[julkaistu Suur-Jyväskylän lehdessä 28.9.2002]
Jyväskylän seurakunnan kirkkoherran Arto Viitalan kommentti (SJKL-lehti 7.9.) koskien Pride (suom.Ylpeys)-viikon sateenkaarimessua ihmetyttää. Aatehistoriaa tuntevat tietävät, että Ylpeys-liikkeen taustalla ei ole kristilliseen luomisuskosta nousevaa ihmiskäsitystä, vaan päinvastoin se korostaa jokaisen yksilön itse rakentamaa sukupuoli-identiteetin ilmausta ja palvoo sitä. Sateenkaarelle on annettu uusi merkitys liikkeen piirissä, jonka Viitala kommentissaan yrittää yhdistää Jumalan luomistyöhön, sen ”moninaisuuteen”. Raamatussa Jumalan luomistyön moninaisuus rajoittuu ihmisen kahteen sukupuoleen, mieheen ja naiseen. Kristilliseen ihmiskäsitykseen kuuluu luomisen ohella lankeemus, joka nousee ylpeyden (”ole kuin Jumala”) synnyttämästä kapinasta ja johtaa eroon Jumalasta. Myöhemmin, syntiin langenneen ihmisen Nooan perhettä lukuun ottamatta tuhonneen vedenpaisumuksen jälkeen, sateenkaari saa Jumalalta merkityksen (1.Moos.9:12-14) liiton merkkinä siitä, ettei vastaava tuho kohtaa enää ihmiskuntaa. Tuo liiton merkki viittaa jo tulevaan Messiaaseen, Jeesukseen. Luotu ja langennut ihminen lunastetaan vapaaksi synnin orjuudesta ja se vaatii kalleimman uhrin, Jumalan pojan.
Ihmettelen myös sitä, mikä on ”turvallinen tila”, joka yritetään luoda järjestämällä sateenkaarimessuja. Jokainen pyhä messu kutsuu syntistä ihmistä Jumalan yhteyteen ja omistamaan uskossa syntien anteeksiantamuksen. Jos messun sisältö muokataan muuhun ideologiaan sopivaksi, mennään kohti epäjumalanpalvelusta. Tuoreena pastorina pappislupauksen sanat ovat vielä kirkkaana mielessä: ”..tahdon pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa. En julkisesti julista tai levitä enkä salaisesti edistä tai suosi sitä vastaan sotivia oppeja.” Näin seurakunta ja sen palvelijat ovat sidottuja Raamattuun ja tunnustukseen. Kenenkään ei tarvitse puhua omiaan, vaan tukeutua siihen mikä kirjoitettu on.
Janne Tervonen,
ev.lut.kirkon pappi, TM, DI