Digiteologi

Elämän kysymys: Miten kohtaan toisen?

  • Saarna 32: Matt. 12:33-37 (27.8.2023) – Satama-messu

    Matt. 12:33–37

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus parantajamme. Kuulemamme evankeliumitekstin äärellä voi herätä ajatus, että nyt evankeliumiteksti ja aihe eivät kohtaa. Eihän evankeliumitekstissä puhuta mistään Jeesuksen parantamisihmeestä eikä näin ole epistolatekstissäkään.

    Sen sijaan puhutaan sanoista niiden voimasta tavalla, joka vie meidät sisimpämme tutkimiseen.

    Helppoa olisi nostaa tässä puheeksi yleisellä tasolla vihapuhe somessa ja muilla areenoilla. Nuhdella kaikenlaisesta nälvimisestä ja maineen tahraamisesta. Ja sitten hurskaasti antaa ohjeita, kuinka asetella sanansa. Kahdeksas käsky on:

    Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

    Jeesuksen sanat: ”Te kyykäärmeen sikiöt!” täyttäisi jonkun mielestä vihapuheen määritelmän – jos asiaa ajatellaan pintapuolisesti, mutta Jeesus ei koskaan puhu pintapuolisesti, vaan totuudellisesti osoittaen todellisen ongelman juurisyyn.

    Jeesuksen sanat porautuvat alkulähteeseen: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Farisealaisen pyhän julkisivun kiillotuksen sijaan, Jeesuksen sanat paljastavat sanojen alkulähteen: pahan sydämen.

    Matt. 15:18-20: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.»

    Meillä on todellinen ongelma: jos hoidetaan vain tahdon voimalla oireita ei sairaus voi parantua. Meistä ei ole itsemme parantajaksi. Tarvitsemme todellisen sydänoperaation, jota kukaan ei voi tehdä itse itselleen. Vai oletteko kohdanneet koskaan ketään, joka olisi selvinnyt itse tekemästään sydänoperaatiosta.

    Tarvitsemme parantajaa, joka tulee ulkopuoleltamme. Meistä ei ole itseämme auttamaan. Laki on voimassa ja sen mukaan pitää toimia, mutta siitä ei ole meidän sydäntämme – sisintämme muuttamaan.

    Hes. 36:26-27

    Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

    Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

    Ulkoinen Jumalan Sana on Pyhän Hengen voima ja lääke syntiselle sydämellemme. Parantaja saapuu tänäänkin luoksemme Sanassa ja sakramentissa. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen ylösnousemusvoimallaan, tänään mekin saamme olla osalliset siitä Sanasta, joka tekee elävästä kuolleen. Joka päivä tarvitsemme sitä, että Herramme saa olla parantajamme. Hänen Sanansa saa muokata sydäntämme sen muotoiseksi, että meidän sanamme olisi hänen sanojaan.

    Silloin tuotamme hyvää hedelmää – siis sellaista hedelmää, jota saamme jälkikäteen ihmetellä. Kuinka minä saatoin toimia laskelmoimatta ja itseni alttiiksi antaen. Meitä rohkaistaan puhumaan hyvää lähimmäisistämme, heistäkin, joista mieluummin emme puhuisi hyvää. Ei ole samantekevää ruokimmeko sydäntämme katkeruudella ja kaunalla. Anteeksianto vapauttaa meidät näkemään heidät, joihin olemme loukkaantuneet myös Jumalan rakkauden kohteina ja puhumaan heistä hyvää, myös heille kuuluu Jumalan rakkaus. Rippileirillä leirijumalanpalveluksessa oli viimeiseksi päivittäinen haaste: hyvyyden jakaminen. Annan teille nyt haasteen: sano jollekin (vaikka vieruskaverille) ilahduttava sana. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Ruokkikaamme hyvyyttä ympärillämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 34: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko joskus keskustellessasi ajatellut, että toinen on aivan tavoittamattomissa. Sanat, jotka kerrot eivät tavoita toista ja tuntuu kuin eläisitte aivan eri todellisuuksissa. Se kokemus, jonka olet kokenut ja jota sanoin yrität kuvat, ei tavoita toisen kokemusmaailmaa. Tänään avainkysymyksenä on ”Kuka Jeesus on?”

    Tänään evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen parantaneen sokean miehen ja fariseukset, jotka uudemman kerran ovat kutsuneet miehen kuulusteltavaksi. He ovat jo aiemmin puhuttaneet häntä ja hänen vanhempiaan ja vielä uudelleen haluavat kuulla miestä. Fariseuksilla on polttava tarve saada selvyys, mitä oikein on tapahtunut, mutta heidän sydämensä ei ole auki, sille todellisuudelle, jonka parantunut mies on kohdannut. Heidän ainoana tavoitteena on saada Jeesus kiinni lain rikkomisesta – sapattikäskyn noudattamatta jättämisestä.

    Tuossa keskustelussa on läsnä epäusko ja usko – meidän täytyy tänään kysyä, miten ne eroavat toisistaan. Millä tavoin kumpikin näistä ilmenee. Fariseusten epäusko Jeesusta kohtaan oli juutalaista uskoa: ei voi olla muuta välittäjää Jumalan ja ihmisten välillä kuin Mooses, jolle kaikkivaltias pyhä Jumala on antanut käskynsä. Syntinen ihminen ei voinut lähestyä pyhää Jumalaa. Jumala on Yksi kuten juutalaiset uskontunnustuksessaan tunnustavat. Heidän kysymyksensä ei pyri selvittämään sitä mitä Hän voi olla heille henkilökohtaisesti.

    Jeesuksen toiminta ylittää fariseusten käsityskyvyn ja he hylkäävät se mahdollisuuden, että tässä voisi olla Messias. Epäuskossaan he kieltävät Jeesuksen, joka myöhemmin julistaa itsestään: ”… sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita…” Kysymys Jeesuksesta on uhka fariseuksien uskonnollisuudelle – lain ja sääntöjen noudattamiseen perustuvalle Jumalan mielisuosion ansaitsemiselle. Jos syntinen sokea saa osakseen Jumalan armon ja ihmeellisen parantumisen, kuinka mikään voi enää olla omaa ansiota?

    Läsnä on kiistely laista ja omakohtainen todistus koko elämän mullistavasta ihmekokemuksesta. Nuo ovat kaksi aivan eri todellisuutta. Jeesuksen omakohtainen kohtaaminen ja hänen tuntemisensa muuttaa kaiken. Se voi muuttaa ihmiselämiä ulkoisesti, mutta ensisijaisesti se muuttaa sisäistä elämää. Kaikki nähdään toisin silmin. Tuo mies, joka oli saanut fyysisesti näkönsä takaisin, näki ensimmäistä kertaa – mutta ennen kaikkea hän näki uskon silmin Jeesuksen.

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Usko on toivon todellisuus. Usko tarttuu siihen mitä ei nähdä. Usko näkee näkymättömän ja tarttuu Jumalan lupaukseen, Jeesukseen. Jeesus siis jakaa kahteen joukkoon epäuskon ja uskon. Uskossa Kristus on läsnä – Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”, siis uskon kautta.

    Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän on antanut meille armovälineet – sellaiset lääkkeet, jotka voivat palauttaa näkökykymme ja kiinnittää katseemme Häneen, joka on meidät lunastanut. Jeesus on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten. Jeesus ei aja pois fariseusten tavoin hänen luokseen tullutta syntistä.

    Jumala synnyttää meissä uskon Pyhän Hengen kautta. Ei meidän ansiostamme vaan täysin meistä riippumatta. Kaikki on armoa. Hän voi synnyttää uudelleen uutta elämää. Hän ei jätä meitä epäselvyyteen itsestään, vaan ilmoittaa meille itsensä.

    Katseemme ei enää kohdistukaan itseemme, vaan siihen mitä Hän on meille antanut. Raamatun, kasteen ja ehtoollisen, rukouksen, kristittyjen yhteyden. Näiden kautta Jumala lähestyy meitä. Jeesus on itse läsnä tänäänkin, kun olemme Hänen nimessään koolla. Saamme kohta käydä ehtoolliselle. Siinä Hän sanoo meille jokaiselle: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.”. Jeesus on jokaisen pelastaja.

    Tänään on siis aihetta juhlaan. Saamme tänään juhlia yhteiset syntymäpäiviä teidän kanssanne, jotka olette tällä vuosipuoliskolla täyttäneet pyöreitä vuosia – saamme katsoa taakse päin elämään ja todeta, että Jumala on tähän asti auttanut. Ajasta aikaan varjellut ja tänään saamme olla yhdessä koolla. Tällaisena päivänä on hyvä katsoa taakse päin ja pohtia niitä hetkiä, joissa Jumala on erityisellä tavalla varjellut. Samalla saamme kurkottaa eteenpäin ja kiittää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme myös tästä eteenpäin, ei vain meidän viimeiseen hetkeen täällä maailmassa, vaan uskossa luottaa, että Hän on kanssamme iankaikkisesti.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 35: Matt. 18:15-22 (5.11.2023) – PBK

    Matt. 18:15–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Sunnuntain aihe on: antakaa toisillenne anteeksi. Mutta oikeastaan ensin puhutaan eksyneiden lampaiden etsintäpartiosta.

    Jeesus on ennen tätä evankeliumia puhunut siitä, kuinka hän jättää 99 turvassa olevaa lammasta ja lähtee etsimään tuota yhtä eksynyttä, joka on kadoksissa.

    Miksi Jeesus jättää nuo 99 ja lähtee etsimään tuota yhtä? Siksi että se on hänelle rakas, siksi että tuo yksi on Hänelle kallisarvoinen, hän haluaa sen takaisin joukkoon, vaikka lammas on itse joutunut eksyksiin, koska ei ole kuunnellut paimenen ääntä. Hyvä paimen ei ole vihoissaan tuolle eksyneelle vaan haluaa hänet vain takaisin.

    Jeesus on jättänyt paimennustehtävän seurakunnalle – aloite tulee muulta kuin langenneelta – ärjymällä ja huutamalla et saa palaamaan sitä kotiin. Synnin puheeksi ottaminen ei tule tapahtua vihassa vaan rakkaudessa. Siihen kuuluu erityisesti se että asia otetaan puheeksi kahden kesken. Kuinka toimit, kun joku kertoo sinulle jostain vilpistä tai juoruaa, josta kusta toisesta. PUHU Ensin vääryyttä tehneen kanssa. Jeesus tahtoo, että menemme puhumaan lähimmäisemme kanssa. Rohkeus ja lähimmäisen rakkaus kuuluu yhteen. Jeesus ei anna lupaa puhua muille, jos et itse uskalla. Miten ”Eksynyt lammas” voidaan saada takaisin. Kuinka toimia, jos kahden kesken puheeksi ottaminen ei toimi? Ota kaksi todistajaa mukaan. Vasta kolmannes vaiheessa Jeesus antaa luvan kertoa asiasta seurakunnalle.

    Milloin viimeksi olet antanut jollekulle anteeksi? Tai milloin olet viimeksi pyytänyt joltakulta anteeksi?

    Tänään evankeliumi vie meidät tämän kysymyksen äärelle.

    Jotenkin kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta niin kovin vaikeasta asiasta.

    Anteeksiantamus vapauttaa sillä on sanoin kuvaamattoman suuri voima – ja kuitenkin on niin kovin vaikea antaa anteeksi.

    Anteeksiantamaton mieli hautoo ja vatvoo vääryyttä, jonka kerran, epäilemättä aidosti on kokenut. Mikään ei riitä lepyttämään sellaista mieltä; sille, joka ei tahdo antaa anteeksi mikään ei riitä korvaukseksi.

    Anteeksiantaminen maksaa – ja kuten Pietari mekin laskelmoimme, kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi – muistan jonkun sanoneen, että anteeksianto merkitsee luopumista oikeudestani kostoon tai velan perintään. Tuo velka tulee sitten Jeesuksen evankeliumia seuraavassa vertauksessa esille. Anteeksiantaminen maksoi Jeesukselle hänen henkensä, hän otti meidän syntivelan kantaakseen ja lunasti meidät vapaaksi siitä mikä olisi tullut meidän vastuullemme.

    Vakavuus

    Lupaus läsnäolosta, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni.

    Minkä pyydätte, sen saatte. ”Minun nimessäni” – toimitaan Jeesuksen nimen kanssa sopusoinnussa.

    Loputon anteeksianto: Kuinka monta kertaa on annettava anteeksi. Pietari antoi jonkinlaisen suhteellisen avokätisen tarjouksen Jeesukselle, mutta Jeesus vastaa, ettei anteeksiannon kanssa voi laskelmoida. Taivasten valtakunta on anteeksiantamusta eikä niitä lasketa. Joka kerta meidän ihmisajatukset menevät harhaan, taivasten valtakunnan lainalaisuudet ovat jotakin ihan muuta. Pietari yhä uudelleen yrittää vastata Jeesuksen puolesta. Jeesuksen tulee kuitenkin antaa aina viimeinen vastaus, hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Jumala sallii ihmisen erehtyä, mutta ei hylkää häntä.

    Anteeksiantokertoja ei voi laskea, kuten Pietari, jolla oli luku mielessään ja luvun myötä ehkäpä jokainen tilanne, jota hän vielä muisteli. Seurakunta on anteeksisaaneiden ihmisten joukkoa, se on anteeksiannon yhteisö. Jumala on antanut meille äärettömän suuren velan anteeksi Jeesuksen tähden. Siksi meillä on oikeus jakamaan tätä anteeksiannon sanomaa eteenpäin ja elämään anteeksiantamista todeksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 38: Luuk. 4:16-21 (14.1.2024) – Satama

    Luuk. 4:16–21

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko koskaan toivonut, että Jumala tulisi puhumaan sinulle?

    Tahtoisitko kuulla, mitä hänellä on sanottavaa? Vai olisitko kuulematta?

    Kiinnostaako sinua mitä Jumalalla on sinulle sanottavana?

    Jeesus tulee jumalanpalvelukseen ja lukee päivän tekstin… kuinka sinä suhtautuisit?

    Jesaja 58 ja 61 – synagoga-jumalanpalvelus – kuinka käyttäydyttiin

    ”julistamaan otollista vuotta julistamaan… kostonpäivää” (loppu jää pois)

    Kirjoitukset:

    Toteutuminen, täyttymys vs. työn alkaminen

    Riemuvuosi: ennalleen asettaminen, köyhät ja orjat vapaaksi – 50 vuoden 3.Moos. 25.

    Ei lopullista tuomiota vielä vaan armon ja vapauden aika.

    Profetian toteutuminen – uskotaanko se – vuodesta toiseen on menty kuulemaan kirjoituksia – ja nyt tuo sanoo niiden toteutuminen

    Jeesus paljastaa jumalallisen kirkkautensa Raamatun sanalla — vrt. Emmauksen tie

    Jeesuksessa on vapaus… hän on sen takuumies!

    Oletko jo vapaa niin ettet tarvitse Jeesusta vai tarvitsetko edelleen vapauttajaa?

    Tämä on ratkaiseva kysymys! Kuinka tuohon Jeesuksen saarnaan vastataan? Nasaretin synogogassa vastauksena oli torjunta ja lynkkausyritys – pohdin tätä kohtaa lukiessa että onpa tutunoloinen kohta – elokuussa ehkä joku muistaa kuulleensa jatkojakeiden pohjalta pidetyn saarnan etsikkoajoista.

    Ja Jeesus lupaa tuon kaiken täyttyvän HÄNESSÄ, mitä Jesajan kirjasta luetaan. Eikö tuo olekin iloinen asia, rauhaan, iloon ja vapauteen johtava tie.

    Palaa vielä tuohon Jesajan kohtaa: kuningas (voideltu), Vapahtaja, parantaja, pelastaja – RIEMUVUOSI – ne jotka olivat kahlehdittuja saivat vapautuksen – ne jotka olivat menettäneet omaisuutensa, saivat sen takaisin..

    Missä Jeesus on? Miten Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa messussa?

    Kaste ja ehtoollinen, eilen sain kastaa pienen lapsen tässä salissa…

    Saamme käydä kohta ehtoolliselle, jossa Jeesus on itse läsnä leivässä ja viinissä – lahjoittaen syntien anteeksiantamisen.

    Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan julistamaan iloista sanomaa – sitähän evankeliumi on! Hän antaa voimansa ja siihen saamme luottaa

    2.Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

    Tänäänkin saamme kulkea tuon Jeesuksen jäljissä, seurata häntä – Hän on Jumalan poika, messias pelastajamme – joka on kantanut syntimme ja pelastanut meidät kadotuksesta ja lahjoittanut meille ikuisen elämän.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 46: Luuk. 6:27-31 (7.7.2024) – PBK

    Luuk. 6:27–31

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Oletko sinä koskaan ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena? Niin että olet saanut osaksesi jotakin kohtuutonta uhrautuvaisuutta, anteliaisuutta tai armahtavaisuutta? Miltä se on tuntunut?

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi vajaan 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä.

    Leirin alkaessa jännitystä aiheutti erityisesti se, kenen kanssa saan jakaa huoneeni. Tuleeko ryhmääni skibideimmät tyypit ja millaisia ne vetäjät ja isoset sitten loppu viimeksi ovat? Leirin aikana opimme toisistamme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme yhtä porukkaa, jotakin oli tapahtunut. Enää se, joka oli ollut vieras, ei sitä ollutkaan. Jotain toivottua mutta odottamatonta oli tapahtunut.

    Jeesus puhuu evankeliumissa Jumalan valtakunnan rakkauden laista seuraajilleen. Lain vaatimukset kuulostavat kohtuuttomilta. Kuinka kukaan voi suostua tuollaiseen?

    Luonnostaan kysymme: Mitä hyötyä mulle on Jeesuksesta? Mihin tarvitsen elämässäni häntä? Elämän voi elää ilman Jeesusta, jos mittaat hyötyjä niin kuin maailma mittaa. Jumalan valtakunnan logiikka on toisenlaista. Katse kääntyy omasta navasta vasta sitten kun Jumala saa kirkastaa henkilökohtaisesti sen, mitä sinun puolestasi on tehty. Oikeudenmukaisen tuomion sijasta joku muu on ottanut kantaakseen kaikki meidän rikkomuksemme. Kristittynä eläminen on tuosta anteeksiannosta elämistä.

    Kultaista sääntöä soveltaen Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa:

    Kirje kolossalaisille 3:13-14 FB92

    Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

    Kysyin, milloin olet ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena. Jo kasteesi hetkellä Jumala on lahjoittanut sinulla syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksen tähden ilman mitään sinun omaa ansiotasi. Jeesus on täyttänyt tuon lain.

    Olemme koko ajan saamapuolella – Jumala siunaa meitä, Jeesus rukoilee puolestamme lakkaamatta ja antoi itsensä ei ainoastaan lyötäväksi, vaan ristiinnaulittavaksi meidän puolestamme.

    Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 48: Mark. 12:41-44 (25.8.2024) – Satama

    Mark. 12:41–44

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Evankeliumimme on tänään lyhyt kohtaus temppelialueelta, esipihalla, jonne naisillakin oli pääsy. Tuossa yksinkertaisessa hetkessä tapahtuu jotakin sellaista mikä on talletettuna evankeliumiimme. Markus ei koristele tekstiään vaan kuvaa sitä toteamalla mitä tapahtuu.

    Evankeliumitekstikatkelman edellä Jeesus puhuu lainopettajista, keistä viime viikon evankeliumissa Jeesus myös puhui – kuinka ulkoinen arvostus ja kunnia vaanii kulman takana. Näinhän sitä helposti luonnollisesti ajattelee: enemmän on enemmän. Saamme oppia tänään Jumalan valtakunnan suhteellisuutta.

    Ensiksi puhutaan siitä, kuinka Jeesus katselee – tänään kun tulimme messuun, mietitkö, katseleeko Jumala sinua? Miten hän sinua katselee? Tuossa tilanteessa Jeesus näkee paljon enemmän kuin ulkoisen toiminnan. Ja se on juuri evankeliumimme ydin. Kaksi vähäpätöistä ei ollut kummoinen lahja, mutta se oli hänelle kaikki.

    Roponsa antanut leski uhrasi samalla sydämensä ja sen syvimmän rukouksen Jumalalle. Ei hän muuten olisi voinut antaa viimeisiä rahojaan kuin samalla huokaamalla Jumalan puoleen, että hän pitäisi hänestä huolen.

    Jumalasuhde: ”Antoi liiastaan” – on jo kaikki niin eihän siinä Jumalaa tarvita. Omastaan luopumisesta on kysymys hengellisestä taistelusta. On helpompi pitää itsellään kuin antaa muille. Jeesus joutui ihmetykseen lesken osoittamasta rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, joka antaa kaiken ja luottaa Jumalan huolenpitoon. Jumala ei ainoastaan anna syntejämme anteeksi, joka on kaikista lahjoista suurin, vaan hän on luvannut myös pitää meistä huolen.

    Jumalalle rahat eivät ole ongelma – meille ihmisille voi kyllä olla. Unohdamme, että kaikki on loppujen lopuksi lainaa, mitään emme täältä voi viedä mukanamme. Mihin käytämme omaisuuttamme, on todellakin hengellinen kysymys. Mihin omavoimaisuus johtaa?

    Panikoimme heti, jos törmäämme vastoinkäymisiin, emme luota siihen, että Jumala pitäisi meistä huolen vastoinkäymisistä huolimatta. Seurakunnassa on vaarana se, että alamme mittaamaan vain ulkoisia asioita. Pääasiaksi nousee muu kuin elävä yhteys Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Mahdollisuuksien arviointi alkaa perustua vain inhimillisiin voimavaroihin, ei Jumalan voimaan.

    Paavali kirjoittaa roomalaisille luvussa 12. Room. 12:1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

    Ja tämän jälkeen hän alkaa puhumaan seurakunnan tehtävistä ja Jumalan lahjoista. Kaikki on lopulta lahjaa.

    Antakaa niin että tuntuu – tuon käytännön sovellutus voisi olla kymmenykset: ajattelen, että nerokkaasti tuo suhteellinen osuus tuloista on sellaisella rajalla, jossa antaminen alkaa tuntua ja se on vaikeaa. Heti pohdin, onko kyse brutto vai nettotuloista, tulosta verojen ja sivukulujen jälkeen vai miten sitä pitäisi laskea. Laskelmointi paljastaa sen, että olen sidoksissa halvatun euroihin. Kymmenykset eivät ole ehdoton käsky kristityille, joillekin seurakunnille, jotka eivät ole verotusoikeuden piirissä se on elinehto. Se saa meidät pohtimaan sitä, annammeko vain liiastamme vai kaikkemme?

    2.Kor. 8:9 Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

    Kun Jeesus sanoo: Seuraa minua! Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi itse muuttaa itsemme ennen kuin voimme Häntä seurata. Hän antaa meille kaiken, hän pukee meidät omaan puhtauteensa, hän peittää meidän häpeämme. Hänen köyhyytensä, alentuminen ristin häpeään on suurin rikkautemme. Jeesuksen seuraaminen voi olla köyhyyttä tämän maailman silmissä, mutta se on todellista yltäkylläistä elämää. Tuo rikkaus tekee kaikesta mitä meillä on kiitoksen aiheen, sen vuoksi että kaikki on lopulta lahjaa. Silloin se mitä meillä on, onkin Jumalan ja Hänen valtakuntansa rakentamiseksi annettua mammonaa. Uskommehan sen?

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 43: Luuk. 11:5-13 (5.5.2024) – Satama

    Luuk. 11:5–13

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

    Taivaallinen Isämme, Lähetä Pyhä Henkesi sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on rukoussunnuntai ja tekstimme pureutuu rukoukseen – Jeesus on opettanut juuri opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen ja jatkaa rukousopetusta tällä vertauksella.

    Jeesus siis joutuu taas kerran vääntämään rautalangasta opetuslapsille, millainen taivaallinen Isä on, jolle rukoukset kohdistetaan.

    Ensimmäinen kysymyksemme on: Millainen Isä sinulla on?

    On monesti todettu, että mielikuvaamme Jumalasta heijastelee suhdettamme maallisiin vanhempiimme. Jeesus vie tässä vertauksessa kuulijat ystävyyssuhteen dynamiikkaan.

    Tämä vertaus on jotenkin kiusallinen – se kertoo meistä ihmisistä, toisaalta mukavuuden halustamme ja siitä, kuinka haluamme päästä pois kiusallisista tilanteista myöntymällä pyyntöön.

    Onko meidän kuvamme Jumalasta samanlainen? Että pyyntömme ovat häiriötekijöitä, joihin kaikkivaltias Jumala joskus kitsaasti myöntyy.

    Jeesus saa meidät peilaamaan omaa suhdettamme Taivaalliseen Isään ja sitten hän paljastaa jumalallisen logiikan, sen jumalallisen luonteen, joka on aivan toisenlainen kuin meidän ihmisten väliset suhteet – Hänen tahtonsa meitä kohtaan.

    Jumala lupaa kuulla ja vastata, avata kolkuttavalle, etsijä löytää – näin Raamattu meille lupaa. Jeesus avaa yhteyden Taivaalliseen Isään, Hän on se kenen nimissä voimme lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa.

    Mitä jos Jumala ei vastaa meidän odottamalla tavalla?

    Jumala, Isämme on jo myötämielinen meitä kohtaan, emme voi muuttaa hänen mieltään meitä kohtaan.

    Kuinka Jeesus voi sanoa, että Jumala vastaa rukouksiin, kun kokemuksemme voi olla, ettei hän ole vastannut, vaikka niin paljon olemme pyytäneet?

    Olin viime sunnuntaina ystävämme hautajaisissa, taistelu pahimmanlaatuista syöpää vastaan kesti 2,5 vuotta – pääsiäisaamuna 44-vuotias ystävämme sai kutsun taivaan ylösnousemusjuhlaan. Lukuisat ihmiset rukoilivat ystävän puolesta koko tuon sairauden ajan, syöpä ei parantunut. Taivaallisen Isän vastaus oli toisenlainen, hän kuitenkin vastasi. Sairauden keskellä ystävällämme oli syvä luottamus Jumalaan ja siihen, että Hänellä on valta parantaa tai kutsua tästä ajasta luokseen.

    Onko Pyhän hengen pyytäminen häpeilemätön pyyntö?

    Evankeliumissa oven takana oleva ystävä pyytää hellittämättä – käännös voisi olla myös häpeilemättömästi – siis niin että ensimmäinen ei-vastaus ei mitenkään lannista vaan pyytäjä pyytää kuin lapsi, joka tietää, että Isällä on parasta annettavaa ja hän kinuaa saada sitä parasta. Hän altistaa itsensä todella tarvitsevaksi – ilman sitä mitä vain Isällä on jää paitsi.

    Pyhä Henki on rukouksen henki. Pyhä Henki kristityissä osoittaa Kristukseen ja rukoilee puolestamme. Pyhä Hengen kautta Kristus asuu sydämessämme. Olemme saaneet sen jo kasteessamme lahjaksi.

    Saamme lähestyä rukouksin Isää Jumalaamme Jeesuksen nimessä. Silloin kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, saamme usko Jumalan kuulevan meitä sen perusteella mitä Jeesus on, ja mitä hän on meille lahjoittanut. Jeesuksen ansiosta meillä on yhteys Isään. Jeesuksen nimessä tulemme osallisiksi Hänen ansiostaan. Yhtä varmasti kuin Isä kuulee poikaansa Jeesusta, niin Jumala, taivaallinen Isämme kuulee meitä.

    Rukoussunnuntai haastaa meitä rukoilemaan häpeilemättömästi, kinuamaan Taivaalliselta Isältä sitä mitä me tarvitsemme – se kannustaa meitä etsiytymään rukoukseen päivittäin. Elävään suhteeseen Jumalan kanssa, jossa saamme olla hänen lapsiaan. Mitä jos pitäisit seuraavan kuukauden ajan rukouspäiväkirjaa – kirjoita päivittäin ylös ne rukousaiheet, joita olet tuonut Taivaan Isälle – sitten kirjoita myös rukousvastaukset mitä olet aiempien päivien aiheisiin saanut.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 44: Joh. 17:18-23 (12.5.2024) – PBK

    Joh. 17:18–23

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Olemme saaneet viettää pääsiäisrippikoulun, joka tänään päättyy tähän konfirmaatioon. Poikkeuksellisesti järjestimme rippikoulun kahdessa osassa, pääsiäisenä ja nyt helatorstain ympäristössä. Jännitimme, kuinka saamme pidettyä kaksi leiriä niin, että niillä on selkä yhteys, että kaksi leiriä olisi yhtä eheää kokonaisuutta.

    Evankeliumitekstimme puhuu yhteydestä – tai itse asiassa ykseydestä. Tuo kohta on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta, jossa Jeesus itse rukoilee opetuslastensa ja uskovien puolesta.

    Ensimmäiseksi, rukous on yhteyden pitämistä taivaalliseen isään ja kuinka mahtavaa onkaan, että Jeesus itse tässä rukoilee ihmisten puolesta. Yhteys ja ykseys ei ole itsestään selvyys niin helposti se rikkoontuu. Rippikoulua valmistellessa rukous on ensisijaisen tärkeää, tämän ja kaikkien leirien puolesta Lempäälässä rukoillaan paljon. Paljon voimme tehdä valmisteluja, mutta tässä on kyse suuremmasta kuin meidän ponnisteluistamme.

    Toiseksi, tätä Jeesuksen pyytämää yhtä olemista ei voi kukaan ihminen luoda. Sen pitää tulla ulkopuoleltamme. Se on jumalallista alkuperää. Rippikoulun aikana aika usein tulee hetki, jolloin syntyy jonkinlainen leirikupla, porukka alkaa ollakin yhtäkkiä yksi porukka, syntyy kokemus yhteydestä.

    Kolmanneksi, todellinen yhteys seurakunnassa syntyy vain pään kautta, joka on Kristus. Usko omistaa Kristuksen ja kaiken mitä Hän lahjoittaa. Pyhä Henki meissä voi luoda täydellisen yhteyden välillemme, se ei ole mitään näennäistä yhteyttä, vaan Hengen luomaa yhteyttä.

    ….. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Jeesus on luonut yhteyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Yhteys armolliseen Jumalaan saisi vahvistua seurakunnan yhteydessä.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 49: Joh. 7:40-52 (6.10.2024) – Satama

    Joh. 7:40–52

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät lehtimajajuhlaan Jerusalemiin, jossa Jeesus on puhunut ja saamme kuulla ihmisten reaktiot puheeseen. Aiheenamme oli tänään usko ja epäusko. Jumalan Sana synnyttää uskon, mutta se voi myös paaduttaa hänet, joka torjuu evankeliumin ja sulkee siltä sydämensä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn elämässä. Kuinka tämä Raamatun kohta voisi auttaa meitä tänään uskomaan Vapahtajaan?

    Evankeliumitekstimme alkaa tänään taas kerran kohdasta, jossa arvoitukseksi jää, mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtausta – mihin tässä ollaan reagoimassa. Katsotaanpa hiukan taaksepäin: jakeesta 37: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.

    Jeesus puhuu niin kuin se, jolla on valta. Jeesus lupaa jotakin sanoin kuvaamatonta: Hän on se, joka voi sammuttaa ihmisten syvimmän janon. Täyttää kaipauksen, joka on täyttymättä. Rauhoittaa levottomuuden, joka piina ilman Jumalaa elävää. Ja vielä enemmän, hän synnyttää uskon lähteen, josta sama vesi saa jatkaa kulkuansa eteenpäin.

    Kuinka monella tavalla ja mihin vedoten Jeesus sitten torjutaan? Jeesuksen puheen vaikutus on kahtalainen: Jeesuksen Sana jakaa ihmiset, toiset löytävät elämän, toiset loukkaantuvat häneen.

    Yksi tapa, jolla Jeesus torjutaan, on ihmisviisaus. Esitetään vain väite epätodeksi ja saadaan tämä kansan villitsijä pois pelistä. Lisätään omaan perusteluun ripaus ylemmyyttä ja halveksuntaa niin eiköhän ääliöt hiljene, vastaväitteitä ei kukaan ainakaan uskalla esittää. ”Eihän Galileasta tule Messiasta.” Raamattu kuitenkin itse vastaa tähän. Matteus 4:15-16 viittaa Jesajan profetia Messiaasta:

    [15] – Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – [16] kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

    Toinen tapa, jolla Jeesuksen kohdanneet yritetään vaientaa, on vedota auktoriteettiin. Kukaan kaikista korkeimmista ja viisaimmista opettajista ei ole uskonut häneen, oletteko te niin tyhmiä, että kuuntelette tämän opetuksia. Omana aikanamme Jeesuksen uskovat leimataan järjettömiksi – ainakin jos he uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitus, Hänen tahtonsa – ripaus hengellisyyttä on ihan ok, mutta se, että joku sanoo Raamattua uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ei taida saada kannatusta.

    Kolmanneksi Jeesuksen opetus pyritään vaientamaan niin, että otetaan laki omiin käsiin. Tällä kertaa Jeesusta ei oteta kiinni. Jumalan suunnitelma Jeesuksen vangitsemisesta ei ollut vielä ajankohtainen – lopulta ainoastaan petoksella Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni. Kansan oppineet, jotka syyttävät rahvasta lain tuntemattomuudesta, itse syyllistyvät epäoikeudenmukaisuusuuteen: laki otetaan omiin käsiin (Toora, Profeetat, Kirjoitukset).

    Jeesuksen kohdannut Nikodemus sitten muistuttaa oikeusperiaatteesta, ettei ketään tule tuomita ennen kuulemista. Tuo vanhurskas kommentti on sen seuraus, että Nikodemus on kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jotain on jäänyt itämään tuosta kohtaamisesta. Tuossa kohtaamisessa on viittaus tämän sunnuntain VT:n tekstiin: Joh.3: [14] »Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, [15] jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

    Mitä tuo kohta kertoo tänään meille? Katso Jeesukseen! Katso ristille korotettuun syntiesi sovittajaan! Katso Häneen, joka ainoastaan voi pelastaa meidät synnin myrkkyyn kuolevat. Katso Häneen, joka on iankaikkisen elämän lähde! Älä ole epäuskoinen vaan usko! Usko tarttuu Jumalan lupauksen sanaan, siihen että tuossa on elämä ja autuus. Usko luottaa siihen, ettei Jumala ei valehtele. Usko katsoo – ei oman sydämen synteihin – vaan syntien sovittajaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Häneen saamme turvata niin tänään kuin viimeisenä päivänä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.