Digiteologi

Teologinen teema: Kohtaaminen

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 59: Luuk. 24:1-12 (20.4.2025) – Satama

    Luuk. 24:1–12

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!” Kokeillaanpa…

    Kuitenkin tämän pääsiäisevankeliumin äärellä huudahdukset voisivat olla jotakin aivan muuta – ensivaikutelma ei ole ollenkaan iloa täynnä oleva varma huudahdus Jeesuksen ylösnousemisesta.

    Hauta on tyhjä – Emme ymmärrä!

    Enkelin pitää muistuttaa – Jeesus nousee kuolleista!

    Jeesus on noussut kuolleista – Kertokaa kaikille!

    Naiset saapuivat haudalle suorittamaan viimeistä palvelusta rakkaalle Jeesukselleen. Evankeliumin edellä kerrotaan, että he hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita ruumiista varten. Sapatin mentyä oltiin nyt haudalla aamuvarhaisella. Kivi oli vieritetty pois ja hauta on tyhjä, mutta nämä havainnot eivät tuossa tilanteessa yhdisty millään Jeesuksen ylösnousemukseen. Iloisen yllätyksen sijaan on suuri hämmennys. Jeesus on poissa. Mitä tämä tarkoittaa?

    Meille kerrotaan tänään: Jeesus nousi kuolleista, mutta on hyvin vaikea sisäistää sitä, mitä se tarkoittaa: Paholaisen valta, kuolema ja synti on voitettu, siis todella voitettu! Jeesuksen kärsimys, joka päättyy nöyryyttävimpään ja kauheimpaan kuolemaan saa tyhjällä haudalla uuden merkityksen. Risti ja hauta ei ole päätepiste kertomukselle, vaan sen täyttymys mitä oli kirjoitettu. Jumalan vastaus pitkänperjantaille, jolloin Jumalan karitsa uhrattiin – synnitön kuoli syntisten puolesta – tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus julistaa meille ”Se riitti!!!” Jeesus voitti kuoleman.

    Tyhjällä haudalla enkelit muistuttavat naisia siitä, mitä Jeesus on jo useaan kertaan kertonut. Ihmisen poika joutuu paljon kärsimään ja hänet annetaan ihmisten käsiin, hänet tapetaan, ja hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Pääsiäisaamu kertoo meillekin samaa: Jumalan suunnitelma toteutuu, Hänen Sanaansa voi luottaa. Siihen saamme turvata epäilyksen hetkinä ja tarrautua siihen kuin ankkuriin. Muistuta meitä Herra ylösnousemuksestasi huomennakin!

    1. Pietarin kirje 1:3-5

    [3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [4] Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [5] ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: naiset kertovat kaikille muille ja opetuslapsille. Sanoma on niin käsittämätön, ettei heitä uskota. Tyhjä hauta on nähtävä itse. Pietari lähtee välittämättä siitä, että juokseminen ei kuulu tapoihin ja herättää halveksuntaa. Nyt on kiire. Tyhjä hauta ja paikalleen jäänyt käärinliina todistaa Jeesus on ylösnoussut!

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 63: Luuk. 19:41-48 (24.8.2025) – PBK/Satama

    Luuk. 19:41–48

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 19

    Kun Jeesus tuli lähemmäksi ja näki kaupungin, hän puhkesi itkuun sen tähden ja sanoi: ”Kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit, missä turvasi on! Mutta nyt se on sinun silmiltäsi kätketty. Vielä tulet näkemään ajan, jolloin viholliset rakentavat ympärillesi vallin, saartavat sinut ja käyvät kimppuusi joka puolelta. He murskaavat maan tasalle sinut ja sinun asukkaasi. Sinuun ei jätetä kiveä kiven päälle, koska et tajunnut etsikkoaikaasi.” Jeesus meni temppeliin ja alkoi ajaa ulos niitä, jotka siellä kävivät kauppaa. Hän sanoi heille: ”On kirjoitettu: ’Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.’ Mutta te olette tehneet siitä rosvojen luolan.” Hän opetti sitten joka päivä temppelissä. Ylipapit, lainopettajat ja muut kansan johtomiehet miettivät, miten raivaisivat hänet pois tieltä. He eivät kuitenkaan keksineet, mitä tehdä, sillä koko kansa oli jatkuvasti Jeesuksen ympärillä kuuntelemassa häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on etsikkoaikoja. Tämä sunnuntai sijoittuu Jerusalemin temppelin kalenterivuodessa tuhon aikoihin heinä-elokuuhun. Jeesuksen sanat ennakoivat 40 vuotta myöhemmin tapahtuvaa temppelin hävitystä. Itselle tuo aihe kuulostaa jotenkin pahaenteiseltä. Kuin joku huutaisi: ”Älä kulje onnesi ohi!” tai ”itse asiassa kuljit jo!”. Ilmassa on mielikuva menetetystä mahdollisuudesta, johon liittyy lopullinen kohtalo. Enää ei ole mahdollisuutta kääntyä. Mahdollisuuden, jossa on rajat – eikä sen jälkeen enää ole mahdollisuutta.

    Tuo etsikkoaika lienee kielemme isän Mikael Agricolan luomus, joka pohjautuu saksankieliseen sanaan heimgesucht, joka viittaa etsimiseen. Kuitenkin muissa kielissä alkuperäisen kreikankielinen sana episkopes on käännetty vierailuksi tai tarkastuskäynniksi. Tuosta samasta juuresta tulee sana episkopos, kaitsija tai valvoja, joka kirkossa viittaa piispaan, lauman kaitsijaan tai valvojaan.

    Kyseessä on siis jonkinlainen erityinen Jumalan vierailun aika. Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Sanassa etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana kairos ja episkope. Etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Tämän Raamatun kohdan äärellä huomio kiinnittyy siihen, että Jeesus puhkeaa itkuun Jerusalemin tähden. Juuri tekstimme edellä on toisenlainen tunnelma: Jeesus ratsastaa kohti Jerusalemia Hoosianna -huutojen säestämänä ja nyt kun pyhä kaupunki levittäytyy silmien eteen, Jeesus näkee sen kohtalon. Jeesus itkee ennakolta sitä, minkä tiesi olevan edessä. Hän myös tiesi syyn siihen – Jumala oli torjuttu, erityinen aika oli haaskattu – kansa kulki kohti tuhoa.

    Jeesus lähestyy itkien: hän on tehnyt kaikkensa – Jeesus ei pakota ketään tulemaan luokseen…Missä on sinun rauhasi? (turvasi). Kuinka oleellinen kysymys tämä on tänäänkin. Kristittyjen turva ei ole kirkon rakenteissa, loisteliaassa menneisyydessä eikä kirkollisveronkannon luomassa yltäkylläisyydessä. Missä sinun turvasi on? Avatkoon Jumala silmämme näkemään, että turvamme on ainoastaan Jumalassa ja Hänen tahdossaan.

    Jeesus puhdistaa temppelin kovin sanoin. Temppelistä oli tullut rosvojen luola – rosvothan eivät ryöstele omassa luolassaan, vaan sinne kokoavat saaliinsa piiloon ja piileskelevät siellä, pakenevat vastuutaan lain edessä. Muodollisesta jumalanpalveluksesta oli tullut epäjumalanpalvelusta. Jeremian kirjassa sanotaan: Jeremia 7:3-5 Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: »Hylätkää väärät tienne ja tehkää hyvää! Silloin minä annan teidän asua tässä paikassa. Älkää luottako valheen puhujiin, jotka hokemalla hokevat: ’Tämä on Herran temppeli, Herran temppeli, Herran temppeli!’ Kääntykää vihdoin oikealle tielle ja tehkää hyvää, kohdelkaa aina oikeudenmukaisesti toisianne.

    Jumala käyttää historiassa valtakuntia ja valloittajia suunnitelmiensa toteuttamiseen. Historia voisi todellakin olla toisenlainen …. On siis todella kysymys parannuksen vaikutuksesta Jumalan toimintaan. On rukouksen aika. Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa. Omien syntien tunnustamista hänelle. Kiitosta Hänen suurista töistään. Herra armahda kansaasi. Rukoilemme, että rakenna valtakuntaasi vielä, joka ei katoa. Jeesus teki kaiken sinun tähtesi, kuoli ristillä, jotta meillä olisi rauha Jumalan kanssa. Onhan sinulla tämä rauha sydämessäsi!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 64: Matt. 18:1-6, 10 (5.10.2025) – Satama

    Matt. 18:1–6,10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Vietämme tänään Mikkelinpäivää. Mikkelinpäivä on perinteisesti enkelien ja lasten pyhä. Se on otsikoitu kirkkokäsikirjassa: Jumalan Sanansaattajat – otsikko viittaa enkeleihin, jotka luodut Jumalan palvelijoiksi ja viestintuojiksi. Suojelemaan pyhiä. Kuitenkin tuon otsikon äärellä voidaan myös ajatella lapsia – asettaahan Jeesus lapsen erityiseksi esimerkiksi.

    Ensiksi enkeleistä: tämä sunnuntai on omistettu enkeleille. Raamattu opettaa enkeleistä monessa kohtaa, mutta mielestäni enkeleihin liittyy useampi inhimilliseen ajatteluumme sisältyvä väärin ymmärtämisen ja harhautumisen mahdollisuus.

    Ensimmäinen on se, että enkelihahmot on pitkälti taiteessa kuvattu lasten rinnalla kulkeviksi pyöreäposkisiksi siivekkäiksi hahmoiksi. On enkelipatsaita, kiiltokuvia ja muita taideteoksia, jotka ovat piirtäneet nämä hahmot mieliimme. Harvassa ovat kuvat miekka kädessä seisovasta ylienkeli Mikaelista, joka käy taisteluun Saatanaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan voimalla varustettuja palvelijoita, jotka suojelevat meitä käsittämättömällä tavalla, uskoakseni harvoin näkyen mutta huomattavasti enemmän asioihin puuttuen kuin uskallamme uskoa. Pyydä siis pyhät enkelit avuksesi rohkeasti suojelemaan sinua.

    Kirje heprealaisille 1:14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

    Toiseksi, vaarana on, että enkeleitä aletaan palvoa. Nykyaikana uushenkisyys on irrottanut enkeliuskon kristillisestä kolmiyhteiseen Jumalaan uskomisesta ja luonut enkelimarkkinat, joissa tarjotaan enkelihoitoja niihin voi liittyä näennäisesti kristillisyyteen viittauksia esimerkiksi arkkienkeleihin, mutta käytännössä näillä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa ja kun kyseessä ei ole kolmiyhteisen Jumalan hallintavallan alistumista on kyseessä vieraan vallan toiminta. Älä siis sekaannu mihinkään tällaiseen ja jos olet sekaantunut, tunnusta syntisi Jumalalle, rukoile tai pyydä esirukousta, että voisit luopua kaikesta tähän liittyvästä.

    Raamatun esimerkit osoittavat, että helposti erikoisia asioita aletaan palvoa –langetaan maahan enkelin edessä (vrt. Ilm. 22:9). Kuitenkaan enkeleitä ei tule palvoa. Ainoastaan Jumalaa tulee palvoa ja ylistää. Ehtoollisrukous opettaa meille, kuinka Pyhälle Jumalalle lauletaan ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

    Sitten lapsista – Lapset ja enkelit – evankeliumi todistaa lasten erityisesti asemasta suhteessa enkeleihin ja samalla suhteessa Jumalaan. Lapset eivät ole synnittömiä, kukaan ei voi itsessään kelvata Jumalalle. Tästä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja sama riippuvuussuhde pätee Taivaalliseen Isään. Ehkäpä opetuslapset odottivat, että heidät laitettaisiin suuruusjärjestykseen, kun he kysyivät ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”. Kuitenkin Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen. Sitten seuraa varoituksen sanoja heille joille on uskottu opetusvirka – kielikuva myllynkivestä ei jätä selittelyille sijaa. Lapsille tulee erityisesti julistaa kirkasta evankeliumia. Taivaan Isän syli tulee olla auki heille.

    Jokaisella ihmisellä tässä maailmankaikkeudessa on ehdottoman suuri arvo. Arvokkaita me olemme sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän vain tahtoo rakastaa meitä. Olennaista ei ole se, mitä me suoritamme tai olemme vaan se, että Jumala rakastaa meitä. Se on ja pysyy kuin kallion graniitti jalkojemme alla. Se ei lohkea tai murene. Se pysyy elämämme perustana, kun kaikki muu katoaa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Armo on lahjaa.

    Room. 8:38-39 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 65: Matt. 25:1-13 (16.11.2025) – Satama

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee, oletko valmis huutaa juliste sähköpylväässä ajaessasi autolla ohitse – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitetyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika.

    Tänä valvomisen sunnuntaina mieltäni vaivaa kaksi kysymystä: Motivoiko tuomion välttäminen valvomaan? Toisin sanoen: syntyykö usko pelosta?

    Meidän edessä on vakava teksti; Sen edessä on hyvin vaikea selitellä, etteikö lopulta ratkaisun hetki saapuisi, jolloin lopullinen jako tapahdu. Kaikki eivät pelastu. Ne, jotka eivät ole valmiina jäävät ulkopuolelle. Siis kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellinen energiakriisi ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen ja lapsen uskon, joka on saanut vahvistua seurakunnan yhteydessä henkilökohtaiseksi uskoksi Herraan Jeesukseen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Oma tahto ei riitä valvomiseen. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Näitä tempauksia on taitanut olla tuon jälkeenkin. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme omin voimin.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen? Jumala ei ole jättänyt meitä yksin poraamaan öljyä saadaksemme sitä lamppuihimme. Olen jostain syystä törmännyt usein viime aikoina termiin voitelu. Tuo viittaa myös öljyyn, onhan öljy voiteluaine.

    Uudessa testamentissa 1.Johanneksen kirjeessä puhutan voitelusta: 1. Joh. 2:20, 27

    Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. – Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.

    Näin Johannes puhuu varoittaessaan vääristä opettajista – antikristuksista. Armovälineet ovat Pyhän Hengen työkalu. Valvominen on rukoilemista. Valvominen on Raamatun lukemista. Valvominen on uskovien yhteyttä. Valvominen on ehtoollisella käymistä. Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Kuitenkin meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Mieleni kätköistä löytyi 90-luvulta kappaleTerapia-bändiltä nimeltään viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Usko on Jumalan lahja. Kun kohtaa oman mahdottomuutensa, Jumala näyttää sinulle täytetyn työn, joka on Jeesuksen Kristuksen ansiota. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen joka ei jaksa itse uskoa – Jumala lahjoittaa uskon ja antaa öljyä lamppuihimme yhä uudelleen. Ja silloin odotamme – emme pelokkaina – vaan täynnä toivoa, että Jeesus on tulossa. Emme peläten vaan luottaen, että Hän vie työnsä päätökseen niin meissä kuin maailmassa.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 67: Joh. 4:39-42 (24.1.2026) – PBK/Satama

    Joh. 4:39–42

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 1

    Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän viikon evankeliumiteksti on jatkoa edellisen sunnuntain evankeliumitekstille. Kuulemme jatko-osan Jeesuksen ja samarialaisen kohtaamisesta. Evankelista on tallettanut sen meille ja saamme nyt sitä tutkia. Kuinka kohdata Jeesus? Kuinka uskoa?

    ”Jeesuksen pitää ensin tulla luoksemme ja useimmiten se tapahtuu, kaikkien kipeimpien asioiden kautta kuten naisen kohdalla. Ei ainoastaan sen kautta, mitä nainen oli kohdannut muiden ihmisten asenteissa, vaan hänen omien, synkkienkin, elämänvaiheiden kautta.”

    ”Jeesuksen ja naisen kohtaamisessa saamme nähdä, ettei ihmiselämän rikkinäisyys voi muuttaa Raamatun opetuksia. Raamatun opetus avioliitosta on yksiselitteinen. Jumalan asettaman miehen ja naisen avioliiton rinnalla ei ole muita intiimejä suhteita, jotka olisivat Jumalan mielenmukaisia. Jeesus ei kuitenkaan jätä naista, vaikka Hän tietää ihan kaiken hänen elämästään, joka ikisen synnin ja lankeemuksen.”

    Naisen elämän paljastuminen Jeesukselle Jumalan Sanan valossa, johti hänet kyselemään, onko tämä Messias? Ja uskomaan Jeesukseen.

    Uskon syntyminen – ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.”

    Jeesuksen kohtaaminen oli naiselle kaiken paljastava. Kreikankielen sanat, jotka tarkoittavat tunnustamista, tarkoittavat sanatarkasti ”sanoa samaa” (homologeo). Synnintunnustus merkitsee yhtymistä siihen, mikä on totta, saman sanomista itsestään, kuin mitä kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumalakin sanoo. Se mitä Jumala sanoo, on totta. Kymmenen käskyn läpivalaisemana elämämme Jumalan Sanan valossa paljastaa meidän jumalattomuutemme, ei vain teoissa vaan myös ajatuksissa ja aivoituksissa.

    Kuitenkaan tuo naisen lause ei sisällä pelkoa, että vaan uskoa. Jeesus oli kohdannut naisen ja näyttänyt hänelle, että hän tuntee läpikotaisin. Jeesuksen rakkaus naista kohtaan on puhdasta armahtavaisuutta. Totuuden sanominen Jeesukselle – syntien tunnustaminen on jotakin ihmeellistä. Hän ottaa ne siinä samassa kannettavakseen, meiltä pois. Ne eivät siis ole enää minun vaan Jeesuksen.

    Ajattele, että on olemassa paikka, jossa saamme olla oma itsemme ilman naamioita ja rooleja, ja ajattele, että Jumala kestää nähdä totuuden – eikä hylkää.

    Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan ei ole meistä kiinni – Jumalan rakkaus rakastaa sitä joka itsessään ei rakkautta ansaitse – täysin ehdottoman pyyteetöntä. Hänen rakkautensa kohdistuu syntiseen, sairaaseen, kurjaan ja halpa-arvoiseen – siihen mikä on ei mitään. Lunastaakseen ihmisen Jumala heitti Poikansa kaiken kurjuuden syvyyteen ristille, ettei Jumalan lain tuomio jäisi viimeiseksi sanaksi meidän kohdallamme.

    2.Kor.5:14-15 sillä Kristuksen rakkaus pakottaa meitä. Me näet päättelemme näin: Kun yksi on kuollut kaikkien puolesta, niin kaikki ovat kuolleet. Ja hän on kuollut kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on kuollut ja noussut kuolleista heidän tähtensä.

    Kertominen Jeesuksesta – ei onneksi meistä itsestämme, henkilökohtainen todistus kohdistuu Jumalan työhön, ei siihen, mitä minä olen tehnyt. Jeesuksen kohtaaminen avaa uskon silmät, kuten Heprealaiskirjeessä se 11.luvussa sanotaan:

    1 Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. 2 Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. 3 Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

    Samarialaiset tulivat Jeesuksen luo. Hyljeksitty nainen sai omalla todistuksellaan muut tulemaan Jeesuksen luo. Kansa, joka ei ollut kansa, sai tulla Jeesuksen – juutalaisen luo. He saivat tulla Messiaan luo, joka on kaikkien kansojen Herra. Kuinka puhutteleva onkaan tuo samarialaisten esimerkki. He pyysivät Jeesusta jäämään luoksensa. Mekin saamme pyytää: ”Herra jää luoksemme” tai ”Herra jää tähän kaupunkiin.”.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan