Kirkolliskokous torjui toukokuussa 2025 piispainkokouksen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittomallista äänin 40-62. Kirkkojärjestykseen tehtävä muutos vaatii kolmen neljäsosan enemmistön, joka ei täyttynyt.
Kirkolliskokous on Suomen evankelisluterilaisen kirkon korkein päättävä elin, kirkon eduskunta, jonne valitaan neljän vuoden välein edustajat seurakuntalaisista ja papistosta. He kantavat tärkeää päätöksentekovastuuta ja antavat merkittävän panoksen ajastaan työskentelylle.
Kuitenkin päätöksen jälkeen kesäkuussa piispainkokous antoi pastoraalisen ohjeen tuomiokapituleille avioliittoon vihkimistä tai siunaamista pyytävien samaa sukupuolta olevien parien kohtaamisesta seurakuntatyössä vedoten piispan tehtäviin (KL luku 4:4§): ”tukea ja ohjata pappeja heidän työssään sekä valvoa, että he hoitavat pappisviran ja papin virkansa velvollisuudet kirkon tunnustuksen, kirkkolain ja kirkkojärjestyksen sekä niiden nojalla annettujen määräysten mukaan”.
Piispainkokous väärinkäyttää valtaansa antamalla ohjeen, joka on ristiriidassa voimassa olevan kirkkojärjestyksen kanssa. Samalla se turhentaa kirkolliskokouksen aseman päätöksentekoelimenä. Oikeustilan muutos ilman legitiimiä päätöstä on anarkiaa. Pastoraalinen ohje teologisena terminä, jossa kyse on siis yksittäisen ihmisen sielunhoidollisesta kohtaamisesta erityistilanteessa, sumentaa sen, mitä ollaan tekemässä: kannustamassa rikkomaan kirkollista lakia ja järjestystä.
Toiminnallaan piispat riisuvat itsensä kaitsentaviran hengellisestä auktoriteetista taipuen vakaumuksettomiksi hallintomannekiineiksi hiippakuntiensa esipaimenina. Moni tietysti iloitsee: nyt kaikkia saadaan vihkiä!
Papille samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen on hengellis-teologinen katastrofi. Hän pettää niin itsensä, korkeimman työantajansa kuin myös vihittävän parin. Pappislupauksessa lausuttu vala murtuu, kun evankeliumin sijaan edistetään vierasta ideologiaa. Jumalan nimeä käytetään väärin, kun toimitaan Hänen Raamatussa ilmaiseman tahtonsa vastaisesti. Samaa sukupuolta oleva vihkipari jää aina ilman siunausta, vaikka pappi kuinka vakuuttelisi omaa siunaustaan.
Siunaus on aina sidottu Jumalan tahtoon, pappi voi toimia vain sen välittäjänä. Toisin kuin pastoraalinen ohje antaa ymmärtää sukupuolivähemmistöjen kohtaaminen avoimesti ja arvostavasti ei vaadi vihkimiseen myöntymistä, vaan Raamatun opetukseen ja evankeliumin voimaan sitoutumista.
Janne Tervonen, DI, TM, ev.lut.kirkon pappi