Digiteologi

Elämän kysymys: Miten usko syntyy?

  • Saarna 54: Matt. 10:16-22 (26.12.2024) – PBK

    Matt. 10:16–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 10

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Ei uskoisi, että eilen oli joulupäivä. Lämmin joulutunnelma haihtuu nopeasti tapaninpäivän saapuessa, kun vietämme tätä päivää niiden vuoksi, joita vainotaan uskonsa vuoksi… tai jotka ovat menettäneet henkensä Jeesuksen nimen tähden.

    Tulevaisuuden kuva: Tänään se tapahtui. Yritin lähteä pois kaupungista, kun automaattisen tarkastuspisteen tunnistin hälytti. Puomi ei auennut ja konemainen ääni käski palaamaan kotiin ja odottaa soittoa. Kansalaispisteeni olivat jo tippuneet niin alas, etten pystynyt enää ostamaan kuin välttämättömiä elintarvikkeita. Kodin verkkoyhteydet oli jo rajoitettu vain valtiollisille sivuille eikä matkalippuja voinut enää ostaa. Puhumattakaan että olisin voinut poistua maasta. Valvontakamerat lienevät kuvanneet minut liian usein kirkkomme lähistöllä. Jeesuksen mainitseminen puhelimessa lienee ollut viimeinen niitti. Nyt musta auto tuli pihaan hakemaan minua…

    Jeesus lähettää

    Evankeliumiteksti vie meidät tilanteeseen, jossa Jeesus on lähettämässä opetuslapsiaan matkaan, siis tehtävään, jota varten heidät on valittu. Evankeliumi oli vietävä kaikille – joulun sanoma lähtee liikkeelle. Nämä periaatteet kuuluvat kaikille, jotka aikovat olla evankeliumin työssä.

    Lähettilään ovat jonkun asialla, ei omalla vaan lähettäjän asialla. Valtuutus tulee lähettiläältä. Jeesus on tietoinen mihin Hän lähettää. Ilman lähettäjää emme ole mitään. Vertauskuva lampaista susien keskellä on vastaansanomaton. Lammas ei voi itse yhtään mitään raatelevalle pedolle. Sen ominaisuudet jäävät alakynteen kirjaimellisesti suden kohdatessa. Voima on siis täysin ulkopuolellamme, lähettäjän valtuutuksessa. Jeesus lähettää – Jumala lähettää mahdottomiin tilanteisiin, joissa oma voima riisutaan täysin ja olemme täydellisesti riippuvaisia siitä, mitä Jumala itse meille antaa.

    Matt. 10:39 ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

    Jumalan pelikirja on toisenlainen kuin tämän maailman: laskelmointi ja evankeliumin laimentaminen on jotakin, mikä vie harhapoluille. Tie, joka eteemme piirretään, on selkeä, mutta mahdoton kulkea ilman Hyvää Paimenta.

    Viisaus (kavaluus), emme ole ”nukkeja”, jotka ovat tahdottomia. Tämä vie paikalle, jossa ei ole väärää nöyryyttä (alistun kaikkeen ja kaikkien alle), vaan olemme valmiita toimimaan kuin käärme, joka ajoi omaa asiaansa siekailematta. Kuitenkin samalla viattomuus altistaa avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle, jossa kaikki on avointa. Tämä yhdistelmä on ainutlaatuinen ja haastava: emme välttele vaaroja ja ole kädenlämpöisen mitäänsanomattomia, vaan valmiina kärsimään lähettäjän vuoksi ja laittamaan kaiken peliin.

    Jeesus jakaa

    Tekstimme piirtää armottoman rajalinjan ihmisten välille: on vain Jeesuksen omia ja niitä, jotka Hänet hylkäävät ja yrittävät päästä eroon myös Hänen seuraajistaan.

    Meillä on vaara kieltää ihmisen varjo, taipumus äärimmäiseen pahuuteen – silmittömään tuhoamiseen. Toisen maailman sodan jälkeen moni vannoi, ettei samanlaista tuhoa enää ihminen tekisi. Kuinka lyhyt on ihmisen muisti?

    Kaikki lähtee liikkeelle välinpitämättömyydestä ja oman nahkansa varjelemisesta hiljentämällä niiden äänet, jotka tarvitsisivat puolesta puhujaa. Miljoonat kristityt kärsivät tänäänkin.

    Raja ei piirry ihmisten välillä vaan ihmisten sisällä, annammeko vallan sille, joka haluaa säilyttää oman elämämme.

    Ainoastaan Jeesus voi avata silmämme näkemään, mistä Hänen kutsussaan on kysymys:

    1. Kor. 1:18: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

    Seimeen syntynyt ristin mies on kanssamme joka hetki. Vain hän voi tuoda rauhan joka ylittää olosuhteet ja jonka kutsun voimalla meidän omahyväinen oman elämän varjelu muuttuu alttiudeksi kärsiä uskonsa tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 66: Joh. 1:35-37 (14.12.2025) – Satama

    Joh. 1:35–37

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

    Seuraavana päivänä Johannes oli samassa paikassa, ja hänellä oli kaksi opetuslasta seurassaan. Jeesus kulki siitä ohi, ja osoittaen häntä Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa!” Kun opetuslapset kuulivat hänen sanansa, he lähtivät seuraamaan Jeesusta.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    3.adventtisunnuntaina pysähdymme tien raivaajan sanojen äärelle. Tarkasteltava Johanneksen evankeliumin kohta kuuluu aivan Jeesuksen julkisen toiminnan alkuvaiheeseen tai jopa sitä edeltävään vaiheeseen.

    Yleisesti Jeesuksen julkinen toiminta katsotaan alkaneen Kaanaan häistä, joka on Johanneksen evankeliumin luvussa kaksi. Johanneksen evankeliumi 1:29-34 on otsikoitu vuoden 1992 Raamatussa otsikolla Jumalan Karitsa ja edeltävä tekstijakso 19-28 otsikolla Johanneksen todistus. Kappale jakeesta 35 eteenpäin on otsikoitu Ensimmäiset opetuslapset. Näin ollen Johanneksen evankeliumin alussa on kolme tekstikatkelmaa, joissa kaikissa kohdataan Johannes Kastaja.

    Tämä lukemani on näistä viimeinen, joten tarkennetaanpa vielä mitä edellä on tapahtunut. Johanneksen evankeliumi ei kerro Jeesuksen kasteesta, joka on jo tapahtunut. Näin voidaan päätellä jakeesta 32, jossa puhutaan siitä, kuinka Henki laskeutui Jeesuksen päälle kyyhkysen tavoin kasteensa jälkeen.

    Hahmo – joka ei miellytä

    Kaiken perusta

    Kutsu seuraamiseen

    Johanneksen julistus herätti huomiota samoin kuin hänen olemuksensa kamelinkarvavaatteineen. Johannes osoittaa sen mikä erottaa Jumalan tahdosta. Mikä tulisi raivata pois Herran tieltä. Parannus ei ole pinnan kiillotusta, vaan menee sydämen syvyyksiin asti.

    Kun kuljemme kohti joulua, on hyvä pohtia, miltä minun sydämessäni näyttää? Mihin laitan toivoni, mihin kiinnitän katseeni, kuinka toimin ja ajattelen?

    Uskotko, että Jumala on valmistanut kaiken Jeesuksessa? Joka enenevässä määrin työnnetään sivuun Hänen syntymäpäivänään eikä polvet notkistu eikä päät painu Hänen edessään. Oletko valmis kantamaan kristityn leimaa ja kulkemaan joukossa, joka kulkee kaitaa polkua ja ajetaan yhä ahtaammalle.

    Johannes ei osoita vain sitä, mikä estää Jumalan valtakunnan tulemisen sydämiimme, vaan osoittaa Häntä, joka on tullut ottamaan kaiken sen pois, joka erottaa meidät Jumalasta: ”Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.

    Kaiken perusta

    Tuo hetki, joka evankeliumissa on hyvin merkityksellinen. Siinä luodaan perusta kaikelle. Siis kuinka? On käännekohta – Johanneksen opetuslapsista tulee Jeesuksen seuraajia. Merkittäviä tapahtumat jättävät mieleen tarkan aikaleiman: tässäkin myöhemmin puhutaan tunnin tarkkuudella. Tästä kaikki alkaa. Viitataan sekä jo tapahtuneeseen (seuraavana päivänä) että tarkkaan kohtaamisajankohtaan (oli kymmenes tunti) – aika, jolloin ensimmäiset opetuslapset lähtivät seuraamaan Jeesusta.

    Tekstin yksinkertaisuus tiivistää oleellisen. Johanneksen työ oli tullut päätökseen ja lopulta hän osoittaa Häntä, jolle Kastaja on valmistanut tietä: ”Katso Jumalan karitsa”.

    Kutsu seuraamiseen

    Saarna on lyhyt, mutta sen kuulevat eivät ole vain kuuntelijoita ja katselijoita, vaan heistä tulee heti seuraajia. He eivät jää paikoilleen, vaan lähtevät seuraamaan Jeesusta. Heitä on kaksi ja toisen nimi paljastetaan myöhemmin, toista pidetään evankelista Johanneksena, joka kirjoitti kaiken muistiin. Vielä evankeliuminsa lopulla hän toteaa:

    ”Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus, Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä tähden.” (Joh.20:31)

    Evankeliumi lähettää liikkeelle: Tulkaa ja katsokaa. Hän kantaa valtaa harteillaan. Tulkaa ja kumartakaa. Kuningasten kuningasta ja hänen hengitystään nyt tulkaa kuulemaan. Kuolemankin voittanutta kuningasten kuningasta. Laulaa kotiinpalaajat osuvasti.

    Joulu lapsi, Jeesus Kristus on Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin – kaikkien synnit niin sinun kuin minunkin. Tämä on kaiken perusta. Johannes saa mennä. Hänen tärkeä työnsä on päätöksessään. Saamme odottaa Jeesusta syntyväksi – Jumala keskellämme, kirkkauden toivo.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 67: Joh. 4:39-42 (24.1.2026) – PBK/Satama

    Joh. 4:39–42

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

    Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän viikon evankeliumiteksti on jatkoa edellisen sunnuntain evankeliumitekstille. Kuulemme jatko-osan Jeesuksen ja samarialaisen kohtaamisesta. Evankelista on tallettanut sen meille ja saamme nyt sitä tutkia. Kuinka kohdata Jeesus? Kuinka uskoa?

    ”Jeesuksen pitää ensin tulla luoksemme ja useimmiten se tapahtuu, kaikkien kipeimpien asioiden kautta kuten naisen kohdalla. Ei ainoastaan sen kautta, mitä nainen oli kohdannut muiden ihmisten asenteissa, vaan hänen omien, synkkienkin, elämänvaiheiden kautta.”

    ”Jeesuksen ja naisen kohtaamisessa saamme nähdä, ettei ihmiselämän rikkinäisyys voi muuttaa Raamatun opetuksia. Raamatun opetus avioliitosta on yksiselitteinen. Jumalan asettaman miehen ja naisen avioliiton rinnalla ei ole muita intiimejä suhteita, jotka olisivat Jumalan mielenmukaisia. Jeesus ei kuitenkaan jätä naista, vaikka Hän tietää ihan kaiken hänen elämästään, joka ikisen synnin ja lankeemuksen.”

    Naisen elämän paljastuminen Jeesukselle Jumalan Sanan valossa, johti hänet kyselemään, onko tämä Messias? Ja uskomaan Jeesukseen.

    Uskon syntyminen – ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.”

    Jeesuksen kohtaaminen oli naiselle kaiken paljastava. Kreikankielen sanat, jotka tarkoittavat tunnustamista, tarkoittavat sanatarkasti ”sanoa samaa” (homologeo). Synnintunnustus merkitsee yhtymistä siihen, mikä on totta, saman sanomista itsestään, kuin mitä kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumalakin sanoo. Se mitä Jumala sanoo, on totta. Kymmenen käskyn läpivalaisemana elämämme Jumalan Sanan valossa paljastaa meidän jumalattomuutemme, ei vain teoissa vaan myös ajatuksissa ja aivoituksissa.

    Kuitenkaan tuo naisen lause ei sisällä pelkoa, että vaan uskoa. Jeesus oli kohdannut naisen ja näyttänyt hänelle, että hän tuntee läpikotaisin. Jeesuksen rakkaus naista kohtaan on puhdasta armahtavaisuutta. Totuuden sanominen Jeesukselle – syntien tunnustaminen on jotakin ihmeellistä. Hän ottaa ne siinä samassa kannettavakseen, meiltä pois. Ne eivät siis ole enää minun vaan Jeesuksen.

    Ajattele, että on olemassa paikka, jossa saamme olla oma itsemme ilman naamioita ja rooleja, ja ajattele, että Jumala kestää nähdä totuuden – eikä hylkää.

    Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan ei ole meistä kiinni – Jumalan rakkaus rakastaa sitä joka itsessään ei rakkautta ansaitse – täysin ehdottoman pyyteetöntä. Hänen rakkautensa kohdistuu syntiseen, sairaaseen, kurjaan ja halpa-arvoiseen – siihen mikä on ei mitään. Lunastaakseen ihmisen Jumala heitti Poikansa kaiken kurjuuden syvyyteen ristille, ettei Jumalan lain tuomio jäisi viimeiseksi sanaksi meidän kohdallamme.

    2.Kor.5:14-15 sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

    Kertominen Jeesuksesta – ei onneksi meistä itsestämme, henkilökohtainen todistus kohdistuu Jumalan työhön, ei siihen, mitä minä olen tehnyt. Jeesuksen kohtaaminen avaa uskon silmät, kuten Heprealaiskirjeessä se 11.luvussa sanotaan:

    1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. 3 Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

    Samarialaiset tulivat Jeesuksen luo. Hyljeksitty nainen sai omalla todistuksellaan muut tulemaan Jeesuksen luo. Kansa, joka ei ollut kansa, sai tulla Jeesuksen – juutalaisen luo. He saivat tulla Messiaan luo, joka on kaikkien kansojen Herra. Kuinka puhutteleva onkaan tuo samarialaisten esimerkki. He pyysivät Jeesusta jäämään luoksensa. Mekin saamme pyytää: ”Herra jää luoksemme” tai ”Herra jää tähän kaupunkiin.”.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 55: Matt. 3:13-17 (12.1.2025) – Satama

    Matt. 3:13–17

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 3

    Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on kasteen sunnuntai. Lyhyessä evankeliumitekstissämme on kuvattu, kuinka Jeesus tulee pitkän matkan takaa Galileasta Jordanille kastettavaksi. Tämä lyhyt sananvaihto, joka käydään Johanneksen ja Jeesuksen välillä on vain Matteuksen evankeliumissa.

    Uuden vuoden alku sisältää usein paljon hyviä aikomuksia uuden elämän aloittamisesta, siis sellaisen, jossa tehdään itse muutos ja aloitetaan uusi harrastus terveemmät elämäntavat tai vaikka pidättäydytään herkuista, joita on joulunaikana syöty.

    Tällainen parannus voi olla ihan tarpeellista ja hyödyllistä hyvinvoinnin kannalta. Kun luotaamme tätä kastekysymykseen voimme joutua hämmennyksiin. Onko niin, että minun pitää täyttää jokin ehto ennen kuin voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

    Joku saattaa sinulta jossain kysyä:

    Oletko sinä uudestisyntynyt?

    Oletko todella antanut elämäsi Jeesukselle?

    Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, mutta on vaarana, että kiintopiste kääntyy Jumalan teoista omiin tunteisiin ja tekoihin – monesti tuntuu siltä, että me luterilaiset hävitään keskustelut vapaiden suuntien ystävien kanssa, kun on puhe kasteesta tai uskoontulosta. Katekismuksemme selkeästi opettaa ja siihen saamme luottaa: uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (Tiit 3:5).

    Raamattu sanoo selkeästi: (Markus 16:16) ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva..” Tämän voisi sanatarkasti käännettynä sanoa: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu. Eikö olekin osuvasti sanottu. Kaste on pätevä ja Jumalan tekona ainutkertainen. Kenenkään ei pidä väheksyä kastettaan, vaikka olisi ollut tuhlaajalapsen tiellä koko elämänsä. Kenenkään ei pidä myöskään mennä uudelleen kastettavaksi, merkkinä uskoontulosta – kaste on Jumalan teko, joka lahjoittaa pelastuksen sille, joka uskoo.

    Toisaalta se tärkein kysymys on: Elätkö tänään uskossa? Onko kasteen lahja jäänyt oven ulkopuolelle? Raamattu moneen kertaan kehottaa kääntymään ja palaamaan siihen armoon joka kasteessa on lahjoitettu. Isä odottaa leppymättä tuhlaajalasta takaisin. Evankeliumin sana saakoon vahvistaa ja synnyttää uskoa tänäänkin ja uudistaa uskoa.

    Tuosta hetkestä alkoi Jeesuksen toiminta. Hän astui tielle. Johannes on ymmällään ja estelee, mutta näin Jeesus samastui syntisten joukkoon ja aloitti toimintansa. Hän tuli veljeksemme – hän alensi itsensä ja tuli meidän kaltaiseksemme.

    Jes. 42:1

    Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

    minun valittuni, johon olen mieltynyt.

    Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

    hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

    Lahjoista suurin

    Kristus tuli kastettavaksi muiden ihmisten tavoin, vaikka Hän ei sitä tarvinnut parannuksen kasteena ja kääntymisekseen. Hän itse on Jumala ja antaessaan kastaa itsensä Hän astuu kärsimyksen tielle. Kristuksen kaste julistaa: Minä annan itseni teidän ihmisten vuoksi. Samalla kolmiyhteinen Jumala – Isä, poika ja Pyhä Henki julistavat yhdessä: Jumala itse on astunut kansansa keskuuteen pelastaakseen sen. Herra itse pyhittää kasteen ja on siinä – meidän tulee siis kastaa.

    Kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Samassa Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo:

    Mutta evankeliumin kannalta Kristukseen pukeutuminen ei ole jäljittelyä vaan uusi syntymä ja luominen. Minä saan pukea ylleni Kristuksen itsensä: hänen viattomuutensa, vanhurskautensa, viisautensa, valtansa, autuutensa, elämänsä ja Henkensä. — Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. — Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään ja uskolla omistaa sen mitä se lupaa.

    Lue katekismuksesta Kaste Merkitys

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 56: Matt. 13:24-30 (9.2.2025) – Satama

    Matt. 13:24–30

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.

    Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

    Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.

    Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.

    Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.

    Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.

    Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”

    Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

    Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 57: Matt. 4:1-11 (9.3.2025) – Satama

    Matt. 4:1–11

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Olen jakanut saarnan kolmeen osaan ja otsikoinut ne:

    1. Iskunpaikka

    2. Jeesus, ei minä

    3. Voittajana maalissa

    Iskunpaikka

    Kuulimme edellä hyvin tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus viedään autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämä tekstikatkelma sijoittuu Jeesuksen kasteen ja julkisen toiminnan väliin. Sitten kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, paholainen lähestyy häntä. Nyt olisi iskun paikka.

    Iskunpaikka on se hetki, kun on paras hyökätä – kun vastapuoli on heikoimmillaan – oliko autiomaa ja neljänkymmenen päivän paasto vienyt Jeesukselta voimat – olisiko nyt iskun paikka saattaa ihmiseksi syntynyt Jumalan poika umpikujaan.

    Iskun paikkaa voi selventää palaamalla hiihdon MM-kisojen tunnelmiin: suomalainen voidaan ajaa ahtaalle hiihtokilpailussa kahdella tavalla. Vastustajat kyllä tunnetaan – heidän menneen talven kuntonsa ja vahvuutensa. Ladulla ollaan vastakkain ja jokin ratkaisu pitää tehdä. Ensimmäinen tapa on: määrää itse tahti ja pyri karistamaan vastustaja kannoilta ennen maalia, jos vastassa on sprintteri ja tiedät, ettet pysty vastaamaan loppukiriin, kun loppusuora aukeaa. Toinen tapa on: roiku perässä äläkä päästä karkaamaan edellä olevia – peesaa armottomasti. Voi kuitenkin käydä niin, että molemmissa tapauksissa olet ajautunut huonoon tilanteeseen: et saa karistettua vastustajaa perästä tai edellä olevien vauhti on uuvuttanut ja monta tiukkaan nousua on edessä. Sitten tulee vastustajan iskun paikka. Loppusuora – ja vastustaja hyvävoimaisena irtoaa sellaiseen kiriin, johon ei pysty vastaamaan – tai maitohapot iskevät viimeisessä nousussa niin, että edellä menevä karkaa helposti tavoittamattomiin. Peli on menetetty.

    Onko siis kristityn elämä jatkuvaa taistelua kuin kilpaladulla tai nuoralla tanssia, jossa taistelu paholaisen kanssa on kuin veitsen terällä taitelua pelastuksen ja kadotuksen välillä? Tekstin äärellä meistä jokainen varmasti suuntaa sisäiset silmänsä siihen miten MINÄ pärjään kiusausten kanssa. Monesti kristityn elämä voi olla autiomaata hengellisesti, Raamatun lukeminen, kristittyjen yhteys, rukous ei nouse huulille, uskon elämä tuntuu siltä, onko sitä ollenkaan. Kiusaukset ovat arkipäivää, oma vaellus on kompastelua ja epävarmaa. Miten tässä voisi selvitä?

    Jeesus, ei minä

    Tämän sunnuntain aihe ei ole kuitenkaan MINÄ, kiusausten voittaja! Vaan Jeesus! Miten sitten Jeesus voittaa paholaisen kiusaukset? Katsotaan vielä, kuinka paholainen hyökkää: ensimmäiseksi hän hyökkää itsestään selvän iskun paikan kautta: NÄLKÄ. Inhimillinen puutostila – tunne, jonka poistamiseksi on helppo hyökätä – etkö ole kylläinen, minä voin tyydyttää nälän, janon, pahan olon ja tarjota sellaista, että tarve on tyydytetty ja saat todella mitä kaipaat.

    Tämä vie meidät myös tänään kuultuun syntiinlankeemuskertomukseen. Sinänsä paholainen tarjoaa todellista ratkaisua välittömällä tarpeen tyydytyksellä – mutta samalla valheen, joka pettää ajaa syntiin ja haaksirikkoon, eroon Jumalasta. Jeesus yksinkertaisesti vetoaa Jumalan Sanaan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Erityisesti nyt paaston aikana on hyvä muistaa tämä – jos paastoat jostakin ruumista ruokkivasta, se ei tarkoita, että paastoaisit hengellisesti, vaan ruoki itseäsi Jumalan Sanalla ja rukouksella.

    Paholainen on tehnyt kotiläksynsä ja viekkaasti ottaa Jumalan Sanan käyttöön seuraavassa kiusauksessa – hän siteeraa Psalmien kirjaa luvusta 91 – Heittäydy alas temppelin huipulta! Oletko joskus kuullut kehotuksia heittäytyä? Tämän kohdan äärellä meitä kutsutaan raittiiseen uskoon, joka ottaa Jumalan Sanan kokonaan todesta – myös sen, että Jumala on Luoja, joka on antanut ihmiselle järjen viisauden ja käsityskyvyn, joka vie maalliseen kutsumukseen ja pitämään hyvää huolta kaikista Jumalan luomista lahjoista. Jumalan huolenpito ei ole Hänen kiusaamistaan.

    Kolmanneksi paholainen tarjoaa DIILIÄ, joka on popularisoitu kirjoissa, sovitettu elokuvan juoneksi ja jonkun rock-bändinkin sanotaan suostuneen sellaiseen. Maailman loisto, valta ja rikkaudet tarjottimella ja allekirjoituksella alamaisuus pimeyden valtiaalle – hänen helvetilliselle majesteetille. Paholainen paljastaa korttinsa: lankeemus johtaisi alamaisuuteen hänelle, iankaikkiseen orjuuteen.

    Tähän kolmanteen kiusaukseen Jeesus vastaa ajamalla saatanan pois. ”Mene pois, saatana!” Jeesus huutaa ja vetoaa Jumalaan ainoana, jota tulee palvella. Muistatko, missä Jeesus toistaa tuon ehdottoman kovan huudahduksen?

    Matt. 16: 21–23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

    Vastattuaan ja torjuttuaan saatanan kiusaukset Jeesus astuu ristin tielle – jo tuolla autiomaassa kuuliaisena Jumalalle – sille tielle, jossa hän veisi päätökseen tehtävänsä meidän tähtemme – pyyteettömän Jumalan palveluksensa, joka veisi hänet ristille. Jeesus on siis kiusausten voittaja meidän tähtemme.

    Voittajana maalissa

    Palataan vielä ladun reunalle – toisenlaisiin kilpailuihin – lasten Hippo-hiihtoihin – niissä jokaiselle maaliin päässeelle laitetaan mitali kaulaan. Ei vain kolmelle parhaalle – ja palkinnon saa heti kun maalilinja on ylitetty. Voi olla, että matkalla on kaaduttu monta kertaa ja sinut on jouduttu nostamaan ylös useamman kerran. Matka kuitenkin jatkuu ja maali häämöttää. Yksikään ei pääse perille omin voimin – mutta jokainen on voittajana maalissa – sijoitus ei merkkaa mitään.

    Kukaan ei voita kiusauksia ilman Jeesusta. Meillä on vain yksi nimi taistelussa paholaista vastaan. Olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti sitä, että saamme Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Konkreettisesti paholaisen syyttäessä saamme palata Jeesuksen turviin, ei meidän tähtemme, vaan Jeesuksen tähden.

    Yhtä konkreettisia kuin kiusaukset ja syntiinlankeemus ovat kristityn elämässä niin Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa tulee osaksemme Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Se on totta sinun kohdallasi kuin minunkin – Et ole tuon armon ulkopuolella, vaan Jeesus kiusausten ja kuoleman voittaja on sinun Herrasi. Kaikissa kiusauksissa meillä on Herra, jota saamme huutaa avuksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 59: Luuk. 24:1-12 (20.4.2025) – Satama

    Luuk. 24:1–12

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!” Kokeillaanpa…

    Kuitenkin tämän pääsiäisevankeliumin äärellä huudahdukset voisivat olla jotakin aivan muuta – ensivaikutelma ei ole ollenkaan iloa täynnä oleva varma huudahdus Jeesuksen ylösnousemisesta.

    Hauta on tyhjä – Emme ymmärrä!

    Enkelin pitää muistuttaa – Jeesus nousee kuolleista!

    Jeesus on noussut kuolleista – Kertokaa kaikille!

    Naiset saapuivat haudalle suorittamaan viimeistä palvelusta rakkaalle Jeesukselleen. Evankeliumin edellä kerrotaan, että he hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita ruumiista varten. Sapatin mentyä oltiin nyt haudalla aamuvarhaisella. Kivi oli vieritetty pois ja hauta on tyhjä, mutta nämä havainnot eivät tuossa tilanteessa yhdisty millään Jeesuksen ylösnousemukseen. Iloisen yllätyksen sijaan on suuri hämmennys. Jeesus on poissa. Mitä tämä tarkoittaa?

    Meille kerrotaan tänään: Jeesus nousi kuolleista, mutta on hyvin vaikea sisäistää sitä, mitä se tarkoittaa: Paholaisen valta, kuolema ja synti on voitettu, siis todella voitettu! Jeesuksen kärsimys, joka päättyy nöyryyttävimpään ja kauheimpaan kuolemaan saa tyhjällä haudalla uuden merkityksen. Risti ja hauta ei ole päätepiste kertomukselle, vaan sen täyttymys mitä oli kirjoitettu. Jumalan vastaus pitkänperjantaille, jolloin Jumalan karitsa uhrattiin – synnitön kuoli syntisten puolesta – tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus julistaa meille ”Se riitti!!!” Jeesus voitti kuoleman.

    Tyhjällä haudalla enkelit muistuttavat naisia siitä, mitä Jeesus on jo useaan kertaan kertonut. Ihmisen poika joutuu paljon kärsimään ja hänet annetaan ihmisten käsiin, hänet tapetaan, ja hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Pääsiäisaamu kertoo meillekin samaa: Jumalan suunnitelma toteutuu, Hänen Sanaansa voi luottaa. Siihen saamme turvata epäilyksen hetkinä ja tarrautua siihen kuin ankkuriin. Muistuta meitä Herra ylösnousemuksestasi huomennakin!

    1. Pietarin kirje 1:3-5

    [3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [4] Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [5] ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: naiset kertovat kaikille muille ja opetuslapsille. Sanoma on niin käsittämätön, ettei heitä uskota. Tyhjä hauta on nähtävä itse. Pietari lähtee välittämättä siitä, että juokseminen ei kuulu tapoihin ja herättää halveksuntaa. Nyt on kiire. Tyhjä hauta ja paikalleen jäänyt käärinliina todistaa Jeesus on ylösnoussut!

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 60: Joh. 16:5-15 (18.5.2025) – Satama

    Joh. 16:5–15

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Pyhän aihe on tosiaan taivaan kansalaisena maailmassa ja tänään on kalenterissamme myös Kaatuneiden muistopäivä. Evankeliumimme puhuu hetkestä, jossa Jeesus puhuu poismenostaan Isän luo ja Pyhästä Hengestä, josta tekstimme käyttää ilmaisua puolustaja – Parakletos kreikaksi tarkoittaa myös auttajaa, lohduttajaa. Tämä ilmaus esiintyy viisi kertaa, joista neljä on Jeesuksen jäähyväispuheessa Johanneksen evankeliumissa, josta osa on tänään evankeliumissamme [– sattumoisin kahden viikon kuluttua evankeliumina on edeltävä teksti Johanneksen evankeliumin 15 ja 16 luvun taitteesta, joten saamme perehtyä Pyhään Henkeen jo ennen helluntaita!]

    Rukoilemme: Pyhä Henki, laskeudu alas taivaasta sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Poismenon välttämättömyys

    Oletko joutunut jättämään hyvästit jollekin tärkeälle ihmiselle? Voi olla, että kyseessä on ollut väliaikaiset hyvästit, vaikka toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi tai sitten ollaan oltu viimeisten hyvästien äärellä, kuoleman edessä – lopullisten hyvästien jättämisen hetkessä tässä ajassa.

    Näissä hetkissä suru on päällimmäinen tunne: jotain mitä on ollut, loppuu, eikä sitä enää ole. Yksi ajanjakso päättyy.

    Opetuslasten ja Jeesuksen välillä kaikista merkittävin yhdessä jaettu aika oli päättymässä. Jeesus ilmaisee menevänsä pois, jotta jotain tulisi tilalle. Uuden edessä ei ole mahdollista nähdä, mitä tuleman pitää. Pitää luottaa sanojan sanoihin. Jeesuksen aikaan ja paikkaan sidottu tehtävä oli tulossa päätökseen ja alkaisi uusi aika. On vaikea ymmärtää tuota, että Jeesuksen pitää mennä pois, jotta Puolustaja voi tulla. Näin on Jumalan suunnitelmassa – Kolmiyhteisen Jumalan sisäinen elämä tulee ilmi tässä. On tulossa Pyhän Hengen aika. Hän, ei se, tulee ja alkaa toimimaan Isän ja Jeesuksen lähettämänä. Jeesuksen poismeno oli välttämätöntä, jotta Pyhä Henki tulisi. Jotenkin on vaikea käsittää, että tuo aika, joka alkaisi ei olisi yhtään vähempää kuin, että Jeesus olisi itse läsnä. Nyt Jumala olisi Henkensä kautta olla kaikkialla läsnä!

    Jeesuksen poislähtö avasi Jumalan kaikkialla läsnä olevalle Hengelle tehtävän. Kristus itse on läsnä Pyhässä Hengessä!

    Pyhä Henki tehtävät

    Pyhän Hengen työ, Pyhä Henki tulee Jeesuksen tilalle!!

    Mikä on sitten Pyhän Hengen tehtävä? Tekstimme avaa lähes sotaisan kuvan – eron Jumalan ja maailman välillä – Pyhä Henki toimii näyttäen maailmalle

    Synnin

    Vanhurskauden

    Tuomion

    Ensinnäkin, tässä kohtaa on hyvä pysähtyä – koskeeko tuo Pyhän Hengen työ minua? Vai ulkoistanko tässä kohtaa itseni tästä kohtaa. Pitääkö Pyhän Hengen tehdä minun maailmassani myös työtä? Samalla kun Pyhä Henki osoittaa maailman syyllisyyden, Hän kutsuu seuraamaan Jeesusta.

    Pyhä Henki on totuuden henki, joka paljastaa synnin, ei ainoastaan maailmassa, vaan meissä itsessämme. Raamattu puhuu monta kertaa Jumalan tahdosta, Hänen pyhästä laistaan, Pyhä Henki vie meidät peilaamaan tekojamme tuon edessä ja saa näyttää synnin. Epäusko on kaiken synnin alku, se että ei uskota Jeesukseen.

    Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki näyttää maailmalle Jeesuksen Kuninkuuden siinä, että Hän näyttää vanhurskauden – se kuinka Jeesus kuoleman voittaneena ja ylösnousseena istuu Jumalan oikealle puolelle. Synnit on sovitettu ja Jeesus on Isän luona.

    Pyhä Henki osoittaa Kristukseen myös siinä, että Hän näyttää tuomion. Sen, että tämän maailman ruhtinas on voitettu ristillä. Ja Paholaisen valta on rajallinen ja hän on jo tuomittu.

    Katekismus opettaa meitä kolmannen uskon kappaleen kohdalla:

    “Minä uskon, että en voi omasta voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä tulla hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta”

    1.Kor.12:3 Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: »Jeesus on kirottu.» Kukaan ei myöskään voi sanoa: »Jeesus on Herra», muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

    Totuuden henki

    Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin sanalla. Pyhä Henki on totuuden henki ja kuten Jeesus toteaa, Hän johdattaa kaikkeen totuuteen. Jumalan Henki on uskomme mukaan puhunut Raamatussa eikä Pyhä Henki puhu itseään vastaan. Pyhä Henki ei johdata uuteen totuuteen, vaan yhä syvempään Jumalan totuuden tuntemiseen. Jumalan tahto ei tapahdu silloin, kun kirkolliskokous päättää, jotakin mitä Raamattu ei opeta. Silloin seurataan ajan henkeä, ei Pyhää Henkeä.

    Kuinka elää tässä maailmassa taivaankansalaisena?

    Kol. 3:16: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

    Jumala johdattaa tietä eteenpäin ja voi viedä paikkoihin ja tilanteisiin, mitä emme pyytäisi. Hän on kuitenkin myös siellä kanssamme. Huolet ja pelot koskettavat meitä. Epävarmuus voi leimata monin tavoin tulevaisuuden näkymiämme ja päivittäin joudumme kysymään, mihin luottamuksemme perustuu. Jeesuksen tahto on, että lähdemme liikkeelle, maailman keskelle. Hän ei jätä meitä yksin, vaan lupaa että saamme häneltä sen, mitä tarvitsemme. Usko Jeesuksen sanoihin tuottaa iloa kärsimyksissä ja koettelemuksissakin. Jeesuksen matkassa pääsemme kerran täydelliseen iloon taivaaseen ylistämään häntä iankaikkisesti. Aamen

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 61: Joh. 15:26-16 (1.6.2025) – Satama

    Joh. 15:26–16:4

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvuista 15 ja 16

    Jeesus sanoi: ”Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, ettei uskonne koetuksissa sortuisi. Teidät erotetaan synagogasta, ja tulee sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Pyhän aihe on Pyhän Hengen odotus – kuten totesin kaksi viikkoa sitten – tämä teksti oli ennen viimekertaista tekstiä. Nyt eletään helatorstain ja helluntain välistä aikaa, jota leimaa sellainen odotus, joka perustuu Jeesuksen sanoihin (Ap.t. 1:4-5): ”Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan jääkää odottamaan sitä, minkä Isä on teille luvannut ja mistä olette minulta kuulleet. Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää.”. Meidän on helppo lukea Raamattua, kun tiedämme mitä tapahtuu seuraavaksi ja miten ensi viikolla tulee helluntai jne. Me emme ole sidottuja siihen ajan hetkeen, mikä on käsillä. Meillä on koko Jumalan ilmoitus. Tämä tietysti luo haasteen, ettei Pyhän Hengen odotus aiheena herätä meissä sellaista odotusta kuin nämä sanat silloin herättivät. Me katsomme asioita täyttymyksestä – kuitenkin tänäänkin saamme odottaa ja syventyä siihen, mitä Jeesus tänään meille puhuu. Raamatun sana on joka päivä ajankohtainen. Se tuo avun tänäänkin!

    Taas kerran pitää katsoa laajempaa tekstiyhteyttä. Jeesus vastaa: ”Te saatte…” Ennen tätä evankeliumitekstiä Jeesus puhuu vainoista. Tässä maailmassa vainoissa on kyse näkymättömästä maailmasta, paholainen vaikuttaa ja vainoaa Kristuksen seurakuntaa. Tämä tosiasia lienee aika vaikea monelle. En perustavaa laatua oleva ero maailman ja Jumalan valtakunnan välillä. Taistelu on käynnissä. On huomattava, ettei taistelu ole ihmisten välillä – sanoohan Jeesus, että syy vainoihin on, ettei Jumalaa tunneta, silloin pahuus hallitsee.

    Tilannekuva tulee tuntea. Se on vaarassa hämärtyä, jos arvioidaan ihmismielellä mahdollisuuksia ja uhkia – Jumalan valtakunnassa – hengellisessä todellisuudessa on kyse ihan muusta. Joku voi todeta: ei hätää, saamme kokoontua ja meillä on kansankirkko, jonka palveluista saamme nauttia. Jeesus ei lupaa ruusuista tulevaisuutta, vaan vaikeuksia — toisin kuin paholainen paratiisissa valehdellen auvoisesta tulevaisuudesta… kaikki apostoleista yhtä lukuun ottamatta kärsivät marttyyrikuoleman vainoissa.

    Itse olen perehtynyt opiskeluaikana äärimmäiseen tilanteeseen, jossa pappeja uhkasi vankeus tai viran menettäminen. Epätoivoisessa tilanteessa tutkimani pappi Martin Niemöller toteaa saarnassaan: ”On yhdentekevää Jeesuksen Kristuksen asialle, kuinka me arvioimme näkymiä ja mitä me näemme ja

    kuvittelemme. Pelkomme ovat yhtä vähäpätöisiä kuin toiveemmekin.”. On hyvä tehdä suunnitelmia, mutta samalla muistaa, että kaikki riippuu kolmiyhteisestä Jumalasta ilman Jumalan siunausta meillä ei ole mitään. Jeesus valmistaa ennakolta tuleviin elämän vaiheisiin! Jumala kyllä tietää mitä on tulossa.

    Jeesus puhuu jäähyväispuheessaan Puolustajasta useaan kertaan. Me emme ole yksin. Meillä on Puolustaja Pyhä Henki, joka on aivan yhtä todellinen kuin Jeesus olisi seurassamme. Pyhä Henki on siellä missä Kristusta korotetaan! Pyhän Henki on ”uskon alkaja, ylläpitäjä ja täydelliseksi tekijä”, kukaan ei voi selvitä ilman Pyhää Henkeä. Jeesus antaa sanoilleen tarkoituksen, ettei uskonne sortuisi koetuksissa.

    Nuo koetukset tulevat vainoina, mutta ennen kaikkea hengellisenä koetuksena: epäilynä, kiusauksina, paholaisen syytöksinä siitä, että olemme kelvottomia, kun lankeamme yhä uudelleen. Emme ole armon arvoisia. Siksi meillä on Puolustaja – tai puolustusasianajaja Pyhä Henki, joka yhä uudelleen saa osoittaa Jeesuksen ristin sovitustyöhön. Meillä on Jeesuksessa sijaisuhri, se riittää. Minun ei tarvitse kärsiä tuomiota, vaan Puolustaja kirkastaa sitä, mikä kerran tapahtui Golgatalla.

    Tuo todistus: kaikki synnit on anteeksi annettu riittää ja sen todistajaksi meitäkin kutsutaan. Olemme vapaat!

    2. kirje korinttilaisille 5:14-15 ”Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.”

    Pyhä Henki vie meitä tilanteisiin, joissa meistä tulee Jeesuksen Kristuksen todistajia. Inhimillisesti silloin tuntuu siltä, että todistuksemme on heiveröistä ja voittaja-fiilis on kaukana. Kuitenkin olemme Jeesuksen todistajia. Lähetyskenttä alkaa kirkon ovelta sanotaan, missä ikinä olemme, saamme Pyhän Hengen voimassa – emme omassamme, olla Ylösnousseen Jeesuksen todistajina.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan