Elämän kysymys: Mikä on kutsumukseni?

  • Saarna 55: Matt. 3:13-17 (12.1.2025) – Satama

    Matt. 3:13–17

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 3

    Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on kasteen sunnuntai. Lyhyessä evankeliumitekstissämme on kuvattu, kuinka Jeesus tulee pitkän matkan takaa Galileasta Jordanille kastettavaksi. Tämä lyhyt sananvaihto, joka käydään Johanneksen ja Jeesuksen välillä on vain Matteuksen evankeliumissa.

    Uuden vuoden alku sisältää usein paljon hyviä aikomuksia uuden elämän aloittamisesta, siis sellaisen, jossa tehdään itse muutos ja aloitetaan uusi harrastus terveemmät elämäntavat tai vaikka pidättäydytään herkuista, joita on joulunaikana syöty.

    Tällainen parannus voi olla ihan tarpeellista ja hyödyllistä hyvinvoinnin kannalta. Kun luotaamme tätä kastekysymykseen voimme joutua hämmennyksiin. Onko niin, että minun pitää täyttää jokin ehto ennen kuin voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

    Joku saattaa sinulta jossain kysyä:

    Oletko sinä uudestisyntynyt?

    Oletko todella antanut elämäsi Jeesukselle?

    Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, mutta on vaarana, että kiintopiste kääntyy Jumalan teoista omiin tunteisiin ja tekoihin – monesti tuntuu siltä, että me luterilaiset hävitään keskustelut vapaiden suuntien ystävien kanssa, kun on puhe kasteesta tai uskoontulosta. Katekismuksemme selkeästi opettaa ja siihen saamme luottaa: uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (Tiit 3:5).

    Raamattu sanoo selkeästi: (Markus 16:16) ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva..” Tämän voisi sanatarkasti käännettynä sanoa: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu. Eikö olekin osuvasti sanottu. Kaste on pätevä ja Jumalan tekona ainutkertainen. Kenenkään ei pidä väheksyä kastettaan, vaikka olisi ollut tuhlaajalapsen tiellä koko elämänsä. Kenenkään ei pidä myöskään mennä uudelleen kastettavaksi, merkkinä uskoontulosta – kaste on Jumalan teko, joka lahjoittaa pelastuksen sille, joka uskoo.

    Toisaalta se tärkein kysymys on: Elätkö tänään uskossa? Onko kasteen lahja jäänyt oven ulkopuolelle? Raamattu moneen kertaan kehottaa kääntymään ja palaamaan siihen armoon joka kasteessa on lahjoitettu. Isä odottaa leppymättä tuhlaajalasta takaisin. Evankeliumin sana saakoon vahvistaa ja synnyttää uskoa tänäänkin ja uudistaa uskoa.

    Tuosta hetkestä alkoi Jeesuksen toiminta. Hän astui tielle. Johannes on ymmällään ja estelee, mutta näin Jeesus samastui syntisten joukkoon ja aloitti toimintansa. Hän tuli veljeksemme – hän alensi itsensä ja tuli meidän kaltaiseksemme.

    Jes. 42:1

    Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

    minun valittuni, johon olen mieltynyt.

    Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

    hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

    Lahjoista suurin

    Kristus tuli kastettavaksi muiden ihmisten tavoin, vaikka Hän ei sitä tarvinnut parannuksen kasteena ja kääntymisekseen. Hän itse on Jumala ja antaessaan kastaa itsensä Hän astuu kärsimyksen tielle. Kristuksen kaste julistaa: Minä annan itseni teidän ihmisten vuoksi. Samalla kolmiyhteinen Jumala – Isä, poika ja Pyhä Henki julistavat yhdessä: Jumala itse on astunut kansansa keskuuteen pelastaakseen sen. Herra itse pyhittää kasteen ja on siinä – meidän tulee siis kastaa.

    Kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Samassa Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo:

    Mutta evankeliumin kannalta Kristukseen pukeutuminen ei ole jäljittelyä vaan uusi syntymä ja luominen. Minä saan pukea ylleni Kristuksen itsensä: hänen viattomuutensa, vanhurskautensa, viisautensa, valtansa, autuutensa, elämänsä ja Henkensä. — Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. — Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään ja uskolla omistaa sen mitä se lupaa.

    Lue katekismuksesta Kaste Merkitys

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 57: Matt. 4:1-11 (9.3.2025) – Satama

    Matt. 4:1–11

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Olen jakanut saarnan kolmeen osaan ja otsikoinut ne:

    1. Iskunpaikka

    2. Jeesus, ei minä

    3. Voittajana maalissa

    Iskunpaikka

    Kuulimme edellä hyvin tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus viedään autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämä tekstikatkelma sijoittuu Jeesuksen kasteen ja julkisen toiminnan väliin. Sitten kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, paholainen lähestyy häntä. Nyt olisi iskun paikka.

    Iskunpaikka on se hetki, kun on paras hyökätä – kun vastapuoli on heikoimmillaan – oliko autiomaa ja neljänkymmenen päivän paasto vienyt Jeesukselta voimat – olisiko nyt iskun paikka saattaa ihmiseksi syntynyt Jumalan poika umpikujaan.

    Iskun paikkaa voi selventää palaamalla hiihdon MM-kisojen tunnelmiin: suomalainen voidaan ajaa ahtaalle hiihtokilpailussa kahdella tavalla. Vastustajat kyllä tunnetaan – heidän menneen talven kuntonsa ja vahvuutensa. Ladulla ollaan vastakkain ja jokin ratkaisu pitää tehdä. Ensimmäinen tapa on: määrää itse tahti ja pyri karistamaan vastustaja kannoilta ennen maalia, jos vastassa on sprintteri ja tiedät, ettet pysty vastaamaan loppukiriin, kun loppusuora aukeaa. Toinen tapa on: roiku perässä äläkä päästä karkaamaan edellä olevia – peesaa armottomasti. Voi kuitenkin käydä niin, että molemmissa tapauksissa olet ajautunut huonoon tilanteeseen: et saa karistettua vastustajaa perästä tai edellä olevien vauhti on uuvuttanut ja monta tiukkaan nousua on edessä. Sitten tulee vastustajan iskun paikka. Loppusuora – ja vastustaja hyvävoimaisena irtoaa sellaiseen kiriin, johon ei pysty vastaamaan – tai maitohapot iskevät viimeisessä nousussa niin, että edellä menevä karkaa helposti tavoittamattomiin. Peli on menetetty.

    Onko siis kristityn elämä jatkuvaa taistelua kuin kilpaladulla tai nuoralla tanssia, jossa taistelu paholaisen kanssa on kuin veitsen terällä taitelua pelastuksen ja kadotuksen välillä? Tekstin äärellä meistä jokainen varmasti suuntaa sisäiset silmänsä siihen miten MINÄ pärjään kiusausten kanssa. Monesti kristityn elämä voi olla autiomaata hengellisesti, Raamatun lukeminen, kristittyjen yhteys, rukous ei nouse huulille, uskon elämä tuntuu siltä, onko sitä ollenkaan. Kiusaukset ovat arkipäivää, oma vaellus on kompastelua ja epävarmaa. Miten tässä voisi selvitä?

    Jeesus, ei minä

    Tämän sunnuntain aihe ei ole kuitenkaan MINÄ, kiusausten voittaja! Vaan Jeesus! Miten sitten Jeesus voittaa paholaisen kiusaukset? Katsotaan vielä, kuinka paholainen hyökkää: ensimmäiseksi hän hyökkää itsestään selvän iskun paikan kautta: NÄLKÄ. Inhimillinen puutostila – tunne, jonka poistamiseksi on helppo hyökätä – etkö ole kylläinen, minä voin tyydyttää nälän, janon, pahan olon ja tarjota sellaista, että tarve on tyydytetty ja saat todella mitä kaipaat.

    Tämä vie meidät myös tänään kuultuun syntiinlankeemuskertomukseen. Sinänsä paholainen tarjoaa todellista ratkaisua välittömällä tarpeen tyydytyksellä – mutta samalla valheen, joka pettää ajaa syntiin ja haaksirikkoon, eroon Jumalasta. Jeesus yksinkertaisesti vetoaa Jumalan Sanaan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Erityisesti nyt paaston aikana on hyvä muistaa tämä – jos paastoat jostakin ruumista ruokkivasta, se ei tarkoita, että paastoaisit hengellisesti, vaan ruoki itseäsi Jumalan Sanalla ja rukouksella.

    Paholainen on tehnyt kotiläksynsä ja viekkaasti ottaa Jumalan Sanan käyttöön seuraavassa kiusauksessa – hän siteeraa Psalmien kirjaa luvusta 91 – Heittäydy alas temppelin huipulta! Oletko joskus kuullut kehotuksia heittäytyä? Tämän kohdan äärellä meitä kutsutaan raittiiseen uskoon, joka ottaa Jumalan Sanan kokonaan todesta – myös sen, että Jumala on Luoja, joka on antanut ihmiselle järjen viisauden ja käsityskyvyn, joka vie maalliseen kutsumukseen ja pitämään hyvää huolta kaikista Jumalan luomista lahjoista. Jumalan huolenpito ei ole Hänen kiusaamistaan.

    Kolmanneksi paholainen tarjoaa DIILIÄ, joka on popularisoitu kirjoissa, sovitettu elokuvan juoneksi ja jonkun rock-bändinkin sanotaan suostuneen sellaiseen. Maailman loisto, valta ja rikkaudet tarjottimella ja allekirjoituksella alamaisuus pimeyden valtiaalle – hänen helvetilliselle majesteetille. Paholainen paljastaa korttinsa: lankeemus johtaisi alamaisuuteen hänelle, iankaikkiseen orjuuteen.

    Tähän kolmanteen kiusaukseen Jeesus vastaa ajamalla saatanan pois. ”Mene pois, saatana!” Jeesus huutaa ja vetoaa Jumalaan ainoana, jota tulee palvella. Muistatko, missä Jeesus toistaa tuon ehdottoman kovan huudahduksen?

    Matt. 16: 21–23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

    Vastattuaan ja torjuttuaan saatanan kiusaukset Jeesus astuu ristin tielle – jo tuolla autiomaassa kuuliaisena Jumalalle – sille tielle, jossa hän veisi päätökseen tehtävänsä meidän tähtemme – pyyteettömän Jumalan palveluksensa, joka veisi hänet ristille. Jeesus on siis kiusausten voittaja meidän tähtemme.

    Voittajana maalissa

    Palataan vielä ladun reunalle – toisenlaisiin kilpailuihin – lasten Hippo-hiihtoihin – niissä jokaiselle maaliin päässeelle laitetaan mitali kaulaan. Ei vain kolmelle parhaalle – ja palkinnon saa heti kun maalilinja on ylitetty. Voi olla, että matkalla on kaaduttu monta kertaa ja sinut on jouduttu nostamaan ylös useamman kerran. Matka kuitenkin jatkuu ja maali häämöttää. Yksikään ei pääse perille omin voimin – mutta jokainen on voittajana maalissa – sijoitus ei merkkaa mitään.

    Kukaan ei voita kiusauksia ilman Jeesusta. Meillä on vain yksi nimi taistelussa paholaista vastaan. Olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti sitä, että saamme Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Konkreettisesti paholaisen syyttäessä saamme palata Jeesuksen turviin, ei meidän tähtemme, vaan Jeesuksen tähden.

    Yhtä konkreettisia kuin kiusaukset ja syntiinlankeemus ovat kristityn elämässä niin Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa tulee osaksemme Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Se on totta sinun kohdallasi kuin minunkin – Et ole tuon armon ulkopuolella, vaan Jeesus kiusausten ja kuoleman voittaja on sinun Herrasi. Kaikissa kiusauksissa meillä on Herra, jota saamme huutaa avuksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan