Digiteologi

Teologinen teema: Kristus

  • Saarna 39: Luuk. 7:36-50 (25.2.2024) – Satama

    Luuk. 7:36–50

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 7

    Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä. Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi. ”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.” Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.”

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Rakastatko sinä Jeesusta? Rakastatko sinä Jeesusta?

    Meidät viedään tänään Luukkaan evankeliumissa fariseuksen kotiin ja kuulimme siitä, kuinka Jeesus on siellä aterialla.

    Oletko koskaan ollut tilanteessa, jossa olet ajatellut – pitikö tuon tänne tulla – lähtisi jo pian pois. On kiusaantunut olo, kun henkilö käyttäytyy tavalla, joka horjuttaa omaa kontrollin tarvetta, käyttäytyy jotenkin poikkeavasti, et oikein tiedä mitä tulee tapahtumaan. Hän ei sovi siihen muottiin mihin olet tottunut. Täytyy tunnustaa, että itselle on käynyt näin monesti ja jopa seurakunnassa. Eikä kyse ole siitä, että joku tulisi pahoin aikein tekemään jotain laitonta tai mellakoimaan kokoontumiseen.

    Kuulin alkuvuodesta, että tässä lähellä oli ammuttu – turvallisuudesta pitää huolehtia, mutta itselle nousi ajatus, kuinka me voimme olla vastaamassa omalta osaltamme ihmisten hätään ja levottomuuteen? Miksi Satama on juuri tällä paikalla Jumalan suunnitelmassa?

    Jeesus oli kutsuttu fariseus Simonin kotiin juhla-aterialle, eittämättä Jeesus oli herättänyt mielenkiintoa ja ihmetystä julistuksellaan ja ihmetöillään. Tuollaisella aterialla ovet olivat auki ja muutkin saivat tulla sisään.

    Mikä saa ihmisen hakeutumaan Jeesuksen jalkojen juureen?

    Jumalan pyhyys herättää synnintunnon – naisen elämä ei ollut piilossa vaan koko kaupunki tiesi hänen synneistään – meillä jää pimentoon mitä ne olivat – mutta ne olivat julkisesti tiedossa – Fariseus tiesi millainen nainen oli kyseessä.

    Samalla viivalla

    Naisen toiminta varmasti kohahdutti: syntinen huora koskettaa rabbia eikä rabbi kavahda pois, avaa hiuksensa ja kuivaa niillä jalkojaan – hiusten avaaminen eleenä tuossa kulttuurissa

    Vähän – paljon – Rakkaus on vastausta siihen, että on koettu armahdus – Simonilla ei ollut rakkautta – sinulla on paljon syntejä, joista et ole edes tietoinen, tunnistit vain vähän – sait anteeksi vain vähän.

    ”sai paljot syntinsä anteeksi”, kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi, synti = velka (vertaus), kummallakaan ei ole mahdollisuutta maksaa takaisin.

    Syntisten sairaala – kuka on syntinen, jonka kanssa ei pitäisi olla tekemisissä?

    Jumalan ei rakasta meitä siksi että olemme hänen rakkautensa arvoisia, siis että meistä on tullut rakastettavia, vaan siksi koska hän itse on rakkaus.

    Tuo rakkaus on ristinmuotoista rakkautta, jonka saamme uskolla vastaanottaa. Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin. Jeesus on tullut syntisiä varten tähän maailmaan ja kantanut jokaisen syntisi kerran ristille.

    Jeesus ottaa kantaakseen syntimme ja lisäksi hän peittää meidän häpeämme – nainen, joka oli kaikkien silmissä halveksittu, sai uuden identiteetin, joka oli kiinnitetty Kristukseen, hän ei ole enää halveksittu vaan rakastettu.

    Rakkaus on vastausta anteeksiantoon – ei siis niin että hän rakasti ja sai sitten anteeksi vaan hän sai kaiken anteeksi ja siksi rakasti

    Kuinka vastaamme?

    Turvasatama, jossa Jumalan armo ja anteeksiantava rakkaus tulevat todeksi ottaen huomaansa jokaisen maailman myrskyissä nääntyneen ja langenneen.

    Armahdettujen syntisten yhteisö, jossa Jumala varustaa ja kukin saa palvella vapaudessa omilla lahjoillaan seurakuntaa.

    Seurakunta on paikka, josta ei voi olla pois, koska muuten tietää jäävänsä paitsi jostakin ainutlaatuisesta. Seurakunta vastaa yhteyden ja kuulumisen kaipuuseen tavalla, jota muualta ei saa.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 40: Joh. 6: 48-58 (10.3.2024) – Satama

    Evankeliumi

    Joh. 6: 48-58

    Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää.” Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: ”Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?” Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.”

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Tämän sunnuntain aihe on Elämän leipä. 1. Mannan nälkä 2. Todellinen leipä 3. Pöytätoveruus

    Mannan nälkä

    Tämän sunnuntain evankeliumi alkaa tuttuakin tutummalla Jeesuksen sanalla: ”Minä olen elämän leipä.” Jeesus puhuu kahdesta eri leivästä maallisesta ja taivaallisesta. Kuulijoiden joukko on kuullut jo pitkän puheen Jeesukselta ja Jeesus toistuvasti kertoo sen kuka Hän on ja mitä Hän antaa. Kannattaa lukea evankeliumitekstiä ennen olevia jakeita.

    Meidän pitää pysähtyä tämän tekstin äärellä sen kysymyksen eteen, mitä minä pyydän ja odotan Jeesukselta?

    Jeesus oli tehnyt ruokkimisihmeen ja ruokkinut viidellä leivällä ja kahdella kalalla suuren joukon ihmisiä. Kansanjoukot etsivät Jeesusta ruokkimisihmeen jälkeen nähdäkseen taas jonkin tunnusteon. Ehkäpä joku Jeesuksen kuulijoista oli saanut tuosta osansa, ihmeellisen avun nälkäänsä. Herra vastasi maalliseen tarpeeseen ihmeellä, joka sai suurta huomiota.

    Kuinka usein me ihmiset olemmekaan kiinnostuneita vain siitä, että Jumala antaisi ihmeen, joka vastaa tämän elämän tarpeisiimme ja poistaisi nälkämme: jonkin sellaisen asian joka liittyy maalliseen vaellukseemme: poistaisi nälän, sairaudet, rahahuolet…

    Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, ettemmekö saisi pyytää Taivaalliselta Isältämme sitä mitä tarvitsemme elääksemme. Rukoilemmehan me joka messussa: Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme.

    Heti tuon ”Minä olen elämän leipä.” lauseen jälkeen Jeesus pudottaa juutalaisten kuulijoiden eteen lohduttoman kuvan: Isänne saivat taivaasta mannaa ja söivät sitä autiomaassa, mutta ovat kuolleet. Muistamme 2.Moos.16 kuinka Jumala ruokkii israelilaisia autiomaassa. Tämä vastakkaisuus korostaa sitä, mikä ero on sillä leivällä, joka täyttää vatsamme ja sillä mikä ruokkii sieluamme.

    Meidän pitää palauttaa mieliimme, mitä Jumala sanoi kansalleen autiomaassa ja miksi:

    4.Moos. 14:22-23

    yksikään näistä ihmisistä ei pääse perille tuohon maahan. He ovat nähneet minun kirkkauteni ja ne suuret teot, jotka tein Egyptissä ja täällä autiomaassa, mutta siitä huolimatta he tottelemattomuudessaan ovat yhä uudestaan koetelleet minun kärsivällisyyttäni.

    He eivät saa nähdä sitä maata, josta valalla vannoen annoin lupauksen heidän esi-isilleen. Kukaan niistä, jotka ovat minua halveksineet, ei pääse sinne.

    Heprelaiskirjeen 3 viittaa tuohon Jumalan valaan ja antaa meille ohjeen:

    11 ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." 12 Varokaa siis, veljet, ettei kukaan teistä ole sydämessään paha ja epäuskoinen ja näin luovu elävästä Jumalasta. 13 Rohkaiskaa toinen toistanne joka päivä, niin kauan kuin tuo sana "tänä päivänä" on voimassa, ettei kukaan teistä lankeaisi synnin viettelyksiin ja paatuisi.

    Manna ei voi korvata iankaikkisen elämän leipää.

    Mitä on tuo elävä leipä joka ruokkii meidät niin, että saamme iankaikkisen elämän?

    Todellinen leipä

    Urheilusuorituksen jälkeen on tapana juoda palautumisjuomaa. Lisäravinteiden käyttöön liittyy usein toive nopeasta palautumisesta, isommista lihaksista tai paremmasta kunnosta. Kuitenkin tavalliselle kuntoilijalle niistä ei juuri ole hyötyä. Päivittäistä ravinnonsaantia voi perustaa niiden tehoon. Tarkkasilmäinen lukee purnukan kyljestä tekstin: ”Ravintolisä ei korvaa monipuolista ja tasapainoista ruokavaliota..”. Korvikkeista ei voi tulla todellista ruokaa.

    Mikään ei voi korvata Jeesusta. Tarvitaan todellista ruokaa. Jeesus on meille todellinen ravinto – päivittäin. Jeesus ei ole lisäravinne tai väline, vaan todellinen elämän leipä. Hän ei ole tullut kasvattamaan maallisia lihaksiamme millään elämän alueella. Jeesusta ei voi alistaa omien tavoitteidemme rengiksi, välineeksi jonkin oman tavoitteemme tavoittelemiseksi kuin Hän olisi vain resurssi, muuten meistä tulee epäjumalanpalvelijoita ja Jeesus jää sivuosaan.

    Ehtoollinen liittää meidät uskon kautta Jeesuksen sovitustyöhön ja sen kautta saamme omistaa syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän

    Pöytätoveruus

    Jumalan Sanan kautta Kristus on todellisesti läsnä (reaalipreesens) ehtoollisessa. Emme kuitenkaan tavoita tuota läsnäoloa tyhjentävästi, että järjellämme voisimme sen ymmärtää. Se jää inhimillisesti salaisuudeksi – mysteeriksi kuten ehtoollista nimitetään. Jeesus kutsuu pöytäänsä tänäänkin ja ravitsee meidät taivaallisella ravinnolla. Todellinen ruoka laskeutuu alas taivaasta. Tämä on iankaikkisen elämän ravintoa. Kristus antaa tänäänkin itsensä leivässä ja viinissä. Saamme nauttia Hänen todellisen ruumiinsa ja verensä pelastukseksemme. Ehtoollinen on ennen kaikkea Golgatan uhrin ajankohtaistumista. Se mitä kerran ristillä tapahtui, tulee jälleen todeksi ehtoollisella. Ehtoollinen pitää nauttijansa Jumalan liitossa ja osana lunastettua kansaa.

    Yhteinen matka kohti luvattua maata saa taas jatkua, kun olemme saaneet nauttia Herramme jakamaa ”Taivaan leipää” matkaevääksemme. Se yhteys, mikä meillä on Herraamme Kristukseen ehtoollisessa, yhdistää meidät toisiin kristittyihin.

    Apostolien teoissa meillä on kuva kristittyjen yhteydestä:

    Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. (Ap.t. 2:42)

    Rukoukseni on, että se saisi olla totta meidän seurakunnassamme. Olkaamme toisillemme pöytätovereita, jotka kutsuvat yhteiseen pöytään, jakavat omastaan ja elävät yhteydessä toinen toisiimme.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 41: Matt. 21: 12-22 (24.3.2024) – Satama

    Matt. 21:12–17 (18–22)

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Jeesus meni temppeliin ja ajoi kaikki myyjät ja ostajat sieltä ulos. Hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja kyyhkysenmyyjien jakkarat ja sanoi heille: ”On kirjoitettu: ”Minun huoneeni on oleva rukouksen huone.” Mutta te teette siitä rosvojen luolan.” Jeesuksen luo temppeliin tuli sokeita ja rampoja, ja hän paransi heidät. Mutta kun ylipapit ja lainopettajat näkivät, mitä kaikkea hämmästyttävää hän teki, ja kuulivat lasten huutavan temppelissä: ”Hoosianna, Daavidin Poika!”, he suuttuivat ja sanoivat hänelle: ”Kuuletko, mitä nuo huutavat?” ”Kuulen”, vastasi Jeesus. ”Ettekö ole koskaan lukeneet tätä sanaa: ”Lasten ja imeväisten suusta sinä olet hankkinut kiitoksesi”?” Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä. (Kun Jeesus varhain aamulla oli palaamassa kaupunkiin, hänen tuli nälkä. Hän näki tien vierellä viikunapuun ja meni tutkimaan sitä, mutta ei löytänyt siitä muuta kuin lehtiä. Silloin hän sanoi puulle: ”Ikinä et enää tee hedelmää.” Siinä samassa viikunapuu kuivettui. Kun opetuslapset sen näkivät, he hämmästyivät ja sanoivat: ”Kuinka tuo puu noin äkkiä kuivettui?” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jos teillä olisi uskoa ettekä epäilisi, te ette ainoastaan tekisi tätä viikunapuulle, vaan te voisitte sanoa tälle vuorellekin: ”Nouse paikaltasi ja paiskaudu mereen”, ja niin tapahtuisi. Mitä tahansa te uskossa rukoillen pyydätte, sen te saatte.”)

    Armo teille ja rauha meidän Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Palmusunnuntain evankeliumitekstit käsittelevät yleensä Jeesuksen ratsastamista Jerusalemiin. Tänään menemme asioiden esille ja käännekohtaan, jossa Hoosianna -huudot eivät enää kuulu yhtä riehakkaasti kuin tavallisesti. Joku voisi sanoa, että huippukohdasta on lähdetty jo vajoamaan alaspäin. Palmusunnuntai on käännekohta, jonka myös pyhän otsikko kertoo: Kunnian kuninkaan alennustie. Kärsimystie oli alkamassa.

    Puiden oksat olivat kuin punainen matto, joka levitettiin kuninkaan eteen hänen saapuessaan. Kohta tuo kuningas kuitenkin puettaisiin toisenlaiseen purppuraan – hyljeksittynä ja halveksittuna orjantappurakruunua kantavana kuninkaana.

    Hoosianna tarkoittaa ”Auta, Pelasta!” – huudossa oli riemullista kuninkaallisuutta, joka ei oikein osunut myös tuohon ratsastajaan, joka tuli rauhanruhtinaana kaupunkiin.

    Evankeliumitekstimme puhuu ensin temppelin puhdistamisesta: tätä kutsutaan temppelitapahtumaksi, joka antoi viimeisen sysäyksen Jeesuksen surmaamiseksi.

    Jo Jeremian kirjassa puhutaan rosvojen luolasta:

    Jeremia 7:10-11 ”Sitten te tulette tähän pyhäkköön, joka on minun nimelleni omistettu, ja sanotte minun edessäni: ’Me olemme turvassa!’ Kuitenkaan ette luovu kauhistuttavista teoistanne. Rosvojen luolanako te pidätte tätä temppeliä, joka on minulle omistettu? Siltä se minustakin näyttää, sanoo Herra.”

    Oikea jumalanpalvelus oli häiriintynyt, kuninkaallisella arvovallalla hän ajoi rahan vaihtajat pois. (pakanain esipihalla oli mahdollisuus käydä kauppaa). Temppelirahaa tarvittiin uhrieläinten lunastamiseen, rahanvaihto oli laillista toimintaa. Jeesus ei moiti vain myyjiä VAAN myös ostajia! Koko järjestelmä oli mätä – kaupankäynti oli noussut tärkeimpään osaan. Systeemi oli syrjäyttänyt oikean jumalanpalveluksen. Rosvojen luolahan on suojapaikka, jossa saa rauhassa juonia seuraavia siirtoja ja valvoa omia etujaan ilman että sillä olisi luonnollista vastusta tai että jokin uhkaisi tätä korruptoitunutta systeemiä! Toiminnalla oli uskonnollisten johtajien tuki – Jeesus nousi heitä vastaan. Hänen tekemä teko oli vertauskuvallinen.

    Mikä on oikea jumalanpalvelus? Jeesus parantaa sokeita ja rampoja temppelissä! Ne julistavat tässä on enemmän kuin Daavid, tässä on Messias, jonka luokse voi tulla kuka tahansa – jokaisen, joka on tajunnut sokeuden ja ontumisensa. Jeesus on tullut sen vuoksi että sairaat ja rammat (syntiset ihmiset) voivat kohdata pyhän ja elävän Jumalan!

    Lasten suusta

    Muistelen jonkun tuntemattoman perheen äidin hiukan huvittuneena kertoneen, kuinka supermarketissa hänen ostoskärryissään istunut pieni tyttärensä oli täyttä kurkkua alkanut laulamaan: ”Jeesus meitä rakastaa, Raamattu sen ilmoittaa..”

    Lasten suusta todistus on kiusallista – ehkäpä olet joutunut itsekin johonkin kiusalliseen tilanteeseen lapsen todistuksen vuoksi – nyt temppelissä kuuluu ”Hoosianna”-huuto!

    Ps. 8:2-3: ”Herra, meidän Jumalamme, kuinka suuri onkaan sinun nimesi maan päällä! Se julistaa sinun taivaallista kirkkauttasi. Lasten ja imeväisten huudot todistavat sinun voimastasi. Ne ovat kilpenä jumalattomia vastaan, ne vaientavat vihamiehen ja kostoa janoavan.”

    Siinä korkeat oppineet kuulevat huudot ja joutuvat suutuksiin – lasten huudot ovat todistus Jeesuksesta mutta lainoppineet torjuvat sen. Jeesuksen vastaus Psalmin sanoin antaa lainopettajille mahdollisuuden ottaa hänet vastaan. Emmehän me torju Jeesusta sen takia että joudumme kiusallisiin tilanteisiin Hänen nimensä vuoksi?

    On helppoa liittyä riemulliseen joukkoon, kulkueeseen, jossa on karnevaalitunnelma. Kuinka nopeasti ihmismieli voikin muuttua? Viikossa Jeesus tulisi jäämään yksin ja kaikki jättäisivät hänet. Olemme valmiina tappioon, olemmeko valmiita häviämään maailman silmissä Jeesuksen nimen tähden? Mihin meitä kutsutaan näintä aikoina?

    Evankeliumitekstin lopussa Jeesus lähtee kaupungista ja jättää kirjanoppineet. Taas yksi osa Jumalan suuresta suunnitelmasta tulee päätökseen. Kirjoitukset täyttyvät. Jeesus kulkee kohti ristintietä. Pääsiäisen aika kutsuu meitä katsomaan Kristukseen.

    Sain eilen emeritusprofessori Jouko Martikaiselta tällaisen kuvan. Tämän kuvan äärellä hän oli aikanaan kokenut, että kuva puhuttelee ja toimii hartauden harjoituksena. Sen kautta välittyy jotakin ainutlaatuista Jeesuksesta. Hän joka oli kidutettu ja häväisty, onkin rauhantuoja.

    Uskon silmin näemme ylösnousseen Vapahtajamme, ei siis jonkun toisen vaan meidän oman Vapahtajan. Eilen kun pidettiin Torinon käärinliina -seminaaria, yhdessä esityksessä tuotiin hyvin esille, että Torinon käärinliina on oikeastaan kuitti – kuitti siitä mitä Jeesus kärsi sinun ja minun vuokseni. Se todistaa Jeesuksen kärsimyksestä mutta erityisesti ylösnousemuksesta. Siitä ettei Jeesus jäänyt hautaan vaan voitti kuoleman ylösnousemuksellaan ja

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 28: Joh. 15:1-10 (4.6.2023) – Satama

    Joh. 15:1–10

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 15

    Jeesus sanoo: ”Minä olen tosi viinipuu, ja Isäni on viinitarhuri. Hän leikkaa minusta pois jokaisen oksan, joka ei tuota hedelmää, mutta jokaisen hedelmää tuottavan oksan hän puhdistaa liioista versoista, jotta se tuottaisi hedelmää entistä enemmän. Te olette jo puhtaat, sillä se sana, jonka olen teille puhunut, on puhdistanut teidät. Pysykää minussa, niin minä pysyn teissä. Eihän oksa pysty tuottamaan hedelmää, ellei se pysy puussa, ja samoin ette pysty tekään, ellette pysy minussa. Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää. Ilman minua te ette saa aikaan mitään. Joka ei pysy minussa, on kuin irronnut oksa: se heitetään pois, ja se kuivuu. Kuivat oksat kerätään ja viskataan tuleen, ja ne palavat poroksi. Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen. Siinä minun Isäni kirkkaus tulee julki, että te tuotatte runsaasti hedelmää ja niin osoitatte olevanne opetuslapsiani. Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä. Pysykää minun rakkaudessani. Jos noudatatte käskyjäni, te pysytte minun rakkaudessani, niin kuin minä olen noudattanut Isäni käskyjä ja pysyn hänen rakkaudessaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tänään on Pyhän kolminaisuuden päivä. Elämme helluntain jälkeistä aikaa ja sunnuntain aihe on salattu Jumala. Tämän usein evankeliumien äärellä tulee olo, että teksti on jonkinlainen arvoitus. Tekstissä on vertauksia tai niissä puhutaan asioiden välisistä suhteista, ja siitä mitä kukin suhde merkitsee.

    Tänään ollaan viinipuun viljelyn äärellä.

    Oksat Pois!

    Liiat versot Asiat, jotka estävät Jumalan tahdon toteutumisen, syntejä aiheuttavat asiat ihmiselämässä muuttuvat parannus, mielenmuutos

    Puhdistaminen perustuu Jeesuksen sanaan, puheeseen, opetukseen (Matt. 28:20!)

    Suhde kuntoon! Kolminaisuus Isä, Poika ja Pyhä Henki… Isä ja poika puhdistaa oksat, Pyhä Henki tuo elämän oksiin, kyseessä on suora yhteys Jeesuksen persoonaan uskossa, Pyhän Kolminaisuuden elämä virtaa oksiin vääjäämättä.

    Tämä kohdan äärellä voidaan ajatella seurakuntaa – helposti ajattelemme, että me olemme viinitarhureita, että meistä riippuu, miten tämä seurakunta kehittyy tai kuihtuu. Että me olemme ”hedelmän tuottajia” – minkälaisia hedelmiä tuotamme. Kuinka vapauttavaa onkaan kuulla tämän päivän evankeliumi: Elämä on Jumalassa, Hänen yhteydessään ja ainoastaan pysymällä Jumalan rakkaudessa me voimme tuottaa hedelmää. Kyse on täydellisestä riippuvaisuussuhteesta: ”Ilman minua te ette saa aikaan mitään”

    Fil. 2:13

    [13] Jumala saa teissä aikaan sen, että tahdotte tehdä ja myös teette niin kuin on hänen hyvä tarkoituksensa.

    Viinikäynnös ei ole koriste kasvi, sen on tarkoitus tuottaa hedelmää.

    Hedelmä ilman yhteyttä runkoon (suhdetta) on mahdottomuus.

    Pysykää rakkaudessa:

    Mitä tuo puuvertaus opettaa meille?

    Olemme täysin riippuvaisia Elämän antajasta

    Kuinka tämä näkyy siinä, miten kohtaamme toisiamme? Miten arvioimme toisiamme?

    ”Tuo oksa on irrallaan ja kuivunut.”

    Room. 11:[22] Katso, kuinka Jumala on sekä lempeä että ankara. Langenneita kohtaan hän on ankara, sinua kohtaan lempeä, jos pysyt kiinni hänen hyvyydessään; muuten sinutkin leikataan pois. [23] Mutta myös nuo toiset oksastetaan uudelleen, elleivät he jää epäuskonsa valtaan, sillä Jumala kykenee liittämään heidät takaisin runkoon.

    4B = Bless – Belong – Believe – Behave

    Siunatkaa vihamiehiänne – Rukoilkaa vainoajinne puolesta

    Osallistua, kuulua joukkoon, kuulla opetusta Raamatusta!

    Usko – syntyy evankeliumin kuulemisesta – Pyhä Henki

    Seuraa minua! Toisen puolesta kärsivää rakkautta.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 30: Joh. 7:13-14 (30.7.2023) – Kesä Lappi konfirmaatiosaarna, PBK

    Matt. 7:13–14

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 7

    Jeesus sanoo: ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti on ytimekäs kohta Jeesuksen vuorisaarnasta. Vuorisaarna on talletettuna Matteuksen evankeliumin 5-7 luvuissa ja sisältää myös tämän kohdan, jonka kuulimme.

    Saimme viettää yhdessä mahtavan reilun viikon Pyhätunturin kupeessa Kairosmajalla rippileirillä. Kun olimme opiskelleet viikon ja ulkoläksytkin oli hienosti suoritettu, oli loppukokeen aika. Kokeen jälkeen kutsuimme teidät konfirmoitavat yksitellen meidän vetäjien juttusille saamaan palautteen. Muutamalla mieleen nousi kysymys jo ennen koetta ja viimeistään haastateltavaksi tullessa joku sanoi sen ääneen.

    ”Pääsinkö läpi?” Ei ollut yksi ja kaksi teistä riparilaisista, joille tuo kysymys tuli mieleen, kun pyysimme teistä jokaisen vuorollaan loppukokeen jälkeen haastateltavaksi. ”Pääsenkö läpi?” – tuo kysymys voi nousta tämän meidän evankeliumitekstinkin äärellä. ”Mahdunko portista?”, ”Pysynkö tiellä?”.

    Ahtaan portin ja kaidan tien edessä on kiusaus alkaa selittämään: ”no oikeastaan ei se tie niin kapea ole, hyvin mahtuu, kun varovasti mennään, oikeastaan se onkin aika leveä.” tai portista: ”kyllä siitä kaikki mahtuu, ei ole korkeus, leveys tai pituus rajoituksia. Jos nyt ei ihan poikittain yritä läpi niin kyllä mahtuu!”

    Tämän sunnuntain aihe on osuvasti ”Totuus ja harha” – Ei ole syytä alkaa harhauttamaan – tuosta portista ei mennä läpi yksilösuorituksella ja tie on todella kapea!

    Evankeliumitekstiämme edeltää yksi jae Matt. 7:12: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille. Tässä on laki ja profeetat.”

    Rippikoululeirillä yhtenä ulkoläksynä oli kymmenen käskyä – tuo yksi jae, joka tunnetaan kultaisena sääntönä tiivistää toisen lain taulun käskyt, elämän liikennesäännöt – hyvän elämän ohjeet.

    Noita kahta lain taulua voi ajatella myös peilinä, josta heijastuva valo läpivalaisee meidät: tekomme, ajatuksemme, sanamme Jumalan pyhän lain edessä. Se mittaa meidät, mahdummeko portista – ja yksikin horjahdus suistaa kapealta tieltä. Huomaamme, ettemme pysyneet tiellä. Mikä siis avuksi?

    Hän, joka sanoo nuo sanat mitkä evankeliumitekstistä luimme, sanoo: Minä ole tie totuus ja elämä… Totuus johtaa tielle, joka vie elämään. Totuus ei ole vain totuutta siitä, että olen syntinen, Jumalan tahdon rikkonut mies tai nainen. Totuus on sitä, että viattoman veri on vuotanut niin sinun kuin minunkin puolestani. Jeesuksen ristin uhrin tähden saamme kuulla vapauttavan sanan Vapahtajamme suusta: ”Poikani, tyttäreni, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.”

    Jeesus on tie ja portti, siksi mikään muu tie ei voi viedä perille. Sama Juha, jonka toisen laulun kuulemme myöhemmin, runoili tuosta tiestä:

    ”On yksi tie vain elämäänSe kulkee halki pimeänYli vuorien, poikki laaksojenValaisee kirkkaus ikuinenVain rakkaudessa KristuksenElämä on iäinenSaat rauhan hänen haavoissaanSiis turvaa vain vapahtajaan”(Juha Tapio: Yksi tie)

    Kun kuulin, että lähden vetämään riparia Lappiin, täytyy tunnustaa, että mieleeni tuli, että onhan tämä aikamoista – seurakunnassa vähiten aikaa ollut vakituinen työntekijä lähetetään kahdenkymmenenviiden leiriläisen ja isosten kanssa Lappiin, jossa vetäjä on viimeksi ollut kesällä viime vuosituhannella. Kun kävimme esimiehen kanssa leiriasioita läpi, sain paperille käsin piirretyn kartan avukseni. Reitiltä voi eksyä…

    Kuitenkin saimme Kairos-Kaisasta oppaan retkellemme, enkä vetänyt leiriä yksin, vaan meitä oli kolme vetäjää isosten lisäksi ja retkipäivänä kuljimme merkattuja polkuja ja pitkospuita pitkin – Raamatussa sanotaan Jes. 30:21

    Aina kun olet eksymässä tieltä,

    milloin oikeaan, milloin vasempaan,

    sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:

    – Tässä on tie, kulkekaa sitä.

    Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Se on valo minun matkallani. Ps. 119:105.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 31: Luuk. 4:23-30 (13.8.2023) – Satama-messu

    Luuk. 4:23–30

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on tosiaan etsikkoaikoja. Päivän evankeliumi vie meidät Nasaretin synagogaan – evankeliumin katkelma on aika vaikeaselkoinen, koska siitähän ei selviä mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtaa. Jeesus on lukenut Jesajan kirjasta kohdat, jotka on talletettu Luukkaan evankeliumiin vähän ennen evankeliumia:

    – Herran henki on minun ylläni,

    sillä hän on voidellut minut.

    Hän on lähettänyt minut

    ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

    julistamaan vangituille vapautusta

    ja sokeille näkönsä saamista,

    päästämään sorretut vapauteen

    ja julistamaan Herran riemuvuotta.

    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

    Jeesus on siis julkisesti kertonut, että hän on Vanhan testamentin profetioiden täyttymys, kuka hän on ja mikä hänen tehtävänsä on – Ja evankeliumitekstimme on siis tuohon jatko. On tullut mahdollisuus vastata tuohon Jeesuksen kutsuun, mutta tilanne kärjistyykin toiseen suuntaan ja kohta Jeesusta ollaan työntämässä jyrkänteeltä alas. Nasaretilaisten vastaus on epäuskoinen, tuohan on Joosefin poika – ja sitten Jeesus terävästi jatkaa viitaten kohtiin, joissa Jumala kohdistaa armotyönsä profeettojen kautta pakanoille Sarpatin leskelle ja syyrialaiselle Naamanille. Tämä saa synagogaan kokoontuneen joukon raivon valtaan.

    Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Etsikkoaika taipuu mielessämme kielteiseen muotoon, jossa mahdollisuus jää käyttämättä. Tai missattu mahdollisuus nähdään vasta jälkikäteen. Sitä ei osattu hyödyntää – aika monta kertaa urheilulähetystä seuratessa olemme kuulleet sanan etsikkoaika. Ehkäpä joku ajatteli eilisiltaisesta nyrkkeilyottelusta, että nyt on Robbella etsikkoaika. No, aamulla sai lukea urheilu-uutisista, miten siinä kävi.

    Sain olla pitämässä rippileiriä Lapissa heinäkuussa Kairos-majalla – Kreikan kielessä on kaksi aikaa tarkoittavaa sanaa, kairos ja kronos. Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Luuk. 19:44 joka on rinnakkaisessa evankeliumissa, on tuo sana etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana Kairos ja episkope, joka tarkoittaa vierailua – etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

    Tuona päivänä Nasaretissa Jeesus vielä käveli pois ihmisjoukosta, joka oli syöstä hänet jyrkänteeltä. Samalla hän jätti kotikaupunkinsa taakseen. Se oli kulkenut pelastajansa ohi – myöhemmin Jerusalemissa hän antoi itsensä tapettavaksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Edelleen tänään saamme ottaa hänet uskolla vastaan Vapahtajanamme, kun hän saapuu luoksemme Sanassa ja sakramenteissa.

    2.Kor.6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

    Jumala on valmistanut meille jokaiselle pelastuksen Jeesuksessa. Tuo tie on auki jokaiselle – myös sinulle. Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 42: Luuk. 24: 36-49 (7.4.2024) – Satama

    Luuk. 24:36–49

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

    Rauha teille!

    Tänään evankeliumiteksti vie meidät pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin. Jeesus on ylösnoussut ja ilmestynyt jo useille ihmisille – juuri ennen tätä evankeliumiamme hän on ilmestynyt Emmauksen tien kulkijoille ja nyt pian sen jälkeen hän ilmestyy opetuslapsijoukolle.

    Tunteet ja toiveet – näet mitä uskot – Usko Jeesukseen ei ole toiveajattelua. Jeesus ilmestyy todellisesti opetuslapsille. Reaktio: Liian hyvää ollakseen totta! En usko silmiäni, onko tämä totta?

    Mitä sinä tällä hetkellä näet? Enkä nyt puhu siitä mitä tässä salissa on, vaan siitä miten sinä sisäisillä silmilläsi katsot maailmaa ja itseäsi? Mitä sinä näet? Mitä uskot?

    Ensimmäinen asia, jonka Jeesus tekee, että Hän poistaa pelon.

    Kohtaamisen ABC

    Minä näen sinut – 4K – Katso, Kysy, Kuuntele, Kiitä

    Kohtaaminen -> ruokailu, hyvin konkreettinen todiste todellisesta ylösnousemuksesta. Jeesus huomioi meidän epäilyksemme.

    Yhteyden luominen alkaa ruokapöydästä. Jeesus tulee ja syö – Hän on luonut syvimmän yhteyden opetuslapsiinsa pääsiäisaterialla – asettaessaan ehtoollisen.

    Kirjoitusten avaaminen

    Jeesus avaa ymmärryksen – Kirjoituksissa on puhuttu hänestä. Ja tässä on kyse Vanhan testamentin kaikista kirjoituksista. Tätä evankeliumitekstiä lukiessa tulee hyvin esille se, että vasta nyt opetuslapset alkavat ymmärtää mistä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kysymys. Monen monta kertaa Jeesus on edeltä kertonut, että Hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kuolla. Mutta vasta nyt opetuslasten sydämet avataan ymmärtämään Kirjoituksia!

    Tuo ymmärrys ei ole vain inhimillistä viisautta vaan Hengen antamaa opastusta.

    2. Piet. 1:20 ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.”

    Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö itse Raamattua lukemalla voisi ymmärtää kirjoituksia. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tarvittaisiin joku oppinut opettamaan Raamattua, vaikka sekin on hyödyllistä. Vaan sitä, että Pyhän Hengen pitää tulla ja tehdä meissä työtään, jotta Kirjoitukset aukeavat. Jumalan Sanasta tulee Elävä Sana minulle.

    Lähetetty ja varustettava

    Jos tämän päivän evankeliumista pitäisi opetella ulkoa yksi jae se voisi olla tuo jae 48: ”Te olette tämä todistajia.”

    Apostolien tekojen kohta avaa meille tämän kertomuksen jatkon. Huomioitavaa on, että Luukas kirjoitti myös Apostolien teot ja näin hän siirtyy tähän jatko-osaan.

    Vastaanotettu Sanoma suuresta ilosta ei ole ihmisten sanomaa vaan Pyhän Hengen työtä, jonka lähettilääksi jokainen kristitty on kutsuttu. Lähetyskäsky on yksinkertainen: on julistettava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

    Tämä sunnuntai on myös sitä varten, että kastepuku vaihtuu työhaalereihin. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastetun kutsumus on arjessa ihmisten keskellä.

    Varustaminen

    Luuk. 12:22

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

    Olemme täysin Jumalan antaman varustuksen varassa. Jumala on sitoutunut sinuun ja siihen että Hän voi käyttää meistä jokaista. Varustus, joka meille annetaan, on jotakin mitä ei ihmiskäsin ole rakennettu. Jumalan suunnitelma on käyttää näitä epäileviä ja säikähtäneitä opetuslapsiaan maailman tärkeimmässä tehtävässä. Julistaa evankeliumia Jeesuksesta kaikille kansoille.

    Yhteyden rakentaminen..

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 43: Luuk. 11:5-13 (5.5.2024) – Satama

    Luuk. 11:5–13

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

    Taivaallinen Isämme, Lähetä Pyhä Henkesi sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on rukoussunnuntai ja tekstimme pureutuu rukoukseen – Jeesus on opettanut juuri opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen ja jatkaa rukousopetusta tällä vertauksella.

    Jeesus siis joutuu taas kerran vääntämään rautalangasta opetuslapsille, millainen taivaallinen Isä on, jolle rukoukset kohdistetaan.

    Ensimmäinen kysymyksemme on: Millainen Isä sinulla on?

    On monesti todettu, että mielikuvaamme Jumalasta heijastelee suhdettamme maallisiin vanhempiimme. Jeesus vie tässä vertauksessa kuulijat ystävyyssuhteen dynamiikkaan.

    Tämä vertaus on jotenkin kiusallinen – se kertoo meistä ihmisistä, toisaalta mukavuuden halustamme ja siitä, kuinka haluamme päästä pois kiusallisista tilanteista myöntymällä pyyntöön.

    Onko meidän kuvamme Jumalasta samanlainen? Että pyyntömme ovat häiriötekijöitä, joihin kaikkivaltias Jumala joskus kitsaasti myöntyy.

    Jeesus saa meidät peilaamaan omaa suhdettamme Taivaalliseen Isään ja sitten hän paljastaa jumalallisen logiikan, sen jumalallisen luonteen, joka on aivan toisenlainen kuin meidän ihmisten väliset suhteet – Hänen tahtonsa meitä kohtaan.

    Jumala lupaa kuulla ja vastata, avata kolkuttavalle, etsijä löytää – näin Raamattu meille lupaa. Jeesus avaa yhteyden Taivaalliseen Isään, Hän on se kenen nimissä voimme lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa.

    Mitä jos Jumala ei vastaa meidän odottamalla tavalla?

    Jumala, Isämme on jo myötämielinen meitä kohtaan, emme voi muuttaa hänen mieltään meitä kohtaan.

    Kuinka Jeesus voi sanoa, että Jumala vastaa rukouksiin, kun kokemuksemme voi olla, ettei hän ole vastannut, vaikka niin paljon olemme pyytäneet?

    Olin viime sunnuntaina ystävämme hautajaisissa, taistelu pahimmanlaatuista syöpää vastaan kesti 2,5 vuotta – pääsiäisaamuna 44-vuotias ystävämme sai kutsun taivaan ylösnousemusjuhlaan. Lukuisat ihmiset rukoilivat ystävän puolesta koko tuon sairauden ajan, syöpä ei parantunut. Taivaallisen Isän vastaus oli toisenlainen, hän kuitenkin vastasi. Sairauden keskellä ystävällämme oli syvä luottamus Jumalaan ja siihen, että Hänellä on valta parantaa tai kutsua tästä ajasta luokseen.

    Onko Pyhän hengen pyytäminen häpeilemätön pyyntö?

    Evankeliumissa oven takana oleva ystävä pyytää hellittämättä – käännös voisi olla myös häpeilemättömästi – siis niin että ensimmäinen ei-vastaus ei mitenkään lannista vaan pyytäjä pyytää kuin lapsi, joka tietää, että Isällä on parasta annettavaa ja hän kinuaa saada sitä parasta. Hän altistaa itsensä todella tarvitsevaksi – ilman sitä mitä vain Isällä on jää paitsi.

    Pyhä Henki on rukouksen henki. Pyhä Henki kristityissä osoittaa Kristukseen ja rukoilee puolestamme. Pyhä Hengen kautta Kristus asuu sydämessämme. Olemme saaneet sen jo kasteessamme lahjaksi.

    Saamme lähestyä rukouksin Isää Jumalaamme Jeesuksen nimessä. Silloin kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, saamme usko Jumalan kuulevan meitä sen perusteella mitä Jeesus on, ja mitä hän on meille lahjoittanut. Jeesuksen ansiosta meillä on yhteys Isään. Jeesuksen nimessä tulemme osallisiksi Hänen ansiostaan. Yhtä varmasti kuin Isä kuulee poikaansa Jeesusta, niin Jumala, taivaallinen Isämme kuulee meitä.

    Rukoussunnuntai haastaa meitä rukoilemaan häpeilemättömästi, kinuamaan Taivaalliselta Isältä sitä mitä me tarvitsemme – se kannustaa meitä etsiytymään rukoukseen päivittäin. Elävään suhteeseen Jumalan kanssa, jossa saamme olla hänen lapsiaan. Mitä jos pitäisit seuraavan kuukauden ajan rukouspäiväkirjaa – kirjoita päivittäin ylös ne rukousaiheet, joita olet tuonut Taivaan Isälle – sitten kirjoita myös rukousvastaukset mitä olet aiempien päivien aiheisiin saanut.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 44: Joh. 17:18-23 (12.5.2024) – PBK

    Joh. 17:18–23

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Olemme saaneet viettää pääsiäisrippikoulun, joka tänään päättyy tähän konfirmaatioon. Poikkeuksellisesti järjestimme rippikoulun kahdessa osassa, pääsiäisenä ja nyt helatorstain ympäristössä. Jännitimme, kuinka saamme pidettyä kaksi leiriä niin, että niillä on selkä yhteys, että kaksi leiriä olisi yhtä eheää kokonaisuutta.

    Evankeliumitekstimme puhuu yhteydestä – tai itse asiassa ykseydestä. Tuo kohta on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta, jossa Jeesus itse rukoilee opetuslastensa ja uskovien puolesta.

    Ensimmäiseksi, rukous on yhteyden pitämistä taivaalliseen isään ja kuinka mahtavaa onkaan, että Jeesus itse tässä rukoilee ihmisten puolesta. Yhteys ja ykseys ei ole itsestään selvyys niin helposti se rikkoontuu. Rippikoulua valmistellessa rukous on ensisijaisen tärkeää, tämän ja kaikkien leirien puolesta Lempäälässä rukoillaan paljon. Paljon voimme tehdä valmisteluja, mutta tässä on kyse suuremmasta kuin meidän ponnisteluistamme.

    Toiseksi, tätä Jeesuksen pyytämää yhtä olemista ei voi kukaan ihminen luoda. Sen pitää tulla ulkopuoleltamme. Se on jumalallista alkuperää. Rippikoulun aikana aika usein tulee hetki, jolloin syntyy jonkinlainen leirikupla, porukka alkaa ollakin yhtäkkiä yksi porukka, syntyy kokemus yhteydestä.

    Kolmanneksi, todellinen yhteys seurakunnassa syntyy vain pään kautta, joka on Kristus. Usko omistaa Kristuksen ja kaiken mitä Hän lahjoittaa. Pyhä Henki meissä voi luoda täydellisen yhteyden välillemme, se ei ole mitään näennäistä yhteyttä, vaan Hengen luomaa yhteyttä.

    ….. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Jeesus on luonut yhteyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Yhteys armolliseen Jumalaan saisi vahvistua seurakunnan yhteydessä.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 45: Matt. 16:24-27 (2.6.2024) – Satama

    Matt. 16:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tosiaan viime sunnuntain aihe oli katoavat ja katoamattomat aarteet ja saamme vielä tänään olla tämän aiheen äärellä..

    Evankeliumi sijoittuu kohtaan, jossa Jeesus ensi kerran puhuu opetuslapsilleen kuolemasta, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin… ja Pietari nuhtelee Jeesusta ja sanoo ettei niin saa käydä. Tämä siis nyt tämän evankeliumin edellä.

    (Syntejä ei voi antaa anteeksi, jos niitä ei ole sovitettu. Syy maailmaan tulemiselle)

    Mitä on se, että Jeesuksen pitää kulkea edellä?

    Itsensä kieltäminen: Kyse ei ole mistään arkielämän kieltäymyksistä: jätetään jälkiruoka pois ja eletään terveellisesti, vaan oman elämän kieltämisestä! Onko hinta liian suuri? Oman elämän antamista kuolemalle alttiiksi! Risti viittaa aina kuolemaan ja Jeesuksen kärsimykseen.

    Laskelmissamme löydämme omat keinomme elämämme pelastamiseksi… Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään, joka kävisi pantiksi elämästä. Mikä elämässämme on tärkeintä? Tahdommeko voittaa vain tässä elämässä?

    Vaihtokauppa – millä hän vaihtaa takaisin??

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.