Digiteologi

Elämän kysymys: Mikä on kutsumukseni?

  • Saarna 27: Joh. 7:37-39 (21.5.2023) – Satama

    Joh. 7:37–39

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.” Tällä Jeesus tarkoitti Henkeä, jonka häneen uskovat tulisivat saamaan. Vielä ei Henki ollut tullut, koska Jeesusta ei vielä ollut kirkastettu.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Pyhän Hengen odotus – ollaan välitilassa odottamassa

    jotakin mitä on luvattu, on helatorstain ja helluntain välissä oleva aika.

    Tekstimme viittaa juhlaan, kyse oli

    Lehtimajan juhlasta, joka oli kahdeksan päivän pituinen. Menemme ensin

    vierailemaan tekstissä Lehtimajajuhlaan, jossa kohtaamme Jeesuksen. Aiemmin

    samassa luvussa Johanneksen evankeliumi todistaa, että Jeesus

    meni salaa juhlille. Jeesus oli torjunut veljiensä julkisuudenjanoisen ehdotuksen

    mennä juhlille näyttämään ihmetekoja koko maailmalle. Jeesus oli sanonut: ”Minä en

    tule tähän juhlaan, sillä minun aikani ei ole vielä tullut.” Jeesus kuitenkin lähti juhlille

    salaa ja myöhemmin opetti ja julisti ihmisille. Meidän tämän päivän

    evankeliumiteksti on osa tuota julistusta.

    Kuten tekstissä mainitaan, oli viimeinen päivä, juhlien päätöspäivä. Se oli erityisen

    juhlava päivä. Juutalainen kansa kutsui sitä suureksi päiväksi. Se oli viimeinen päivä,

    kun asuttiin juhlaa varten rakennetuissa lehtimajoissa. Juhla oli huipentumassa

    vesiseremoniaan, jossa Siiloan altaalta haettiin makeaa vettä. Ylipappi ammensi vettä

    altaasta, johon se oli johdettu lähteestä. Juhlakulkueessa vesi vietiin temppeliin. Vesi

    ja viinimaljan sisältö vuodatettiin alttarille. Vesi ja viini sekoittuivat. Alttari

    kierrettiin seitsemän kertaa ja laulettiin psalmin sanoin:

    Ps.118:25-29 ”Hoosianna! Herra, anna meille apusi!

    Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä.

    Herran huoneesta teidät siunataan. Herra on Jumala!

    Hän antoi valonsa meille.

    Käykää kulkueena lehvät käsissä,

    ulottakaa piirinne alttarin sarviin. Sinä olet Jumalani, sinua minä kiitän,

    Jumala, sinua minä suuresti ylistän. Kiittäkää Herraa!

    Hän on hyvä, iäti kestää hänen armonsa!”

    Oli siis iloinen, riemullinen juhla, jota juutalainen kansa vietti. Juhlaa vietettiin:

    1. Kiitokseksi Jumalan huolenpidosta erämaavaelluksen aikana – kun Jumala antoi vettä kalliosta.

    2. Kansa rukoili sadetta maalle ja runsasta satoa – elävän veden sadetta, joka kastelisi maan ja tuottaisi sadon.

    3. Odotettiin Messiaan tuloa – Jumalan valtakunnan laskeutumista ihmisten luo.

    Epäilemättä nuo merkitykset saivat aikaan sen, että messiaanisen odotus kipusi

    huippuunsa.

    Jeesus nousee ja HUUTAA: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon!” Ihmisille ei jäänyt epäselväksi mitä Jeesus tarkoitti. Jeesus on se, jota kansa oli odottanut – Messias, joka pesee puhtaaksi kaikesta synnistä ja jonka kautta Pyhä henki vuodatetaan. Hän on elämän veden lähde. Mikään ei olisi iskenyt tehokkaammin tuossa tilanteessa kuulijoihin. Toiset kuitenkin torjuivat Jeesuksen.

    Tuo sama teema oli ollut esillä Sykarin kaivon kohtaamisessa naisen kanssa.

    Ja Jeesus toistaa nyt sanansa elävän veden lähteestä koko suurelle joukolle. (vrt. Joh.4:14 ”Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.”)

    Kuitenkaan vielä ei olla helluntaissa Pyhän Hengen vuodattamisen päivässä – vaan odotustilassa. Ihmiselämään kuulu monenlaista odottamista. Odottamiseen liittyy epävarmuutta. Jälkikäteen monen odottamisen syy selviää, mutta ei silloin kun ollaan odotustilassa.

    Saarnasin elämäni ensimmäisen saarnan tästä samasta evankeliumitekstistä 1.vuoden teologian opiskelijana 9 vuotta sitten. Tuosta päivästä on tosiaan kulunut jo hetki.

    Viime keväänä tarkalleen ottaen 20.4. luin hartauskirjasta Psalmin 38 jakeen 16: ”Herra, sinun apuasi minä odotan. Herra, minun Jumalani, sinä vastaat minulle.”, jonka perässä oli Sanan selitystä: ”Odottaminen ei ole helppoa. Jostain syystä Jumala, joka voisi nopeastikin vastata rukouksiimme, antaa meidän odottaa hyvinkin pitkään ennen kuin antaa vastauksensa…”. Sitten tekstissä on monia Raamatun esikuvia odottamaan laitetuista henkilöistä… teksti jatkuu: ”Odottaminen ja syrjässä oleminen ovat koetelleet monen ihmisen kärsivällisyyttä. Se on merkinnyt aika ajoin myös pilkan kohteeksi joutumista ja suurta kiusausta luovuttaa. Odottamisellakin on oma, tärkeä tehtävä Jumalan suunnitelmassa.”

    Samana päivänä puhelin soi ja pari viikkoa aiemmin Laukaan seurakunnasta saatu ”Ei-vastaus” muuttui ”Kyllä-vastaukseksi”, kun minulle tarjottiin toista papin sijaisuutta kuin mitä olin aiemmin hakenut. Odotus oli päättynyt.

    Jeesuksen lupaus janon sammuttamisesta on varma, siihen ei liity sellaista epävarmuutta kuin omiin odotuksiimme. Usko tarttuu Jumalan lupaukseen ja ottaa sen vastaan. Saamme luottaa Jumalan lupauksiin, jotka meille on annettu Raamatussa.

    Tekstimme puhuu siitä, että Jeesuksen kirkastuminen:

    (Joh.17:1) ”Isä, hetki on tullut. Kirkasta Poikasi, että Poika kirkastaisi sinut.”

    Vasta ristin tapahtumat tekevät mahdolliseksi Pyhän Hengen tulon Jeesukseen uskovan elämään. Jeesuksen tuli käydä kuolemaan, jotta hän tulisi kirkastetuksi meidän Vapahtajanamme. Pyhä Henki kirkastaa Jeesuksen ristin sovitustyön. Usko katsoo Kristukseen ja huudahtaa: Minun Herrani ja Vapahtajani! Uskon kautta Kristus elää Pyhän Hengessä minussa. Hän on elävän veden lähde meissä. Elämän antaja ja kaikkien hengellisten lahjojen kasvattaja.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 22: Joh. 12:37-43 (12.3.2023) – Satama Joh. 12.:37-43

    Joh. 12:37–43

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12

    Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän 3.paastonajan sunnuntain otsikko on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Muistatko vielä mikä oli kaksi viikkoa sitten 1.paastonajan sunnuntain teema? Jeesus, kiusausten voittaja – niin kuin silloinkin nytkin teksti tuntuu puhuvan vähän sivuun sunnuntain aiheesta, kun käytetään 2.vuosikerran tekstiä. Eihän evankeliumitekstissä puhuta ollenkaan pahojen henkien poisajamisesta, kuten 1.vuosikerran tekstissä, vaan epäuskosta, paatumuksesta, Jumalan kutsun torjumisesta.

    Tämä sunnuntai on ollut pyhä, johon kuuluu opetus pahojen henkien ulosajamisesta. Se johtuu siitä, että pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen sisältyi tuolloin useita eksorsismeja eli pahojen henkien ulos ajamisia. Onhan nykyäänkin kastekaavassa kohta: ”Vapauta [lapsi] pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi.”

    Tämän tekstin äärellä on ensimmäiseksi todettava, että aina kun evankeliumia julistetaan, ollaan taistelukentällä. Paholainen tekee kaikkensa, jottei yksikään evankeliumin kuulijoista ottaisi vastaan vapauttavaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Sellaisesta tilanteesta evankeliumimme kertoo.

    Monesti ajatellaan, että kyllä olisi ollut helpompi uskoa, jos olisin elänyt Jeesuksen aikana. Kuitenkin tuossa tekstissämme todetaan, että tunnusteot eivät synnyttäneet uskoa päinvastoin kävi niin, että ihmiset torjuivat kutsun. Ne alkoivat vaikuttaa paaduttavasti. Ihmiset käänsivät selkänsä Jeesukselle.

    Tuo vaara on edelleen olemassa. Sanoma Jeesuksesta ei kosketa minua. Emme kuule evankeliumia, se ei saa aikaan uskoa. Teksti maalaa profeetta Jesajan suulla aika synkän kuvan: ”Jotta kävisi toteen…” tämä sana: Hän on sokaissut, paaduttanut, …eivät näkisi, eivät kääntyisi.

    Vähä katekismuksesta:

    Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

    Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 31: Luuk. 4:23-30 (13.8.2023) – Satama-messu

    Luuk. 4:23–30

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on tosiaan etsikkoaikoja. Päivän evankeliumi vie meidät Nasaretin synagogaan – evankeliumin katkelma on aika vaikeaselkoinen, koska siitähän ei selviä mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtaa. Jeesus on lukenut Jesajan kirjasta kohdat, jotka on talletettu Luukkaan evankeliumiin vähän ennen evankeliumia:

    – Herran henki on minun ylläni,

    sillä hän on voidellut minut.

    Hän on lähettänyt minut

    ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

    julistamaan vangituille vapautusta

    ja sokeille näkönsä saamista,

    päästämään sorretut vapauteen

    ja julistamaan Herran riemuvuotta.

    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

    Jeesus on siis julkisesti kertonut, että hän on Vanhan testamentin profetioiden täyttymys, kuka hän on ja mikä hänen tehtävänsä on – Ja evankeliumitekstimme on siis tuohon jatko. On tullut mahdollisuus vastata tuohon Jeesuksen kutsuun, mutta tilanne kärjistyykin toiseen suuntaan ja kohta Jeesusta ollaan työntämässä jyrkänteeltä alas. Nasaretilaisten vastaus on epäuskoinen, tuohan on Joosefin poika – ja sitten Jeesus terävästi jatkaa viitaten kohtiin, joissa Jumala kohdistaa armotyönsä profeettojen kautta pakanoille Sarpatin leskelle ja syyrialaiselle Naamanille. Tämä saa synagogaan kokoontuneen joukon raivon valtaan.

    Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Etsikkoaika taipuu mielessämme kielteiseen muotoon, jossa mahdollisuus jää käyttämättä. Tai missattu mahdollisuus nähdään vasta jälkikäteen. Sitä ei osattu hyödyntää – aika monta kertaa urheilulähetystä seuratessa olemme kuulleet sanan etsikkoaika. Ehkäpä joku ajatteli eilisiltaisesta nyrkkeilyottelusta, että nyt on Robbella etsikkoaika. No, aamulla sai lukea urheilu-uutisista, miten siinä kävi.

    Sain olla pitämässä rippileiriä Lapissa heinäkuussa Kairos-majalla – Kreikan kielessä on kaksi aikaa tarkoittavaa sanaa, kairos ja kronos. Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Luuk. 19:44 joka on rinnakkaisessa evankeliumissa, on tuo sana etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana Kairos ja episkope, joka tarkoittaa vierailua – etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

    Tuona päivänä Nasaretissa Jeesus vielä käveli pois ihmisjoukosta, joka oli syöstä hänet jyrkänteeltä. Samalla hän jätti kotikaupunkinsa taakseen. Se oli kulkenut pelastajansa ohi – myöhemmin Jerusalemissa hän antoi itsensä tapettavaksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Edelleen tänään saamme ottaa hänet uskolla vastaan Vapahtajanamme, kun hän saapuu luoksemme Sanassa ja sakramenteissa.

    2.Kor.6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

    Jumala on valmistanut meille jokaiselle pelastuksen Jeesuksessa. Tuo tie on auki jokaiselle – myös sinulle. Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 32: Matt. 12:33-37 (27.8.2023) – Satama-messu

    Matt. 12:33–37

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus parantajamme. Kuulemamme evankeliumitekstin äärellä voi herätä ajatus, että nyt evankeliumiteksti ja aihe eivät kohtaa. Eihän evankeliumitekstissä puhuta mistään Jeesuksen parantamisihmeestä eikä näin ole epistolatekstissäkään.

    Sen sijaan puhutaan sanoista niiden voimasta tavalla, joka vie meidät sisimpämme tutkimiseen.

    Helppoa olisi nostaa tässä puheeksi yleisellä tasolla vihapuhe somessa ja muilla areenoilla. Nuhdella kaikenlaisesta nälvimisestä ja maineen tahraamisesta. Ja sitten hurskaasti antaa ohjeita, kuinka asetella sanansa. Kahdeksas käsky on:

    Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

    Jeesuksen sanat: ”Te kyykäärmeen sikiöt!” täyttäisi jonkun mielestä vihapuheen määritelmän – jos asiaa ajatellaan pintapuolisesti, mutta Jeesus ei koskaan puhu pintapuolisesti, vaan totuudellisesti osoittaen todellisen ongelman juurisyyn.

    Jeesuksen sanat porautuvat alkulähteeseen: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Farisealaisen pyhän julkisivun kiillotuksen sijaan, Jeesuksen sanat paljastavat sanojen alkulähteen: pahan sydämen.

    Matt. 15:18-20: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.»

    Meillä on todellinen ongelma: jos hoidetaan vain tahdon voimalla oireita ei sairaus voi parantua. Meistä ei ole itsemme parantajaksi. Tarvitsemme todellisen sydänoperaation, jota kukaan ei voi tehdä itse itselleen. Vai oletteko kohdanneet koskaan ketään, joka olisi selvinnyt itse tekemästään sydänoperaatiosta.

    Tarvitsemme parantajaa, joka tulee ulkopuoleltamme. Meistä ei ole itseämme auttamaan. Laki on voimassa ja sen mukaan pitää toimia, mutta siitä ei ole meidän sydäntämme – sisintämme muuttamaan.

    Hes. 36:26-27

    Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

    Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

    Ulkoinen Jumalan Sana on Pyhän Hengen voima ja lääke syntiselle sydämellemme. Parantaja saapuu tänäänkin luoksemme Sanassa ja sakramentissa. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen ylösnousemusvoimallaan, tänään mekin saamme olla osalliset siitä Sanasta, joka tekee elävästä kuolleen. Joka päivä tarvitsemme sitä, että Herramme saa olla parantajamme. Hänen Sanansa saa muokata sydäntämme sen muotoiseksi, että meidän sanamme olisi hänen sanojaan.

    Silloin tuotamme hyvää hedelmää – siis sellaista hedelmää, jota saamme jälkikäteen ihmetellä. Kuinka minä saatoin toimia laskelmoimatta ja itseni alttiiksi antaen. Meitä rohkaistaan puhumaan hyvää lähimmäisistämme, heistäkin, joista mieluummin emme puhuisi hyvää. Ei ole samantekevää ruokimmeko sydäntämme katkeruudella ja kaunalla. Anteeksianto vapauttaa meidät näkemään heidät, joihin olemme loukkaantuneet myös Jumalan rakkauden kohteina ja puhumaan heistä hyvää, myös heille kuuluu Jumalan rakkaus. Rippileirillä leirijumalanpalveluksessa oli viimeiseksi päivittäinen haaste: hyvyyden jakaminen. Annan teille nyt haasteen: sano jollekin (vaikka vieruskaverille) ilahduttava sana. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Ruokkikaamme hyvyyttä ympärillämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 35: Matt. 18:15-22 (5.11.2023) – PBK

    Matt. 18:15–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Sunnuntain aihe on: antakaa toisillenne anteeksi. Mutta oikeastaan ensin puhutaan eksyneiden lampaiden etsintäpartiosta.

    Jeesus on ennen tätä evankeliumia puhunut siitä, kuinka hän jättää 99 turvassa olevaa lammasta ja lähtee etsimään tuota yhtä eksynyttä, joka on kadoksissa.

    Miksi Jeesus jättää nuo 99 ja lähtee etsimään tuota yhtä? Siksi että se on hänelle rakas, siksi että tuo yksi on Hänelle kallisarvoinen, hän haluaa sen takaisin joukkoon, vaikka lammas on itse joutunut eksyksiin, koska ei ole kuunnellut paimenen ääntä. Hyvä paimen ei ole vihoissaan tuolle eksyneelle vaan haluaa hänet vain takaisin.

    Jeesus on jättänyt paimennustehtävän seurakunnalle – aloite tulee muulta kuin langenneelta – ärjymällä ja huutamalla et saa palaamaan sitä kotiin. Synnin puheeksi ottaminen ei tule tapahtua vihassa vaan rakkaudessa. Siihen kuuluu erityisesti se että asia otetaan puheeksi kahden kesken. Kuinka toimit, kun joku kertoo sinulle jostain vilpistä tai juoruaa, josta kusta toisesta. PUHU Ensin vääryyttä tehneen kanssa. Jeesus tahtoo, että menemme puhumaan lähimmäisemme kanssa. Rohkeus ja lähimmäisen rakkaus kuuluu yhteen. Jeesus ei anna lupaa puhua muille, jos et itse uskalla. Miten ”Eksynyt lammas” voidaan saada takaisin. Kuinka toimia, jos kahden kesken puheeksi ottaminen ei toimi? Ota kaksi todistajaa mukaan. Vasta kolmannes vaiheessa Jeesus antaa luvan kertoa asiasta seurakunnalle.

    Milloin viimeksi olet antanut jollekulle anteeksi? Tai milloin olet viimeksi pyytänyt joltakulta anteeksi?

    Tänään evankeliumi vie meidät tämän kysymyksen äärelle.

    Jotenkin kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta niin kovin vaikeasta asiasta.

    Anteeksiantamus vapauttaa sillä on sanoin kuvaamattoman suuri voima – ja kuitenkin on niin kovin vaikea antaa anteeksi.

    Anteeksiantamaton mieli hautoo ja vatvoo vääryyttä, jonka kerran, epäilemättä aidosti on kokenut. Mikään ei riitä lepyttämään sellaista mieltä; sille, joka ei tahdo antaa anteeksi mikään ei riitä korvaukseksi.

    Anteeksiantaminen maksaa – ja kuten Pietari mekin laskelmoimme, kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi – muistan jonkun sanoneen, että anteeksianto merkitsee luopumista oikeudestani kostoon tai velan perintään. Tuo velka tulee sitten Jeesuksen evankeliumia seuraavassa vertauksessa esille. Anteeksiantaminen maksoi Jeesukselle hänen henkensä, hän otti meidän syntivelan kantaakseen ja lunasti meidät vapaaksi siitä mikä olisi tullut meidän vastuullemme.

    Vakavuus

    Lupaus läsnäolosta, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni.

    Minkä pyydätte, sen saatte. ”Minun nimessäni” – toimitaan Jeesuksen nimen kanssa sopusoinnussa.

    Loputon anteeksianto: Kuinka monta kertaa on annettava anteeksi. Pietari antoi jonkinlaisen suhteellisen avokätisen tarjouksen Jeesukselle, mutta Jeesus vastaa, ettei anteeksiannon kanssa voi laskelmoida. Taivasten valtakunta on anteeksiantamusta eikä niitä lasketa. Joka kerta meidän ihmisajatukset menevät harhaan, taivasten valtakunnan lainalaisuudet ovat jotakin ihan muuta. Pietari yhä uudelleen yrittää vastata Jeesuksen puolesta. Jeesuksen tulee kuitenkin antaa aina viimeinen vastaus, hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Jumala sallii ihmisen erehtyä, mutta ei hylkää häntä.

    Anteeksiantokertoja ei voi laskea, kuten Pietari, jolla oli luku mielessään ja luvun myötä ehkäpä jokainen tilanne, jota hän vielä muisteli. Seurakunta on anteeksisaaneiden ihmisten joukkoa, se on anteeksiannon yhteisö. Jumala on antanut meille äärettömän suuren velan anteeksi Jeesuksen tähden. Siksi meillä on oikeus jakamaan tätä anteeksiannon sanomaa eteenpäin ja elämään anteeksiantamista todeksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 36: Joh. 3:26-30 (17.12.2023) – Satama

    Joh. 3:26–30

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

    Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämä päivän evankeliumi vaikuttaa siltä, että meidät on palautettu keskikesän juhlaan, kun evankeliumi puhuu Johannes Kastajasta. Kuinka sitten tuo mies liittyy joulun odotukseen, tähän adventin aikaan?

    Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta, joka kulki Herran Jeesuksen edellä. Vanha biblia toteaa (Joh. 1:23) ”Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi.” Sittemmin korpi on muuttunut erämaasta autiomaaksi eikä enää vie mielikuviamme keskelle suomalaista korpikuusikkoa. Kuitenkin tiettömien karujen olojen keskellä Johannes huutaa tasoittamaan tietä Herralle. Ja ihmiset tulevat hänen luokseen ja ottavat neuvosta vaarin kääntyvät synneistään ja ottavat Johanneksen kasteen, joka oli parannuksen kaste. Tuo edellä kävijä kuulee nyt tulleen toisen kastajan ja hänen päivänsä ovat luetut ja aika täyttynyt. Johanneksen vastaus evankeliumissa tiivistyy kolmeen näkökulmaan:

    Taivaasta annettu

    Johannes tiesi osansa ja kutsumuksensa. Uutisen kuullessaan hän ei ajaudu kateuden kierteeseen tai kilpailevan kastajan kritisoimiseen vaan toteaa Jumalan suuren suunnitelman kohdallaan. Hänen tehtävänsä olisi tulossa päätökseen. Kuinka tärkeä onkaan sisäistää se, että kaikki on lahjaa Jumalan valtakunnassa. Inhimillisesti katsottuna tappioon päättyvä tehtävä onkin osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jossa Hänen tahtonsa tapahtuu.

    Tuon kohdan äärellä meidän asemamme kirkastuu suhteessa Jumalaan: emme voi itsestämme tuoda hengellisesti jotakin enemmän kuin mitä Jumala antaa. Ja jos tuomme, asetamme itsemme Jumalan yläpuolelle. Siunaus on sidottu Jumalan tahtoon, ei meidän aivoituksiimme. Ja kuinka usein tämä on vaarana ja kiusauksena – auvoinen joulumaa ei löydy meidän sisimmästämme – Jumalan täytyy antaa KAIKKI (Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.). Tämän Johannes näki ja tajusi jo jotakin sellaista mikä muuttaa aivan kaiken. Johanneksen Kastajan toteamus on myös vapauttava. Meidän ei tarvitse Jumalan valtakunnassa olla mitään muuta kuin sitä, mitä Jumalan luomana ja lunastama todellisuudessa olemme.

    Uuden edessä (täydellinen ilo)

    Kuten todettu ollaan sellaisessa taitekohdassa, jossa Johannes voi asemastaan nähdä jotakin käsittämätöntä: Jeesus on ylkä, joka on tullut hääjuhlaa varten. Ollaan uuden aikakauden, uuden liiton kynnyksellä. Morsian on saava sulhasensa ja sulhanen morsiamensa. Ja vieressä iloitsee sulhasen ystävä, jonka tehtävä on ollut valmistaa tietä tätä hetkeä varten. Johannes oli jo kuullut Jeesuksen äänen – sulhasen äänen – ja kuullut ja uskonut sen mitä hän sanoo ja kuka hän on. Pyhä Henki oli hänelle avannut sen. Ja hän oli itse todistanut: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”. Jeesuksen kuuntelu tuo täydellisen ilon, Hän on antava itsensä morsiamensa eli seurakunnan puolesta ja on valmistanut pelastuksen jokaiselle. Tuo Johannes saa kuulla sulhasen rakkaudesta morsiantaan kohtaan. Ja hänen ilonsa on täydellistä.

    Jeesus suuremmaksi – kukaan muu ei voi viedä meitä taivaaseen

    Joulua kohti kuljettaessa meillä on vaarana, että monet asiat kasvavat suuriksi ja joulun lapsi pienemmäksi. Johannes muistuttaa tärkeimmästä: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Suuri saarnaaja osoittaa Kristusta, joka on meidän vuoksemme syntynyt ihmiseksi ja kantanut syntimme ristinpuulle. Saamme rukoilla, että tänäkin jouluna Jeesus saisi tulla meille suuremmaksi. Että meitä voitaisiin valmistaa vastaanottamaan Jumala, joka syntyi ihmiseksi. Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 38: Luuk. 4:16-21 (14.1.2024) – Satama

    Luuk. 4:16–21

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: – Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta. Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko koskaan toivonut, että Jumala tulisi puhumaan sinulle?

    Tahtoisitko kuulla, mitä hänellä on sanottavaa? Vai olisitko kuulematta?

    Kiinnostaako sinua mitä Jumalalla on sinulle sanottavana?

    Jeesus tulee jumalanpalvelukseen ja lukee päivän tekstin… kuinka sinä suhtautuisit?

    Jesaja 58 ja 61 – synagoga-jumalanpalvelus – kuinka käyttäydyttiin

    ”julistamaan otollista vuotta julistamaan… kostonpäivää” (loppu jää pois)

    Kirjoitukset:

    Toteutuminen, täyttymys vs. työn alkaminen

    Riemuvuosi: ennalleen asettaminen, köyhät ja orjat vapaaksi – 50 vuoden 3.Moos. 25.

    Ei lopullista tuomiota vielä vaan armon ja vapauden aika.

    Profetian toteutuminen – uskotaanko se – vuodesta toiseen on menty kuulemaan kirjoituksia – ja nyt tuo sanoo niiden toteutuminen

    Jeesus paljastaa jumalallisen kirkkautensa Raamatun sanalla — vrt. Emmauksen tie

    Jeesuksessa on vapaus… hän on sen takuumies!

    Oletko jo vapaa niin ettet tarvitse Jeesusta vai tarvitsetko edelleen vapauttajaa?

    Tämä on ratkaiseva kysymys! Kuinka tuohon Jeesuksen saarnaan vastataan? Nasaretin synogogassa vastauksena oli torjunta ja lynkkausyritys – pohdin tätä kohtaa lukiessa että onpa tutunoloinen kohta – elokuussa ehkä joku muistaa kuulleensa jatkojakeiden pohjalta pidetyn saarnan etsikkoajoista.

    Ja Jeesus lupaa tuon kaiken täyttyvän HÄNESSÄ, mitä Jesajan kirjasta luetaan. Eikö tuo olekin iloinen asia, rauhaan, iloon ja vapauteen johtava tie.

    Palaa vielä tuohon Jesajan kohtaa: kuningas (voideltu), Vapahtaja, parantaja, pelastaja – RIEMUVUOSI – ne jotka olivat kahlehdittuja saivat vapautuksen – ne jotka olivat menettäneet omaisuutensa, saivat sen takaisin..

    Missä Jeesus on? Miten Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa messussa?

    Kaste ja ehtoollinen, eilen sain kastaa pienen lapsen tässä salissa…

    Saamme käydä kohta ehtoolliselle, jossa Jeesus on itse läsnä leivässä ja viinissä – lahjoittaen syntien anteeksiantamisen.

    Kun Jeesus lähettää meidät maailmaan julistamaan iloista sanomaa – sitähän evankeliumi on! Hän antaa voimansa ja siihen saamme luottaa

    2.Kor. 12:9 Mutta hän on vastannut minulle: »Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.» Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.

    Tänäänkin saamme kulkea tuon Jeesuksen jäljissä, seurata häntä – Hän on Jumalan poika, messias pelastajamme – joka on kantanut syntimme ja pelastanut meidät kadotuksesta ja lahjoittanut meille ikuisen elämän.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 42: Luuk. 24: 36-49 (7.4.2024) – Satama

    Luuk. 24:36–49

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

    Rauha teille!

    Tänään evankeliumiteksti vie meidät pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin. Jeesus on ylösnoussut ja ilmestynyt jo useille ihmisille – juuri ennen tätä evankeliumiamme hän on ilmestynyt Emmauksen tien kulkijoille ja nyt pian sen jälkeen hän ilmestyy opetuslapsijoukolle.

    Tunteet ja toiveet – näet mitä uskot – Usko Jeesukseen ei ole toiveajattelua. Jeesus ilmestyy todellisesti opetuslapsille. Reaktio: Liian hyvää ollakseen totta! En usko silmiäni, onko tämä totta?

    Mitä sinä tällä hetkellä näet? Enkä nyt puhu siitä mitä tässä salissa on, vaan siitä miten sinä sisäisillä silmilläsi katsot maailmaa ja itseäsi? Mitä sinä näet? Mitä uskot?

    Ensimmäinen asia, jonka Jeesus tekee, että Hän poistaa pelon.

    Kohtaamisen ABC

    Minä näen sinut – 4K – Katso, Kysy, Kuuntele, Kiitä

    Kohtaaminen -> ruokailu, hyvin konkreettinen todiste todellisesta ylösnousemuksesta. Jeesus huomioi meidän epäilyksemme.

    Yhteyden luominen alkaa ruokapöydästä. Jeesus tulee ja syö – Hän on luonut syvimmän yhteyden opetuslapsiinsa pääsiäisaterialla – asettaessaan ehtoollisen.

    Kirjoitusten avaaminen

    Jeesus avaa ymmärryksen – Kirjoituksissa on puhuttu hänestä. Ja tässä on kyse Vanhan testamentin kaikista kirjoituksista. Tätä evankeliumitekstiä lukiessa tulee hyvin esille se, että vasta nyt opetuslapset alkavat ymmärtää mistä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kysymys. Monen monta kertaa Jeesus on edeltä kertonut, että Hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kuolla. Mutta vasta nyt opetuslasten sydämet avataan ymmärtämään Kirjoituksia!

    Tuo ymmärrys ei ole vain inhimillistä viisautta vaan Hengen antamaa opastusta.

    2. Piet. 1:20 ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.”

    Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö itse Raamattua lukemalla voisi ymmärtää kirjoituksia. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tarvittaisiin joku oppinut opettamaan Raamattua, vaikka sekin on hyödyllistä. Vaan sitä, että Pyhän Hengen pitää tulla ja tehdä meissä työtään, jotta Kirjoitukset aukeavat. Jumalan Sanasta tulee Elävä Sana minulle.

    Lähetetty ja varustettava

    Jos tämän päivän evankeliumista pitäisi opetella ulkoa yksi jae se voisi olla tuo jae 48: ”Te olette tämä todistajia.”

    Apostolien tekojen kohta avaa meille tämän kertomuksen jatkon. Huomioitavaa on, että Luukas kirjoitti myös Apostolien teot ja näin hän siirtyy tähän jatko-osaan.

    Vastaanotettu Sanoma suuresta ilosta ei ole ihmisten sanomaa vaan Pyhän Hengen työtä, jonka lähettilääksi jokainen kristitty on kutsuttu. Lähetyskäsky on yksinkertainen: on julistettava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

    Tämä sunnuntai on myös sitä varten, että kastepuku vaihtuu työhaalereihin. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastetun kutsumus on arjessa ihmisten keskellä.

    Varustaminen

    Luuk. 12:22

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

    Olemme täysin Jumalan antaman varustuksen varassa. Jumala on sitoutunut sinuun ja siihen että Hän voi käyttää meistä jokaista. Varustus, joka meille annetaan, on jotakin mitä ei ihmiskäsin ole rakennettu. Jumalan suunnitelma on käyttää näitä epäileviä ja säikähtäneitä opetuslapsiaan maailman tärkeimmässä tehtävässä. Julistaa evankeliumia Jeesuksesta kaikille kansoille.

    Yhteyden rakentaminen..

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 43: Luuk. 11:5-13 (5.5.2024) – Satama

    Luuk. 11:5–13

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

    Taivaallinen Isämme, Lähetä Pyhä Henkesi sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on rukoussunnuntai ja tekstimme pureutuu rukoukseen – Jeesus on opettanut juuri opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen ja jatkaa rukousopetusta tällä vertauksella.

    Jeesus siis joutuu taas kerran vääntämään rautalangasta opetuslapsille, millainen taivaallinen Isä on, jolle rukoukset kohdistetaan.

    Ensimmäinen kysymyksemme on: Millainen Isä sinulla on?

    On monesti todettu, että mielikuvaamme Jumalasta heijastelee suhdettamme maallisiin vanhempiimme. Jeesus vie tässä vertauksessa kuulijat ystävyyssuhteen dynamiikkaan.

    Tämä vertaus on jotenkin kiusallinen – se kertoo meistä ihmisistä, toisaalta mukavuuden halustamme ja siitä, kuinka haluamme päästä pois kiusallisista tilanteista myöntymällä pyyntöön.

    Onko meidän kuvamme Jumalasta samanlainen? Että pyyntömme ovat häiriötekijöitä, joihin kaikkivaltias Jumala joskus kitsaasti myöntyy.

    Jeesus saa meidät peilaamaan omaa suhdettamme Taivaalliseen Isään ja sitten hän paljastaa jumalallisen logiikan, sen jumalallisen luonteen, joka on aivan toisenlainen kuin meidän ihmisten väliset suhteet – Hänen tahtonsa meitä kohtaan.

    Jumala lupaa kuulla ja vastata, avata kolkuttavalle, etsijä löytää – näin Raamattu meille lupaa. Jeesus avaa yhteyden Taivaalliseen Isään, Hän on se kenen nimissä voimme lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa.

    Mitä jos Jumala ei vastaa meidän odottamalla tavalla?

    Jumala, Isämme on jo myötämielinen meitä kohtaan, emme voi muuttaa hänen mieltään meitä kohtaan.

    Kuinka Jeesus voi sanoa, että Jumala vastaa rukouksiin, kun kokemuksemme voi olla, ettei hän ole vastannut, vaikka niin paljon olemme pyytäneet?

    Olin viime sunnuntaina ystävämme hautajaisissa, taistelu pahimmanlaatuista syöpää vastaan kesti 2,5 vuotta – pääsiäisaamuna 44-vuotias ystävämme sai kutsun taivaan ylösnousemusjuhlaan. Lukuisat ihmiset rukoilivat ystävän puolesta koko tuon sairauden ajan, syöpä ei parantunut. Taivaallisen Isän vastaus oli toisenlainen, hän kuitenkin vastasi. Sairauden keskellä ystävällämme oli syvä luottamus Jumalaan ja siihen, että Hänellä on valta parantaa tai kutsua tästä ajasta luokseen.

    Onko Pyhän hengen pyytäminen häpeilemätön pyyntö?

    Evankeliumissa oven takana oleva ystävä pyytää hellittämättä – käännös voisi olla myös häpeilemättömästi – siis niin että ensimmäinen ei-vastaus ei mitenkään lannista vaan pyytäjä pyytää kuin lapsi, joka tietää, että Isällä on parasta annettavaa ja hän kinuaa saada sitä parasta. Hän altistaa itsensä todella tarvitsevaksi – ilman sitä mitä vain Isällä on jää paitsi.

    Pyhä Henki on rukouksen henki. Pyhä Henki kristityissä osoittaa Kristukseen ja rukoilee puolestamme. Pyhä Hengen kautta Kristus asuu sydämessämme. Olemme saaneet sen jo kasteessamme lahjaksi.

    Saamme lähestyä rukouksin Isää Jumalaamme Jeesuksen nimessä. Silloin kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, saamme usko Jumalan kuulevan meitä sen perusteella mitä Jeesus on, ja mitä hän on meille lahjoittanut. Jeesuksen ansiosta meillä on yhteys Isään. Jeesuksen nimessä tulemme osallisiksi Hänen ansiostaan. Yhtä varmasti kuin Isä kuulee poikaansa Jeesusta, niin Jumala, taivaallinen Isämme kuulee meitä.

    Rukoussunnuntai haastaa meitä rukoilemaan häpeilemättömästi, kinuamaan Taivaalliselta Isältä sitä mitä me tarvitsemme – se kannustaa meitä etsiytymään rukoukseen päivittäin. Elävään suhteeseen Jumalan kanssa, jossa saamme olla hänen lapsiaan. Mitä jos pitäisit seuraavan kuukauden ajan rukouspäiväkirjaa – kirjoita päivittäin ylös ne rukousaiheet, joita olet tuonut Taivaan Isälle – sitten kirjoita myös rukousvastaukset mitä olet aiempien päivien aiheisiin saanut.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.