Digiteologi

Elämän kysymys: Miten usko syntyy?

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 28: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Joh. 15:1–10

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 15

    Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tänään on Pyhän kolminaisuuden päivä. Elämme helluntain jälkeistä aikaa ja sunnuntain aihe on salattu Jumala. Tämän usein evankeliumien äärellä tulee olo, että teksti on jonkinlainen arvoitus. Tekstissä on vertauksia tai niissä puhutaan asioiden välisistä suhteista, ja siitä mitä kukin suhde merkitsee.

    Tänään ollaan viinipuun viljelyn äärellä.

    Oksat Pois!

    Liiat versot Asiat, jotka estävät Jumalan tahdon toteutumisen, syntejä aiheuttavat asiat ihmiselämässä muuttuvat parannus, mielenmuutos

    Puhdistaminen perustuu Jeesuksen sanaan, puheeseen, opetukseen (Matt. 28:20!)

    Suhde kuntoon! Kolminaisuus Isä, Poika ja Pyhä Henki… Isä ja poika puhdistaa oksat, Pyhä Henki tuo elämän oksiin, kyseessä on suora yhteys Jeesuksen persoonaan uskossa, Pyhän Kolminaisuuden elämä virtaa oksiin vääjäämättä.

    Tämä kohdan äärellä voidaan ajatella seurakuntaa – helposti ajattelemme, että me olemme viinitarhureita, että meistä riippuu, miten tämä seurakunta kehittyy tai kuihtuu. Että me olemme ”hedelmän tuottajia” – minkälaisia hedelmiä tuotamme. Kuinka vapauttavaa onkaan kuulla tämän päivän evankeliumi: Elämä on Jumalassa, Hänen yhteydessään ja ainoastaan pysymällä Jumalan rakkaudessa me voimme tuottaa hedelmää. Kyse on täydellisestä riippuvaisuussuhteesta: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään”

    Fil. 2:13

    [13] Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

    Viinikäynnös ei ole koriste kasvi, sen on tarkoitus tuottaa hedelmää.

    Hedelmä ilman yhteyttä runkoon (suhdetta) on mahdottomuus.

    Pysykää rakkaudessa:

    Mitä tuo puuvertaus opettaa meille?

    Olemme täysin riippuvaisia Elämän antajasta

    Kuinka tämä näkyy siinä, miten kohtaamme toisiamme? Miten arvioimme toisiamme?

    ”Tuo oksa on irrallaan ja kuivunut.”

    Room. 11:[22] Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. [23] Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.

    4B = Bless – Belong – Believe – Behave

    Siunatkaa vihamiehiänne – Rukoilkaa vainoajinne puolesta

    Osallistua, kuulua joukkoon, kuulla opetusta Raamatusta!

    Usko – syntyy evankeliumin kuulemisesta – Pyhä Henki

    Seuraa minua! Toisen puolesta kärsivää rakkautta.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 30: Joh. 7:13-14 (30.7.2023) – Kesä Lappi konfirmaatiosaarna, PBK

    Matt. 7:13–14

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 7

    Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on ytimekäs kohta Jeesuksen vuorisaarnasta. Vuorisaarna on talletettuna Matteuksen evankeliumin 5-7 luvuissa ja sisältää myös tämän kohdan, jonka kuulimme.

    Saimme viettää yhdessä mahtavan reilun viikon Pyhätunturin kupeessa Kairosmajalla rippileirillä. Kun olimme opiskelleet viikon ja ulkoläksytkin oli hienosti suoritettu, oli loppukokeen aika. Kokeen jälkeen kutsuimme teidät konfirmoitavat yksitellen meidän vetäjien juttusille saamaan palautteen. Muutamalla mieleen nousi kysymys jo ennen koetta ja viimeistään haastateltavaksi tullessa joku sanoi sen ääneen.

    ”Pääsinkö läpi?” Ei ollut yksi ja kaksi teistä riparilaisista, joille tuo kysymys tuli mieleen, kun pyysimme teistä jokaisen vuorollaan loppukokeen jälkeen haastateltavaksi. ”Pääsenkö läpi?” – tuo kysymys voi nousta tämän meidän evankeliumitekstinkin äärellä. ”Mahdunko portista?”, ”Pysynkö tiellä?”.

