat nuo he? Katkelman edellä olevasta tekstistä saamme vastauksen: he olivat fariseuksia ja ylipappeja, siis Israelin uskonnollista eliittiä. Jumala oli lähettänyt profeettoja Israelin kansan keskuuteen levittämään kutsua, mutta sitä ei otettu vastaan. Profeetat tapettiin, viimeisimpänä Johannes Kastaja.
Jumalan viha kohtaa niitä, jotka torjuvat kutsun – konkreettisesti se toteutui Jerusalemin tuhossa v.70. Kutsu laajenee sitten koskemaan kaikkia, ihan jokaista.
Kuitenkin Jumala siis uudistaa tuon kutsun koskemaan muitakin kuin Hänen valittua kansaansa – meitäkin pakanoita. Tässä vertauksessa Jumalan kutsu toistuu useaan kertaan. Jumalan kärsivällisyys on suuri, mutta silläkin on rajansa.
Tekstin äärellä huomio kiinnittyy sen loppuun: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”
Saat siis kutsun, mutta voit kuitenkin joutua heitetyksi ulos. Kuinka tämä voi olla mahdollista? Tuo onneton mies, joka tekstissä mainitaan, sai kutsun, mutta kuningas heitti hänet ulos.
Onko kutsussa kyse kuitenkin arpajaisista, saat arvan ilmaiseksi, mutta arvassa lukee ”EI VOITTOA” – et ole voittajien joukossa. Joka arpa voittaa vaan ei voitakaan. Tästä ei ole kyse kutsussa.
Et myöskään voi vedota, että kuulut tiettyyn porukkaan niin sinulla on vapaalippu juhlaan sen takia – kutsu on henkilökohtainen – et voi vedota siihen, että kuulut sisäpiirin ja siksi olet oikeutettu juhliin, ei siis ole mitään ulkoista tai mitään ominaisuutta, jolla pääsisit itse tuonne juhliin.
Kutsu on henkilökohtainen et siis voi tulla kuokkimaan juhliin omalla kutsulla, kutsuun pitää itse vastata, nyt ei ole kyse mistään nyyttäreistä vaan itse kuningas on valmistanut juhlat. Hääjuhla on valmistettu Kuninkaan pojalle sulhaselle ja hänen morsiamelleen, joka on seurakunta.
Voisitko jotenkin parantaa mahdollisuuksia kuulua valittuihin? Ehkäpä teoillani vähän parantelen itseäni, jotta tulisin valituksi. Tai sitten kerään kutsuja kuin arpalippuja, jotta todennäköisyyteni päästä valittujen joukkoon kasvaisi.
Toiset menivät… Mitkä asiat sinua estävät ottamasta kutsua vastaan? On todella niin, että maalliset murheet, työ, perhe, yms. voi tulla esteeksi Jumalan kutsun vastaamiseen. Tai ainakin vaarana on, että näiden turvaaminen estää kristittynä olemista yhteiskunnassa. Töissä ei ainakaan voi puhua Jeesuksesta, kun se vähintään laittaisi huonoon asemaan urahississä. Tai saisin uskovaisen leiman enkä enää olisi suosittu työ- tai opiskeluporukassa. Hääpuvusta kieltäytynyt kyllä tiesi kieltäytyneensä – se ei jää epävarmaksi. Mitä tarkoitti, ettei mies saanut sanaa suustaan? Hän tiesi sen mitä oli käynyt eikä hänellä ollut mitään millä puolustautua.
Luther postilla saarnassaan kirjoittaa: ”Näiden kaltaisia ovat nytkin kaikki ne, jotka vaikka ovatkin evankeliumilla kutsutut uskoon ja Kristuksen tuntemiseen, kuitenkaan eivät tahdo sitä kuulla eivätkä omaksua. Sellaista on kaikkina aikoina suurin ja parhain osa maailmaa, joka kaikesta huolimatta tahtoo olla Jumalan kansan ja seurakunnan nimissä. Heidänkin on huolehdittava paljon suuremmista ja tärkeämmistä asioista, siitä, kuinka säilyttäisivät ihanan ja loisteliaan elämänmuotonsa ja toimintansa. Tästä he eivät tahdo mitään kuulla eikä tietää, he pitävät sitä kunnianarvoisten, vanhoilta ajoilta asti periytyneiden sääntöjen uudistuksena ja muuttamisena -. Kuta enemmän heitä kehoitetaan olemaan kuuliaisia evankeliumille, sitä vähemmän he tahtovat sitä kuulla ja sitä katkerammin he sitä vainoavat, niin kuin aina maailmassa selvästi voidaan todeta.”
Vaivaako sinua epävarmuus siitä, pääsetkö sinä taivaan ilo juhlaan? Entä jos kuoleman hetkellä totean, etten ollutkaan valittu – tällaiset ajatukset voivat viedä todella epätoivoon ja epävarmuuteen. Hyvät ja pahat ovat kutsuttuja – kutsuttuja ei siis kutsuta luokittelemalla heidät ensin kelpaaviksi tai kelpaamattomiksi – Kuninkaan kutsu todella kuuluu: ”Tulkaa kaikki!” – kuulit oikein: Tulkaa kaikki! Kuinka ihmeessä voi olla, että kaikki saavat tulla – kutsu käsketään kuuluttamaan pääkaduilla ja valtaväylillä, paikoissa, joissa ihmismassat kulkevat. Kutsu ei siis ole piilossa keneltäkään.
Pukukoodi
Kaikki siis kutsutaan juhlaan, mutta millä voisimme vaatettaa itsemme, jotta täyttäisimme pukukoodin. Löytyykö kaapistasi puhdas kauluspaita, tumma puku, hienot kengät – sellainen varustus, jolla voisimme päästä tuohon ilojuhlaan. Ei löydy – meissä ei ole mitään, jolla voisimme itsemme vaatettaa. Mihin meidät puetaan? Meidät puettu Kristukseen, kun uskomme Hänen sovittaneen syntimme ja luotamme Häneen. Paavali kirjoittaa Galatalaisille.
”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:27)
Luther selittää tätä Galatalaiskirjeen selityksessä: Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. – Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.
Sinut on puettu kasteessa Kristukseen, kun Kristuksen vanhurskaus on puettu päällesi Jumala ei enää näe sinun syntejäsi vaan Jeesuksen pyhyyden ja puhtauden. Sinulla ei siis ole mitään omaa vaan Kristuksen vanhurskaus ja tähän me uskomme ja se riittää. Jeesus on sovittanut syntisi kerran ja saamme tuohon anteeksi antoon turvata joka päivä.
Jes. 61:10
Bo Giertz: ”Jo Jesajan kirjassa sanotaan, että Jumala ”pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (61:10). Ja tuhlaajapoikavertauksessa Jeesus käyttää kuvaa ”parhaista vaatteista”, joihin isä käskee pukea lapsensa peittääkseen tämän kurjuuden. Jotakin samantapaista on tässäkin ajateltava. Valtakuntaan tuleminen merkitsee sitä, että meidät verhotaan anteeksiantamuksella.
”Kaikki on valmiina” olet kutsuttu Jeesuksen luo Hänen yhteyteensä, Hän pukee meidät puhtauteensa ja peittää kaikki meidän syntimme. Se mitä kerran on tapahtunut Golgatalla, tulee osaksemme tänäänkin ehtoollisessa, saamme osaksemme syntien anteeksiantamuksen leivässä ja viinissä. Kristus itse on niissä. Meidät on pesty puhtaaksi kaikesta synnistä.
Kristus riittää! Eikä mikään muu riitäkään! Hänelle yksin kunnia ja ylistys soi hääjuhlassa. Ilm. 7 luvussa
13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?"
14 Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.
Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan