Joh. 4:46–53
Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4
Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.
Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä! Päivän teksti puhuu tänään parantamisesta, taas kerran. Taitaa olla kolmas sunnuntai perätysten, kun Jeesus parantaa jonkun. Mutta muistellaan ensin uskonpuhdistusta.
Luther tosiaan naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnakirkon oveen 505 vuotta sitten lokakuun viimeinen päivä ja nousi vastustamaan Rooman paavin masinoimaa anekauppaa hyvin suoralla tavalla.
Anekauppaa kuvaa sanonta: ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Oli siis kyse syntien anteeksi antamisen ostamisesta.
Teeseissä ei ollut kyse myötäkarvaan silittelystä vaan totuuden julkituomisesta – Luther ei voinut olla hiljaa vastaansanomattomat tosiasiat havaittuaan. Hän näki tilanteen niin vääristyneenä, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ilmaiseksi saatava kallis armon evankeliumi oli muuttunut kauppatavaraksi.
Luther itse oli joutunut kamppailemaan suurissa ahdistuksissa. Ankara luostarielämä, munkkihurskaus, hyvät teot eivät suoneet hänelle rauhaa. Jumala oli hänelle tuomari, jonka pyhyys teki tyhjäksi kaikki teot, joilla Hänelle olisi voinut kelvata. Kristuskin oli hänelle tuomari, joka vaatii täydellisyyttä. Pimeässä tornissaan hän teki löydön: Yksin Jumalan armo Kristuksessa tekee ihmisen vanhurskaaksi. Tuo kuulemamme Roomalaiskirjeen kohta oli se Lutherin löytö: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”
Tuon päivän tekstin edellä saamme huomata, että Jeesus palaa kotiseudulleen, jossa Häntä ei ollut otettu vastaan, mutta nyt hänen tunnustekonsa ovat kiirineet kaikkien korviin myös kotiseudulle ja hänet otettiin vastaan. Tekstissämme virkamiehellä on aito hätä. Poika oli kuolemassa. Kuoleman todellisuus, kuoleman sairaus saa kuninkaan virkamiehen Jeesuksen luo. Tuo kuvaa meitäkin. Synnin sairaus on todellista kuoleman sairautta. Sen ymmärtäminen ajaa Jeesuksen luo tai oikeammin hän tulee meidän luoksemme. Pyytäminen, siis niin, ettei pyyntö ole millään tavoin kaupankäyntiä, puhdasta anomista Herralta Jeesukselta.
Jeesuksen Sana parantaa sairaan. Tuo hetki, kun Jeesus sanoo: ”Poikasi elää.” on käänteentekevä. Se kertoo meille, millainen Jumala meillä on. Hän toimii. Hän on luonut sanallaan kaiken. Hän Jeesuksen persoonassa, ilmestyneenä Jumalan Sanana muuttaa kaiken.
Tänään kun vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää meidän pitää jälleen palauttaa mieliimme, mitä tuo uskonpuhdistus on. Se on sitä, että Jumala YKSIN Sanansa kautta tuo uudistuksen ajan. Ei ole kyse mistään inhimillisesti kasvojen kohotusohjelmasta, vaan siitä, että Jumala itse toimii Pyhän Hengen kautta uudistaen kirkkoaan.
Liike-elämässä liikevaihto on yrityksen elinehto. Myyntiä pitää saada ja kaupan pitää käydä, jotta kulut saadaan katettu. Tulot pitää olla suuremmat kuin kulut. Paljon korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Kirkossa lähtökohtaisesti näin ei voi olla. Miljardin verotuloilla pyörivän instituution pitäisi olla huolissaan henkilöstöstään ja tuotteesta – siitä että sen sanoma on Jumalan sanan Raamatun mukaista – siemen on oikeaa – ei siitä, että miten sanoman sisältö muokataan kirkosta vieraantuneelle sopivaksi. Vaarana on, että armosta puhutaan niin, ettei Jumalan tahtoa, joka on Jeesuksen vahvistama totella. Päivän halleluja säe julistaa:
Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
1. Kor. 3:11
Uskonpuhdistuksen edetessä Luther kiinnitti erityistä huomiota papiston hoitamiseen. Hänen lääkkeensä ei ollut sanoman muokkaaminen kaikkia miellyttäväksi yleisuskonnollisuudeksi, vaan Katekismus, uskon pääkohtien teroittaminen ja opettaminen. Voit vaikka iltalukemisena tutkia Vähä katekismuksen esipuheen ja lukea 10 käskyä selityksineen.
Raamattu sanoo: ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”
Kertomuksessa on poikkeuksellista, että parantumisen kellonaika mainitaan. Me osaamme sanoa milloin uskonpuhdistus on alkanut. Osaamme sanoa milloin olemme syntyneet. Osaamme mitata aikaa millisekunnin tarkkuudella. Pyrimme hallitsemaan aikaamme ja käyttämään sen tehokkaasti. Tärkeintä on tietää kuitenkin pelastuksen aika. Päivän evankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa ei ole montaa kohtaa, jossa puhutaan näin tarkoista ajanmääreistä – tunneista. Yksi nousee esiin tämän rinnalla:
Mark. 14:34: ”Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”
Siitä kauhun hetkestä, jonka Jeesus koki kärsiessään ristillä, alkoi Armon aika. Jeesuksen uhrikuolema avasi meille jokaiselle oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kasteemme hetkellä meidät on liitetty tähän Jumalan armoliittoon, uskossa omistamaan syntien anteeksiantamus. Kaste kertoo meille, että olemme Jumalan lapsia. Jumala on lahjoittanut uskon. Kyse on siitä, että Hän tekee kuolleen eläväksi ja lahjoittaa elävän toivon – uskon Jeesukseen.
Tämän sunnuntain tunnuskuvana on Luther-sinetti. Siitä uskonpuhdistaja lausuu näin:
"Minun sinettini kuvaa jumaluusoppiani. Siinä on musta risti punaisessa sydämessä, jotta se muistuttaisi minulle, että me tulemme autuaiksi uskon kautta ristiinnaulittuun. Sydän on valkean ruusun päällä muistuttaakseen minulle, että usko tuo rauhaa, lohdutusta ja iloa. Valkoinen ruusu muistuttaa minua siitä, että Jumalan suoma rauha ja ilo eivät ole sellaista kuin maailma antaa, sillä valkoinen väri on enkelien väri. Ruusu on taivaansinisellä pohjalla muistuttamassa minua siitä, että iloni täällä on vain hengellisen ja taivaallisen ilon alkua. Sinettiäni ympäröi kultainen kehä muistuttamassa taivaallisen ilon iäisyydestä ja sen äärettömästä arvosta verrattuna maalliseen iloon ja maallisiin aarteisiin."
Vain Jeesus voi sanoa kuoleman edessä: ”Poikasi elää.” Hän itse on voittanut kuoleman ja lahjoittaa iankaikkisen elämän. Hän ei heitä yhtäkään pois, joka Hänen luoksensa tulee. Kuninkaan virkamiehen poika paranee – Maailman kaikkeuden hallitsijan poika on kuollut ristillä, jotta Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.
Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan