[Julkaistu Aamulehdessä lokakuussa 2019]
Kirjailija Sofi Oksanen päättää laajan puheenvuoronsa (AL, 20.10.2019) pastori Martin Niemöllerin tunnettuun runoon, jota on monesti käytetty. Kuitenkin tuon runon ilmestyttyä miljoonat juutalaiset oli jo tapettu. Kehityskulku nähtiin vasta sen tapahduttua. Niemöllerin runo on Saksan kansallisen kollektiivisen syyllisyyden tunnustuksen symboli, synnintunnustus, kun kauhein oli tapahtunut. Niemöller oli itse istunut lähes kahdeksan vuotta vankilassa saarnojensa vuoksi. Sananvapauden näkökulmasta pitäisi siis katsoa, mikä vei hänet vankilaan?
Olen tutkinut Niemöllerin ennen hänen vangitsemistaan pitämiä saarnoja teologian pro gradussani otsikolla ”Vapaana kahleissa”. Hänen julkiset saarnansa olivat vihapuhetta silloiselle hallinnolle, jonka valtaan nousua myös entinen Saksan laivaston upseeri Niemöller oli kannattanut. Natsihallinnon agenda paljastui vasta myöhemmin.
Häntä lainaten, voidaanko tänään Suomessa sanoa: ”Kirkolla on vain yksi Herra, Jeesus, jota sen tulee kuunnella.” Niemöller toteaa tilanteen: ”Jeesuksesta on tullut hylkiö kirkossa. Ihminen on ottanut Hänen paikkansa valtaistuimella ja kieltäytyy tunnustamasta Hänen Sanaansa.”
Vakaumuksellinen kristillinen julistus vei tuon miehen vankilaan natsi-Saksassa. Valtion kontrolli tunkeutui kirkon alueelle. Sama on nähtävillä tämän päivän Suomessa pehmeämmässä muodossa. Tänäänkään kukaan yksilö ei ole vapaa ideologioiden taisteluista, ei edes toimittaja. Jokainen valitsee puolensa halusi sitä tai ei. On tunnistettava ulkoisten uhkien lailla myös sisäiset uhat.
Millaista ideologista painostusta ja ilmapiiriä vaalitaan toimittajakunnan sisällä? Onko jokaisella vapaus tunnustaa omaa väriään? Tänään Suomessa on käynnissä yhteiskunnallinen ihmiskoe, jonka tulokset selviävät seuraavissa sukupolvissa, lapsissamme.
Työpaikoilla saa liehua vain yksi lippu Suomen lipun lisäksi, seuraavana vuorossa koulut, sitten kirkko. Kritiikkiä ei sallita. Näitkö sen tulevan?
Janne Tervonen, DI, TM
Digiteologi.fi Nokia