Digiteologi

Elämän kysymys: Voinko saada anteeksi?

  • Saarna 7: Luuk. 16:1-9 (14.8.2022) – Laukaan kirkko

    Luuk. 16:1–9

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 16

    Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen:” Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: ’Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.’ Mies mietti: ’Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. – Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.’ Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. ’Paljonko olet velkaa isännälleni?’ hän kysyi ensimmäiseltä. ’Sata astiaa öljyä’, tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä viisikymmentä.’ Sitten hän kysyi toiselta: ’Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?’ Tämä vastasi: ’Sata tynnyriä vehnää.’ Taloudenhoitaja sanoi: ’Tässä on velkakirjasi, merkitse kahdeksankymmentä.’” Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.”

    Armoa ja rauhaa meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään olemme yhden vaikeimman vertauksen äärellä saarnatekstissämme. Näin ainakin voi päälle päin kuulostaa.

    Kuulimme evankeliumitekstin, joka näyttäisi ajavan meidät ottamaan esimerkkiä petoksella hyötyvästä talousrikollisesta – epärehellisestä taloudenhoitajasta (kr. ekonomista), kyse oli taloushallinto managerista, joka vastasi isäntänsä taloudesta täysivaltaisesti, kuten esimerkiksi Joosef Vanhassa Testamentissa Potifarin talossa.

    Mitä talouden hoitaja tekee:

    Viiltävän realistinen tilannearvio (Mitä minä nyt teen?)

    Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen (oman aseman säilyttäminen, häpeän välttäminen)

    Mahdollisuuksien arviointi – mitä pelimerkkejä minulla on ja miten saan käännettyä tilanteen suosiolliseksi?

    Kuinka sidon muita vääryyteeni, jotta en ole ainoa ketä syytetään?

    Toimii nopeasti ja viekkaasti (kaiken älykkyytensä ja taitonsa antaen)

    Törkeät alennukset velkoihin eivät voineet olla herättämättä velallisten huomiota.

    Kiitollisuuden velka sitoo velallisen psykologisesti taloudenhoitajaan, kunnia kyseessä.

    Tarkoitus on pelastaa oma nahka hinnalla millä hyvänsä. Omaa asemaa velallisten suuntaan hyväksikäyttäen.

    Tämän äärellä emme riko seitsemättä käskyä: Älä varasta!

    Terroristisen suunnitelman ”hienous” – 9/11 – voit nyt miettiä sitä viisautta ja hienosyistä älykkyyttä, jota iskun suunnittelijat ovat osoittaneet – taas… eettisesti teossa ei ole mitään ihailtavaa. Se oli lähes kolmentuhannen ihmisen murha, mutta teknisesti, älykkyyden ja taidollisuuden osalta kyseessä on jotain poikkeuksellista kyvykkyyttä osoittavaa.

    Taloudenhoitajan kylmä ekonomia: mahdollisimman pienillä kuluilla mahdollisimman suuri voitto. Jakeissa kuusi ja seitsemän puhutaan kahdesta eri velasta. Sata astiaa (kreik. batos, hepr. bat, n. 35-40 litraa) tarkoittaa lähes 4 000 litraa oliiviöljyä. Sata tynnyriä (kreik. koros, hepr. kor, n. 350-400 litraa) on sekin valtava määrä, lähes 40 kuutiota, iso rekkakuormallinen viljaa. Näistä veloista saadun 'bonukset', 50 tai 20 prosenttia, olivat tuntuvia alennuksia.

    Niinpä meidän tulee nyt tutkia tarkemmin, mihin Jeesus tällä kaikella oikein tähtää!

    Jeesuksen sanojen: ”Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset..” pitäisi herättää meidät mukavan leppoisasta asioiden kanssa askartelusta siihen, että kysymme itseltämme: Toimimmeko viisaasti Jumalan huoneen haltijoina – valon lapsina.

    Tuhlaammeko me Jumalan omaisuutta? Omaisuuden tuhlaaminen (kreik. diaskorpidzoo) eli hajottaminen, hävittäminen tai levittäminen ei välttämättä ole tässä aktiivista ja tarkoituksellista, vaan voi olla myös passiivista leväperäisyyttä ja lepsuutta

    Joskus luin talouslehteä ja artikkelissa toimitusjohtaja julisti: ”meidän pitää voittaa työntekijöiden sielut ja sydämet!”. Siis kyseessä oli yritysjohtaja ei kirkon piispa – Valon lasten löperyys ja heikko osaaminen saa Jeesukseltakin satikutia:

    Valon lapsi on Jeesuksen palvelija ja Jeesuksen orja ja meidät on kutsuttu toimimaan viisaasti ja ahkerasti. Kuitenkin palvelutehtävässämme osoitamme päivittäin laiskuutta, epäröintiä, haluttomuutta, taitamattomuutta ja kaikenlaista Herramme tehtävien laistamista. Jotain saamme tehtyä sarallamme, mutta paljon jää tekemättä ja jokainen päivämme päättyy siihen, mitä Jeesus sanoi opetuslapsilleen ja seuraajilleen: ”Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: ’Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään’. ”Emmekä me sitäkään mitä Herramme käskee tee, ainakaan kaikkea, emmekä ainakaan seuraavana päivänä.

    Väärän mammonan käyttö?

    Tämänpäiväinen tekstimme korostaa, että Jumalan lapsen tulee olla ei vain innokas väärän mammonan käyttäjä iankaikkisessa päämäärässään, vaan hänen tulee olla myös uskollinen ja pitkäjänteinen niin tehdessään… Se mikä meillä on, on 100%:sti Jumalan lahjaa ja vaikka se onkin meidän käyttöömme uskottu, se pysyy edelleen Jumalan 4 omaisuutena. Se on annettu meille, jotta voisimme tehdä runsaasti hyvää jakaen omastamme tarvitseville.

    Ajallista hyvää pitää käyttää ystävyyden vahvistamiseen. Ystävyys kannattelee elämää monella tapaa. Todellista rikkautta ei ole se mitä varastoi itselleen vaan se minkä jakaa muille.

    Sydämen asenne: (Luuk. 14:13–14) ”köyhiä ja raajarikkoja, rampoja ja sokeita.” Kun näin teemme, Jeesus sanoo meille, ”Autuas olet, kun aika tulee, sillä he eivät pysty palkitsemaan sinua. Sinä saat palkkasi silloin, kun vanhurskaat herätetään kuolleista.”

    Avuksemme tämän vertauksen kanssa tulee seuraavat jakeet. Luuk. 16:10-14 antaa meille selityksen:

    »Joka on vähimmässä luotettava, se on luotettava paljossakin, ja joka on vähimmässä vilpillinen, se on vilpillinen myös paljossa. Jos te ette luotettavasti hoida väärää rikkautta, kuka uskoo teille todellista? Ja jos te ette luotettavasti hoida toisen omaisuutta, kuka teille kerran antaa sen, mikä on teidän omaanne?

    Minulla on oikeus parempaan?? Miksi minulle annetaan tällaisia hommia? Sydämen asenteemme määrittää se KENELLE teen työtäni, oli se sitten mitä tahansa. Loppu viimeksi jokainen kutsumus on Jumalalta – Enenevässä määrin täytyy todeta, että olemme täydellisessä riippuvaisuussuhteessa Herraamme, vaikka haluaisimme ajatella olevamme itsemme herroja. Jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan näemme vaivaa. Samoin voima, motivaatio ja näky työssämme on riippuvat täysin siitä, mikä on suhteemme Kristukseen. Avaako hän vaikeassa tilanteessa silmämme näkemään ne taivaalliset sotajoukot, jotka ovat puolellamme. Kysymys on aina henkilökohtainen – ei seurakunnan, järjestön tai muun ulkoisen organisaation kysymys.

    Yksikään palvelija ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän on liittynyt toiseen, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.»

    Maallisesti meillä voi olla useita työnantajia, ja aikansa voi yrittää jakaa niiden kesken, mutta hengellisesti syvimmällä tasolla kysymys on hyvin yksinkertainen:

    Ihminen palvelee joko Herraa tai mammonaa – On kyse siitä, mitä tarkoitusta ihminen pohjimmiltaan elämällään palvelee. Siinä ei voi tehdä kompromisseja.

    Samalla huomaamme että meidän uskollisuus on aina vajavaista Jumalan lahjojen hoitamisessa.

    Suurin velka anteeksi

    Syntivelan maksaminen on kaikista suurin ”vääryys” – meidänhän pitäisi itse vastata omista veloistamme. Kylmien loogisten liiketoiminnan lakien mukaan näinhän pitäisi olla – Mutta Kuinka Suuri onkaan se armo, joka meidän osaksemme tulee. Jeesus maksoi koko syntivelkamme, joka meidän oikeutetusti olisi tullut maksaa. Hän kuoli ristillä meidän sijastamme ja LUNASTI meidät vapaaksi synnin kuoleman ja saatanan kahleesta. Hän maksoi kaiken. Kaiken, siis aivan kaiken. Ei ole mitään kadotustuomiota heillä, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 12: Mark. 2:1-2 (23.10.2022) – Laukaan kirkko

    Mark. 2:1–12

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 2

    Jeesus meni taas Kapernaumiin. Kun ihmiset kuulivat hänen olevan kotona, väkeä tuli koolle niin paljon, etteivät kaikki mahtuneet edes oven edustalle. Jeesus julisti heille sanaa. Hänen luokseen oltiin tuomassa halvaantunutta. Sairasta kantamassa oli neljä miestä, jotka eivät tungoksessa kuitenkaan päässeet tuomaan häntä Jeesuksen eteen. Silloin he purkivat katon siltä kohden, missä Jeesus oli, ja aukon tehtyään laskivat siitä alas vuodematon, jolla halvaantunut makasi. Kun Jeesus näki heidän uskonsa, hän sanoi halvaantuneelle: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta siellä istui myös muutamia lainopettajia, ja he sanoivat itsekseen: ”Miten hän tuolla tavalla puhuu? Hän herjaa Jumalaa. Kuka muu kuin Jumala voi antaa syntejä anteeksi?” Jeesus tunsi heti hengessään, mitä he ajattelivat, ja sanoi heille: ”Kuinka te tuollaista ajattelette? Kumpi on helpompaa, sanoa halvaantuneelle: ’Sinun syntisi annetaan anteeksi’, vai sanoa: ’Nouse, ota vuoteesi ja kävele’? Mutta jotta te tietäisitte, että Ihmisen Pojalla on valta antaa maan päällä syntejä anteeksi” – hän puhui nyt halvaantuneelle – ”nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.” Silloin mies heti nousi, otti vuoteensa ja käveli pois kaikkien nähden. Kaikki olivat tästä hämmästyksissään, ylistivät Jumalaa ja sanoivat: ”Tällaista emme ole ikinä nähneet.”

    Tämän sunnuntain aihe on Usko ja epäusko. Putkiaivoiselle insinöörille tuo on binäärinen lauseke, se on joko nolla tai ykkönen, päällä tai pois. Tosi tai epätosi.

    Ja sitten kuulemme kysymykset mielessämme: Oletko uskossa? Onko armo kirkastunut? Oletko tehnyt ratkaisun? Oletkos uskomassa?

    Ja sitten alamme mittailemaan uskon määrä ja laatua… hänelle, joka arkana tulee kirkkoon takapenkkiin istumaan, voipi jo alkaa kurkkua kuristamaan. Minunko uskoni? Mitä siis minunko uskoni? Enhän minä…

    Pitääkö siis alkaa höylämään kynnystä matalammaksi ja muokkaamaan sanomaa mediakonsultin opein helpommin nieltäväksi, ettei kukaan kokisi itseään turvattomaksi turvallisessa tilassa. Että ihan yksi annos vain sellaista sopivan kädenlämpöistä tapakristillisyyttä, ei mitään uskon vaatimuksia, kiitos…

    No, ehkäpä löydämme evankeliumitekstistä taas jotakin oleellista, joka meitä auttaa.

    Tänään kuulimme evankeliumitekstin, jossa ollaan taas tosiasian äärellä, jota toissasunnuntaina sivusin: Jeesus parantaa. Jeesus muuttaa asiain tilan täydellisesti. Ja mitenkä se sitten tapahtuu: miehelle, jonka ystävät kantavat Jeesuksen luokse, Jeesus julistaa synnit anteeksi ja parantaa miehen!

    Tuo kertomus pysäyttää meidät monella tavoin pohtimaan uskoa: itsellä jostain syystä tuo kertomus yhdistyy jonkinlaiseen toiminnalliseen lasten Raamattuun, jossa ystävät purkavat tuota kattoa – siis purkavat kattoa – tuohan ei ollut mitenkään tavatonta sen ajan rakennustekniikassa. Käsin saatiin purettua kattoa niin että mies saatiin laskettua Jeesuksen luo.

    Jeesuksen kotikaupungissa Kapernaumissa Jeesus oli jo saanut maineen – joka aiheutti väen tungosta. Jo Mark. 1:33 Koko kaupunki oli kerääntynyt oven edustalle. Voitte kotona, vaikka lukea ja kerrata Jeesuksen toiminnan ensimmäisestä luvusta. Markuksen evankeliumia suositelleen ihan kokonaan luettavaksi –

    Ystävien kantamana Jeesuksen luo. Kuinka paljon olet valmis näkemään vaivaa ystäväsi eteen? Tuodaksesi häntä Jeesuksen luo?

    Toiseksi voimme mietiskellä tuota miestä. Eipä ollut uskon määrän tai laadun kyselyä, vaan halvaantuneen kohtaaminen Herran Jeesuksen kanssa, itse Jumala oli tullut hänen luokseen.

    Hengellisesti puhun: Evankeliumi vapauttaa syntien halvaannuttaman. Tule Jeesuksen luo!

    Se löytyi! On kyse siis jostakin mikä muuttaa elämää totaalisesti, uskon löytyminen on aina ihme.

    Tässä kuukauden ajan olemme monissa medioissa kuulleet ”Se löytyi!”

    Tarvitsemmeko tällaisia muutostarinoita uskon syntymiseksi? Välillä itselle nousee ajatuksia, että kukaan ei esimerkin avulla usko… kuitenkin Raamattukin puhuu uskon esikuvista.

    Nuo kertomukset kertovat siitä, mitä Jumala itse on tehnyt jonkun elämässä. Kyse onkin Jumalan teoista, ei niinkään itseä korostavasta uskon sankaruudesta. Jumala on tullut alimpiin paikkoihin asti – kuten tuo mies laskettiin alas Jeesuksen luo, voi olla, että sinutkin on laskettu sellaiseen paikkaan, umpikujaan, jossa on vain sinä ja Jeesus.

    Kyse ei olekaan siitä, että sinä yhtäkkiä alat kiinnostua Jumalasta, vaan siitä että Jumala tarttuu sinun elämääsi. Hän tulee sinun luoksesi Vapahtajassa Jeesuksessa. Että Hän alkaa puhua sinulle, koskettaa sinun elämääsi.

    Tällaista emme ole ikinä nähneet! – Oli siis tapahtunut jotakin aivan poikkeuksellista – ”emme – ikinä” – siis tätä ei ollut tapahtunut vielä koskaan. Jumala oli tullut kansansa keskelle. Tämä sama tapahtuu silloin, kun joku saa henkilökohtaisesti kohdata Jeesuksen – usko syntyy. Saako Jeesuksesta näin innostua!?!?

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Kuulimme äsken VT:n lukukappaleessa Abramista (Abrahamista) ja myös epistolatekstissä. Abraham uskoi mahdottomaan – Jumala teki sen mahdolliseksi.

    Kyse on siitä mitä Jumala tekee – sen näkeminen uskon silmin.

    Lupaus ja usko – Lue Raamatusta Jumalan lupauksia, sinä olet rakastettu, armahdettu, pelastettu.

    Kuinka Jumala tänään tulee meidän luoksemme: Sanassa ja sakramenteissä. Evankeliumi Pyhän Hengen kautta synnyttää USKOn. Sana tekee halvaantuneesta terveen. Uskollan korottaa vielä panoksia: Sana tekee kuolleesta elävän!

    Jeesus on tullut sinun mahdottomuuteesi! Ottamaan pois synnin taakan, kantamaan sen harteillaan Golgatalle, sovittamaan sinut Jumalan kanssa.

    Uskotko sen?

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 13: Matt. 22: 1-14 (30.10.2022) – Konnevesi

    Evankeliumi

    Matt. 22: 1-14

    Jeesus jatkoi vertauspuheitaan ja sanoi heille: ”Taivasten valtakuntaa voi verrata kuninkaaseen, joka valmisti häät pojalleen. Hän lähetti palvelijoitaan kutsumaan häävieraita, mutta kutsun saaneet eivät tahtoneet tulla. Silloin hän lähetti toisia palvelijoita ja käski heidän sanoa kutsutuille: ’Olen valmistanut ateriani, härät ja syöttövasikat on teurastettu, kaikki on valmiina. Tulkaa häihin!’ Mutta kutsun saaneista toiset eivät välittäneet siitä, vaan menivät muualle, kuka pellolleen, kuka kaupoilleen, toiset taas ottivat kuninkaan palvelijat kiinni, pieksivät heitä ja löivät heidät hengiltä. Silloin kuningas vihastui. Hän lähetti sotajoukkonsa, surmasi murhamiehet ja poltti heidän kaupunkinsa. Sitten kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Kaikki on valmiina hääjuhlaa varten, mutta kutsutut eivät olleet juhlan arvoisia. Menkää nyt teille ja toreille ja kutsukaa häihin keitä vain tapaatte.’ Palvelijat menivät ja keräsivät kaikki, jotka he tapasivat, niin pahat kuin hyvät, ja häähuone täyttyi aterialle tulleista. Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua. Hän kysyi tältä: ’Ystäväni, kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?’ Mies ei saanut sanaa suustaan. Silloin kuningas sanoi palvelijoilleen: ’Sitokaa hänet käsistä ja jaloista ja heittäkää ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita. Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.’”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Evankeliumiteksti käsittelee Jeesuksen vertausta Kuninkaan pojan häistä. Kuningas kutsuu pojan häihin. Heti tekstin aluksi huomataan, että Jeesus kertoo vertauksen ”heille”. Ketä olivat nuo he? Katkelman edellä olevasta tekstistä saamme vastauksen: he olivat fariseuksia ja ylipappeja, siis Israelin uskonnollista eliittiä. Jumala oli lähettänyt profeettoja Israelin kansan keskuuteen levittämään kutsua, mutta sitä ei otettu vastaan. Profeetat tapettiin, viimeisimpänä Johannes Kastaja.

    Jumalan viha kohtaa niitä, jotka torjuvat kutsun – konkreettisesti se toteutui Jerusalemin tuhossa v.70. Kutsu laajenee sitten koskemaan kaikkia, ihan jokaista.

    Kuitenkin Jumala siis uudistaa tuon kutsun koskemaan muitakin kuin Hänen valittua kansaansa – meitäkin pakanoita. Tässä vertauksessa Jumalan kutsu toistuu useaan kertaan. Jumalan kärsivällisyys on suuri, mutta silläkin on rajansa.

    Tekstin äärellä huomio kiinnittyy sen loppuun: ”Monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja.”

    Saat siis kutsun, mutta voit kuitenkin joutua heitetyksi ulos. Kuinka tämä voi olla mahdollista? Tuo onneton mies, joka tekstissä mainitaan, sai kutsun, mutta kuningas heitti hänet ulos.

    Onko kutsussa kyse kuitenkin arpajaisista, saat arvan ilmaiseksi, mutta arvassa lukee ”EI VOITTOA” – et ole voittajien joukossa. Joka arpa voittaa vaan ei voitakaan. Tästä ei ole kyse kutsussa.

    Et myöskään voi vedota, että kuulut tiettyyn porukkaan niin sinulla on vapaalippu juhlaan sen takia – kutsu on henkilökohtainen – et voi vedota siihen, että kuulut sisäpiirin ja siksi olet oikeutettu juhliin, ei siis ole mitään ulkoista tai mitään ominaisuutta, jolla pääsisit itse tuonne juhliin.

    Kutsu on henkilökohtainen et siis voi tulla kuokkimaan juhliin omalla kutsulla, kutsuun pitää itse vastata, nyt ei ole kyse mistään nyyttäreistä vaan itse kuningas on valmistanut juhlat. Hääjuhla on valmistettu Kuninkaan pojalle sulhaselle ja hänen morsiamelleen, joka on seurakunta.

    Voisitko jotenkin parantaa mahdollisuuksia kuulua valittuihin? Ehkäpä teoillani vähän parantelen itseäni, jotta tulisin valituksi. Tai sitten kerään kutsuja kuin arpalippuja, jotta todennäköisyyteni päästä valittujen joukkoon kasvaisi.

    Toiset menivät… Mitkä asiat sinua estävät ottamasta kutsua vastaan? On todella niin, että maalliset murheet, työ, perhe, yms. voi tulla esteeksi Jumalan kutsun vastaamiseen. Tai ainakin vaarana on, että näiden turvaaminen estää kristittynä olemista yhteiskunnassa. Töissä ei ainakaan voi puhua Jeesuksesta, kun se vähintään laittaisi huonoon asemaan urahississä. Tai saisin uskovaisen leiman enkä enää olisi suosittu työ- tai opiskeluporukassa. Hääpuvusta kieltäytynyt kyllä tiesi kieltäytyneensä – se ei jää epävarmaksi. Mitä tarkoitti, ettei mies saanut sanaa suustaan? Hän tiesi sen mitä oli käynyt eikä hänellä ollut mitään millä puolustautua.

    Luther postilla saarnassaan kirjoittaa: ”Näiden kaltaisia ovat nytkin kaikki ne, jotka vaikka ovatkin evankeliumilla kutsutut uskoon ja Kristuksen tuntemiseen, kuitenkaan eivät tahdo sitä kuulla eivätkä omaksua. Sellaista on kaikkina aikoina suurin ja parhain osa maailmaa, joka kaikesta huolimatta tahtoo olla Jumalan kansan ja seurakunnan nimissä. Heidänkin on huolehdittava paljon suuremmista ja tärkeämmistä asioista, siitä, kuinka säilyttäisivät ihanan ja loisteliaan elämänmuotonsa ja toimintansa. Tästä he eivät tahdo mitään kuulla eikä tietää, he pitävät sitä kunnianarvoisten, vanhoilta ajoilta asti periytyneiden sääntöjen uudistuksena ja muuttamisena -. Kuta enemmän heitä kehoitetaan olemaan kuuliaisia evankeliumille, sitä vähemmän he tahtovat sitä kuulla ja sitä katkerammin he sitä vainoavat, niin kuin aina maailmassa selvästi voidaan todeta.”

    Vaivaako sinua epävarmuus siitä, pääsetkö sinä taivaan ilo juhlaan? Entä jos kuoleman hetkellä totean, etten ollutkaan valittu – tällaiset ajatukset voivat viedä todella epätoivoon ja epävarmuuteen. Hyvät ja pahat ovat kutsuttuja – kutsuttuja ei siis kutsuta luokittelemalla heidät ensin kelpaaviksi tai kelpaamattomiksi – Kuninkaan kutsu todella kuuluu: ”Tulkaa kaikki!” – kuulit oikein: Tulkaa kaikki! Kuinka ihmeessä voi olla, että kaikki saavat tulla – kutsu käsketään kuuluttamaan pääkaduilla ja valtaväylillä, paikoissa, joissa ihmismassat kulkevat. Kutsu ei siis ole piilossa keneltäkään.

    Pukukoodi

    Kaikki siis kutsutaan juhlaan, mutta millä voisimme vaatettaa itsemme, jotta täyttäisimme pukukoodin. Löytyykö kaapistasi puhdas kauluspaita, tumma puku, hienot kengät – sellainen varustus, jolla voisimme päästä tuohon ilojuhlaan. Ei löydy – meissä ei ole mitään, jolla voisimme itsemme vaatettaa. Mihin meidät puetaan? Meidät puettu Kristukseen, kun uskomme Hänen sovittaneen syntimme ja luotamme Häneen. Paavali kirjoittaa Galatalaisille.

    ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet.” (Gal. 3:27)

    Luther selittää tätä Galatalaiskirjeen selityksessä: Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. – Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Sinut on puettu kasteessa Kristukseen, kun Kristuksen vanhurskaus on puettu päällesi Jumala ei enää näe sinun syntejäsi vaan Jeesuksen pyhyyden ja puhtauden. Sinulla ei siis ole mitään omaa vaan Kristuksen vanhurskaus ja tähän me uskomme ja se riittää. Jeesus on sovittanut syntisi kerran ja saamme tuohon anteeksi antoon turvata joka päivä.

    Jes. 61:10

    Bo Giertz: ”Jo Jesajan kirjassa sanotaan, että Jumala ”pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan” (61:10). Ja tuhlaajapoikavertauksessa Jeesus käyttää kuvaa ”parhaista vaatteista”, joihin isä käskee pukea lapsensa peittääkseen tämän kurjuuden. Jotakin samantapaista on tässäkin ajateltava. Valtakuntaan tuleminen merkitsee sitä, että meidät verhotaan anteeksiantamuksella.

    ”Kaikki on valmiina” olet kutsuttu Jeesuksen luo Hänen yhteyteensä, Hän pukee meidät puhtauteensa ja peittää kaikki meidän syntimme. Se mitä kerran on tapahtunut Golgatalla, tulee osaksemme tänäänkin ehtoollisessa, saamme osaksemme syntien anteeksiantamuksen leivässä ja viinissä. Kristus itse on niissä. Meidät on pesty puhtaaksi kaikesta synnistä.

    Kristus riittää! Eikä mikään muu riitäkään! Hänelle yksin kunnia ja ylistys soi hääjuhlassa. Ilm. 7 luvussa

    13 Yksi vanhimmista kysyi minulta: "Keitä nämä valkeavaatteiset ovat? Mistä he ovat tulleet?"

    14 Minä vastasin: "Herra, sinä sen tiedät." Hän sanoi minulle: — Nämä ovat päässeet suuresta ahdingosta. He ovat pesseet vaatteensa ja valkaisseet ne Karitsan veressä.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 14: Joh. 4:46-53 (6.11.2022) – Konnevesi

    Joh. 4:46–53

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 4

    Kapernaumissa oli kuninkaan virkamies, jonka poika oli sairaana. Kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan, joka oli kuolemaisillaan. Jeesus sanoi hänelle: ”Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä.” Mutta virkamies pyysi: ”Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee.” Silloin Jeesus sanoi: ”Mene kotiisi. Poikasi elää.” Mies uskoi, mitä Jeesus hänelle sanoi, ja lähti. Jo kesken matkan tulivat hänen palvelijansa häntä vastaan ja kertoivat pojan parantuneen. Mies kysyi heiltä, mihin aikaan poika oli alkanut toipua, ja he sanoivat: ”Eilen seitsemännellä tunnilla kuume hellitti.” Silloin isä ymmärsi, että se oli tapahtunut juuri silloin, kun Jeesus sanoi hänelle: ”Poikasi elää”, ja hän ja koko hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen.

    Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä! Päivän teksti puhuu tänään parantamisesta, taas kerran. Taitaa olla kolmas sunnuntai perätysten, kun Jeesus parantaa jonkun. Mutta muistellaan ensin uskonpuhdistusta.

    Luther tosiaan naulasi 95 teesiä Wittenbergin linnakirkon oveen 505 vuotta sitten lokakuun viimeinen päivä ja nousi vastustamaan Rooman paavin masinoimaa anekauppaa hyvin suoralla tavalla.

    Anekauppaa kuvaa sanonta: ”Kun kolikko kirstuun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.” Oli siis kyse syntien anteeksi antamisen ostamisesta.

    Teeseissä ei ollut kyse myötäkarvaan silittelystä vaan totuuden julkituomisesta – Luther ei voinut olla hiljaa vastaansanomattomat tosiasiat havaittuaan. Hän näki tilanteen niin vääristyneenä, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Ilmaiseksi saatava kallis armon evankeliumi oli muuttunut kauppatavaraksi.

    Luther itse oli joutunut kamppailemaan suurissa ahdistuksissa. Ankara luostarielämä, munkkihurskaus, hyvät teot eivät suoneet hänelle rauhaa. Jumala oli hänelle tuomari, jonka pyhyys teki tyhjäksi kaikki teot, joilla Hänelle olisi voinut kelvata. Kristuskin oli hänelle tuomari, joka vaatii täydellisyyttä. Pimeässä tornissaan hän teki löydön: Yksin Jumalan armo Kristuksessa tekee ihmisen vanhurskaaksi. Tuo kuulemamme Roomalaiskirjeen kohta oli se Lutherin löytö: ”Uskosta vanhurskas saa elää.”

    Tuon päivän tekstin edellä saamme huomata, että Jeesus palaa kotiseudulleen, jossa Häntä ei ollut otettu vastaan, mutta nyt hänen tunnustekonsa ovat kiirineet kaikkien korviin myös kotiseudulle ja hänet otettiin vastaan. Tekstissämme virkamiehellä on aito hätä. Poika oli kuolemassa. Kuoleman todellisuus, kuoleman sairaus saa kuninkaan virkamiehen Jeesuksen luo. Tuo kuvaa meitäkin. Synnin sairaus on todellista kuoleman sairautta. Sen ymmärtäminen ajaa Jeesuksen luo tai oikeammin hän tulee meidän luoksemme. Pyytäminen, siis niin, ettei pyyntö ole millään tavoin kaupankäyntiä, puhdasta anomista Herralta Jeesukselta.

    Jeesuksen Sana parantaa sairaan. Tuo hetki, kun Jeesus sanoo: ”Poikasi elää.” on käänteentekevä. Se kertoo meille, millainen Jumala meillä on. Hän toimii. Hän on luonut sanallaan kaiken. Hän Jeesuksen persoonassa, ilmestyneenä Jumalan Sanana muuttaa kaiken.

    Tänään kun vietämme uskonpuhdistuksen muistopäivää meidän pitää jälleen palauttaa mieliimme, mitä tuo uskonpuhdistus on. Se on sitä, että Jumala YKSIN Sanansa kautta tuo uudistuksen ajan. Ei ole kyse mistään inhimillisesti kasvojen kohotusohjelmasta, vaan siitä, että Jumala itse toimii Pyhän Hengen kautta uudistaen kirkkoaan.

    Liike-elämässä liikevaihto on yrityksen elinehto. Myyntiä pitää saada ja kaupan pitää käydä, jotta kulut saadaan katettu. Tulot pitää olla suuremmat kuin kulut. Paljon korostetaan asiakaslähtöisyyttä. Kirkossa lähtökohtaisesti näin ei voi olla. Miljardin verotuloilla pyörivän instituution pitäisi olla huolissaan henkilöstöstään ja tuotteesta – siitä että sen sanoma on Jumalan sanan Raamatun mukaista – siemen on oikeaa – ei siitä, että miten sanoman sisältö muokataan kirkosta vieraantuneelle sopivaksi. Vaarana on, että armosta puhutaan niin, ettei Jumalan tahtoa, joka on Jeesuksen vahvistama totella. Päivän halleluja säe julistaa:

    Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus.Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.

    1. Kor. 3:11

    Uskonpuhdistuksen edetessä Luther kiinnitti erityistä huomiota papiston hoitamiseen. Hänen lääkkeensä ei ollut sanoman muokkaaminen kaikkia miellyttäväksi yleisuskonnollisuudeksi, vaan Katekismus, uskon pääkohtien teroittaminen ja opettaminen. Voit vaikka iltalukemisena tutkia Vähä katekismuksen esipuheen ja lukea 10 käskyä selityksineen.

    Raamattu sanoo: ”Oikealla hetkellä olen kuullut sinua, pelastuksen päivänä olen tuonut sinulle avun. Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.”

    Kertomuksessa on poikkeuksellista, että parantumisen kellonaika mainitaan. Me osaamme sanoa milloin uskonpuhdistus on alkanut. Osaamme sanoa milloin olemme syntyneet. Osaamme mitata aikaa millisekunnin tarkkuudella. Pyrimme hallitsemaan aikaamme ja käyttämään sen tehokkaasti. Tärkeintä on tietää kuitenkin pelastuksen aika. Päivän evankeliumin lisäksi Uudessa Testamentissa ei ole montaa kohtaa, jossa puhutaan näin tarkoista ajanmääreistä – tunneista. Yksi nousee esiin tämän rinnalla:

    Mark. 14:34: ”Yhdeksännellä tunnilla Jeesus huusi kovalla äänellä: "Elohi, Elohi, lema sabaktani?" Se on käännettynä: Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?”

    Siitä kauhun hetkestä, jonka Jeesus koki kärsiessään ristillä, alkoi Armon aika. Jeesuksen uhrikuolema avasi meille jokaiselle oikeuden tulla Jumalan lapseksi ja taivaan perilliseksi. Kasteemme hetkellä meidät on liitetty tähän Jumalan armoliittoon, uskossa omistamaan syntien anteeksiantamus. Kaste kertoo meille, että olemme Jumalan lapsia. Jumala on lahjoittanut uskon. Kyse on siitä, että Hän tekee kuolleen eläväksi ja lahjoittaa elävän toivon – uskon Jeesukseen.

    Tämän sunnuntain tunnuskuvana on Luther-sinetti. Siitä uskonpuhdistaja lausuu näin:

    "Minun sinettini kuvaa jumaluusoppiani. Siinä on musta risti punaisessa sydämessä, jotta se muistuttaisi minulle, että me tulemme autuaiksi uskon kautta ristiinnaulittuun. Sydän on valkean ruusun päällä muistuttaakseen minulle, että usko tuo rauhaa, lohdutusta ja iloa. Valkoinen ruusu muistuttaa minua siitä, että Jumalan suoma rauha ja ilo eivät ole sellaista kuin maailma antaa, sillä valkoinen väri on enkelien väri. Ruusu on taivaansinisellä pohjalla muistuttamassa minua siitä, että iloni täällä on vain hengellisen ja taivaallisen ilon alkua. Sinettiäni ympäröi kultainen kehä muistuttamassa taivaallisen ilon iäisyydestä ja sen äärettömästä arvosta verrattuna maalliseen iloon ja maallisiin aarteisiin."

    Vain Jeesus voi sanoa kuoleman edessä: ”Poikasi elää.” Hän itse on voittanut kuoleman ja lahjoittaa iankaikkisen elämän. Hän ei heitä yhtäkään pois, joka Hänen luoksensa tulee. Kuninkaan virkamiehen poika paranee – Maailman kaikkeuden hallitsijan poika on kuollut ristillä, jotta Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 15: Matt. 25:1-13 (13.11.2022) – Laukaa

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee oletko valmis huutaa banneri sähkötolpassa ajaessasi – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitettyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika…

    Meidän edessä on vakava teksti; Kaikki eivät pelastu. Synti on vakava asia. Pettureille ja luopioille ei ole toivoa sitten kun ovet suljetaan. Kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellisellä energiakriisikään ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen?

    Jumala ei ole jättänyt meitä poraamaan omaa öljyämme saadaksemme sitä lamppuihimme.

    Valvominen on rukoilemista

    Valvominen on Raamatun lukemista

    Valvominen on uskovien yhteyttä

    Valvominen on ehtoollisella käymistä

    Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Vaikka legendaarisen gospel yhtyeen Petran kappaleen sanoin, kun he laulavat ”Keskiyön öljystä”. Ks. paperi

    Sitten löytyi mieleni kätköistä yhdeksän kymmentä luvun helmi Terapia-bändiltä, viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Öljy on Jumalan siunauksen ja runsauden vertauskuva Raamatussa.

    Kuninkaan kirjassa on 17 luvussa:

    Mutta nainen vastasi: »Niin totta kuin Herra, sinun Jumalasi, elää, minulla ei ole jäljellä kuin kourallinen jauhoja ruukussa ja vähän ruokaöljyä pullossa. Kun saan kerätyksi vähän puita, menen kotiin ja teen jauhoista ja öljystä ruokaa itselleni ja pojalleni. Syömme sen ja sitten kuolemme.»

    Elia sanoi hänelle: »Älä pelkää! Mene kotiisi ja tee niin kuin sanoit. Tee kuitenkin ensin minulle pieni leipä ja tuo se tänne. Leivo vasta sitten itsellesi ja pojallesi. Näin sanoo Herra, Israelin Jumala: Ei tyhjene jauhoruukku eikä ehdy öljypullo, ennen kuin Herra antaa sateen maan päälle.»

    Leski meni ja teki niin kuin Elia oli sanonut, ja heillä kaikilla riitti syötävää pitkät ajat. Jauhoruukku ei tyhjentynyt eikä öljypullo ehtynyt, sillä näin oli Herra sanonut Elian suulla.

    Jumala voi tehdä meidänkin elämässä oman öljyihmeensä jos sinulla ei ole öljyä tiedät mistä etsiä – sinun ei tarvitse lähteä etsimään jostakin kaukaa esiintymää öljyä saadaksesi. Pyhä Henki on Sanassa ja sakramenteissa.

    Jumala itse tekee työtää meissä armon välineiden kautta.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 17: Luuk. 2: 1-20 (25.12.2022) – Lievestuore

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 2:1-20

    Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä.” Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: – Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: ”Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti.” He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.

    Jumalan on kunnia korkeuksissa maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa!

    Tänään on jouluaamu. Saimme kuulla nuo enkelien joukon sanat. Kansa joka pimeydessä vaeltaa näkee suuren valon. Joulun lapsi on syntynyt.

    Maan päällä rauha – Joulun lapsi on rauhan lähde. Jos katselemme maailmaa, näemme paljon rauhattomuutta. Kuinka joku voi julistaa rauhaa näissä olosuhteissa saattaa joku kysyä. Joulun lapsen rauha lahjoitetaan Hänen kauttansa jokaisen ihmisen sydämeen. Onko sinulla joulurauha sydämessäsi? Vai onko niin, ettei sinulla ole sisäistä rauhaa. Sinulla ei ole rauhaa Jumalan kanssa. Synnit painavat omaatuntoa ja sisällä on jatkuva levottomuus.

    Jumalan lupaukset täyttyvät tänään. Hän lähettää pelastajan, rauhan ruhtinaan, valon koko kansalle, joka pimeydessä vaeltaa. Kansa ei pääse pois pimeydestä omin avuin. Se tarvitsee auttajan iankaikkisuudesta ihmiseksi seimeen syntyneenä. Vain Jumalan rakkaus on todellisen rauhan lähde.

    Enää Jumalan suunnitelma ei ole piilossa. Profeettojen ennustukset täyttyvät. Lapsi on syntynyt. Tänään saamme viettää tätä juhlaa. Jumala syntyi ihmiseksi meidän kaltaiseksemme. Hän tuli meitä auttamaan. Kun meistä ei ole itseämme auttamaan.

    Jumalan lupaukset täyttyvät.

    Ketä Jumala käyttää lupausten, omien suunnitelmien täytäntöön panossa?

    Ensiksi evankeliumitekstissä kuulemme, että keisari Augustus hallitsi Rooman valtakuntaa ja oli käskynhaltijoidensa kautta käynnistänyt verolle panon – Joosef lähti siis veroilmoituksen tekemistä varten Betlehemiin – ja profeetan sana toteutuisi

    2 (5:1) Sinä Betlehem, sinä Efrata, sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana. [Jes. 7:14]

    Rooman valtakunnassa keisaria pidettiin jumalan vertaisena, kuitenkin joulu ei ole hänen juhlansa. Itse Rooman keisari oli sivuosassa palvellen Jumalan päämäärää. Pelastaja oli syntyvä koko maailmalle. Jumalan herruus on maallisen vallan yläpuolella.

    Tuolloin hallitsijan tuntomerkkinä oli tuolloin valta ja loisto – keisari asui palatsissaan, jossa kaikkea oli tarjolla. Ruokaa, juomaa, huvituksia ja ylellisyyttä. Kuulemme evankeliumitekstistä, että maailman vapahtaja syntyy tallissa ja hänen vuoteenaan on eläinten ruoka-astia.

    Joulun lapsi on syntynyt ja laskettu seimeen, josta eläimet söivät, ei puhtaisiin hygieenisiin lakanoihin. Hän syntyy tänne elämän leiväksi ihmisille, todelliseksi ravinnoksi. Tosi kuningas haluaa tulla nälkäisten ihmisten ruuaksi. Hän antaa elämänsä muille eikä havittele valtaa ja kunniaa, vaan antaa itsensä meille ravinnoksi tänäänkin. Hän itse on elämän leipä.

    Kuka sitten kuulee ensimmäiseksi Jumalan pojan syntymästä. Eikö olisi ollut kätevintä, että se olisi julistettu maan parhaille tiedotusvälineille, joka silloin oli keisarin käskykoneisto, joka oli saanut myös verollepanokäskyn jokaisen kansalaisen tiedoksi.

    Ei Jumala valitsee toisin. Hän ilmoittaa ilosanoman paimenille – sen ajan sekatyömiesporukalle, joita pidettiin epäluotettavina ja arveluttavina. Heidän maineensa oli huono eikä heidän todistustaan pidetty oikeudessa pätevänä. Palkkapaimenet saattoivat jättää lauman vaaran uhatessa. Jumala valitsee heidät kuulemaan taivaallisen ilosanoman ensimmäiseksi. Se kertoo meille, että Jumala tulee syntisen luokse ja heitä varten.

    Jumala ei pysy erillään maailman synnistä vaan rakastaa sellaista, joka ei täytä Hänen pyhyytensä täydellistä mittaa. Augustus saattoi kohdella vihollisiaan väkivallalla. Herra Jeesus taas kohtaa heidät rakkaudella ja anteeksiannolla. Joulun lapsi on hyvä paimen, joka antaa henkensä lampaidensa puolesta.

    Älä pelkää

    Taivaallinen sotajoukko – lukematon määrä enkeleitä ilmestyi paimenille ja he pelkäsivät – siis karskit miehet pelkäsivät – Ja enkeli sanoo Älä pelkää. Ulkoiset pelot kulkutauti ja jatkuvat uutiset sodasta ovat täyttäneet tajuntamme ja herättävät myös pelkoa tulevasta. Jumala kuitenkin julistaa myös tänään ”Älä pelkää”. Tarvitsemme tuota taivaallista sanomaa.

    Voi olla, että pelkäät sitä, että Jumala on hylännyt, koska hänen kirkkautensa valaisee kaiken mitä elämäsi pitää sisällään. Siihen Jumala sanoo: Älä pelkää! Minä olen sinut nimeltä kutsunut, sinä olet minun. Jouluna Jumala tulee luoksemme ja poistaa pelon antamalla itsensä meidän vuoksemme tähän maailmaan. Hän on se joulun lapsi, joka poistaa pelon kaiken maailman sekasorron keskellä. Hän antaa rauhan levottomuuteen.

    Jumala ei sano sinulle: tämä sanoma on vain niille, jotka ovat sen arvoisia. Ei, Hän sanoo: tässä on teille ilosanoma – Ilosanoma, joka kuuluu aivan jokaiselle – Ilosanoma, jota ei julisteta niille, jotka ovat sen arvoisia, vaan juuri sen vuoksi, että Jumalan armo syntisiä ihmisiä kohtaan tulisi esille.

    Saamme tänään joulunaamuna liittyä paimenten seuraan ja vastata kutsuun lähteä Betlehemiin katsomaan sitä, jonka Herra on ilmoittanut. Jumalan ilmoitukseen luottaen saamme lähteä matkaan. Saamme vastaanottaa ilosanoman: Meille on syntynyt vapahtaja, Hän on Kristus Herra. Kunnia Jumalalle korkeuksissa ja maan päällä rauha ihmisten kesken, joita Hän rakastaa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 19: Joh. 1:29-34 (8.1.2023) – Konnevesi

    Evankeliumi

    Joh. 1: 29–34 Seuraavana päivänä Johannes näki, että Jeesus oli tulossa hänen luokseen. Johannes sanoi: ”Katsokaa: Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin! Hän on se, josta sanoin: ’Minun jälkeeni tuleva kulkee edelläni, sillä hän on ollut ennen minua.’ Minäkään en tuntenut häntä, mutta juuri sitä varten olen tullut kastamaan vedellä, että Israel saisi tietää, kuka hän on.” Johannes todisti: ”Minä olen nähnyt, kuinka Henki laskeutui taivaasta kyyhkysen tavoin ja jäi hänen päälleen. Minäkään en häntä tuntenut. Mutta hän, joka lähetti minut kastamaan vedellä, sanoi minulle: ’Se, jonka päälle näet Hengen laskeutuvan ja jäävän, kastaa Pyhällä Hengellä.’ Minä olen sen nähnyt ja todistan, että tämä mies on Jumalan Poika.”

    Armo ja rauha teille meidän taivaalliselta Isältämme ja herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tänään vietämme kasteen sunnuntaita. Se vie meidät Jeesuksen kasteen jälkeisen päivän tapahtumiin. Kuitenkin ensin ajattelin jakaa tähän omakohtaisen kokemuksen tästä tekstistä: opiskelujen eksegetiikan tekstianalyysin tein kreikankielisestä alkutekstistä juuri tästä kohtaa.

    Tänään Johannes Kastaja on äänessä, kuten evankeliumitekstistä kuulimme. Hän ei kuitenkaan ole pääosassa.

    Tänään on hyvä kysyä: Mihin kiinnitämme katseemme? Nykyään moni asia taistelee huomiostamme ja usein huomiomme kiinnittyy toisarvoiseen ja turhaan. Askartelemme asioiden kanssa, jotka ovat ajanhukkaa. Puhutaan aikavarkaista, joista todettiin tällä viikolla, että kiireemme pahenee jatkuvassa ärsykkeiden tulvassa, jota sosiaalinen media ja kokoaikainen ”langoilla olo” saavat aikaan. Kuvittelepa, että entisaikaan olisi kuljettu sanomalehti kainalossa koko ajan ja vilkaistu vähän väliä lehteä toivoen että jokin uusi uutinen olisi ilmaantunut. Tai että lähettäisit puolitutulle arkipäiväisiä viestejä tyyliin: kävin kaupassa ja ostin litran maitoa. Ja sitten takaisin tulisi viesti: tykkään! Viestien tulvassa voimme kadottaa sen tärkeimmän. Ihmisen huomiointikyvyn lainalaisuudet tunnetaan niin hyvin, että meidät voidaan pakottaa katsomaan sinne minne mainosmies haluaa meidän katsovan. Silloin kun kilpailevia mainosmiehiä on paljon, havainnointikykymme hajaantuu ja kohta emme pysty keskittymään mihinkään.

    Tänään meidän evankeliumitekstissä Johannes Kastaja on Jumalan sormi, joka osoittaa kohti Kristusta. Johannes keskittyy vain Jeesukseen. Hän on äänessä, mutta ei puhu itsestään, vaan antaa todistuksen: Mitä tuo todistus sisältää?

    Johannes huudahtaa osoittaessaan Jeesusta: ”Katsokaa Jumalan Karitsa!” Jeesus on Jumalan Karitsa joka ottaa pois maailman synnin. Laulamme Jumalan Karitsa hymnin aina ennen ehtoollista, siinä Kristus itse on läsnä ja ottaa pois sinun syntisi. Jeesus on uhrikaritsa, uuden liiton uhri, joka on syrjäyttää kaikki VT:n uhripalvelukset, joita toimitettiin syntien sovittamiseksi.

    Toiseksi, Jeesus on ollut jo ennen häntä vaikka oli syntynyt maailmaan hänen jälkeensä – Jeesus siis on Jumala. Hän ei ole vain ihminen, joka syntyi jouluna tänne maailmaan, vaan Hän on Jumalan poika, joka on ollut olemassa jo ennen maailman luomista. Johanneksen evankeliumin aivan alussa oleva Kristus hymni alkaa sanoin: Alussa oli Sana ja Sana oli Jumalan luona.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään.

    Evankeliumitekstissä on todistuksen rinnalla kahdesti Johanneksen sanat: ”Minäkään en tuntenut häntä”. Kuinka me sitten voisimme Hänet tuntea? Saman haasteen kohtasi epistolatekstissä etiopialainen hoviherra. Hän luki Jesajan kirjaa ja jäi ymmälleen: Filippos sai julistaa evankeliumin Kristuksesta selittämällä hänelle kirjoituksia. Jääkäämme siis Jumalan Sanan oppilaiksi. Pyhä Henki saa meitä opettaa Raamatun kautta. Silloin saamme itsekin huudahtaa Johanneksen tavoin:

    Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa minun syntini! Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 20: Joh. 4:5-26 (15.1.2023) – Lievestuoreen kirkko

    Evankeliumi

    Joh. 4: 5–26

    Matkallaan Jeesus tuli Sykar-nimiseen Samarian kaupunkiin. Sen lähellä oli maa-alue, jonka Jaakob oli antanut pojalleen Joosefille, ja siellä oli Jaakobin kaivo. Matkasta uupuneena Jeesus istahti kaivolle. Oli keskipäivä, noin kuudes tunti. Eräs samarialainen nainen tuli noutamaan vettä, ja Jeesus sanoi hänelle: ”Anna minun juoda astiastasi.” Opetuslapset olivat menneet kaupunkiin ostamaan ruokaa. Samarialaisnainen sanoi: ”Sinähän olet juutalainen, kuinka sinä pyydät juotavaa samarialaiselta naiselta?” Juutalaiset eivät näet ole missään tekemisissä samarialaisten kanssa. Jeesus sanoi naiselle: ”Jos tietäisit, minkä lahjan Jumala on antanut, ja ymmärtäisit, kuka sinulta pyytää juotavaa, pyytäisit itse häneltä, ja hän antaisi sinulle elävää vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, eihän sinulla edes ole astiaa, ja kaivo on syvä. Mistä sinä lähdevettä ottaisit? Et kai sinä ole suurempi kuin isämme Jaakob, jolta olemme saaneet tämän kaivon? Hän joi itse tämän kaivon vettä, ja sitä joivat hänen poikansa ja hänen karjansakin.” Jeesus vastasi hänelle: ”Joka juo tätä vettä, sen tulee uudelleen jano, mutta joka juo minun antamaani vettä, ei enää koskaan ole janoissaan. Siitä vedestä, jota minä annan, tulee hänessä lähde, joka kumpuaa ikuisen elämän vettä.” Nainen sanoi: ”Herra, anna minulle sitä vettä. Silloin minun ei enää tule jano eikä minun tarvitse käydä täällä veden haussa.” Jeesus sanoi hänelle: ”Mene hakemaan miehesikin tänne.” ”Ei minulla ole miestä”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”Totta puhuit: ei sinulla ole miestä. Viisi miestä sinulla on ollut, ja se, jonka kanssa nyt elät, ei ole sinun miehesi. Siinä puhuit totta.” Nainen sanoi: ”Herra, minä huomaan, että sinä olet profeetta. Meidän isämme ovat kumartaneet ja rukoilleet Jumalaa tällä vuorella, kun taas te väitätte, että oikea paikka rukoilla on Jerusalemissa.” Jeesus vastasi: ”Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Nainen sanoi: ”Minä tiedän kyllä, että Messias tulee.” – Messias tarkoittaa Kristusta. – ”Kun hän tulee, hän ilmoittaa meille kaiken.” Jeesus sanoi: ”Minä se olen, minä, joka tässä puhun kanssasi.”

    Pitkän evankeliumiteksti vie meidät tänään Jeesuksen toiminnan alkuvaiheisiin. Ensimmäiset kohtaamiset lyövät alkutahdit Jeesuksen toiminnalle, mitä tuossa kohtaamisessa Sykarin kaivolla tapahtuu? Kaivo oli hyvin tunnettu Sykarin kaupungin liepeillä. Se oli antanut elämän edellyttämää puhdasta vettä juutalaisten kantaisän Aabrahamin pojan Jaakobin ajoista asti. Tuolla kaivolla Jeesus ja nainen kohtaavat.

    Samarialainen nainen ei voinut tulla kaivolle muiden naisten tapaan heti aamulla, vaan joutui livahtamaan kaivolle silloin kun muut olivat jo vetensä hakeneet. Keskipäivän kuumuuden uuvuttama Jeesus tulee hyljeksityn ja ulkopuolelle jätetyn luo ja pyytää vettä. Jeesus kohtaa naisen silloin, kun hän varmasti ajatteli, ettei kukaan haluaisi kohdata häntä. Ehkäpä hän oli kokenut niin monta kertaa jo hylätyksi tulemisen ja toisten halveksivat katseet, ettei hän enää odottanutkaan, että joku haluaisi kohdata hänet.

    Kun Jeesus tulee sanansa kautta arkielämäämme ja kohtaa meidän kipeät tilanteet, käännämme puheenaiheet helposti pois itsestämme, mutta kärsivällisesti Jeesus kysyy niitä kysymyksiä, jotka paljastavat totuuden meistä ja elämästämme. Mieluusti käännämme asian yleisiin asioihin, jotka eivät henkilökohtaisesti kosketa meitä. Olemme valmiit väittelemään ja ottamaan kantaa uskonnollisesti, muttemme kohtaamaan niitä polttavimpia kysymyksiä, jotka koskevat meitä.

    Mieluusti jätämme Kristuksen kirkon oven sisäpuolelle, mutta kun hän tulee arjen keskelle marketin kassajonoon, ratin taakse aamuruuhkassa, työpaikan kahvipöytään tai lähisuhteisiimme, hän riisuu meidät itse rakentamastamme kiiltokuvakristillisyydestä. Hänen pitää ensin tulla luoksemme ja useimmiten se tapahtuu, kaikkien kipeimpien asioiden kautta kuten naisen kohdalla. Ei ainoastaan sen kautta, mitä nainen oli kohdannut muiden ihmisten asenteissa, vaan hänen omien, synkkienkin, elämänvaiheiden kautta.

    Naisen ja Jeesus kohtaavat totuudessa. Jeesuksen armeliaisuus ja rakkaus ovat totuudessa. Raamatussa Jeesus puhuu meille tänään. Välillä tuntuu, että nykyään Jeesusta tarvitaan vain siihen, että Hän antaisi luvan meille luvan jumalattomuudellemme – elämään ilman yhteyttä kaiken elämän lähteeseen. Jeesuksen ja naisen kohtaamisessa saamme nähdä, ettei ihmiselämän rikkinäisyys voi muuttaa Raamatun opetuksia. Raamatun opetus avioliitosta on yksiselitteinen. Jumalan asettaman miehen ja naisen avioliiton rinnalla ei ole muita intiimejä suhteita, jotka olisivat Jumalan mielenmukaisia. Jeesus ei kuitenkaan jätä naista, vaikka Hän tietää ihan kaiken hänen elämästään, joka ikisen synnin ja lankeemuksen.

    Elävä vettä voimme ammentaa Raamatun sanasta. Jos sekoitamme omat tiivisteemme sen kanssa, siitä tulee juomakelvoton litku. Sitä kun alamme lopen uupuneena juomaan, se ei virvoita vaan näännymme lopulta ja kuolemme siihen kuin myrkkyyn. Ilman elävää vettä hengellinen kuolema koittaa autiomaassa. Elävä vesi ei ole pullotettua lähdevettä tai maustettua vichyä, vaan jatkuvaa yhteyttä elävän veden lähteeseen. Miten sitten päästä kiinni tuohon virtaan?

    Jeesus vastaa meille radikaalisti – hän itse on tuo lähde. Hän itse elää meissä uskon kautta. Kolmiyhteinen Jumala ei ole tavattavissa vain temppelivuorella tai muissa palvontapaikoilla, vaan Hän on Pyhän hengen kautta läsnä. Saamme tehopesun elävässä vedessä jokaisessa messussa, syntien anteeksiantamuksen saamme vastaanottaa uskomalla Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Saamme käydä ehtoollispöytään ja nauttia Hänen ruumiinsa ja verensä syntiemme anteeksiantamiseksi. Hän itse on se joka on, Jumala meidän keskellämme. Rukouksessa saamme pyytää, että Herra käyttäisi meitä elävän veden virtoina työssään, kuten tuota naista, joka sai kohdata Herransa ja vapahtajansa. Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 23: Joh. 12:37-43 (12.3.2023) – Satama Joh. 12.:37-43

    Joh. 12:37–43

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12

    Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän 3.paastonajan sunnuntain otsikko on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Muistatko vielä mikä oli kaksi viikkoa sitten 1.paastonajan sunnuntain teema? Jeesus, kiusausten voittaja – niin kuin silloinkin nytkin teksti tuntuu puhuvan vähän sivuun sunnuntain aiheesta, kun käytetään 2.vuosikerran tekstiä. Eihän evankeliumitekstissä puhuta ollenkaan pahojen henkien poisajamisesta, kuten 1.vuosikerran tekstissä, vaan epäuskosta, paatumuksesta, Jumalan kutsun torjumisesta.

    Tämä sunnuntai on ollut pyhä, johon kuuluu opetus pahojen henkien ulosajamisesta. Se johtuu siitä, että pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen sisältyi tuolloin useita eksorsismeja eli pahojen henkien ulos ajamisia. Onhan nykyäänkin kastekaavassa kohta: ”Vapauta [lapsi] pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi.”

    Tämän tekstin äärellä on ensimmäiseksi todettava, että aina kun evankeliumia julistetaan, ollaan taistelukentällä. Paholainen tekee kaikkensa, jottei yksikään evankeliumin kuulijoista ottaisi vastaan vapauttavaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Sellaisesta tilanteesta evankeliumimme kertoo.

    Monesti ajatellaan, että kyllä olisi ollut helpompi uskoa, jos olisin elänyt Jeesuksen aikana. Kuitenkin tuossa tekstissämme todetaan, että tunnusteot eivät synnyttäneet uskoa päinvastoin kävi niin, että ihmiset torjuivat kutsun. Ne alkoivat vaikuttaa paaduttavasti. Osa ihmisistä käänsi selkänsä Jeesukselle.

    Tuo vaara on edelleen olemassa. Sanoma Jeesuksesta ei kosketa minua. Emme kuule evankeliumia, se ei saa aikaan uskoa. Teksti maalaa profeetta Jesajan suulla aika synkän kuvan: ”Jotta kävisi toteen…” tämä sana: Hän on sokaissut, paaduttanut, …eivät näkisi, eivät kääntyisi. Samansuuntaisia Jesajan sanoja löydämme muistakin evankeliumiteksteistä. Profeettana hän näki jo Kristuksen ja tiesi mitä ennusti.

    Harvemmin enää puhutaan ihmisen tilasta, jota kuvataan sanalla suruttomuus – tai penseydestä, siis hengellisenä tilana. Juuri tällaiseen tilaan Paholainen tahtoo ihmisen ajaa. Sanoma torjutaan, evankeliumista tulee samantekevä, Jumalan tahtoa ei kysellä. kuitenkin välillä ikävä Jumalan puoleen voi yllättää.

    Tänään kun olet tullut messuun, olet tullut oikeaan paikkaan. Vain Jumala Sanallaan voi saada meissä aikaan hengellistä elämää. Vaikuttaa Pyhän Hengen kautta uskoa, joka näkee Kristuksen voiton, joka on jo totta. Hän on itse voittanut Pahan, Saatanan vallan. Kyse ei olekaan meidän taistelusta, vaan taistelusta, jonka Hän on jo kerran käynyt Golgatalla.

    Vähä katekismuksesta:

    Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

    Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.

    Joka kerta kun ihminen kääntyy, se on Jumalan ihme ja teko. Nuo tapaukset julistavat Jeesuksen voittoa pimeyden valloista. Edelleen tapahtuu tuo ”Kaikesta huolimatta monet uskoivat”. Monissa syttyi uskon liekki, valo, jonka tulisi näkyä ympäristössä.

    Ihmispelko vaikuttaa tänäänkin, ettemme uskalla loistaa Kristus valoa arjessamme. Kuitenkin suokoon Jumala meille rohkeutta kertoa Jeesuksesta pelottomasti ja vastata heille ketkä kysyvät minkä varassa on koko elämämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 22: Joh. 12:37-43 (12.3.2023) – Satama Joh. 12.:37-43

    Joh. 12:37–43

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 12

    Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: – Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: – Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän 3.paastonajan sunnuntain otsikko on Jeesus, Pahan vallan voittaja. Muistatko vielä mikä oli kaksi viikkoa sitten 1.paastonajan sunnuntain teema? Jeesus, kiusausten voittaja – niin kuin silloinkin nytkin teksti tuntuu puhuvan vähän sivuun sunnuntain aiheesta, kun käytetään 2.vuosikerran tekstiä. Eihän evankeliumitekstissä puhuta ollenkaan pahojen henkien poisajamisesta, kuten 1.vuosikerran tekstissä, vaan epäuskosta, paatumuksesta, Jumalan kutsun torjumisesta.

    Tämä sunnuntai on ollut pyhä, johon kuuluu opetus pahojen henkien ulosajamisesta. Se johtuu siitä, että pääsiäistä edeltävä aika oli vanhalla ajalla kasteelle valmistautumisen aikaa. Kastetoimitukseen sisältyi tuolloin useita eksorsismeja eli pahojen henkien ulos ajamisia. Onhan nykyäänkin kastekaavassa kohta: ”Vapauta [lapsi] pimeyden vallasta. Kirjoita hänen nimensä elämän kirjaan ja johdata häntä valossasi.”

    Tämän tekstin äärellä on ensimmäiseksi todettava, että aina kun evankeliumia julistetaan, ollaan taistelukentällä. Paholainen tekee kaikkensa, jottei yksikään evankeliumin kuulijoista ottaisi vastaan vapauttavaa sanomaa syntien anteeksiantamuksesta Herran Jeesuksen nimessä ja veressä. Sellaisesta tilanteesta evankeliumimme kertoo.

    Monesti ajatellaan, että kyllä olisi ollut helpompi uskoa, jos olisin elänyt Jeesuksen aikana. Kuitenkin tuossa tekstissämme todetaan, että tunnusteot eivät synnyttäneet uskoa päinvastoin kävi niin, että ihmiset torjuivat kutsun. Ne alkoivat vaikuttaa paaduttavasti. Ihmiset käänsivät selkänsä Jeesukselle.

    Tuo vaara on edelleen olemassa. Sanoma Jeesuksesta ei kosketa minua. Emme kuule evankeliumia, se ei saa aikaan uskoa. Teksti maalaa profeetta Jesajan suulla aika synkän kuvan: ”Jotta kävisi toteen…” tämä sana: Hän on sokaissut, paaduttanut, …eivät näkisi, eivät kääntyisi.

    Vähä katekismuksesta:

    Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Aamen.

    Mitä se merkitsee? Vastaus: Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.