Digiteologi

Elämän kysymys: Voinko saada anteeksi?

  • Saarna 58: Luuk. 1:26-38 (23.3.2025) – Satama

    Luuk. 1:26–38

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 1

    Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!” Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. Mutta enkeli jatkoi: ”Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus. Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua.” Maria kysyi enkeliltä: ”Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon.” Enkeli vastasi: ”Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella – hän, jota on pidetty hedelmättömänä! Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Silloin Maria sanoi: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.” Niin enkeli lähti hänen luotaan.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on Marian ilmestyspäivä. Luukkaan evankeliumissa on talletettuna tämä teksti, jossa kohtaamme nuoren Marian. Lääkäri Luukas tallensi evankeliumiinsa sen mukaan kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta alkaen olivat silminnäkijöitä ja joista tuli sanan palvelijoita. (Luuk.1:2) On siis oletettavaa, että kertomus on itsensä Marian kertomaa.

    Olen jakanut saarnani kolmeen osaan:

    1. Marian vain Jeesuksen päivä?

    2. Mahdottomuuksien Jumala

    3. pikku-Fiat

    Ensin pitää tarttua päivän aiheeseen: Marian ilmestyspäivä ei otsikkona tämän pyhän osalta ole kovin vanha, vasta vuonna 2000, tästä päivästä tuli Marian ilmestyspäivä, aiemmin se oli Marian päivä (moni teistäkin sen sellaisena muistaa). Tämä pyhä sijoittuu luonnollisesti 9 kuukautta ennen joulua, onhan kyse siitä, että enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle Jeesuksen syntymästä. Vanhastaan kyse onkin ollut Jeesuksen lihaksi tulon – inkarnaation päivä – syntymän ilmoituksen (Annutatio Domini) päivää. Saahan lapsi alkunsa jo äidin kohdussa ennen syntymää, Sana tulee lihaksi, Jeesus sikiää neitsyt Marian kohtuun. Jo 400-luvulta lähtien tätä päivää on vietetty. Kuitenkin Marian ilmestyspäivä voi nostaa mieleen, palvommeko me nyt Mariaa? Rukoilemmeko häntä vai Jumalaa?

    Kuinka pyhiä tai pyhimyksiä tulisi lähestyä? Uusi Testamentti ja Tunnustuskirjoista puhuu pyhistä, tähän kuuluu myös Maria. Augsburgin tunnustus: voimme julkisesti muistella pyhien elämää ja kunnioittaa heitä: kiittäen Jumalaa heistä, ylistää uskollisia palvelijoita, uskon vahvistus – näemme heidän koettelunsa ja Jumalan armon heitä kohtaan. Kolmanneksi: seurata heidän esimerkkiään. Hänestä tekstimme sanoo selkeästi: Armon saanut – kyse ei ole siis jostakin ominaisuudesta vaan Antajan armo. Rukouksemme ei siis voi kohdistua Marialle, saamme ja meidän pitää lähestyä taivaallista Isäämme Jeesuksen nimessä ja Hänen kauttaan.

    Viime syksynä julkaistiin Muistopäivien kirja – Sanctorale – on avartavaa tutustua uskon esikuvien elämään. Vuoden kierrossa nämä kertomukset muistuttavat meitä Jumalan armosta ja sen vaikutuksesta pyhien elämässä. Heidän, jotka ovat pyhiä Jeesuksen sovittamina. On syytä painottaa, että pyhien – kuten Marian muistaminen, heidän palvonta ei saa syrjäyttää, ei hämärtää eikä sivuuttaa Kristuksen ainoana pelastajana.

    Sitten toiseksi: Mahdottomuuksien Jumala. Tämän tekstin äärellä nousee kysymys, miksi Maria? Uskontunnustuksemme lausuu tuon luonnonlakien vastaisen totuuden: ”Syntyi neitsyt Mariasta”. Evankeliumitekstimme avaa myös Marian hämmästyksen enkelin ilmoituksen edessä; kuinka se on mahdollista?

    Inhimillinen mieli haluaisi porautua rationaalisesti Jumalan salaisuuksien selityksiin: kuitenkin tekstimme antaa vain enkelin vastauksen: Pyhä henki tulee yllesi… ”Varjo” – erityinen Jumalan läsnäolo VT:ssa ilmeni ilmestysmajassa: Maria on nyt tuo Jumalan läsnäolon kohde. Näin Jumala vaikuttaa sen, että kyseessä on Jumalan poika..

    Jumala on mahdottomuuksien Jumala – se on hyvä muistaa tänäänkin. Onko niin, että koet olevasi mahdoton, Jumalan edessä toivoton tapaus. Tänään Jumalan Armo on totta. Jumalalle ei ole mikään mahdotonta. Niin kuin Jumalasta sai alkunsa lapsi Marian kohdussa niin tänään Jumala Pyhän Hengen kautta synnyttää uskoa tyhjästä, Hän täyttää sen tyhjän paikan sinun sydämessäsi. Tänään VT lupaukset täyttyvät – taas kerran. Onko Herralle siis mikään mahdotonta?

    3.Pikku-fiat

    Tietyn sukupolven, sukupolvikokemus on pikku-Fiat, sillä muutettiin ensimmäiset muuttokuormat, se oli halpa ja vaihteleva kulkupeli, johon sokeasti luotettiin. Tänään Marian kuuliaisuus tiivistyy sanaan fiat – Se on peräisin lauseesta: fiat mihi secundum verbum tuum, ”tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan”, jota edeltää Marina nöyrä kuvaus: ”katso, minä olen Herran palvelijatar” (Luuk. 1:38). Maria ei puhu erinomaisuudestaan Jumalan valinnan kohteena, vaan pienuudestaan – fiat – tapahtukoon – siinä on Jumalan luomisvoimaan luottava usko – Jumala sanoo 1.Moos. 1:1 Tulkoon valo – fiat lux.

    Tapahtukoon minulle sen Sanan mukaan!

    Jumala valitsee ihmisten silmistä alhaisen – nuoren tytön Jumalan synnyttäjäksi (theotokos). Jumala valitsee arvottoman – Jumala vanhurskauttaa jumalattoman. Enkelin sanoma synnyttää, ei ainoastaan uskoa, vaan Jumalan lupauksen mukaan tulee häneen, Jumalan itsensä vuoksi. Hänen Armonsa voimalla.

    Joka ottaa Jumalan Sanan vastaan ja uskoo sen, on autuas, Armon saanut!!

    Tänään saamme luottaa edelleen Jumalan Sanaan, siihen että Hän astuu heidän alhaisuuteemme, pelastaakseen meidät ja vieden meidät taivaaseen Jeesuksen ristin työn tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 59: Luuk. 24:1-12 (20.4.2025) – Satama

    Luuk. 24:1–12

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on pääsiäispäivä! Pääsiäisen sanoma tiivistyy pääsiäistervehdykseen, sanon: ”Kristus nousi kuolleista!” – vastaatte: ”Totisesti nousi!” Kokeillaanpa…

    Kuitenkin tämän pääsiäisevankeliumin äärellä huudahdukset voisivat olla jotakin aivan muuta – ensivaikutelma ei ole ollenkaan iloa täynnä oleva varma huudahdus Jeesuksen ylösnousemisesta.

    Hauta on tyhjä – Emme ymmärrä!

    Enkelin pitää muistuttaa – Jeesus nousee kuolleista!

    Jeesus on noussut kuolleista – Kertokaa kaikille!

    Naiset saapuivat haudalle suorittamaan viimeistä palvelusta rakkaalle Jeesukselleen. Evankeliumin edellä kerrotaan, että he hankkivat tuoksuöljyä ja voiteita ruumiista varten. Sapatin mentyä oltiin nyt haudalla aamuvarhaisella. Kivi oli vieritetty pois ja hauta on tyhjä, mutta nämä havainnot eivät tuossa tilanteessa yhdisty millään Jeesuksen ylösnousemukseen. Iloisen yllätyksen sijaan on suuri hämmennys. Jeesus on poissa. Mitä tämä tarkoittaa?

    Meille kerrotaan tänään: Jeesus nousi kuolleista, mutta on hyvin vaikea sisäistää sitä, mitä se tarkoittaa: Paholaisen valta, kuolema ja synti on voitettu, siis todella voitettu! Jeesuksen kärsimys, joka päättyy nöyryyttävimpään ja kauheimpaan kuolemaan saa tyhjällä haudalla uuden merkityksen. Risti ja hauta ei ole päätepiste kertomukselle, vaan sen täyttymys mitä oli kirjoitettu. Jumalan vastaus pitkänperjantaille, jolloin Jumalan karitsa uhrattiin – synnitön kuoli syntisten puolesta – tyhjä hauta ja Jeesuksen ylösnousemus julistaa meille ”Se riitti!!!” Jeesus voitti kuoleman.

    Tyhjällä haudalla enkelit muistuttavat naisia siitä, mitä Jeesus on jo useaan kertaan kertonut. Ihmisen poika joutuu paljon kärsimään ja hänet annetaan ihmisten käsiin, hänet tapetaan, ja hän nousee kuolleista kolmantena päivänä. Pääsiäisaamu kertoo meillekin samaa: Jumalan suunnitelma toteutuu, Hänen Sanaansa voi luottaa. Siihen saamme turvata epäilyksen hetkinä ja tarrautua siihen kuin ankkuriin. Muistuta meitä Herra ylösnousemuksestasi huomennakin!

    1. Pietarin kirje 1:3-5

    [3] Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. [4] Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, [5] ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana.

    Miten tuo havainto muuttui toiminnaksi: naiset kertovat kaikille muille ja opetuslapsille. Sanoma on niin käsittämätön, ettei heitä uskota. Tyhjä hauta on nähtävä itse. Pietari lähtee välittämättä siitä, että juokseminen ei kuulu tapoihin ja herättää halveksuntaa. Nyt on kiire. Tyhjä hauta ja paikalleen jäänyt käärinliina todistaa Jeesus on ylösnoussut!

    Tänään sinä saat nähdä tyhjän haudan. Jeesus ei ole enää haudassa. Hän on ylösnoussut. Tämä muuttaa aivan kaiken. Kuolema on voitettu. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa sinä päivänä, kun sinut lasketaan hautaan. Jeesus on ylösnousemus ja elämä sille, joka uskoo häneen.

    Tänään saamme jäädä sen sanoman varaan, että hauta on tyhjä. Jeesus ei ole enää haudassa. Myös sinun hautasi on kerran oleva tyhjä. Tyhjä hauta julistaa meille kuolleiden ylösnousemusta. Kuolema on voitettu!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 62: Luuk. 15:1-10 (6.7.2025) – PBK

    Luuk. 15:1–10

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 15

    Publikaanit ja muut syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen: ”Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan.” Silloin Jeesus esitti heille vertauksen: ”Jos jollakin teistä on sata lammasta ja yksi niistä katoaa autiomaahan, niin totta kai hän jättää ne yhdeksänkymmentäyhdeksän, lähtee sen kadonneen perään ja etsii, kunnes löytää sen. Kun hän löytää lampaansa, hän nostaa sen iloiten hartioilleen, ja kotiin tultuaan hän kutsuu ystävänsä ja naapurinsa ja sanoo heille: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin lampaani, joka oli kadoksissa.’ Minä sanon teille: näin on taivaassakin. Yhdestä syntisestä, joka kääntyy, iloitaan siellä enemmän kuin yhdeksästäkymmenestäyhdeksästä hurskaasta, jotka eivät ole parannuksen tarpeessa. Tai jos naisella on kymmenen hopearahaa ja hän kadottaa niistä yhden, niin totta kai hän sytyttää lampun, lakaisee huoneen ja etsii tarkoin, kunnes löytää sen. Ja rahan löydettyään hän kutsuu ystävättärensä ja naapurin naiset ja sanoo: ’Iloitkaa kanssani! Minä löysin rahan, jonka olin kadottanut.’ Yhtä lailla, sen sanon teille, iloitsevat Jumalan enkelit yhdestäkin syntisestä, joka tekee parannuksen.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Onko joku kertonut sinulle tarinaa hyvästä paimenesta? Tai oletko nähnyt taulua, jossa tuo paimen kantaa löytämäänsä karitsaa olallaan pimeässä maastossa? Tämän pyhän otsikko on kadonnut ja jälleen löytynyt, oikein osuva otsikko konfirmaatiopäiväksi.

    Teidän joidenkin vanhempien ja isovanhempien muistista tuo tarina ja kuva löytyy kirkkaana. Raamatun kertomukset ovat tavoittaneet teidät tavalla tai toisella ja jättäneet pysyvän muiston mieleen. Kertomus on sukupolvien kollektiivisessa muistissa vielä kirkkaana.

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi noin 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä. Leiri on sitä varten, että tuo kertomus saisi alkaa elää jokaisen sydämessä.

    Leirillä yhtenä sateisena aamupäivänä kävelimme rantapolkua pitkin, jonka varrella on se mobiilitukiasema-muurahaiskeko. Kerroin Jeesuksen vertauksista – vertauksilla Jeesus väänsi rautalangasta ihmisille Jumalan valtakunnan logiikkaa – näin Jeesus joutuu arkipäiväisellä vertauskuvalla lampaista ja paimenesta kertomaan siitä, kuinka kallisarvoinen jokainen on ja mitä Jumala on valmis tekemään jokaisen puolesta.

    Tämän tekstin äärellä jostain syystä päässäni alkoi soida Apulannan biisi: Koneeseen kadonnut – autiomaa, johon eksytään, on nykyään ruudun takana. Millaisista ryteiköistä paimen on valmis etsimään? Yltääkö hyvän paimenen auttava käsi nuorten maailmaan, josta meillä vanhemmilla on hyvin vähän otetta? Jeesus etsii kadonneita, virtuaalimaailmoissa itsensä kadottaneita, heitä, jotka eivät löydä itseään, niitä, jotka ovat eksyksissä. Jeesus on tuo hyvä paimen, joka altistaa itsensä vaaraan, uhraa itsensä, kantaa kotiin eksyneen ja särkyneen.

    Leirillä saitte kuulla, että syntiinlankeemus vei ihmisen piiloon Jumalaa pusikkoon. Jo tuolloin Jumala lähti etsimään huutaen: missä olet? Hyvä Paimen, Jeesus – ihmiseksi syntynyt Jumala syntyi maailmaan etsiäkseen heitä, jotka eivät häntä etsi. Tuo Jumalan mielenlaatu on meille luonnostaan outoa – etsiikö Hän todella minua?

    Jumalan Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 64: Matt. 18:1-6, 10 (5.10.2025) – Satama

    Matt. 18:1–6,10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: ”Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?” Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen ja sanoi: ”Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.

    Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Vietämme tänään Mikkelinpäivää. Mikkelinpäivä on perinteisesti enkelien ja lasten pyhä. Se on otsikoitu kirkkokäsikirjassa: Jumalan Sanansaattajat – otsikko viittaa enkeleihin, jotka luodut Jumalan palvelijoiksi ja viestintuojiksi. Suojelemaan pyhiä. Kuitenkin tuon otsikon äärellä voidaan myös ajatella lapsia – asettaahan Jeesus lapsen erityiseksi esimerkiksi.

    Ensiksi enkeleistä: tämä sunnuntai on omistettu enkeleille. Raamattu opettaa enkeleistä monessa kohtaa, mutta mielestäni enkeleihin liittyy useampi inhimilliseen ajatteluumme sisältyvä väärin ymmärtämisen ja harhautumisen mahdollisuus.

    Ensimmäinen on se, että enkelihahmot on pitkälti taiteessa kuvattu lasten rinnalla kulkeviksi pyöreäposkisiksi siivekkäiksi hahmoiksi. On enkelipatsaita, kiiltokuvia ja muita taideteoksia, jotka ovat piirtäneet nämä hahmot mieliimme. Harvassa ovat kuvat miekka kädessä seisovasta ylienkeli Mikaelista, joka käy taisteluun Saatanaa vastaan. Enkelit ovat Jumalan voimalla varustettuja palvelijoita, jotka suojelevat meitä käsittämättömällä tavalla, uskoakseni harvoin näkyen mutta huomattavasti enemmän asioihin puuttuen kuin uskallamme uskoa. Pyydä siis pyhät enkelit avuksesi rohkeasti suojelemaan sinua.

    Kirje heprealaisille 1:14 Eivätkö enkelit ole palvelevia henkiä? Heidät lähetetään palvelemaan niitä, jotka saavat osakseen autuuden.

    Toiseksi, vaarana on, että enkeleitä aletaan palvoa. Nykyaikana uushenkisyys on irrottanut enkeliuskon kristillisestä kolmiyhteiseen Jumalaan uskomisesta ja luonut enkelimarkkinat, joissa tarjotaan enkelihoitoja niihin voi liittyä näennäisesti kristillisyyteen viittauksia esimerkiksi arkkienkeleihin, mutta käytännössä näillä ei ole mitään tekemistä kristillisen uskon kanssa ja kun kyseessä ei ole kolmiyhteisen Jumalan hallintavallan alistumista on kyseessä vieraan vallan toiminta. Älä siis sekaannu mihinkään tällaiseen ja jos olet sekaantunut, tunnusta syntisi Jumalalle, rukoile tai pyydä esirukousta, että voisit luopua kaikesta tähän liittyvästä.

    Raamatun esimerkit osoittavat, että helposti erikoisia asioita aletaan palvoa –langetaan maahan enkelin edessä (vrt. Ilm. 22:9). Kuitenkaan enkeleitä ei tule palvoa. Ainoastaan Jumalaa tulee palvoa ja ylistää. Ehtoollisrukous opettaa meille, kuinka Pyhälle Jumalalle lauletaan ylistystä yhdessä enkelien ja kaikkien pyhien kanssa.

    Sitten lapsista – Lapset ja enkelit – evankeliumi todistaa lasten erityisesti asemasta suhteessa enkeleihin ja samalla suhteessa Jumalaan. Lapset eivät ole synnittömiä, kukaan ei voi itsessään kelvata Jumalalle. Tästä ei ole kyse, vaan siitä että lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan ja sama riippuvuussuhde pätee Taivaalliseen Isään. Ehkäpä opetuslapset odottivat, että heidät laitettaisiin suuruusjärjestykseen, kun he kysyivät ”kuka on suurin taivasten valtakunnassa?”. Kuitenkin Jeesus asettaa lapsen heidän keskelleen. Sitten seuraa varoituksen sanoja heille joille on uskottu opetusvirka – kielikuva myllynkivestä ei jätä selittelyille sijaa. Lapsille tulee erityisesti julistaa kirkasta evankeliumia. Taivaan Isän syli tulee olla auki heille.

    Jokaisella ihmisellä tässä maailmankaikkeudessa on ehdottoman suuri arvo. Arvokkaita me olemme sen vuoksi, että Jumala rakastaa meitä. Hän rakastaa meitä yksinkertaisesti sen vuoksi, että hän vain tahtoo rakastaa meitä. Olennaista ei ole se, mitä me suoritamme tai olemme vaan se, että Jumala rakastaa meitä. Se on ja pysyy kuin kallion graniitti jalkojemme alla. Se ei lohkea tai murene. Se pysyy elämämme perustana, kun kaikki muu katoaa. Armo on ansiotonta rakkautta meidän osaksemme. Armo on lahjaa.

    Room. 8:38-39 Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 65: Matt. 25:1-13 (16.11.2025) – Satama

    Matt. 25:1–13

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 25

    Jeesus puhui tämän vertauksen: ”Silloin taivasten valtakunta on oleva tällainen. Oli kymmenen morsiusneitoa, jotka ottivat lamppunsa ja lähtivät sulhasta vastaan. Viisi heistä oli tyhmää ja viisi viisasta. Tyhmät ottivat lamppunsa mutta eivät varanneet mukaansa öljyä. Viisaat sitä vastoin ottivat lampun lisäksi mukaansa öljyastian. Kun sulhanen viipyi, heitä kaikkia alkoi väsyttää ja he nukahtivat. Mutta keskellä yötä kuului huuto: ’Ylkä tulee! Menkää häntä vastaan!’ Silloin kaikki morsiusneidot heräsivät ja panivat lamppunsa kuntoon. Tyhmät sanoivat viisaille: ’Antakaa meille vähän öljyä, meidän lamppumme sammuvat.’ Mutta viisaat vastasivat: ’Emme me voi, ei se riitä meille kaikille. Menkää ostamaan kauppiailta.’ Mutta kun he olivat ostamassa öljyä, sulhanen tuli. Ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssaan häätaloon, ja ovi suljettiin. Jonkin ajan kuluttua toisetkin saapuivat sinne ja huusivat: ’Herra, Herra, avaa meille!’ Mutta hän vastasi: ’Totisesti, minä en tunne teitä.’ Valvokaa siis, sillä te ette tiedä päivää ettekä hetkeä.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Te ette tiedä päivää ettekä hetkeä —- Tuo viimeinen lause jää soimaan takaraivoon. Onko sinua koskaan ahdistanut Raamatun vertaukset lopun ajoista? Jeesus tulee, oletko valmis huutaa juliste sähköpylväässä ajaessasi autolla ohitse – olenko minä valmis silloin kun Jeesus — Sulhanen saapuu hakemaan morsiantaan eli SEURAKUNTAA.

    Itsellä aihe vie ajatukset nuoruuteen – ensinnäkin päässäni soi nuorten leirillä esitetyssä elokuvassa ollut kappale: ”There’s no time to change your mind the Son has come and you’ve been left behind.”

    Ei ole aikaa muuttaa mieltäsi, Poika on tullut ja sinä olet jäänyt jäljelle – Myöhemmin tuo oman lopunajan tulkintansa esittänyt filmi näyttäytyy vähän koomisenakin – Siinä kyseessä oli jotenkin lopun ajan esittäminen niin, että ylös temmatut ihmiset häviävät ja muilla alkaa ahdistuksen aika.

    Tänä valvomisen sunnuntaina mieltäni vaivaa kaksi kysymystä: Motivoiko tuomion välttäminen valvomaan? Toisin sanoen: syntyykö usko pelosta?

    Meidän edessä on vakava teksti; Sen edessä on hyvin vaikea selitellä, etteikö lopulta ratkaisun hetki saapuisi, jolloin lopullinen jako tapahdu. Kaikki eivät pelastu. Ne, jotka eivät ole valmiina jäävät ulkopuolelle. Siis kun hetki lyö, pitää olla valmis. Evankeliumin aika on päättynyt. Ovea ei enää avata. Edessä on tuomion hetki.

    Kuinka siis olla valmis. Onko sinulta koskaan loppunut polttoaine? Jos polttoaine on loppumassa niin eihän se ole mikään yllätys… tiedät, että mittari näyttää alle kymmenesosa tankillista ja merkkivalo palaa.

    Meillä on vaara, että ajattelemme, että öljyn riittävyys on jotenkin meidän omasta suorittamisesta kiinni… hengellinen energiakriisi ei tule ilmoittamatta. Meille jokaiselle on annettu astia jo kasteemme hetkellä ja sinne on kaadettu myös öljyä. Olet saanut Pyhän hengen ja lapsen uskon, joka on saanut vahvistua seurakunnan yhteydessä henkilökohtaiseksi uskoksi Herraan Jeesukseen.

    Jos ajattelet, että Valvominen on kuin hereillä olo ennätyksen tekeminen, ollaan pulassa. Oma tahto ei riitä valvomiseen. Kaikkihan nukahtivat — joku saattaa muistaa sellaisen nenäpäivätempauksen kymmenen vuoden takaa, jossa kaksi radiojuontajaa valvoi pari vuorokautta live-lähetyksessä. Näitä tempauksia on taitanut olla tuon jälkeenkin. Se toimikoon hyvänä esimerkkinä hereillä olon onnistumisesta hengellisessä elämässämme omin voimin.

    Varautumisesta on puhuttu viime aikoina paljon. Onko meillä ohjeita hengelliseen valvomiseen? Jumala ei ole jättänyt meitä yksin poraamaan öljyä saadaksemme sitä lamppuihimme. Olen jostain syystä törmännyt usein viime aikoina termiin voitelu. Tuo viittaa myös öljyyn, onhan öljy voiteluaine.

    Uudessa testamentissa 1.Johanneksen kirjeessä puhutan voitelusta: 1. Joh. 2:20, 27

    Te taas olette Pyhältä saaneet Hengen voitelun, ja kaikilla teillä on tieto. – Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä.

    Näin Johannes puhuu varoittaessaan vääristä opettajista – antikristuksista. Armovälineet ovat Pyhän Hengen työkalu. Valvominen on rukoilemista. Valvominen on Raamatun lukemista. Valvominen on uskovien yhteyttä. Valvominen on ehtoollisella käymistä. Kuinka monta hengellistä laulua tunnet, jossa puhutaan valvomisesta?

    Kuitenkin meitä pitää muistuttaa siitä, että meidän tulee valvoa…

    Mieleni kätköistä löytyi 90-luvulta kappaleTerapia-bändiltä nimeltään viisi viisasta ja viisi tyhmää.

    On aika toinen toista tukea ja tankki täyttääAika tekstit oikein lukea ja rakkautta näyttääAika anteeksi saada ja anteeksi antaaAika pyytää tulta ylhäältä vain se voi parantaa

    Usko on Jumalan lahja. Kun kohtaa oman mahdottomuutensa, Jumala näyttää sinulle täytetyn työn, joka on Jeesuksen Kristuksen ansiota. Jumalan rakkaus kohdistuu siihen joka ei jaksa itse uskoa – Jumala lahjoittaa uskon ja antaa öljyä lamppuihimme yhä uudelleen. Ja silloin odotamme – emme pelokkaina – vaan täynnä toivoa, että Jeesus on tulossa. Emme peläten vaan luottaen, että Hän vie työnsä päätökseen niin meissä kuin maailmassa.

    Kun luin joku aika sitten kirkkoisä Augustinuksen saarnoja. Sieltä hyppäsi esiin seuraava kohta, jonka voi yhdistää Kristuksen paluun odotukseen:

    Augustinus: ”Näin siis, veljet, nähkää vaivaa ja sopikaa itsenne kanssa, että alatte kaivata tuomiopäivää. Muuten ei täydellistä rakkautta voi näyttää toteen kuin niin, että se alkaa kaivata tuota päivää. Sellainen ihminen kaipaa tuomion päivää, joka sitä rohkeudella sitä odottaa. Ja sillä on rohkeus tuomiopäivää kohtaan, jonka omatunto ei täydellisen ja vilpittömän rakkauden täyttämänä lainkaan vapise.”

    Maranata! Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan