Digiteologi

Elämän kysymys: Miten usko syntyy?

  • Saarna 61: Joh. 15:26-16 (1.6.2025) – Satama

    Joh. 15:26–16:4

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvuista 15 ja 16

    Jeesus sanoi: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Pyhän aihe on Pyhän Hengen odotus – kuten totesin kaksi viikkoa sitten – tämä teksti oli ennen viimekertaista tekstiä. Nyt eletään helatorstain ja helluntain välistä aikaa, jota leimaa sellainen odotus, joka perustuu Jeesuksen sanoihin (Ap.t. 1:4-5): ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”. Meidän on helppo lukea Raamattua, kun tiedämme mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten ensi viikolla tulee helluntai jne. Me emme ole sidottuja siihen ajan hetkeen, mikä on käsillä. Meillä on koko Jumalan ilmoitus. Tämä tietysti luo haasteen, ettei Pyhän Hengen odotus aiheena herätä meissä sellaista odotusta kuin nämä sanat silloin herättivät. Me katsomme asioita täyttymyksestä – kuitenkin tänäänkin saamme odottaa ja syventyä siihen, mitä Jeesus tänään meille puhuu. Raamatun sana on joka päivä ajankohtainen. Se tuo avun tänäänkin!

    Taas kerran pitää katsoa laajempaa tekstiyhteyttä. Jeesus vastaa: ”Te saatte…” Ennen tätä evankeliumitekstiä Jeesus puhuu vainoista. Tässä maailmassa vainoissa on kyse näkymättömästä maailmasta, paholainen vaikuttaa ja vainoaa Kristuksen seurakuntaa. Tämä tosiasia lienee aika vaikea monelle. En perustavaa laatua oleva ero maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Taistelu on käynnissä. On huomattava, ettei taistelu ole ihmisten välillä – sanoohan Jeesus, että syy vainoihin on, ettei Jumalaa tunneta, silloin pahuus hallitsee.

    Tilannekuva tulee tuntea. Se on vaarassa hämärtyä, jos arvioidaan ihmismielellä mahdollisuuksia ja uhkia – Jumalan valtakunnassa – hengellisessä todellisuudessa on kyse ihan muusta. Joku voi todeta: ei hätää, saamme kokoontua ja meillä on kansankirkko, jonka palveluista saamme nauttia. Jeesus ei lupaa ruusuista tulevaisuutta, vaan vaikeuksia — toisin kuin paholainen paratiisissa valehdellen auvoisesta tulevaisuudesta… kaikki apostoleista yhtä lukuun ottamatta kärsivät marttyyrikuoleman vainoissa.

    Itse olen perehtynyt opiskeluaikana äärimmäiseen tilanteeseen, jossa pappeja uhkasi vankeus tai viran menettäminen. Epätoivoisessa tilanteessa tutkimani pappi Martin Niemöller toteaa saarnassaan: ”On yhdentekevää Jeesuksen Kristuksen asialle, kuinka me arvioimme näkymiä ja mitä me näemme ja

    kuvittelemme. Pelkomme ovat yhtä vähäpätöisiä kuin toiveemmekin.”. On hyvä tehdä suunnitelmia, mutta samalla muistaa, että kaikki riippuu kolmiyhteisestä Jumalasta ilman Jumalan siunausta meillä ei ole mitään. Jeesus valmistaa ennakolta tuleviin elämän vaiheisiin! Jumala kyllä tietää mitä on tulossa.

    Jeesus puhuu jäähyväispuheessaan Puolustajasta useaan kertaan. Me emme ole yksin. Meillä on Puolustaja Pyhä Henki, joka on aivan yhtä todellinen kuin Jeesus olisi seurassamme. Pyhä Henki on siellä missä Kristusta korotetaan! Pyhän Henki on ”uskon alkaja, ylläpitäjä ja täydelliseksi tekijä”, kukaan ei voi selvitä ilman Pyhää Henkeä. Jeesus antaa sanoilleen tarkoituksen, ettei uskonne sortuisi koetuksissa.

    Nuo koetukset tulevat vainoina, mutta ennen kaikkea hengellisenä koetuksena: epäilynä, kiusauksina, paholaisen syytöksinä siitä, että olemme kelvottomia, kun lankeamme yhä uudelleen. Emme ole armon arvoisia. Siksi meillä on Puolustaja – tai puolustusasianajaja Pyhä Henki, joka yhä uudelleen saa osoittaa Jeesuksen ristin sovitustyöhön. Meillä on Jeesuksessa sijaisuhri, se riittää. Minun ei tarvitse kärsiä tuomiota, vaan Puolustaja kirkastaa sitä, mikä kerran tapahtui Golgatalla.

    Tuo todistus: kaikki synnit on anteeksi annettu riittää ja sen todistajaksi meitäkin kutsutaan. Olemme vapaat!

    2. kirje korinttilaisille 5:14-15 ”Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”

    Pyhä Henki vie meitä tilanteisiin, joissa meistä tulee Jeesuksen Kristuksen todistajia. Inhimillisesti silloin tuntuu siltä, että todistuksemme on heiveröistä ja voittaja-fiilis on kaukana. Kuitenkin olemme Jeesuksen todistajia. Lähetyskenttä alkaa kirkon ovelta sanotaan, missä ikinä olemme, saamme Pyhän Hengen voimassa – emme omassamme, olla Ylösnousseen Jeesuksen todistajina.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 62: Luuk. 15:1-10 (6.7.2025) – PBK

    Luuk. 15:1–10

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15

    Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Onko joku kertonut sinulle tarinaa hyvästä paimenesta? Tai oletko nähnyt taulua, jossa tuo paimen kantaa löytämäänsä karitsaa olallaan pimeässä maastossa? Tämän pyhän otsikko on kadonnut ja jälleen löytynyt, oikein osuva otsikko konfirmaatiopäiväksi.

    Teidän joidenkin vanhempien ja isovanhempien muistista tuo tarina ja kuva löytyy kirkkaana. Raamatun kertomukset ovat tavoittaneet teidät tavalla tai toisella ja jättäneet pysyvän muiston mieleen. Kertomus on sukupolvien kollektiivisessa muistissa vielä kirkkaana.

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi noin 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä. Leiri on sitä varten, että tuo kertomus saisi alkaa elää jokaisen sydämessä.

    Leirillä yhtenä sateisena aamupäivänä kävelimme rantapolkua pitkin, jonka varrella on se mobiilitukiasema-muurahaiskeko. Kerroin Jeesuksen vertauksista – vertauksilla Jeesus väänsi rautalangasta ihmisille Jumalan valtakunnan logiikkaa – näin Jeesus joutuu arkipäiväisellä vertauskuvalla lampaista ja paimenesta kertomaan siitä, kuinka kallisarvoinen jokainen on ja mitä Jumala on valmis tekemään jokaisen puolesta.

    Tämän tekstin äärellä jostain syystä päässäni alkoi soida Apulannan biisi: Koneeseen kadonnut – autiomaa, johon eksytään, on nykyään ruudun takana. Millaisista ryteiköistä paimen on valmis etsimään? Yltääkö hyvän paimenen auttava käsi nuorten maailmaan, josta meillä vanhemmilla on hyvin vähän otetta? Jeesus etsii kadonneita, virtuaalimaailmoissa itsensä kadottaneita, heitä, jotka eivät löydä itseään, niitä, jotka ovat eksyksissä. Jeesus on tuo hyvä paimen, joka altistaa itsensä vaaraan, uhraa itsensä, kantaa kotiin eksyneen ja särkyneen.

    Leirillä saitte kuulla, että syntiinlankeemus vei ihmisen piiloon Jumalaa pusikkoon. Jo tuolloin Jumala lähti etsimään huutaen: missä olet? Hyvä Paimen, Jeesus – ihmiseksi syntynyt Jumala syntyi maailmaan etsiäkseen heitä, jotka eivät häntä etsi. Tuo Jumalan mielenlaatu on meille luonnostaan outoa – etsiikö Hän todella minua?

    Jumalan Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 64: Matt. 18:1-6, 10 (5.10.2025) – Satama

    Matt. 18:1–6,10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Vietämme tänään Mikkelinpäivää. Mikkelinpäivä on perinteisesti enkelien ja lasten pyhä. Se on otsikoitu kirkkokäsikirjassa: Jumalan Sanansaattajat – otsikko viittaa enkeleihin, jotka luodut Jumalan palvelijoiksi ja viestintuojiksi. Suojelemaan pyhiä. Kuitenkin tuon otsikon äärellä voidaan myös ajatella lapsia – asettaahan Jeesus lapsen erityiseksi esimerkiksi.

    Ensiksi enkeleistä: tämä sunnuntai on omistettu enkeleille. Raamattu opettaa enkeleistä monessa kohtaa, mutta mielestäni enkeleihin liittyy useampi inhimilliseen ajatteluumme sisältyvä väärin ymmärtämisen ja harhautumisen mahdollisuus.

    Ensimmäinen on se, että enkelihahmot on pitkälti taiteessa kuvattu lasten rinnalla kulkeviksi pyöreäposkisiksi siivekkäiksi hahmoiksi. On enkelipatsaita, kiiltokuvia ja muita taideteoksia, jotka ovat piirtäneet nämä hahmot mieliimme. Harvassa ovat kuvat miekka kädessä seisovasta ylienkeli Mikaelista, joka käy taisteluun Saatanaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan voimalla varustettuja palvelijoita, jotka suojelevat meitä käsittämättömällä tavalla, uskoakseni harvoin näkyen mutta huomattavasti enemmän asioihin puuttuen kuin uskallamme uskoa. Pyydä siis pyhät enkelit avuksesi rohkeasti suojelemaan sinua.

    Kirje heprealaisille 1:14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

    Toiseksi, vaarana on, että enkeleitä aletaan palvoa. Nykyaikana uushenkisyys on irrottanut enkeliuskon kristillisestä kolmiyhteiseen Jumalaan uskomisesta ja luonut enkelimarkkinat, joissa tarjotaan enkelihoitoja niihin voi liittyä näennäisesti kristillisyyteen viittauksia esimerkiksi arkkienkeleihin, mutta käytännössä näillä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa ja kun kyseessä ei ole kolmiyhteisen Jumalan hallintavallan alistumista on kyseessä vieraan vallan toiminta. Älä siis sekaannu mihinkään tällaiseen ja jos olet sekaantunut, tunnusta syntisi Jumalalle, rukoile tai pyydä esirukousta, että voisit luopua kaikesta tähän liittyvästä.

    Raamatun esimerkit osoittavat, että helposti erikoisia asioita aletaan palvoa –langetaan maahan enkelin edessä (vrt. Ilm. 22:9). Kuitenkaan enkeleitä ei tule palvoa. Ainoastaan Jumalaa tulee palvoa ja ylistää. Ehtoollisrukous opettaa meille, kuinka Pyhälle Jumalalle lauletaan ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

    Sitten lapsista – Lapset ja enkelit – evankeliumi todistaa lasten erityisesti asemasta suhteessa enkeleihin ja samalla suhteessa Jumalaan. Lapset eivät ole synnittömiä, kukaan ei voi itsessään kelvata Jumalalle. Tästä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja sama riippuvuussuhde pätee Taivaalliseen Isään. Ehkäpä opetuslapset odottivat, että heidät laitettaisiin suuruusjärjestykseen, kun he kysyivät ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”. Kuitenkin Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen. Sitten seuraa varoituksen sanoja heille joille on uskottu opetusvirka – kielikuva myllynkivestä ei jätä selittelyille sijaa. Lapsille tulee erityisesti julistaa kirkasta evankeliumia. Taivaan Isän syli tulee olla auki heille.

    Jokaisella ihmisellä tässä maailmankaikkeudessa on ehdottoman suuri arvo. Arvokkaita me olemme sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän vain tahtoo rakastaa meitä. Olennaista ei ole se, mitä me suoritamme tai olemme vaan se, että Jumala rakastaa meitä. Se on ja pysyy kuin kallion graniitti jalkojemme alla. Se ei lohkea tai murene. Se pysyy elämämme perustana, kun kaikki muu katoaa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Armo on lahjaa.

    Room. 8:38-39 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 68: Luuk. 2:22-33 (8.2.2026) – Satama

    Luuk. 2:22–33

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2

    Kun tuli päivä, jolloin heidän Mooseksen lain mukaan piti puhdistautua, he menivät Jerusalemiin viedäkseen lapsen Herran eteen, sillä Herran laissa sanotaan näin: ”Jokainen poikalapsi, joka esikoisena tulee äitinsä kohdusta, on pyhitettävä Herralle.” Samalla heidän piti tuoda Herran laissa säädetty uhri, ”kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysenpoikaa”. Jerusalemissa eli hurskas ja jumalaapelkäävä mies, jonka nimi oli Simeon. Hän odotti Israelille luvattua lohdutusta, ja Pyhä Henki oli hänen yllään. Pyhä Henki oli hänelle ilmoittanut, ettei kuolema kohtaa häntä ennen kuin hän on nähnyt Herran Voidellun. Hengen johdatuksesta hän tuli temppeliin, ja kun Jeesuksen vanhemmat toivat lasta sinne tehdäkseen sen, mikä lain mukaan oli tehtävä, hän otti lapsen käsivarsilleen, ylisti Jumalaa ja sanoi: – Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut. Minun silmäni ovat nähneet sinun pelastuksesi, jonka olet kaikille kansoille valmistanut: valon, joka koittaa pakanakansoille, kirkkauden, joka loistaa kansallesi Israelille. Jeesuksen isä ja äiti olivat ihmeissään siitä, mitä hänestä sanottiin.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    valon päivä, kynttilän päivä

    Mitä sinulle tulee mieleen sanasta VALO?

    Ajatteletko ehkäpä energian säästämistä, ettei valot saa olla turhaan päällä tai sähkökatkoja, joista moneen kertaan varoiteltiin talven korvalla. Kuinka moni olisikaan Suomessa hapuillut pimeässä ja etsinyt taskulamppua tai kynttilää valon lähteeksi. Valo paljastaa, kevät aurinko paistaa ja valo lisääntyy, talven jäljiltä ikkunoissa voi näkyä likaa, ja taitaa valo tuoda esiin sisätiloissakin leijailevan pölyn.

    Tänään kohtaamme evankeliumitekstissä vanhan Simeonin. Millainen kuva meille hänestä piirtyy tämän kohdan valossa? Vanha mies Raamatussa on jo vähän kumara, hyvin parrakas ja erikoisinta hänessä oli, että Pyhä Henki oli hänen yllään. Hän kuului heihin, jotka odottivat Messiasta. Hän varmasti vieraili usein temppelissä, mutta nyt ajankohdan piti osua prikulleen oikeaan hetkeen ja siihen tarvittiin Pyhän hengen johdatusta.

    Voimme helposti ajatella, että Simeonilta, ei puuttunut mitään. Mutta kun katsomme kohtaa tarkemmin, tuo Messiaan odotus oli niin perinpohjaista, ettei hänellä ollut rauhaa. Tärkein puuttui. Ja sen myötä rauha Jumalassa. Tuo rauhattomuus ei ollut kuitenkaan sellaista hätääntynyttä levottomuutta, joka yhdistyisi epäilykseen Jumalan lupauksista. Ei, vaan se oli Jumalan valmistaman ja lupaaman täyttymyksen janoamista. Sitä, että pimeyteen syttyy kirkas valo, kuten Jumala oli hänelle ilmoittanut.

    Kun Simeon meni temppeliin, siellä oli epäilemättä paljon lapsia, joiden vanhemmat olivat tulleet samalle asialle kuin Maria ja Joosef täyttääkseen Mooseksen laissa määrätyn uhrin. Tuo kohta kertoo meille ensinnäkin sen, että Maria ja Joosef olivat köyhiä, koska heidän uhrinsa oli kaksi metsäkyyhkyä tai kyyhkysen poikaa normaalin 5 sekelin sijasta. Köyhä juutalainen perhe lapsen kanssa ei ollut erotettavissa tuossa väen paljoudessa ilman Pyhän Hengen johdatusta.

    Jumalan Pyhä henki johdattaa ihmisen kaikkien tärkeimmän eli Hänen luokseen, jolla ainoalla on valta ja kyky todellisessa mielessä auttaa ihmistä: Jeesuksen Kristuksen luo. Näin Pyhä Henki johtaa Simeonia, ja niin hän tekee nykyäänkin. Jumalan johdatus vie ihmisen aina Jeesuksen luo. Se on Pyhän Hengen tärkein tehtävä tässä maailmassa. Siitä voit myös erottaa, milloin kysymyksessä on Pyhä Henki ja milloin joku muu henki. Pyhä henki tahtoo viedä sinut uudelleen Hänen luokseen. Siitä tunnistat Jumalan Hengen vaikutuksen.

    Mitä Simeon oli omin silmin nähnyt? Viiden viikon ikäisen sylilapsen yksinkertaisine vanhempineen. Tuossa hetkessä kuitenkin odotus päättyy ja Simeon aloittaa ylistyslaulunsa. Pyhä henki avasi Simeonin silmät näkemään käsivarsillaan olevassa vauvassa Vapahtajansa, Pelastajansa. Tänään saakoon Pyhä Henki avata meidän silmämme näkemään Raamatun Jeesuksessa oman Vapahtajamme. Tuon vauvan kohtaaminen tuo rauhan Simeonin odotukseen. Tuo toteamus: ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” tiivistää konkreettisesti sen, että odotus on päättynyt.

    Simeon kutsuu Jeesusta valoksi. Tuo valo on tarkoitettu kaikille kansoille. Siinä valossa on pelastus jokaiselle. Valon läheisyydessä paljastuu myös se pimeys, joka on meissä itsessämme. Esiin tulevat ne asiat, jotka haluaisin pitää piilossa. Kuitenkin sen minkä valo paljastaa, Jeesuksen veri puhdistaa. Kaikille kansoille valoksi tarkoittaa myös sitä, ettei ihmiskunnalle ole annettu muuta nimeä, jossa pelastua. Jeesus on valo koko maailmalle.

    Tässä ajassa elämme vielä monenlaisen murheen, epäuskon ja vihollisuuden kanssa. Kaikkien näiden pimeyksien keskellä kristitylle loistaa yksi kirkas valo, Jeesus. Pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. Jeesus on yhä maailman valo. Jeesuksen seurassa emme kulje pimeässä, vaan meillä on elämän valo.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.