    Ahtaan portin ja kaidan tien edessä on kiusaus alkaa selittämään: ”no oikeastaan ei se tie niin kapea ole, hyvin mahtuu, kun varovasti mennään, oikeastaan se onkin aika leveä.” tai portista: ”kyllä siitä kaikki mahtuu, ei ole korkeus, leveys tai pituus rajoituksia. Jos nyt ei ihan poikittain yritä läpi niin kyllä mahtuu!”

    Tämän sunnuntain aihe on osuvasti ”Totuus ja harha” – Ei ole syytä alkaa harhauttamaan – tuosta portista ei mennä läpi yksilösuorituksella ja tie on todella kapea!

    Evankeliumitekstiämme edeltää yksi jae Matt. 7:12: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

    Rippikoululeirillä yhtenä ulkoläksynä oli kymmenen käskyä – tuo yksi jae, joka tunnetaan kultaisena sääntönä tiivistää toisen lain taulun käskyt, elämän liikennesäännöt – hyvän elämän ohjeet.

    Noita kahta lain taulua voi ajatella myös peilinä, josta heijastuva valo läpivalaisee meidät: tekomme, ajatuksemme, sanamme Jumalan pyhän lain edessä. Se mittaa meidät, mahdummeko portista – ja yksikin horjahdus suistaa kapealta tieltä. Huomaamme, ettemme pysyneet tiellä. Mikä siis avuksi?

    Hän, joka sanoo nuo sanat mitkä evankeliumitekstistä luimme, sanoo: Minä ole tie totuus ja elämä… Totuus johtaa tielle, joka vie elämään. Totuus ei ole vain totuutta siitä, että olen syntinen, Jumalan tahdon rikkonut mies tai nainen. Totuus on sitä, että viattoman veri on vuotanut niin sinun kuin minunkin puolestani. Jeesuksen ristin uhrin tähden saamme kuulla vapauttavan sanan Vapahtajamme suusta: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

    Jeesus on tie ja portti, siksi mikään muu tie ei voi viedä perille. Sama Juha, jonka toisen laulun kuulemme myöhemmin, runoili tuosta tiestä:

    ”On yksi tie vain elämäänSe kulkee halki pimeänYli vuorien, poikki laaksojenValaisee kirkkaus ikuinenVain rakkaudessa KristuksenElämä on iäinenSaat rauhan hänen haavoissaanSiis turvaa vain vapahtajaan”(Juha Tapio: Yksi tie)

    Kun kuulin, että lähden vetämään riparia Lappiin, täytyy tunnustaa, että mieleeni tuli, että onhan tämä aikamoista – seurakunnassa vähiten aikaa ollut vakituinen työntekijä lähetetään kahdenkymmenenviiden leiriläisen ja isosten kanssa Lappiin, jossa vetäjä on viimeksi ollut kesällä viime vuosituhannella. Kun kävimme esimiehen kanssa leiriasioita läpi, sain paperille käsin piirretyn kartan avukseni. Reitiltä voi eksyä…

    Kuitenkin saimme Kairos-Kaisasta oppaan retkellemme, enkä vetänyt leiriä yksin, vaan meitä oli kolme vetäjää isosten lisäksi ja retkipäivänä kuljimme merkattuja polkuja ja pitkospuita pitkin – Raamatussa sanotaan Jes. 30:21

    Aina kun olet eksymässä tieltä,

    milloin oikeaan, milloin vasempaan,

    sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:

    – Tässä on tie, kulkekaa sitä.

    Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 31: Luuk. 4:23-30 (13.8.2023) – Satama-messu

    Luuk. 4:23–30

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on tosiaan etsikkoaikoja. Päivän evankeliumi vie meidät Nasaretin synagogaan – evankeliumin katkelma on aika vaikeaselkoinen, koska siitähän ei selviä mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtaa. Jeesus on lukenut Jesajan kirjasta kohdat, jotka on talletettu Luukkaan evankeliumiin vähän ennen evankeliumia:

    – Herran henki on minun ylläni,

    sillä hän on voidellut minut.

    Hän on lähettänyt minut

    ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

    julistamaan vangituille vapautusta

    ja sokeille näkönsä saamista,

    päästämään sorretut vapauteen

    ja julistamaan Herran riemuvuotta.

    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

    Jeesus on siis julkisesti kertonut, että hän on Vanhan testamentin profetioiden täyttymys, kuka hän on ja mikä hänen tehtävänsä on – Ja evankeliumitekstimme on siis tuohon jatko. On tullut mahdollisuus vastata tuohon Jeesuksen kutsuun, mutta tilanne kärjistyykin toiseen suuntaan ja kohta Jeesusta ollaan työntämässä jyrkänteeltä alas. Nasaretilaisten vastaus on epäuskoinen, tuohan on Joosefin poika – ja sitten Jeesus terävästi jatkaa viitaten kohtiin, joissa Jumala kohdistaa armotyönsä profeettojen kautta pakanoille Sarpatin leskelle ja syyrialaiselle Naamanille. Tämä saa synagogaan kokoontuneen joukon raivon valtaan.

    Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Etsikkoaika taipuu mielessämme kielteiseen muotoon, jossa mahdollisuus jää käyttämättä. Tai missattu mahdollisuus nähdään vasta jälkikäteen. Sitä ei osattu hyödyntää – aika monta kertaa urheilulähetystä seuratessa olemme kuulleet sanan etsikkoaika. Ehkäpä joku ajatteli eilisiltaisesta nyrkkeilyottelusta, että nyt on Robbella etsikkoaika. No, aamulla sai lukea urheilu-uutisista, miten siinä kävi.

    Sain olla pitämässä rippileiriä Lapissa heinäkuussa Kairos-majalla – Kreikan kielessä on kaksi aikaa tarkoittavaa sanaa, kairos ja kronos. Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Luuk. 19:44 joka on rinnakkaisessa evankeliumissa, on tuo sana etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana Kairos ja episkope, joka tarkoittaa vierailua – etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

    Tuona päivänä Nasaretissa Jeesus vielä käveli pois ihmisjoukosta, joka oli syöstä hänet jyrkänteeltä. Samalla hän jätti kotikaupunkinsa taakseen. Se oli kulkenut pelastajansa ohi – myöhemmin Jerusalemissa hän antoi itsensä tapettavaksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Edelleen tänään saamme ottaa hänet uskolla vastaan Vapahtajanamme, kun hän saapuu luoksemme Sanassa ja sakramenteissa.

    2.Kor.6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

    Jumala on valmistanut meille jokaiselle pelastuksen Jeesuksessa. Tuo tie on auki jokaiselle – myös sinulle. Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 32: Matt. 12:33-37 (27.8.2023) – Satama-messu

    Matt. 12:33–37

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus parantajamme. Kuulemamme evankeliumitekstin äärellä voi herätä ajatus, että nyt evankeliumiteksti ja aihe eivät kohtaa. Eihän evankeliumitekstissä puhuta mistään Jeesuksen parantamisihmeestä eikä näin ole epistolatekstissäkään.

    Sen sijaan puhutaan sanoista niiden voimasta tavalla, joka vie meidät sisimpämme tutkimiseen.

    Helppoa olisi nostaa tässä puheeksi yleisellä tasolla vihapuhe somessa ja muilla areenoilla. Nuhdella kaikenlaisesta nälvimisestä ja maineen tahraamisesta. Ja sitten hurskaasti antaa ohjeita, kuinka asetella sanansa. Kahdeksas käsky on:

    Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

    Jeesuksen sanat: ”Te kyykäärmeen sikiöt!” täyttäisi jonkun mielestä vihapuheen määritelmän – jos asiaa ajatellaan pintapuolisesti, mutta Jeesus ei koskaan puhu pintapuolisesti, vaan totuudellisesti osoittaen todellisen ongelman juurisyyn.

    Jeesuksen sanat porautuvat alkulähteeseen: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Farisealaisen pyhän julkisivun kiillotuksen sijaan, Jeesuksen sanat paljastavat sanojen alkulähteen: pahan sydämen.

    Matt. 15:18-20: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.»

    Meillä on todellinen ongelma: jos hoidetaan vain tahdon voimalla oireita ei sairaus voi parantua. Meistä ei ole itsemme parantajaksi. Tarvitsemme todellisen sydänoperaation, jota kukaan ei voi tehdä itse itselleen. Vai oletteko kohdanneet koskaan ketään, joka olisi selvinnyt itse tekemästään sydänoperaatiosta.

    Tarvitsemme parantajaa, joka tulee ulkopuoleltamme. Meistä ei ole itseämme auttamaan. Laki on voimassa ja sen mukaan pitää toimia, mutta siitä ei ole meidän sydäntämme – sisintämme muuttamaan.

    Hes. 36:26-27

    Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

    Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

    Ulkoinen Jumalan Sana on Pyhän Hengen voima ja lääke syntiselle sydämellemme. Parantaja saapuu tänäänkin luoksemme Sanassa ja sakramentissa. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen ylösnousemusvoimallaan, tänään mekin saamme olla osalliset siitä Sanasta, joka tekee elävästä kuolleen. Joka päivä tarvitsemme sitä, että Herramme saa olla parantajamme. Hänen Sanansa saa muokata sydäntämme sen muotoiseksi, että meidän sanamme olisi hänen sanojaan.

    Silloin tuotamme hyvää hedelmää – siis sellaista hedelmää, jota saamme jälkikäteen ihmetellä. Kuinka minä saatoin toimia laskelmoimatta ja itseni alttiiksi antaen. Meitä rohkaistaan puhumaan hyvää lähimmäisistämme, heistäkin, joista mieluummin emme puhuisi hyvää. Ei ole samantekevää ruokimmeko sydäntämme katkeruudella ja kaunalla. Anteeksianto vapauttaa meidät näkemään heidät, joihin olemme loukkaantuneet myös Jumalan rakkauden kohteina ja puhumaan heistä hyvää, myös heille kuuluu Jumalan rakkaus. Rippileirillä leirijumalanpalveluksessa oli viimeiseksi päivittäinen haaste: hyvyyden jakaminen. Annan teille nyt haasteen: sano jollekin (vaikka vieruskaverille) ilahduttava sana. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Ruokkikaamme hyvyyttä ympärillämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 33: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Usko ja epäusko

    Kiistely vastaan omakohtainen koko elämän mullistava kokemus

    Kuka Jeesus on? Mooses vastaan Jeesus – erot

    Syntinen tarvitsee Jeesusta – syntinen olin jo syntymästäni

    Ajasta aikaan varjellut

    Kääntymyskokemus

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 34: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko joskus keskustellessasi ajatellut, että toinen on aivan tavoittamattomissa. Sanat, jotka kerrot eivät tavoita toista ja tuntuu kuin eläisitte aivan eri todellisuuksissa. Se kokemus, jonka olet kokenut ja jota sanoin yrität kuvat, ei tavoita toisen kokemusmaailmaa. Tänään avainkysymyksenä on ”Kuka Jeesus on?”

    Tänään evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen parantaneen sokean miehen ja fariseukset, jotka uudemman kerran ovat kutsuneet miehen kuulusteltavaksi. He ovat jo aiemmin puhuttaneet häntä ja hänen vanhempiaan ja vielä uudelleen haluavat kuulla miestä. Fariseuksilla on polttava tarve saada selvyys, mitä oikein on tapahtunut, mutta heidän sydämensä ei ole auki, sille todellisuudelle, jonka parantunut mies on kohdannut. Heidän ainoana tavoitteena on saada Jeesus kiinni lain rikkomisesta – sapattikäskyn noudattamatta jättämisestä.

    Tuossa keskustelussa on läsnä epäusko ja usko – meidän täytyy tänään kysyä, miten ne eroavat toisistaan. Millä tavoin kumpikin näistä ilmenee. Fariseusten epäusko Jeesusta kohtaan oli juutalaista uskoa: ei voi olla muuta välittäjää Jumalan ja ihmisten välillä kuin Mooses, jolle kaikkivaltias pyhä Jumala on antanut käskynsä. Syntinen ihminen ei voinut lähestyä pyhää Jumalaa. Jumala on Yksi kuten juutalaiset uskontunnustuksessaan tunnustavat. Heidän kysymyksensä ei pyri selvittämään sitä mitä Hän voi olla heille henkilökohtaisesti.

    Jeesuksen toiminta ylittää fariseusten käsityskyvyn ja he hylkäävät se mahdollisuuden, että tässä voisi olla Messias. Epäuskossaan he kieltävät Jeesuksen, joka myöhemmin julistaa itsestään: ”… sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita…” Kysymys Jeesuksesta on uhka fariseuksien uskonnollisuudelle – lain ja sääntöjen noudattamiseen perustuvalle Jumalan mielisuosion ansaitsemiselle. Jos syntinen sokea saa osakseen Jumalan armon ja ihmeellisen parantumisen, kuinka mikään voi enää olla omaa ansiota?

    Läsnä on kiistely laista ja omakohtainen todistus koko elämän mullistavasta ihmekokemuksesta. Nuo ovat kaksi aivan eri todellisuutta. Jeesuksen omakohtainen kohtaaminen ja hänen tuntemisensa muuttaa kaiken. Se voi muuttaa ihmiselämiä ulkoisesti, mutta ensisijaisesti se muuttaa sisäistä elämää. Kaikki nähdään toisin silmin. Tuo mies, joka oli saanut fyysisesti näkönsä takaisin, näki ensimmäistä kertaa – mutta ennen kaikkea hän näki uskon silmin Jeesuksen.

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Usko on toivon todellisuus. Usko tarttuu siihen mitä ei nähdä. Usko näkee näkymättömän ja tarttuu Jumalan lupaukseen, Jeesukseen. Jeesus siis jakaa kahteen joukkoon epäuskon ja uskon. Uskossa Kristus on läsnä – Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”, siis uskon kautta.

    Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän on antanut meille armovälineet – sellaiset lääkkeet, jotka voivat palauttaa näkökykymme ja kiinnittää katseemme Häneen, joka on meidät lunastanut. Jeesus on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten. Jeesus ei aja pois fariseusten tavoin hänen luokseen tullutta syntistä.

    Jumala synnyttää meissä uskon Pyhän Hengen kautta. Ei meidän ansiostamme vaan täysin meistä riippumatta. Kaikki on armoa. Hän voi synnyttää uudelleen uutta elämää. Hän ei jätä meitä epäselvyyteen itsestään, vaan ilmoittaa meille itsensä.

    Katseemme ei enää kohdistukaan itseemme, vaan siihen mitä Hän on meille antanut. Raamatun, kasteen ja ehtoollisen, rukouksen, kristittyjen yhteyden. Näiden kautta Jumala lähestyy meitä. Jeesus on itse läsnä tänäänkin, kun olemme Hänen nimessään koolla. Saamme kohta käydä ehtoolliselle. Siinä Hän sanoo meille jokaiselle: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.”. Jeesus on jokaisen pelastaja.

    Tänään on siis aihetta juhlaan. Saamme tänään juhlia yhteiset syntymäpäiviä teidän kanssanne, jotka olette tällä vuosipuoliskolla täyttäneet pyöreitä vuosia – saamme katsoa taakse päin elämään ja todeta, että Jumala on tähän asti auttanut. Ajasta aikaan varjellut ja tänään saamme olla yhdessä koolla. Tällaisena päivänä on hyvä katsoa taakse päin ja pohtia niitä hetkiä, joissa Jumala on erityisellä tavalla varjellut. Samalla saamme kurkottaa eteenpäin ja kiittää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme myös tästä eteenpäin, ei vain meidän viimeiseen hetkeen täällä maailmassa, vaan uskossa luottaa, että Hän on kanssamme iankaikkisesti.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 36: Joh. 3:26-30 (17.12.2023) – Satama

    Joh. 3:26–30

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

    Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämä päivän evankeliumi vaikuttaa siltä, että meidät on palautettu keskikesän juhlaan, kun evankeliumi puhuu Johannes Kastajasta. Kuinka sitten tuo mies liittyy joulun odotukseen, tähän adventin aikaan?

    Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta, joka kulki Herran Jeesuksen edellä. Vanha biblia toteaa (Joh. 1:23) ”Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi.” Sittemmin korpi on muuttunut erämaasta autiomaaksi eikä enää vie mielikuviamme keskelle suomalaista korpikuusikkoa. Kuitenkin tiettömien karujen olojen keskellä Johannes huutaa tasoittamaan tietä Herralle. Ja ihmiset tulevat hänen luokseen ja ottavat neuvosta vaarin kääntyvät synneistään ja ottavat Johanneksen kasteen, joka oli parannuksen kaste. Tuo edellä kävijä kuulee nyt tulleen toisen kastajan ja hänen päivänsä ovat luetut ja aika täyttynyt. Johanneksen vastaus evankeliumissa tiivistyy kolmeen näkökulmaan:

    Taivaasta annettu

    Johannes tiesi osansa ja kutsumuksensa. Uutisen kuullessaan hän ei ajaudu kateuden kierteeseen tai kilpailevan kastajan kritisoimiseen vaan toteaa Jumalan suuren suunnitelman kohdallaan. Hänen tehtävänsä olisi tulossa päätökseen. Kuinka tärkeä onkaan sisäistää se, että kaikki on lahjaa Jumalan valtakunnassa. Inhimillisesti katsottuna tappioon päättyvä tehtävä onkin osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jossa Hänen tahtonsa tapahtuu.

    Tuon kohdan äärellä meidän asemamme kirkastuu suhteessa Jumalaan: emme voi itsestämme tuoda hengellisesti jotakin enemmän kuin mitä Jumala antaa. Ja jos tuomme, asetamme itsemme Jumalan yläpuolelle. Siunaus on sidottu Jumalan tahtoon, ei meidän aivoituksiimme. Ja kuinka usein tämä on vaarana ja kiusauksena – auvoinen joulumaa ei löydy meidän sisimmästämme – Jumalan täytyy antaa KAIKKI (Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.). Tämän Johannes näki ja tajusi jo jotakin sellaista mikä muuttaa aivan kaiken. Johanneksen Kastajan toteamus on myös vapauttava. Meidän ei tarvitse Jumalan valtakunnassa olla mitään muuta kuin sitä, mitä Jumalan luomana ja lunastama todellisuudessa olemme.

    Uuden edessä (täydellinen ilo)

    Kuten todettu ollaan sellaisessa taitekohdassa, jossa Johannes voi asemastaan nähdä jotakin käsittämätöntä: Jeesus on ylkä, joka on tullut hääjuhlaa varten. Ollaan uuden aikakauden, uuden liiton kynnyksellä. Morsian on saava sulhasensa ja sulhanen morsiamensa. Ja vieressä iloitsee sulhasen ystävä, jonka tehtävä on ollut valmistaa tietä tätä hetkeä varten. Johannes oli jo kuullut Jeesuksen äänen – sulhasen äänen – ja kuullut ja uskonut sen mitä hän sanoo ja kuka hän on. Pyhä Henki oli hänelle avannut sen. Ja hän oli itse todistanut: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”. Jeesuksen kuuntelu tuo täydellisen ilon, Hän on antava itsensä morsiamensa eli seurakunnan puolesta ja on valmistanut pelastuksen jokaiselle. Tuo Johannes saa kuulla sulhasen rakkaudesta morsiantaan kohtaan. Ja hänen ilonsa on täydellistä.

    Jeesus suuremmaksi – kukaan muu ei voi viedä meitä taivaaseen

    Joulua kohti kuljettaessa meillä on vaarana, että monet asiat kasvavat suuriksi ja joulun lapsi pienemmäksi. Johannes muistuttaa tärkeimmästä: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Suuri saarnaaja osoittaa Kristusta, joka on meidän vuoksemme syntynyt ihmiseksi ja kantanut syntimme ristinpuulle. Saamme rukoilla, että tänäkin jouluna Jeesus saisi tulla meille suuremmaksi. Että meitä voitaisiin valmistaa vastaanottamaan Jumala, joka syntyi ihmiseksi. Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 39: Luuk. 7:36-50 (25.2.2024) – Satama

    Luuk. 7:36–50

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 7

    Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Rakastatko sinä Jeesusta? Rakastatko sinä Jeesusta?

    Meidät viedään tänään Luukkaan evankeliumissa fariseuksen kotiin ja kuulimme siitä, kuinka Jeesus on siellä aterialla.

    Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet ajatellut – pitikö tuon tänne tulla – lähtisi jo pian pois. On kiusaantunut olo, kun henkilö käyttäytyy tavalla, joka horjuttaa omaa kontrollin tarvetta, käyttäytyy jotenkin poikkeavasti, et oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. Hän ei sovi siihen muottiin mihin olet tottunut. Täytyy tunnustaa, että itselle on käynyt näin monesti ja jopa seurakunnassa. Eikä kyse ole siitä, että joku tulisi pahoin aikein tekemään jotain laitonta tai mellakoimaan kokoontumiseen.

    Kuulin alkuvuodesta, että tässä lähellä oli ammuttu – turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta itselle nousi ajatus, kuinka me voimme olla vastaamassa omalta osaltamme ihmisten hätään ja levottomuuteen? Miksi Satama on juuri tällä paikalla Jumalan suunnitelmassa?

    Jeesus oli kutsuttu fariseus Simonin kotiin juhla-aterialle, eittämättä Jeesus oli herättänyt mielenkiintoa ja ihmetystä julistuksellaan ja ihmetöillään. Tuollaisella aterialla ovet olivat auki ja muutkin saivat tulla sisään.

    Mikä saa ihmisen hakeutumaan Jeesuksen jalkojen juureen?

    Jumalan pyhyys herättää synnintunnon – naisen elämä ei ollut piilossa vaan koko kaupunki tiesi hänen synneistään – meillä jää pimentoon mitä ne olivat – mutta ne olivat julkisesti tiedossa – Fariseus tiesi millainen nainen oli kyseessä.

    Samalla viivalla

    Naisen toiminta varmasti kohahdutti: syntinen huora koskettaa rabbia eikä rabbi kavahda pois, avaa hiuksensa ja kuivaa niillä jalkojaan – hiusten avaaminen eleenä tuossa kulttuurissa

    Vähän – paljon – Rakkaus on vastausta siihen, että on koettu armahdus – Simonilla ei ollut rakkautta – sinulla on paljon syntejä, joista et ole edes tietoinen, tunnistit vain vähän – sait anteeksi vain vähän.

    ”sai paljot syntinsä anteeksi”, kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi, synti = velka (vertaus), kummallakaan ei ole mahdollisuutta maksaa takaisin.

    Syntisten sairaala – kuka on syntinen, jonka kanssa ei pitäisi olla tekemisissä?

    Jumalan ei rakasta meitä siksi että olemme hänen rakkautensa arvoisia, siis että meistä on tullut rakastettavia, vaan siksi koska hän itse on rakkaus.

    Tuo rakkaus on ristinmuotoista rakkautta, jonka saamme uskolla vastaanottaa. Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Jeesus on tullut syntisiä varten tähän maailmaan ja kantanut jokaisen syntisi kerran ristille.

    Jeesus ottaa kantaakseen syntimme ja lisäksi hän peittää meidän häpeämme – nainen, joka oli kaikkien silmissä halveksittu, sai uuden identiteetin, joka oli kiinnitetty Kristukseen, hän ei ole enää halveksittu vaan rakastettu.

    Rakkaus on vastausta anteeksiantoon – ei siis niin että hän rakasti ja sai sitten anteeksi vaan hän sai kaiken anteeksi ja siksi rakasti

    Kuinka vastaamme?

    Turvasatama, jossa Jumalan armo ja anteeksiantava rakkaus tulevat todeksi ottaen huomaansa jokaisen maailman myrskyissä nääntyneen ja langenneen.

    Armahdettujen syntisten yhteisö, jossa Jumala varustaa ja kukin saa palvella vapaudessa omilla lahjoillaan seurakuntaa.

    Seurakunta on paikka, josta ei voi olla pois, koska muuten tietää jäävänsä paitsi jostakin ainutlaatuisesta. Seurakunta vastaa yhteyden ja kuulumisen kaipuuseen tavalla, jota muualta ei saa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 40: Joh. 6: 48-58 (10.3.2024) – Satama

    Evankeliumi

    Joh. 6: 48-58

    Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämän sunnuntain aihe on Elämän leipä. 1. Mannan nälkä 2. Todellinen leipä 3. Pöytätoveruus

    Mannan nälkä

    Tämän sunnuntain evankeliumi alkaa tuttuakin tutummalla Jeesuksen sanalla: ”Minä olen elämän leipä.” Jeesus puhuu kahdesta eri leivästä maallisesta ja taivaallisesta. Kuulijoiden joukko on kuullut jo pitkän puheen Jeesukselta ja Jeesus toistuvasti kertoo sen kuka Hän on ja mitä Hän antaa. Kannattaa lukea evankeliumitekstiä ennen olevia jakeita.

    Meidän pitää pysähtyä tämän tekstin äärellä sen kysymyksen eteen, mitä minä pyydän ja odotan Jeesukselta?

    Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen ja ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla suuren joukon ihmisiä. Kansanjoukot etsivät Jeesusta ruokkimisihmeen jälkeen nähdäkseen taas jonkin tunnusteon. Ehkäpä joku Jeesuksen kuulijoista oli saanut tuosta osansa, ihmeellisen avun nälkäänsä. Herra vastasi maalliseen tarpeeseen ihmeellä, joka sai suurta huomiota.

    Kuinka usein me ihmiset olemmekaan kiinnostuneita vain siitä, että Jumala antaisi ihmeen, joka vastaa tämän elämän tarpeisiimme ja poistaisi nälkämme: jonkin sellaisen asian joka liittyy maalliseen vaellukseemme: poistaisi nälän, sairaudet, rahahuolet…

    Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemmekö saisi pyytää Taivaalliselta Isältämme sitä mitä tarvitsemme elääksemme. Rukoilemmehan me joka messussa: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

    Heti tuon ”Minä olen elämän leipä.” lauseen jälkeen Jeesus pudottaa juutalaisten kuulijoiden eteen lohduttoman kuvan: Isänne saivat taivaasta mannaa ja söivät sitä autiomaassa, mutta ovat kuolleet. Muistamme 2.Moos.16 kuinka Jumala ruokkii israelilaisia autiomaassa. Tämä vastakkaisuus korostaa sitä, mikä ero on sillä leivällä, joka täyttää vatsamme ja sillä mikä ruokkii sieluamme.

    Meidän pitää palauttaa mieliimme, mitä Jumala sanoi kansalleen autiomaassa ja miksi:

    4.Moos. 14:22-23

    yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

    He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

    Heprelaiskirjeen 3 viittaa tuohon Jumalan valaan ja antaa meille ohjeen:

    11 ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." 12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 13 Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.

    Manna ei voi korvata iankaikkisen elämän leipää.

    Mitä on tuo elävä leipä joka ruokkii meidät niin, että saamme iankaikkisen elämän?

    Todellinen leipä

    Urheilusuorituksen jälkeen on tapana juoda palautumisjuomaa. Lisäravinteiden käyttöön liittyy usein toive nopeasta palautumisesta, isommista lihaksista tai paremmasta kunnosta. Kuitenkin tavalliselle kuntoilijalle niistä ei juuri ole hyötyä. Päivittäistä ravinnonsaantia voi perustaa niiden tehoon. Tarkkasilmäinen lukee purnukan kyljestä tekstin: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota..”. Korvikkeista ei voi tulla todellista ruokaa.

    Mikään ei voi korvata Jeesusta. Tarvitaan todellista ruokaa. Jeesus on meille todellinen ravinto – päivittäin. Jeesus ei ole lisäravinne tai väline, vaan todellinen elämän leipä. Hän ei ole tullut kasvattamaan maallisia lihaksiamme millään elämän alueella. Jeesusta ei voi alistaa omien tavoitteidemme rengiksi, välineeksi jonkin oman tavoitteemme tavoittelemiseksi kuin Hän olisi vain resurssi, muuten meistä tulee epäjumalanpalvelijoita ja Jeesus jää sivuosaan.

    Ehtoollinen liittää meidät uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön ja sen kautta saamme omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän

    Pöytätoveruus

    Jumalan Sanan kautta Kristus on todellisesti läsnä (reaalipreesens) ehtoollisessa. Emme kuitenkaan tavoita tuota läsnäoloa tyhjentävästi, että järjellämme voisimme sen ymmärtää. Se jää inhimillisesti salaisuudeksi – mysteeriksi kuten ehtoollista nimitetään. Jeesus kutsuu pöytäänsä tänäänkin ja ravitsee meidät taivaallisella ravinnolla. Todellinen ruoka laskeutuu alas taivaasta. Tämä on iankaikkisen elämän ravintoa. Kristus antaa tänäänkin itsensä leivässä ja viinissä. Saamme nauttia Hänen todellisen ruumiinsa ja verensä pelastukseksemme. Ehtoollinen on ennen kaikkea Golgatan uhrin ajankohtaistumista. Se mitä kerran ristillä tapahtui, tulee jälleen todeksi ehtoollisella. Ehtoollinen pitää nauttijansa Jumalan liitossa ja osana lunastettua kansaa.

    Yhteinen matka kohti luvattua maata saa taas jatkua, kun olemme saaneet nauttia Herramme jakamaa ”Taivaan leipää” matkaevääksemme. Se yhteys, mikä meillä on Herraamme Kristukseen ehtoollisessa, yhdistää meidät toisiin kristittyihin.

    Apostolien teoissa meillä on kuva kristittyjen yhteydestä:

    Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

    Rukoukseni on, että se saisi olla totta meidän seurakunnassamme. Olkaamme toisillemme pöytätovereita, jotka kutsuvat yhteiseen pöytään, jakavat omastaan ja elävät yhteydessä toinen toisiimme.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.