Digiteologi

Raamatunkirja: Johannes

  • Saarna 29: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Matt. 16:13–19

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Kun Jeesus oli tullut Filippoksen Kesarean seudulle, hän kysyi opetuslapsiltaan: ”Kuka Ihmisen Poika on? Mitä ihmiset hänestä sanovat?” He vastasivat: ”Toisten mielestä hän on Johannes Kastaja, toisten mielestä Elia, joidenkin mielestä Jeremia tai joku muu profeetoista.” ”Entä te?” kysyi Jeesus. ”Kuka minä teidän mielestänne olen?” Simon Pietari vastasi: ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika.” Jeesus sanoi hänelle: ”Autuas olet sinä, Simon, Joonan poika. Tätä ei sinulle ole ilmoittanut liha eikä veri, vaan minun Isäni, joka on taivaissa. Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Ennen leiriä te konfirmoitavat kirjoititte meille leirin vetäjille kirjeen. Tai oikeastaan vastailitte meidän esittämiin kysymyksiin. Yksi kysymys tuossa ennakkotehtävässä oli ”Keitä tunnet riparilta parhaiten?” Kun sitten pääsimme leirille, pian hekin, joiden nimeä et edes tietänyt tulivat tutuksi. Ensimmäisen illan ”Tervis Tero lähti Tervikselle” -leikki taisi olla monelle apuna. Nimet ja naamat alkoivat yhdistyä. Sitten kun viikkoa mentiin eteenpäin ja yhteistä aikaa vietettiin, kuva uusista kavereista alkoi saada uusia yksityiskohtia ja jokaisesta alkoi tulla uusia piirteitä esiin. Yhdessä vietetty aika kirkastaa kuvaa toinen toisestamme, vähitellen toisesta tulee tutumpi ja alkaa tuntea toista.

    Tänään evankeliumitekstissä Jeesus kysyy opetuslapsiltaan: Kenen ihmiset sanovat minun olevan? Kun näin kysytään, opetuslapset voivat jättää itsensä ulkopuolelle ja luonnehtia yleisesti mitä Jeesuksesta sanotaan – hieno mies, profeetta, esimerkki. Mitä siitä kaverista puhutaan? Mitä mahdat tietää hänestä? Näin on joku saattanut kysellä kaveriltaan, josta kusta leiriläisestä, jota ei ole tuntenut ennestään. Miten kuva onkaan sitten viikon aikana tarkentunut.

    Kuka Jeesus on sinulle? Entä te? Kysymys alkaa olla kuumottavan kohti käyvä! Pietarin vastaus ”Sinä ole Messias, elävän Jumalan poika. ” on vastaus, jonka voi vain antaa se, joka on kohdannut henkilökohtaisesti Jeesuksen. Tämä on vastaus, minkä vuoksi rippikoulua pidetään ja mihin se tähtää. Tietämisen sijasta tuntemiseen. Kaiken ydinkysymys on Jeesus!

    Evankeliumitekstimme auttaa myös siinä, kuinka Jeesus tuntea, mikä siihen auttaa? Pietarin lausuma tunnustus saa Jeesuksen toteamaan sen, ettei kyse ole mistään ulkoläksystä vaan jostakin minkä ainoastaan Taivaan Isä voi kirkastaa. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt.

    Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Jeesus puhuu evankeliumitekstissä avainten vallasta: kirkko julistaa syntien anteeksiantamusta ja armoa, joka lepää apostolisen tunnustuksen perustalla.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 30: Joh. 7:13-14 (30.7.2023) – Kesä Lappi konfirmaatiosaarna, PBK

    Matt. 7:13–14

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 7

    Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on ytimekäs kohta Jeesuksen vuorisaarnasta. Vuorisaarna on talletettuna Matteuksen evankeliumin 5-7 luvuissa ja sisältää myös tämän kohdan, jonka kuulimme.

    Saimme viettää yhdessä mahtavan reilun viikon Pyhätunturin kupeessa Kairosmajalla rippileirillä. Kun olimme opiskelleet viikon ja ulkoläksytkin oli hienosti suoritettu, oli loppukokeen aika. Kokeen jälkeen kutsuimme teidät konfirmoitavat yksitellen meidän vetäjien juttusille saamaan palautteen. Muutamalla mieleen nousi kysymys jo ennen koetta ja viimeistään haastateltavaksi tullessa joku sanoi sen ääneen.

    ”Pääsinkö läpi?” Ei ollut yksi ja kaksi teistä riparilaisista, joille tuo kysymys tuli mieleen, kun pyysimme teistä jokaisen vuorollaan loppukokeen jälkeen haastateltavaksi. ”Pääsenkö läpi?” – tuo kysymys voi nousta tämän meidän evankeliumitekstinkin äärellä. ”Mahdunko portista?”, ”Pysynkö tiellä?”.

    Ahtaan portin ja kaidan tien edessä on kiusaus alkaa selittämään: ”no oikeastaan ei se tie niin kapea ole, hyvin mahtuu, kun varovasti mennään, oikeastaan se onkin aika leveä.” tai portista: ”kyllä siitä kaikki mahtuu, ei ole korkeus, leveys tai pituus rajoituksia. Jos nyt ei ihan poikittain yritä läpi niin kyllä mahtuu!”

    Tämän sunnuntain aihe on osuvasti ”Totuus ja harha” – Ei ole syytä alkaa harhauttamaan – tuosta portista ei mennä läpi yksilösuorituksella ja tie on todella kapea!

    Evankeliumitekstiämme edeltää yksi jae Matt. 7:12: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

    Rippikoululeirillä yhtenä ulkoläksynä oli kymmenen käskyä – tuo yksi jae, joka tunnetaan kultaisena sääntönä tiivistää toisen lain taulun käskyt, elämän liikennesäännöt – hyvän elämän ohjeet.

    Noita kahta lain taulua voi ajatella myös peilinä, josta heijastuva valo läpivalaisee meidät: tekomme, ajatuksemme, sanamme Jumalan pyhän lain edessä. Se mittaa meidät, mahdummeko portista – ja yksikin horjahdus suistaa kapealta tieltä. Huomaamme, ettemme pysyneet tiellä. Mikä siis avuksi?

    Hän, joka sanoo nuo sanat mitkä evankeliumitekstistä luimme, sanoo: Minä ole tie totuus ja elämä… Totuus johtaa tielle, joka vie elämään. Totuus ei ole vain totuutta siitä, että olen syntinen, Jumalan tahdon rikkonut mies tai nainen. Totuus on sitä, että viattoman veri on vuotanut niin sinun kuin minunkin puolestani. Jeesuksen ristin uhrin tähden saamme kuulla vapauttavan sanan Vapahtajamme suusta: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

    Jeesus on tie ja portti, siksi mikään muu tie ei voi viedä perille. Sama Juha, jonka toisen laulun kuulemme myöhemmin, runoili tuosta tiestä:

    ”On yksi tie vain elämäänSe kulkee halki pimeänYli vuorien, poikki laaksojenValaisee kirkkaus ikuinenVain rakkaudessa KristuksenElämä on iäinenSaat rauhan hänen haavoissaanSiis turvaa vain vapahtajaan”(Juha Tapio: Yksi tie)

    Kun kuulin, että lähden vetämään riparia Lappiin, täytyy tunnustaa, että mieleeni tuli, että onhan tämä aikamoista – seurakunnassa vähiten aikaa ollut vakituinen työntekijä lähetetään kahdenkymmenenviiden leiriläisen ja isosten kanssa Lappiin, jossa vetäjä on viimeksi ollut kesällä viime vuosituhannella. Kun kävimme esimiehen kanssa leiriasioita läpi, sain paperille käsin piirretyn kartan avukseni. Reitiltä voi eksyä…

    Kuitenkin saimme Kairos-Kaisasta oppaan retkellemme, enkä vetänyt leiriä yksin, vaan meitä oli kolme vetäjää isosten lisäksi ja retkipäivänä kuljimme merkattuja polkuja ja pitkospuita pitkin – Raamatussa sanotaan Jes. 30:21

    Aina kun olet eksymässä tieltä,

    milloin oikeaan, milloin vasempaan,

    sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:

    – Tässä on tie, kulkekaa sitä.

    Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 33: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Usko ja epäusko

    Kiistely vastaan omakohtainen koko elämän mullistava kokemus

    Kuka Jeesus on? Mooses vastaan Jeesus – erot

    Syntinen tarvitsee Jeesusta – syntinen olin jo syntymästäni

    Ajasta aikaan varjellut

    Kääntymyskokemus

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 34: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko joskus keskustellessasi ajatellut, että toinen on aivan tavoittamattomissa. Sanat, jotka kerrot eivät tavoita toista ja tuntuu kuin eläisitte aivan eri todellisuuksissa. Se kokemus, jonka olet kokenut ja jota sanoin yrität kuvat, ei tavoita toisen kokemusmaailmaa. Tänään avainkysymyksenä on ”Kuka Jeesus on?”

    Tänään evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen parantaneen sokean miehen ja fariseukset, jotka uudemman kerran ovat kutsuneet miehen kuulusteltavaksi. He ovat jo aiemmin puhuttaneet häntä ja hänen vanhempiaan ja vielä uudelleen haluavat kuulla miestä. Fariseuksilla on polttava tarve saada selvyys, mitä oikein on tapahtunut, mutta heidän sydämensä ei ole auki, sille todellisuudelle, jonka parantunut mies on kohdannut. Heidän ainoana tavoitteena on saada Jeesus kiinni lain rikkomisesta – sapattikäskyn noudattamatta jättämisestä.

    Tuossa keskustelussa on läsnä epäusko ja usko – meidän täytyy tänään kysyä, miten ne eroavat toisistaan. Millä tavoin kumpikin näistä ilmenee. Fariseusten epäusko Jeesusta kohtaan oli juutalaista uskoa: ei voi olla muuta välittäjää Jumalan ja ihmisten välillä kuin Mooses, jolle kaikkivaltias pyhä Jumala on antanut käskynsä. Syntinen ihminen ei voinut lähestyä pyhää Jumalaa. Jumala on Yksi kuten juutalaiset uskontunnustuksessaan tunnustavat. Heidän kysymyksensä ei pyri selvittämään sitä mitä Hän voi olla heille henkilökohtaisesti.

    Jeesuksen toiminta ylittää fariseusten käsityskyvyn ja he hylkäävät se mahdollisuuden, että tässä voisi olla Messias. Epäuskossaan he kieltävät Jeesuksen, joka myöhemmin julistaa itsestään: ”… sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita…” Kysymys Jeesuksesta on uhka fariseuksien uskonnollisuudelle – lain ja sääntöjen noudattamiseen perustuvalle Jumalan mielisuosion ansaitsemiselle. Jos syntinen sokea saa osakseen Jumalan armon ja ihmeellisen parantumisen, kuinka mikään voi enää olla omaa ansiota?

    Läsnä on kiistely laista ja omakohtainen todistus koko elämän mullistavasta ihmekokemuksesta. Nuo ovat kaksi aivan eri todellisuutta. Jeesuksen omakohtainen kohtaaminen ja hänen tuntemisensa muuttaa kaiken. Se voi muuttaa ihmiselämiä ulkoisesti, mutta ensisijaisesti se muuttaa sisäistä elämää. Kaikki nähdään toisin silmin. Tuo mies, joka oli saanut fyysisesti näkönsä takaisin, näki ensimmäistä kertaa – mutta ennen kaikkea hän näki uskon silmin Jeesuksen.

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Usko on toivon todellisuus. Usko tarttuu siihen mitä ei nähdä. Usko näkee näkymättömän ja tarttuu Jumalan lupaukseen, Jeesukseen. Jeesus siis jakaa kahteen joukkoon epäuskon ja uskon. Uskossa Kristus on läsnä – Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”, siis uskon kautta.

    Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän on antanut meille armovälineet – sellaiset lääkkeet, jotka voivat palauttaa näkökykymme ja kiinnittää katseemme Häneen, joka on meidät lunastanut. Jeesus on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten. Jeesus ei aja pois fariseusten tavoin hänen luokseen tullutta syntistä.

    Jumala synnyttää meissä uskon Pyhän Hengen kautta. Ei meidän ansiostamme vaan täysin meistä riippumatta. Kaikki on armoa. Hän voi synnyttää uudelleen uutta elämää. Hän ei jätä meitä epäselvyyteen itsestään, vaan ilmoittaa meille itsensä.

    Katseemme ei enää kohdistukaan itseemme, vaan siihen mitä Hän on meille antanut. Raamatun, kasteen ja ehtoollisen, rukouksen, kristittyjen yhteyden. Näiden kautta Jumala lähestyy meitä. Jeesus on itse läsnä tänäänkin, kun olemme Hänen nimessään koolla. Saamme kohta käydä ehtoolliselle. Siinä Hän sanoo meille jokaiselle: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.”. Jeesus on jokaisen pelastaja.

    Tänään on siis aihetta juhlaan. Saamme tänään juhlia yhteiset syntymäpäiviä teidän kanssanne, jotka olette tällä vuosipuoliskolla täyttäneet pyöreitä vuosia – saamme katsoa taakse päin elämään ja todeta, että Jumala on tähän asti auttanut. Ajasta aikaan varjellut ja tänään saamme olla yhdessä koolla. Tällaisena päivänä on hyvä katsoa taakse päin ja pohtia niitä hetkiä, joissa Jumala on erityisellä tavalla varjellut. Samalla saamme kurkottaa eteenpäin ja kiittää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme myös tästä eteenpäin, ei vain meidän viimeiseen hetkeen täällä maailmassa, vaan uskossa luottaa, että Hän on kanssamme iankaikkisesti.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 36: Joh. 3:26-30 (17.12.2023) – Satama

    Joh. 3:26–30

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 3

    Opetuslapset menivät Johanneksen luo ja sanoivat: ”Rabbi, nyt on ruvennut kastamaan myös se mies, joka oli kanssasi Jordanin toisella puolen ja josta annoit hyvän todistuksen. Kaikki menevät hänen luokseen.” Johannes vastasi: ”Kukaan ei voi ottaa mitään, ellei sitä anneta hänelle taivaasta. Te voitte itse todistaa, että minä sanoin: ’En minä ole Messias. Minut on lähetetty kulkemaan hänen edellään.’ Sulhanen on se, jolla on morsian. Mutta sulhasen ystävä seisoo hänen vieressään ja kuuntelee, mitä hän puhuu, ja iloitsee suuresti sulhasta kuunnellessaan. Niin iloitsen minäkin, ja iloni on nyt täydellinen. Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämä päivän evankeliumi vaikuttaa siltä, että meidät on palautettu keskikesän juhlaan, kun evankeliumi puhuu Johannes Kastajasta. Kuinka sitten tuo mies liittyy joulun odotukseen, tähän adventin aikaan?

    Johannes Kastaja oli viimeinen vanhan liiton profeetta, joka kulki Herran Jeesuksen edellä. Vanha biblia toteaa (Joh. 1:23) ”Hän sanoi: minä olen huutava ääni korvessa: valmistakaat Herran tietä, niinkuin Jesaias propheta sanoi.” Sittemmin korpi on muuttunut erämaasta autiomaaksi eikä enää vie mielikuviamme keskelle suomalaista korpikuusikkoa. Kuitenkin tiettömien karujen olojen keskellä Johannes huutaa tasoittamaan tietä Herralle. Ja ihmiset tulevat hänen luokseen ja ottavat neuvosta vaarin kääntyvät synneistään ja ottavat Johanneksen kasteen, joka oli parannuksen kaste. Tuo edellä kävijä kuulee nyt tulleen toisen kastajan ja hänen päivänsä ovat luetut ja aika täyttynyt. Johanneksen vastaus evankeliumissa tiivistyy kolmeen näkökulmaan:

    Taivaasta annettu

    Johannes tiesi osansa ja kutsumuksensa. Uutisen kuullessaan hän ei ajaudu kateuden kierteeseen tai kilpailevan kastajan kritisoimiseen vaan toteaa Jumalan suuren suunnitelman kohdallaan. Hänen tehtävänsä olisi tulossa päätökseen. Kuinka tärkeä onkaan sisäistää se, että kaikki on lahjaa Jumalan valtakunnassa. Inhimillisesti katsottuna tappioon päättyvä tehtävä onkin osa Jumalan suurta suunnitelmaa, jossa Hänen tahtonsa tapahtuu.

    Tuon kohdan äärellä meidän asemamme kirkastuu suhteessa Jumalaan: emme voi itsestämme tuoda hengellisesti jotakin enemmän kuin mitä Jumala antaa. Ja jos tuomme, asetamme itsemme Jumalan yläpuolelle. Siunaus on sidottu Jumalan tahtoon, ei meidän aivoituksiimme. Ja kuinka usein tämä on vaarana ja kiusauksena – auvoinen joulumaa ei löydy meidän sisimmästämme – Jumalan täytyy antaa KAIKKI (Jaak. 1:17 Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, taivaan tähtien Isältä, jonka luona ei mikään muutu, ei valo vaihdu varjoksi.). Tämän Johannes näki ja tajusi jo jotakin sellaista mikä muuttaa aivan kaiken. Johanneksen Kastajan toteamus on myös vapauttava. Meidän ei tarvitse Jumalan valtakunnassa olla mitään muuta kuin sitä, mitä Jumalan luomana ja lunastama todellisuudessa olemme.

    Uuden edessä (täydellinen ilo)

    Kuten todettu ollaan sellaisessa taitekohdassa, jossa Johannes voi asemastaan nähdä jotakin käsittämätöntä: Jeesus on ylkä, joka on tullut hääjuhlaa varten. Ollaan uuden aikakauden, uuden liiton kynnyksellä. Morsian on saava sulhasensa ja sulhanen morsiamensa. Ja vieressä iloitsee sulhasen ystävä, jonka tehtävä on ollut valmistaa tietä tätä hetkeä varten. Johannes oli jo kuullut Jeesuksen äänen – sulhasen äänen – ja kuullut ja uskonut sen mitä hän sanoo ja kuka hän on. Pyhä Henki oli hänelle avannut sen. Ja hän oli itse todistanut: ”Katso Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.”. Jeesuksen kuuntelu tuo täydellisen ilon, Hän on antava itsensä morsiamensa eli seurakunnan puolesta ja on valmistanut pelastuksen jokaiselle. Tuo Johannes saa kuulla sulhasen rakkaudesta morsiantaan kohtaan. Ja hänen ilonsa on täydellistä.

    Jeesus suuremmaksi – kukaan muu ei voi viedä meitä taivaaseen

    Joulua kohti kuljettaessa meillä on vaarana, että monet asiat kasvavat suuriksi ja joulun lapsi pienemmäksi. Johannes muistuttaa tärkeimmästä: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” Suuri saarnaaja osoittaa Kristusta, joka on meidän vuoksemme syntynyt ihmiseksi ja kantanut syntimme ristinpuulle. Saamme rukoilla, että tänäkin jouluna Jeesus saisi tulla meille suuremmaksi. Että meitä voitaisiin valmistaa vastaanottamaan Jumala, joka syntyi ihmiseksi. Tule Herra Jeesus!

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 40: Joh. 6: 48-58 (10.3.2024) – Satama

    Evankeliumi

    Joh. 6: 48-58

    Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämän sunnuntain aihe on Elämän leipä. 1. Mannan nälkä 2. Todellinen leipä 3. Pöytätoveruus

    Mannan nälkä

    Tämän sunnuntain evankeliumi alkaa tuttuakin tutummalla Jeesuksen sanalla: ”Minä olen elämän leipä.” Jeesus puhuu kahdesta eri leivästä maallisesta ja taivaallisesta. Kuulijoiden joukko on kuullut jo pitkän puheen Jeesukselta ja Jeesus toistuvasti kertoo sen kuka Hän on ja mitä Hän antaa. Kannattaa lukea evankeliumitekstiä ennen olevia jakeita.

    Meidän pitää pysähtyä tämän tekstin äärellä sen kysymyksen eteen, mitä minä pyydän ja odotan Jeesukselta?

    Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen ja ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla suuren joukon ihmisiä. Kansanjoukot etsivät Jeesusta ruokkimisihmeen jälkeen nähdäkseen taas jonkin tunnusteon. Ehkäpä joku Jeesuksen kuulijoista oli saanut tuosta osansa, ihmeellisen avun nälkäänsä. Herra vastasi maalliseen tarpeeseen ihmeellä, joka sai suurta huomiota.

    Kuinka usein me ihmiset olemmekaan kiinnostuneita vain siitä, että Jumala antaisi ihmeen, joka vastaa tämän elämän tarpeisiimme ja poistaisi nälkämme: jonkin sellaisen asian joka liittyy maalliseen vaellukseemme: poistaisi nälän, sairaudet, rahahuolet…

    Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemmekö saisi pyytää Taivaalliselta Isältämme sitä mitä tarvitsemme elääksemme. Rukoilemmehan me joka messussa: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

    Heti tuon ”Minä olen elämän leipä.” lauseen jälkeen Jeesus pudottaa juutalaisten kuulijoiden eteen lohduttoman kuvan: Isänne saivat taivaasta mannaa ja söivät sitä autiomaassa, mutta ovat kuolleet. Muistamme 2.Moos.16 kuinka Jumala ruokkii israelilaisia autiomaassa. Tämä vastakkaisuus korostaa sitä, mikä ero on sillä leivällä, joka täyttää vatsamme ja sillä mikä ruokkii sieluamme.

    Meidän pitää palauttaa mieliimme, mitä Jumala sanoi kansalleen autiomaassa ja miksi:

    4.Moos. 14:22-23

    yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

    He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

    Heprelaiskirjeen 3 viittaa tuohon Jumalan valaan ja antaa meille ohjeen:

    11 ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." 12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 13 Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.

    Manna ei voi korvata iankaikkisen elämän leipää.

    Mitä on tuo elävä leipä joka ruokkii meidät niin, että saamme iankaikkisen elämän?

    Todellinen leipä

    Urheilusuorituksen jälkeen on tapana juoda palautumisjuomaa. Lisäravinteiden käyttöön liittyy usein toive nopeasta palautumisesta, isommista lihaksista tai paremmasta kunnosta. Kuitenkin tavalliselle kuntoilijalle niistä ei juuri ole hyötyä. Päivittäistä ravinnonsaantia voi perustaa niiden tehoon. Tarkkasilmäinen lukee purnukan kyljestä tekstin: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota..”. Korvikkeista ei voi tulla todellista ruokaa.

    Mikään ei voi korvata Jeesusta. Tarvitaan todellista ruokaa. Jeesus on meille todellinen ravinto – päivittäin. Jeesus ei ole lisäravinne tai väline, vaan todellinen elämän leipä. Hän ei ole tullut kasvattamaan maallisia lihaksiamme millään elämän alueella. Jeesusta ei voi alistaa omien tavoitteidemme rengiksi, välineeksi jonkin oman tavoitteemme tavoittelemiseksi kuin Hän olisi vain resurssi, muuten meistä tulee epäjumalanpalvelijoita ja Jeesus jää sivuosaan.

    Ehtoollinen liittää meidät uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön ja sen kautta saamme omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän

    Pöytätoveruus

    Jumalan Sanan kautta Kristus on todellisesti läsnä (reaalipreesens) ehtoollisessa. Emme kuitenkaan tavoita tuota läsnäoloa tyhjentävästi, että järjellämme voisimme sen ymmärtää. Se jää inhimillisesti salaisuudeksi – mysteeriksi kuten ehtoollista nimitetään. Jeesus kutsuu pöytäänsä tänäänkin ja ravitsee meidät taivaallisella ravinnolla. Todellinen ruoka laskeutuu alas taivaasta. Tämä on iankaikkisen elämän ravintoa. Kristus antaa tänäänkin itsensä leivässä ja viinissä. Saamme nauttia Hänen todellisen ruumiinsa ja verensä pelastukseksemme. Ehtoollinen on ennen kaikkea Golgatan uhrin ajankohtaistumista. Se mitä kerran ristillä tapahtui, tulee jälleen todeksi ehtoollisella. Ehtoollinen pitää nauttijansa Jumalan liitossa ja osana lunastettua kansaa.

    Yhteinen matka kohti luvattua maata saa taas jatkua, kun olemme saaneet nauttia Herramme jakamaa ”Taivaan leipää” matkaevääksemme. Se yhteys, mikä meillä on Herraamme Kristukseen ehtoollisessa, yhdistää meidät toisiin kristittyihin.

    Apostolien teoissa meillä on kuva kristittyjen yhteydestä:

    Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

    Rukoukseni on, että se saisi olla totta meidän seurakunnassamme. Olkaamme toisillemme pöytätovereita, jotka kutsuvat yhteiseen pöytään, jakavat omastaan ja elävät yhteydessä toinen toisiimme.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 28: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Joh. 15:1–10

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 15

    Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tänään on Pyhän kolminaisuuden päivä. Elämme helluntain jälkeistä aikaa ja sunnuntain aihe on salattu Jumala. Tämän usein evankeliumien äärellä tulee olo, että teksti on jonkinlainen arvoitus. Tekstissä on vertauksia tai niissä puhutaan asioiden välisistä suhteista, ja siitä mitä kukin suhde merkitsee.

    Tänään ollaan viinipuun viljelyn äärellä.

    Oksat Pois!

    Liiat versot Asiat, jotka estävät Jumalan tahdon toteutumisen, syntejä aiheuttavat asiat ihmiselämässä muuttuvat parannus, mielenmuutos

    Puhdistaminen perustuu Jeesuksen sanaan, puheeseen, opetukseen (Matt. 28:20!)

    Suhde kuntoon! Kolminaisuus Isä, Poika ja Pyhä Henki… Isä ja poika puhdistaa oksat, Pyhä Henki tuo elämän oksiin, kyseessä on suora yhteys Jeesuksen persoonaan uskossa, Pyhän Kolminaisuuden elämä virtaa oksiin vääjäämättä.

    Tämä kohdan äärellä voidaan ajatella seurakuntaa – helposti ajattelemme, että me olemme viinitarhureita, että meistä riippuu, miten tämä seurakunta kehittyy tai kuihtuu. Että me olemme ”hedelmän tuottajia” – minkälaisia hedelmiä tuotamme. Kuinka vapauttavaa onkaan kuulla tämän päivän evankeliumi: Elämä on Jumalassa, Hänen yhteydessään ja ainoastaan pysymällä Jumalan rakkaudessa me voimme tuottaa hedelmää. Kyse on täydellisestä riippuvaisuussuhteesta: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään”

    Fil. 2:13

    [13] Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

    Viinikäynnös ei ole koriste kasvi, sen on tarkoitus tuottaa hedelmää.

    Hedelmä ilman yhteyttä runkoon (suhdetta) on mahdottomuus.

    Pysykää rakkaudessa:

    Mitä tuo puuvertaus opettaa meille?

    Olemme täysin riippuvaisia Elämän antajasta

    Kuinka tämä näkyy siinä, miten kohtaamme toisiamme? Miten arvioimme toisiamme?

    ”Tuo oksa on irrallaan ja kuivunut.”

    Room. 11:[22] Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. [23] Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.

    4B = Bless – Belong – Believe – Behave

    Siunatkaa vihamiehiänne – Rukoilkaa vainoajinne puolesta

    Osallistua, kuulua joukkoon, kuulla opetusta Raamatusta!

    Usko – syntyy evankeliumin kuulemisesta – Pyhä Henki

    Seuraa minua! Toisen puolesta kärsivää rakkautta.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 44: Joh. 17:18-23 (12.5.2024) – PBK

    Joh. 17:18–23

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Olemme saaneet viettää pääsiäisrippikoulun, joka tänään päättyy tähän konfirmaatioon. Poikkeuksellisesti järjestimme rippikoulun kahdessa osassa, pääsiäisenä ja nyt helatorstain ympäristössä. Jännitimme, kuinka saamme pidettyä kaksi leiriä niin, että niillä on selkä yhteys, että kaksi leiriä olisi yhtä eheää kokonaisuutta.

    Evankeliumitekstimme puhuu yhteydestä – tai itse asiassa ykseydestä. Tuo kohta on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta, jossa Jeesus itse rukoilee opetuslastensa ja uskovien puolesta.

    Ensimmäiseksi, rukous on yhteyden pitämistä taivaalliseen isään ja kuinka mahtavaa onkaan, että Jeesus itse tässä rukoilee ihmisten puolesta. Yhteys ja ykseys ei ole itsestään selvyys niin helposti se rikkoontuu. Rippikoulua valmistellessa rukous on ensisijaisen tärkeää, tämän ja kaikkien leirien puolesta Lempäälässä rukoillaan paljon. Paljon voimme tehdä valmisteluja, mutta tässä on kyse suuremmasta kuin meidän ponnisteluistamme.

    Toiseksi, tätä Jeesuksen pyytämää yhtä olemista ei voi kukaan ihminen luoda. Sen pitää tulla ulkopuoleltamme. Se on jumalallista alkuperää. Rippikoulun aikana aika usein tulee hetki, jolloin syntyy jonkinlainen leirikupla, porukka alkaa ollakin yhtäkkiä yksi porukka, syntyy kokemus yhteydestä.

    Kolmanneksi, todellinen yhteys seurakunnassa syntyy vain pään kautta, joka on Kristus. Usko omistaa Kristuksen ja kaiken mitä Hän lahjoittaa. Pyhä Henki meissä voi luoda täydellisen yhteyden välillemme, se ei ole mitään näennäistä yhteyttä, vaan Hengen luomaa yhteyttä.

    ….. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Jeesus on luonut yhteyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Yhteys armolliseen Jumalaan saisi vahvistua seurakunnan yhteydessä.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 49: Joh. 7:40-52 (6.10.2024) – Satama

    Joh. 7:40–52

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät lehtimajajuhlaan Jerusalemiin, jossa Jeesus on puhunut ja saamme kuulla ihmisten reaktiot puheeseen. Aiheenamme oli tänään usko ja epäusko. Jumalan Sana synnyttää uskon, mutta se voi myös paaduttaa hänet, joka torjuu evankeliumin ja sulkee siltä sydämensä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn elämässä. Kuinka tämä Raamatun kohta voisi auttaa meitä tänään uskomaan Vapahtajaan?

    Evankeliumitekstimme alkaa tänään taas kerran kohdasta, jossa arvoitukseksi jää, mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtausta – mihin tässä ollaan reagoimassa. Katsotaanpa hiukan taaksepäin: jakeesta 37: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.

    Jeesus puhuu niin kuin se, jolla on valta. Jeesus lupaa jotakin sanoin kuvaamatonta: Hän on se, joka voi sammuttaa ihmisten syvimmän janon. Täyttää kaipauksen, joka on täyttymättä. Rauhoittaa levottomuuden, joka piina ilman Jumalaa elävää. Ja vielä enemmän, hän synnyttää uskon lähteen, josta sama vesi saa jatkaa kulkuansa eteenpäin.

    Kuinka monella tavalla ja mihin vedoten Jeesus sitten torjutaan? Jeesuksen puheen vaikutus on kahtalainen: Jeesuksen Sana jakaa ihmiset, toiset löytävät elämän, toiset loukkaantuvat häneen.

    Yksi tapa, jolla Jeesus torjutaan, on ihmisviisaus. Esitetään vain väite epätodeksi ja saadaan tämä kansan villitsijä pois pelistä. Lisätään omaan perusteluun ripaus ylemmyyttä ja halveksuntaa niin eiköhän ääliöt hiljene, vastaväitteitä ei kukaan ainakaan uskalla esittää. ”Eihän Galileasta tule Messiasta.” Raamattu kuitenkin itse vastaa tähän. Matteus 4:15-16 viittaa Jesajan profetia Messiaasta:

    [15] – Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – [16] kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

    Toinen tapa, jolla Jeesuksen kohdanneet yritetään vaientaa, on vedota auktoriteettiin. Kukaan kaikista korkeimmista ja viisaimmista opettajista ei ole uskonut häneen, oletteko te niin tyhmiä, että kuuntelette tämän opetuksia. Omana aikanamme Jeesuksen uskovat leimataan järjettömiksi – ainakin jos he uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitus, Hänen tahtonsa – ripaus hengellisyyttä on ihan ok, mutta se, että joku sanoo Raamattua uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ei taida saada kannatusta.

    Kolmanneksi Jeesuksen opetus pyritään vaientamaan niin, että otetaan laki omiin käsiin. Tällä kertaa Jeesusta ei oteta kiinni. Jumalan suunnitelma Jeesuksen vangitsemisesta ei ollut vielä ajankohtainen – lopulta ainoastaan petoksella Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni. Kansan oppineet, jotka syyttävät rahvasta lain tuntemattomuudesta, itse syyllistyvät epäoikeudenmukaisuusuuteen: laki otetaan omiin käsiin (Toora, Profeetat, Kirjoitukset).

    Jeesuksen kohdannut Nikodemus sitten muistuttaa oikeusperiaatteesta, ettei ketään tule tuomita ennen kuulemista. Tuo vanhurskas kommentti on sen seuraus, että Nikodemus on kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jotain on jäänyt itämään tuosta kohtaamisesta. Tuossa kohtaamisessa on viittaus tämän sunnuntain VT:n tekstiin: Joh.3: [14] »Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, [15] jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

    Mitä tuo kohta kertoo tänään meille? Katso Jeesukseen! Katso ristille korotettuun syntiesi sovittajaan! Katso Häneen, joka ainoastaan voi pelastaa meidät synnin myrkkyyn kuolevat. Katso Häneen, joka on iankaikkisen elämän lähde! Älä ole epäuskoinen vaan usko! Usko tarttuu Jumalan lupauksen sanaan, siihen että tuossa on elämä ja autuus. Usko luottaa siihen, ettei Jumala ei valehtele. Usko katsoo – ei oman sydämen synteihin – vaan syntien sovittajaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Häneen saamme turvata niin tänään kuin viimeisenä päivänä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 60: Joh. 16:5-15 (18.5.2025) – Satama

    Joh. 16:5–15

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi: ”Nyt minä menen hänen luokseen, joka on minut lähettänyt. Kukaan teistä ei kysy minulta, minne minä menen, vaan sydämenne on täynnä murhetta sen johdosta, mitä teille sanoin. Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne, ja hän tulee ja paljastaa, että maailma on väärässä, hän paljastaa, mitä on synti, mitä vanhurskaus ja mitä tuomio. Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun, vanhurskaus tulee julki siinä, että minä menen Isän luo ettekä te enää näe minua, ja tuomio on siinä, että tämän maailman ruhtinas on tuomittu. Paljon enemmänkin minulla olisi teille puhuttavaa, mutta te ette vielä kykene ottamaan sitä vastaan. Kun Totuuden Henki tulee, hän johtaa teidät tuntemaan koko totuuden. Hän ei näet puhu omissa nimissään, vaan puhuu sen, minkä kuulee, ja ilmoittaa teille, mitä on tuleva. Hän kirkastaa minut, sillä sen, minkä hän teille ilmoittaa, hän saa minulta. Kaikki, mikä on Isän, on myös minun. Siksi sanoin, että hän saa minulta sen, minkä hän teille ilmoittaa.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Pyhän aihe on tosiaan taivaan kansalaisena maailmassa ja tänään on kalenterissamme myös Kaatuneiden muistopäivä. Evankeliumimme puhuu hetkestä, jossa Jeesus puhuu poismenostaan Isän luo ja Pyhästä Hengestä, josta tekstimme käyttää ilmaisua puolustaja – Parakletos kreikaksi tarkoittaa myös auttajaa, lohduttajaa. Tämä ilmaus esiintyy viisi kertaa, joista neljä on Jeesuksen jäähyväispuheessa Johanneksen evankeliumissa, josta osa on tänään evankeliumissamme [– sattumoisin kahden viikon kuluttua evankeliumina on edeltävä teksti Johanneksen evankeliumin 15 ja 16 luvun taitteesta, joten saamme perehtyä Pyhään Henkeen jo ennen helluntaita!]

    Rukoilemme: Pyhä Henki, laskeudu alas taivaasta sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Poismenon välttämättömyys

    Oletko joutunut jättämään hyvästit jollekin tärkeälle ihmiselle? Voi olla, että kyseessä on ollut väliaikaiset hyvästit, vaikka toiselle paikkakunnalle muuton vuoksi tai sitten ollaan oltu viimeisten hyvästien äärellä, kuoleman edessä – lopullisten hyvästien jättämisen hetkessä tässä ajassa.

    Näissä hetkissä suru on päällimmäinen tunne: jotain mitä on ollut, loppuu, eikä sitä enää ole. Yksi ajanjakso päättyy.

    Opetuslasten ja Jeesuksen välillä kaikista merkittävin yhdessä jaettu aika oli päättymässä. Jeesus ilmaisee menevänsä pois, jotta jotain tulisi tilalle. Uuden edessä ei ole mahdollista nähdä, mitä tuleman pitää. Pitää luottaa sanojan sanoihin. Jeesuksen aikaan ja paikkaan sidottu tehtävä oli tulossa päätökseen ja alkaisi uusi aika. On vaikea ymmärtää tuota, että Jeesuksen pitää mennä pois, jotta Puolustaja voi tulla. Näin on Jumalan suunnitelmassa – Kolmiyhteisen Jumalan sisäinen elämä tulee ilmi tässä. On tulossa Pyhän Hengen aika. Hän, ei se, tulee ja alkaa toimimaan Isän ja Jeesuksen lähettämänä. Jeesuksen poismeno oli välttämätöntä, jotta Pyhä Henki tulisi. Jotenkin on vaikea käsittää, että tuo aika, joka alkaisi ei olisi yhtään vähempää kuin, että Jeesus olisi itse läsnä. Nyt Jumala olisi Henkensä kautta olla kaikkialla läsnä!

    Jeesuksen poislähtö avasi Jumalan kaikkialla läsnä olevalle Hengelle tehtävän. Kristus itse on läsnä Pyhässä Hengessä!

    Pyhä Henki tehtävät

    Pyhän Hengen työ, Pyhä Henki tulee Jeesuksen tilalle!!

    Mikä on sitten Pyhän Hengen tehtävä? Tekstimme avaa lähes sotaisan kuvan – eron Jumalan ja maailman välillä – Pyhä Henki toimii näyttäen maailmalle

    Synnin

    Vanhurskauden

    Tuomion

    Ensinnäkin, tässä kohtaa on hyvä pysähtyä – koskeeko tuo Pyhän Hengen työ minua? Vai ulkoistanko tässä kohtaa itseni tästä kohtaa. Pitääkö Pyhän Hengen tehdä minun maailmassani myös työtä? Samalla kun Pyhä Henki osoittaa maailman syyllisyyden, Hän kutsuu seuraamaan Jeesusta.

    Pyhä Henki on totuuden henki, joka paljastaa synnin, ei ainoastaan maailmassa, vaan meissä itsessämme. Raamattu puhuu monta kertaa Jumalan tahdosta, Hänen pyhästä laistaan, Pyhä Henki vie meidät peilaamaan tekojamme tuon edessä ja saa näyttää synnin. Epäusko on kaiken synnin alku, se että ei uskota Jeesukseen.

    Pyhä Henki kirkastaa Kristusta. Pyhä Henki näyttää maailmalle Jeesuksen Kuninkuuden siinä, että Hän näyttää vanhurskauden – se kuinka Jeesus kuoleman voittaneena ja ylösnousseena istuu Jumalan oikealle puolelle. Synnit on sovitettu ja Jeesus on Isän luona.

    Pyhä Henki osoittaa Kristukseen myös siinä, että Hän näyttää tuomion. Sen, että tämän maailman ruhtinas on voitettu ristillä. Ja Paholaisen valta on rajallinen ja hän on jo tuomittu.

    Katekismus opettaa meitä kolmannen uskon kappaleen kohdalla:

    “Minä uskon, että en voi omasta voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä tulla hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minua evankeliumin kautta”

    1.Kor.12:3 Siksi sanon teille selvästi, että kukaan, joka puhuu Jumalan Hengen valtaamana, ei voi sanoa: »Jeesus on kirottu.» Kukaan ei myöskään voi sanoa: »Jeesus on Herra», muuten kuin Pyhän Hengen vaikutuksesta.

    Totuuden henki

    Pyhä Henki kutsuu meitä evankeliumin sanalla. Pyhä Henki on totuuden henki ja kuten Jeesus toteaa, Hän johdattaa kaikkeen totuuteen. Jumalan Henki on uskomme mukaan puhunut Raamatussa eikä Pyhä Henki puhu itseään vastaan. Pyhä Henki ei johdata uuteen totuuteen, vaan yhä syvempään Jumalan totuuden tuntemiseen. Jumalan tahto ei tapahdu silloin, kun kirkolliskokous päättää, jotakin mitä Raamattu ei opeta. Silloin seurataan ajan henkeä, ei Pyhää Henkeä.

    Kuinka elää tässä maailmassa taivaankansalaisena?

    Kol. 3:16: Antakaa Kristuksen sanan asua runsaana keskuudessanne. Opettakaa ja neuvokaa toisianne kaikella viisaudella ja laulakaa kiitollisin mielin Jumalalle psalmeja, ylistysvirsiä ja hengellisiä lauluja.

    Jumala johdattaa tietä eteenpäin ja voi viedä paikkoihin ja tilanteisiin, mitä emme pyytäisi. Hän on kuitenkin myös siellä kanssamme. Huolet ja pelot koskettavat meitä. Epävarmuus voi leimata monin tavoin tulevaisuuden näkymiämme ja päivittäin joudumme kysymään, mihin luottamuksemme perustuu. Jeesuksen tahto on, että lähdemme liikkeelle, maailman keskelle. Hän ei jätä meitä yksin, vaan lupaa että saamme häneltä sen, mitä tarvitsemme. Usko Jeesuksen sanoihin tuottaa iloa kärsimyksissä ja koettelemuksissakin. Jeesuksen matkassa pääsemme kerran täydelliseen iloon taivaaseen ylistämään häntä iankaikkisesti. Aamen

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan