Digiteologi

Teologinen teema: Usko

  • Saarna 31: Luuk. 4:23-30 (13.8.2023) – Satama-messu

    Luuk. 4:23–30

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 4

    Jeesus sanoi: ”Kohta te kaiketi tarjoatte minulle sananlaskua ’Lääkäri, paranna itsesi!’ ja sanotte: ’Tee täälläkin, omassa kaupungissasi, kaikkea sitä, mitä sinun kerrotaan tehneen Kapernaumissa.’” Ja hän jatkoi: ”Totisesti: kukaan ei ole profeetta omalla maallaan. Uskokaa minua: Israelissa oli monta leskeä Elian aikana, silloin kun taivas ei antanut vettä kolmeen ja puoleen vuoteen ja koko maahan tuli kova nälänhätä. Silti Eliaa ei lähetetty heidän luokseen, vaan Sidonin maahan, Sarpatissa asuvan leskivaimon luo. Samoin Israelissa oli monta spitaalista profeetta Elisan aikana, mutta yhtäkään heistä ei puhdistettu, ainoastaan Naaman, joka oli syyrialainen.” Tämän kuullessaan kaikki, jotka olivat synagogassa, joutuivat raivon valtaan. He ryntäsivät paikaltaan, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja veivät hänet jyrkänteelle syöstäkseen hänet sieltä alas; kaupunki näet oli rakennettu vuorelle. Mutta Jeesus kulki väkijoukon halki ja jatkoi matkaansa.

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on tosiaan etsikkoaikoja. Päivän evankeliumi vie meidät Nasaretin synagogaan – evankeliumin katkelma on aika vaikeaselkoinen, koska siitähän ei selviä mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtaa. Jeesus on lukenut Jesajan kirjasta kohdat, jotka on talletettu Luukkaan evankeliumiin vähän ennen evankeliumia:

    – Herran henki on minun ylläni,

    sillä hän on voidellut minut.

    Hän on lähettänyt minut

    ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,

    julistamaan vangituille vapautusta

    ja sokeille näkönsä saamista,

    päästämään sorretut vapauteen

    ja julistamaan Herran riemuvuotta.

    Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: »Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.»

    Jeesus on siis julkisesti kertonut, että hän on Vanhan testamentin profetioiden täyttymys, kuka hän on ja mikä hänen tehtävänsä on – Ja evankeliumitekstimme on siis tuohon jatko. On tullut mahdollisuus vastata tuohon Jeesuksen kutsuun, mutta tilanne kärjistyykin toiseen suuntaan ja kohta Jeesusta ollaan työntämässä jyrkänteeltä alas. Nasaretilaisten vastaus on epäuskoinen, tuohan on Joosefin poika – ja sitten Jeesus terävästi jatkaa viitaten kohtiin, joissa Jumala kohdistaa armotyönsä profeettojen kautta pakanoille Sarpatin leskelle ja syyrialaiselle Naamanille. Tämä saa synagogaan kokoontuneen joukon raivon valtaan.

    Etsikkoaikana Jumalan aikaa hän lähestyy meitä ja kutsuu yhteyteensä – kuinka vastaamme hänelle? Etsikkoaika taipuu mielessämme kielteiseen muotoon, jossa mahdollisuus jää käyttämättä. Tai missattu mahdollisuus nähdään vasta jälkikäteen. Sitä ei osattu hyödyntää – aika monta kertaa urheilulähetystä seuratessa olemme kuulleet sanan etsikkoaika. Ehkäpä joku ajatteli eilisiltaisesta nyrkkeilyottelusta, että nyt on Robbella etsikkoaika. No, aamulla sai lukea urheilu-uutisista, miten siinä kävi.

    Sain olla pitämässä rippileiriä Lapissa heinäkuussa Kairos-majalla – Kreikan kielessä on kaksi aikaa tarkoittavaa sanaa, kairos ja kronos. Sana kairos tarkoittaa Jumalalle otollista ajankohtaa, hetkeä, jolloin Jumala toimii. Kronos taas sitä aikaa mitä katsotaan kellosta. Toisen määrittää laatu toista vain mitataan. Luuk. 19:44 joka on rinnakkaisessa evankeliumissa, on tuo sana etsikkoaika – siinä yhdistyy tuo sana Kairos ja episkope, joka tarkoittaa vierailua – etsikkoaika on siis Jumalan vierailuaikaa, otollista aikaa, jolloin Jumala tulee syntisen ihmisen luokse, kutsuu häntä yhteyteensä, hän ei jätä meitä yksin vaan tulee itse luoksemme.

    Gal. 4:4 Mutta kun aika oli täyttynyt, Jumala lähetti tänne Poikansa. Naisesta hän syntyi ja tuli lain alaiseksi lunastaakseen lain alaisina elävät vapaiksi, että me pääsisimme lapsen asemaan. Ja koska tekin olette Jumalan lapsia, hän on lähettänyt meidän kaikkien sydämiin Poikansa Hengen, joka huutaa: »Abba! Isä!» Sinä et siis enää ole orja vaan lapsi. Ja jos kerran olet lapsi, olet myös perillinen, Jumalan tahdosta.

    Tuona päivänä Nasaretissa Jeesus vielä käveli pois ihmisjoukosta, joka oli syöstä hänet jyrkänteeltä. Samalla hän jätti kotikaupunkinsa taakseen. Se oli kulkenut pelastajansa ohi – myöhemmin Jerusalemissa hän antoi itsensä tapettavaksi, jotta meillä olisi iankaikkinen elämä. Edelleen tänään saamme ottaa hänet uskolla vastaan Vapahtajanamme, kun hän saapuu luoksemme Sanassa ja sakramenteissa.

    2.Kor.6:2 Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut". Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.

    Jumala on valmistanut meille jokaiselle pelastuksen Jeesuksessa. Tuo tie on auki jokaiselle – myös sinulle. Aamen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 32: Matt. 12:33-37 (27.8.2023) – Satama-messu

    Matt. 12:33–37

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus sanoi: ”Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus parantajamme. Kuulemamme evankeliumitekstin äärellä voi herätä ajatus, että nyt evankeliumiteksti ja aihe eivät kohtaa. Eihän evankeliumitekstissä puhuta mistään Jeesuksen parantamisihmeestä eikä näin ole epistolatekstissäkään.

    Sen sijaan puhutaan sanoista niiden voimasta tavalla, joka vie meidät sisimpämme tutkimiseen.

    Helppoa olisi nostaa tässä puheeksi yleisellä tasolla vihapuhe somessa ja muilla areenoilla. Nuhdella kaikenlaisesta nälvimisestä ja maineen tahraamisesta. Ja sitten hurskaasti antaa ohjeita, kuinka asetella sanansa. Kahdeksas käsky on:

    Älä lausu väärää todistusta lähimmäisestäsi.

    MITÄ SE MERKITSEE? VASTAUS:

    Meidän tulee niin pelätä ja rakastaa Jumalaa, että emme puhu lähimmäisestämme perättömiä, petä hänen luottamustaan, panettele häntä tai tahraa juoruilla hänen mainettaan, vaan puolustamme häntä, puhumme hänestä hyvää ja tulkitsemme kaiken hänen parhaakseen.

    Jeesuksen sanat: ”Te kyykäärmeen sikiöt!” täyttäisi jonkun mielestä vihapuheen määritelmän – jos asiaa ajatellaan pintapuolisesti, mutta Jeesus ei koskaan puhu pintapuolisesti, vaan totuudellisesti osoittaen todellisen ongelman juurisyyn.

    Jeesuksen sanat porautuvat alkulähteeseen: ”Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu.” Farisealaisen pyhän julkisivun kiillotuksen sijaan, Jeesuksen sanat paljastavat sanojen alkulähteen: pahan sydämen.

    Matt. 15:18-20: ”Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.»

    Meillä on todellinen ongelma: jos hoidetaan vain tahdon voimalla oireita ei sairaus voi parantua. Meistä ei ole itsemme parantajaksi. Tarvitsemme todellisen sydänoperaation, jota kukaan ei voi tehdä itse itselleen. Vai oletteko kohdanneet koskaan ketään, joka olisi selvinnyt itse tekemästään sydänoperaatiosta.

    Tarvitsemme parantajaa, joka tulee ulkopuoleltamme. Meistä ei ole itseämme auttamaan. Laki on voimassa ja sen mukaan pitää toimia, mutta siitä ei ole meidän sydäntämme – sisintämme muuttamaan.

    Hes. 36:26-27

    Minä annan teille uuden sydämen ja teidän sisimpäänne uuden hengen. Minä otan teidän rinnastanne kivisydämen pois ja annan tilalle elävän sydämen.

    Minä annan henkeni teidän sisimpäänne ja ohjaan teidät seuraamaan säädöksiäni, ottamaan varteen minun käskyni ja elämään niiden mukaan.

    Ulkoinen Jumalan Sana on Pyhän Hengen voima ja lääke syntiselle sydämellemme. Parantaja saapuu tänäänkin luoksemme Sanassa ja sakramentissa. Niin kuin Jumala herätti Jeesuksen ylösnousemusvoimallaan, tänään mekin saamme olla osalliset siitä Sanasta, joka tekee elävästä kuolleen. Joka päivä tarvitsemme sitä, että Herramme saa olla parantajamme. Hänen Sanansa saa muokata sydäntämme sen muotoiseksi, että meidän sanamme olisi hänen sanojaan.

    Silloin tuotamme hyvää hedelmää – siis sellaista hedelmää, jota saamme jälkikäteen ihmetellä. Kuinka minä saatoin toimia laskelmoimatta ja itseni alttiiksi antaen. Meitä rohkaistaan puhumaan hyvää lähimmäisistämme, heistäkin, joista mieluummin emme puhuisi hyvää. Ei ole samantekevää ruokimmeko sydäntämme katkeruudella ja kaunalla. Anteeksianto vapauttaa meidät näkemään heidät, joihin olemme loukkaantuneet myös Jumalan rakkauden kohteina ja puhumaan heistä hyvää, myös heille kuuluu Jumalan rakkaus. Rippileirillä leirijumalanpalveluksessa oli viimeiseksi päivittäinen haaste: hyvyyden jakaminen. Annan teille nyt haasteen: sano jollekin (vaikka vieruskaverille) ilahduttava sana. Pienillä sanoilla on suuri vaikutus. Ruokkikaamme hyvyyttä ympärillämme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 33: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Usko ja epäusko

    Kiistely vastaan omakohtainen koko elämän mullistava kokemus

    Kuka Jeesus on? Mooses vastaan Jeesus – erot

    Syntinen tarvitsee Jeesusta – syntinen olin jo syntymästäni

    Ajasta aikaan varjellut

    Kääntymyskokemus

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 34: Joh. 9:24-38 (15.10.2023) – PBK

    Evankeliumi

    Joh. 9:24–38

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 9

    Mies, joka oli ollut sokea, kutsuttiin kuultavaksi. Fariseukset sanoivat hänelle: ”Anna kunnia Jumalalle! Me tiedämme, että se mies on syntinen.” Mies vastasi: ”Onko hän syntinen, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen.” He kyselivät: ”Mitä hän sinulle teki? Millä tavoin hän avasi silmäsi?” Mies vastasi: ”Johan minä sen teille sanoin, te vain ette kuunnelleet. Miksi te taas tahdotte sen kuulla? Tekeekö teidänkin mieli hänen opetuslapsikseen?” He vastasivat hänelle pilkallisesti: ”Sinä hänen opetuslapsensa olet, me olemme Mooseksen opetuslapsia. Me tiedämme, että Jumala puhui Moosekselle, mutta mistä tuo mies on peräisin, sitä emme tiedä.” ”Merkillistä”, mies vastasi, ”että te ette tiedä, mistä hän on – ja kuitenkin hän on antanut minulle näköni. Kaikkihan me tiedämme, että Jumala ei kuuntele syntisiä, mutta sellaista hän kuulee, joka kunnioittaa häntä ja elää hänen tahtonsa mukaisesti. Ikipäivänä ei ole kuultu, että joku olisi avannut sokeana syntyneen silmät. Jos hän ei olisi Jumalan mies, hän ei olisi pystynyt sellaiseen.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Sinä olet syntymästäsi syntinen, syntiä täynnä koko mies – ja sinä rupeat opettamaan meitä!” He ajoivat miehen ulos. Jeesus sai kuulla, että mies oli ajettu ulos, ja tavatessaan tämän hän kysyi: ”Uskotko Ihmisen Poikaan?” ”Herra, kuka hän on?” mies kysyi. ”Sano, jotta voisin uskoa.” Jeesus sanoi: ”Sinä olet nähnyt hänet. Hän on tässä ja puhuu kanssasi.” ”Minä uskon, Herra”, mies sanoi ja lankesi maahan hänen eteensä.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Oletko joskus keskustellessasi ajatellut, että toinen on aivan tavoittamattomissa. Sanat, jotka kerrot eivät tavoita toista ja tuntuu kuin eläisitte aivan eri todellisuuksissa. Se kokemus, jonka olet kokenut ja jota sanoin yrität kuvat, ei tavoita toisen kokemusmaailmaa. Tänään avainkysymyksenä on ”Kuka Jeesus on?”

    Tänään evankeliumitekstissä kohtaamme Jeesuksen parantaneen sokean miehen ja fariseukset, jotka uudemman kerran ovat kutsuneet miehen kuulusteltavaksi. He ovat jo aiemmin puhuttaneet häntä ja hänen vanhempiaan ja vielä uudelleen haluavat kuulla miestä. Fariseuksilla on polttava tarve saada selvyys, mitä oikein on tapahtunut, mutta heidän sydämensä ei ole auki, sille todellisuudelle, jonka parantunut mies on kohdannut. Heidän ainoana tavoitteena on saada Jeesus kiinni lain rikkomisesta – sapattikäskyn noudattamatta jättämisestä.

    Tuossa keskustelussa on läsnä epäusko ja usko – meidän täytyy tänään kysyä, miten ne eroavat toisistaan. Millä tavoin kumpikin näistä ilmenee. Fariseusten epäusko Jeesusta kohtaan oli juutalaista uskoa: ei voi olla muuta välittäjää Jumalan ja ihmisten välillä kuin Mooses, jolle kaikkivaltias pyhä Jumala on antanut käskynsä. Syntinen ihminen ei voinut lähestyä pyhää Jumalaa. Jumala on Yksi kuten juutalaiset uskontunnustuksessaan tunnustavat. Heidän kysymyksensä ei pyri selvittämään sitä mitä Hän voi olla heille henkilökohtaisesti.

    Jeesuksen toiminta ylittää fariseusten käsityskyvyn ja he hylkäävät se mahdollisuuden, että tässä voisi olla Messias. Epäuskossaan he kieltävät Jeesuksen, joka myöhemmin julistaa itsestään: ”… sokeat saavat näkönsä ja näkevistä tulee sokeita…” Kysymys Jeesuksesta on uhka fariseuksien uskonnollisuudelle – lain ja sääntöjen noudattamiseen perustuvalle Jumalan mielisuosion ansaitsemiselle. Jos syntinen sokea saa osakseen Jumalan armon ja ihmeellisen parantumisen, kuinka mikään voi enää olla omaa ansiota?

    Läsnä on kiistely laista ja omakohtainen todistus koko elämän mullistavasta ihmekokemuksesta. Nuo ovat kaksi aivan eri todellisuutta. Jeesuksen omakohtainen kohtaaminen ja hänen tuntemisensa muuttaa kaiken. Se voi muuttaa ihmiselämiä ulkoisesti, mutta ensisijaisesti se muuttaa sisäistä elämää. Kaikki nähdään toisin silmin. Tuo mies, joka oli saanut fyysisesti näkönsä takaisin, näki ensimmäistä kertaa – mutta ennen kaikkea hän näki uskon silmin Jeesuksen.

    Hepr. 11:1 antaa uskon määritelmän: Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä.

    Usko on toivon todellisuus. Usko tarttuu siihen mitä ei nähdä. Usko näkee näkymättömän ja tarttuu Jumalan lupaukseen, Jeesukseen. Jeesus siis jakaa kahteen joukkoon epäuskon ja uskon. Uskossa Kristus on läsnä – Galatalaiskirjeessä sanotaan: ”En enää elä minä, vaan Kristus elää minussa”, siis uskon kautta.

    Jumala ei ole jättänyt meitä oman onnemme nojaan, vaan Hän on antanut meille armovälineet – sellaiset lääkkeet, jotka voivat palauttaa näkökykymme ja kiinnittää katseemme Häneen, joka on meidät lunastanut. Jeesus on tullut maailmaan syntisiä ihmisiä varten. Jeesus ei aja pois fariseusten tavoin hänen luokseen tullutta syntistä.

    Jumala synnyttää meissä uskon Pyhän Hengen kautta. Ei meidän ansiostamme vaan täysin meistä riippumatta. Kaikki on armoa. Hän voi synnyttää uudelleen uutta elämää. Hän ei jätä meitä epäselvyyteen itsestään, vaan ilmoittaa meille itsensä.

    Katseemme ei enää kohdistukaan itseemme, vaan siihen mitä Hän on meille antanut. Raamatun, kasteen ja ehtoollisen, rukouksen, kristittyjen yhteyden. Näiden kautta Jumala lähestyy meitä. Jeesus on itse läsnä tänäänkin, kun olemme Hänen nimessään koolla. Saamme kohta käydä ehtoolliselle. Siinä Hän sanoo meille jokaiselle: ”Sinun edestäsi annettu ja vuodatettu.”. Jeesus on jokaisen pelastaja.

    Tänään on siis aihetta juhlaan. Saamme tänään juhlia yhteiset syntymäpäiviä teidän kanssanne, jotka olette tällä vuosipuoliskolla täyttäneet pyöreitä vuosia – saamme katsoa taakse päin elämään ja todeta, että Jumala on tähän asti auttanut. Ajasta aikaan varjellut ja tänään saamme olla yhdessä koolla. Tällaisena päivänä on hyvä katsoa taakse päin ja pohtia niitä hetkiä, joissa Jumala on erityisellä tavalla varjellut. Samalla saamme kurkottaa eteenpäin ja kiittää Jumalaa siitä, että Hän on kanssamme myös tästä eteenpäin, ei vain meidän viimeiseen hetkeen täällä maailmassa, vaan uskossa luottaa, että Hän on kanssamme iankaikkisesti.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 35: Matt. 18:15-22 (5.11.2023) – PBK

    Matt. 18:15–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 18

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin. Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ’jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’. Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu. Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.” Silloin Pietari tuli Jeesuksen luo ja sanoi: ”Herra, jos veljeni yhä uudestaan tekee väärin minua kohtaan, niin kuinka monta kertaa minun on annettava hänelle anteeksi? Peräti seitsemän kertaako?” ”Ei seitsemän, vaan seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”, vastasi Jeesus.

    Armo teille ja rauha meidän taivaalliselta Isältämme ja Herraltamme Jeesukselta Kristukselta!

    Sunnuntain aihe on: antakaa toisillenne anteeksi. Mutta oikeastaan ensin puhutaan eksyneiden lampaiden etsintäpartiosta.

    Jeesus on ennen tätä evankeliumia puhunut siitä, kuinka hän jättää 99 turvassa olevaa lammasta ja lähtee etsimään tuota yhtä eksynyttä, joka on kadoksissa.

    Miksi Jeesus jättää nuo 99 ja lähtee etsimään tuota yhtä? Siksi että se on hänelle rakas, siksi että tuo yksi on Hänelle kallisarvoinen, hän haluaa sen takaisin joukkoon, vaikka lammas on itse joutunut eksyksiin, koska ei ole kuunnellut paimenen ääntä. Hyvä paimen ei ole vihoissaan tuolle eksyneelle vaan haluaa hänet vain takaisin.

    Jeesus on jättänyt paimennustehtävän seurakunnalle – aloite tulee muulta kuin langenneelta – ärjymällä ja huutamalla et saa palaamaan sitä kotiin. Synnin puheeksi ottaminen ei tule tapahtua vihassa vaan rakkaudessa. Siihen kuuluu erityisesti se että asia otetaan puheeksi kahden kesken. Kuinka toimit, kun joku kertoo sinulle jostain vilpistä tai juoruaa, josta kusta toisesta. PUHU Ensin vääryyttä tehneen kanssa. Jeesus tahtoo, että menemme puhumaan lähimmäisemme kanssa. Rohkeus ja lähimmäisen rakkaus kuuluu yhteen. Jeesus ei anna lupaa puhua muille, jos et itse uskalla. Miten ”Eksynyt lammas” voidaan saada takaisin. Kuinka toimia, jos kahden kesken puheeksi ottaminen ei toimi? Ota kaksi todistajaa mukaan. Vasta kolmannes vaiheessa Jeesus antaa luvan kertoa asiasta seurakunnalle.

    Milloin viimeksi olet antanut jollekulle anteeksi? Tai milloin olet viimeksi pyytänyt joltakulta anteeksi?

    Tänään evankeliumi vie meidät tämän kysymyksen äärelle.

    Jotenkin kyse on yksinkertaisesta asiasta, mutta niin kovin vaikeasta asiasta.

    Anteeksiantamus vapauttaa sillä on sanoin kuvaamattoman suuri voima – ja kuitenkin on niin kovin vaikea antaa anteeksi.

    Anteeksiantamaton mieli hautoo ja vatvoo vääryyttä, jonka kerran, epäilemättä aidosti on kokenut. Mikään ei riitä lepyttämään sellaista mieltä; sille, joka ei tahdo antaa anteeksi mikään ei riitä korvaukseksi.

    Anteeksiantaminen maksaa – ja kuten Pietari mekin laskelmoimme, kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi – muistan jonkun sanoneen, että anteeksianto merkitsee luopumista oikeudestani kostoon tai velan perintään. Tuo velka tulee sitten Jeesuksen evankeliumia seuraavassa vertauksessa esille. Anteeksiantaminen maksoi Jeesukselle hänen henkensä, hän otti meidän syntivelan kantaakseen ja lunasti meidät vapaaksi siitä mikä olisi tullut meidän vastuullemme.

    Vakavuus

    Lupaus läsnäolosta, missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni.

    Minkä pyydätte, sen saatte. ”Minun nimessäni” – toimitaan Jeesuksen nimen kanssa sopusoinnussa.

    Loputon anteeksianto: Kuinka monta kertaa on annettava anteeksi. Pietari antoi jonkinlaisen suhteellisen avokätisen tarjouksen Jeesukselle, mutta Jeesus vastaa, ettei anteeksiannon kanssa voi laskelmoida. Taivasten valtakunta on anteeksiantamusta eikä niitä lasketa. Joka kerta meidän ihmisajatukset menevät harhaan, taivasten valtakunnan lainalaisuudet ovat jotakin ihan muuta. Pietari yhä uudelleen yrittää vastata Jeesuksen puolesta. Jeesuksen tulee kuitenkin antaa aina viimeinen vastaus, hän on kärsivällinen meitä kohtaan. Jumala sallii ihmisen erehtyä, mutta ei hylkää häntä.

    Anteeksiantokertoja ei voi laskea, kuten Pietari, jolla oli luku mielessään ja luvun myötä ehkäpä jokainen tilanne, jota hän vielä muisteli. Seurakunta on anteeksisaaneiden ihmisten joukkoa, se on anteeksiannon yhteisö. Jumala on antanut meille äärettömän suuren velan anteeksi Jeesuksen tähden. Siksi meillä on oikeus jakamaan tätä anteeksiannon sanomaa eteenpäin ja elämään anteeksiantamista todeksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 42: Luuk. 24: 36-49 (7.4.2024) – Satama

    Luuk. 24:36–49

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 24

    Yhtäkkiä Jeesus itse seisoi opetuslastensa keskellä ja sanoi: ”Rauha teille.” He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: ”Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan.” Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: ”Onko teillä täällä mitään syötävää?” He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: ”Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu.” Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: ”Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta.”

    Rauha teille!

    Tänään evankeliumiteksti vie meidät pääsiäisen jälkeisiin tapahtumiin. Jeesus on ylösnoussut ja ilmestynyt jo useille ihmisille – juuri ennen tätä evankeliumiamme hän on ilmestynyt Emmauksen tien kulkijoille ja nyt pian sen jälkeen hän ilmestyy opetuslapsijoukolle.

    Tunteet ja toiveet – näet mitä uskot – Usko Jeesukseen ei ole toiveajattelua. Jeesus ilmestyy todellisesti opetuslapsille. Reaktio: Liian hyvää ollakseen totta! En usko silmiäni, onko tämä totta?

    Mitä sinä tällä hetkellä näet? Enkä nyt puhu siitä mitä tässä salissa on, vaan siitä miten sinä sisäisillä silmilläsi katsot maailmaa ja itseäsi? Mitä sinä näet? Mitä uskot?

    Ensimmäinen asia, jonka Jeesus tekee, että Hän poistaa pelon.

    Kohtaamisen ABC

    Minä näen sinut – 4K – Katso, Kysy, Kuuntele, Kiitä

    Kohtaaminen -> ruokailu, hyvin konkreettinen todiste todellisesta ylösnousemuksesta. Jeesus huomioi meidän epäilyksemme.

    Yhteyden luominen alkaa ruokapöydästä. Jeesus tulee ja syö – Hän on luonut syvimmän yhteyden opetuslapsiinsa pääsiäisaterialla – asettaessaan ehtoollisen.

    Kirjoitusten avaaminen

    Jeesus avaa ymmärryksen – Kirjoituksissa on puhuttu hänestä. Ja tässä on kyse Vanhan testamentin kaikista kirjoituksista. Tätä evankeliumitekstiä lukiessa tulee hyvin esille se, että vasta nyt opetuslapset alkavat ymmärtää mistä Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa on kysymys. Monen monta kertaa Jeesus on edeltä kertonut, että Hänen pitää mennä Jerusalemiin ja kuolla. Mutta vasta nyt opetuslasten sydämet avataan ymmärtämään Kirjoituksia!

    Tuo ymmärrys ei ole vain inhimillistä viisautta vaan Hengen antamaa opastusta.

    2. Piet. 1:20 ”Ennen muuta teidän on oltava selvillä siitä, etteivät pyhien kirjoitusten ennustukset ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä.”

    Tässä ei ole kysymys siitä, etteikö itse Raamattua lukemalla voisi ymmärtää kirjoituksia. Eikä tässä ole kysymys siitä, että tarvittaisiin joku oppinut opettamaan Raamattua, vaikka sekin on hyödyllistä. Vaan sitä, että Pyhän Hengen pitää tulla ja tehdä meissä työtään, jotta Kirjoitukset aukeavat. Jumalan Sanasta tulee Elävä Sana minulle.

    Lähetetty ja varustettava

    Jos tämän päivän evankeliumista pitäisi opetella ulkoa yksi jae se voisi olla tuo jae 48: ”Te olette tämä todistajia.”

    Apostolien tekojen kohta avaa meille tämän kertomuksen jatkon. Huomioitavaa on, että Luukas kirjoitti myös Apostolien teot ja näin hän siirtyy tähän jatko-osaan.

    Vastaanotettu Sanoma suuresta ilosta ei ole ihmisten sanomaa vaan Pyhän Hengen työtä, jonka lähettilääksi jokainen kristitty on kutsuttu. Lähetyskäsky on yksinkertainen: on julistettava parannusta ja syntien anteeksiantamista.

    Tämä sunnuntai on myös sitä varten, että kastepuku vaihtuu työhaalereihin. Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen kastetun kutsumus on arjessa ihmisten keskellä.

    Varustaminen

    Luuk. 12:22

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Sen tähden minä sanon teille: älkää kantako huolta hengestänne, siitä mitä söisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte.

    Olemme täysin Jumalan antaman varustuksen varassa. Jumala on sitoutunut sinuun ja siihen että Hän voi käyttää meistä jokaista. Varustus, joka meille annetaan, on jotakin mitä ei ihmiskäsin ole rakennettu. Jumalan suunnitelma on käyttää näitä epäileviä ja säikähtäneitä opetuslapsiaan maailman tärkeimmässä tehtävässä. Julistaa evankeliumia Jeesuksesta kaikille kansoille.

    Yhteyden rakentaminen..

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 43: Luuk. 11:5-13 (5.5.2024) – Satama

    Luuk. 11:5–13

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 11

    Jeesus sanoo: ”Kuvitelkaa, että joku teistä menee keskellä yötä ystävänsä luo ja sanoo: ’Veli hyvä, lainaa minulle kolme leipää. Eräs ystäväni poikkesi matkallaan luokseni, eikä minulla ole tarjota hänelle mitään.’ Toinen vastaa sisältä: ’Älä häiritse minua. Ovi on jo lukossa, ja minä olen nukkumassa lasten kanssa. En minä voi nousta antamaan mitään.’ Mutta minä sanon teille: vaikka hän ei nousisikaan antamaan toiselle leipää pelkkää ystävyyttään, hän kuitenkin tekee sen, kun tämä hellittämättä pyytää, ja hän antaa niin paljon kuin toinen tarvitsee. Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.”

    Taivaallinen Isämme, Lähetä Pyhä Henkesi sydämissämme Kristusta kirkastamaan!

    Tänään on rukoussunnuntai ja tekstimme pureutuu rukoukseen – Jeesus on opettanut juuri opetuslapsilleen Isä meidän -rukouksen ja jatkaa rukousopetusta tällä vertauksella.

    Jeesus siis joutuu taas kerran vääntämään rautalangasta opetuslapsille, millainen taivaallinen Isä on, jolle rukoukset kohdistetaan.

    Ensimmäinen kysymyksemme on: Millainen Isä sinulla on?

    On monesti todettu, että mielikuvaamme Jumalasta heijastelee suhdettamme maallisiin vanhempiimme. Jeesus vie tässä vertauksessa kuulijat ystävyyssuhteen dynamiikkaan.

    Tämä vertaus on jotenkin kiusallinen – se kertoo meistä ihmisistä, toisaalta mukavuuden halustamme ja siitä, kuinka haluamme päästä pois kiusallisista tilanteista myöntymällä pyyntöön.

    Onko meidän kuvamme Jumalasta samanlainen? Että pyyntömme ovat häiriötekijöitä, joihin kaikkivaltias Jumala joskus kitsaasti myöntyy.

    Jeesus saa meidät peilaamaan omaa suhdettamme Taivaalliseen Isään ja sitten hän paljastaa jumalallisen logiikan, sen jumalallisen luonteen, joka on aivan toisenlainen kuin meidän ihmisten väliset suhteet – Hänen tahtonsa meitä kohtaan.

    Jumala lupaa kuulla ja vastata, avata kolkuttavalle, etsijä löytää – näin Raamattu meille lupaa. Jeesus avaa yhteyden Taivaalliseen Isään, Hän on se kenen nimissä voimme lähestyä Kaikkivaltiasta Jumalaa.

    Mitä jos Jumala ei vastaa meidän odottamalla tavalla?

    Jumala, Isämme on jo myötämielinen meitä kohtaan, emme voi muuttaa hänen mieltään meitä kohtaan.

    Kuinka Jeesus voi sanoa, että Jumala vastaa rukouksiin, kun kokemuksemme voi olla, ettei hän ole vastannut, vaikka niin paljon olemme pyytäneet?

    Olin viime sunnuntaina ystävämme hautajaisissa, taistelu pahimmanlaatuista syöpää vastaan kesti 2,5 vuotta – pääsiäisaamuna 44-vuotias ystävämme sai kutsun taivaan ylösnousemusjuhlaan. Lukuisat ihmiset rukoilivat ystävän puolesta koko tuon sairauden ajan, syöpä ei parantunut. Taivaallisen Isän vastaus oli toisenlainen, hän kuitenkin vastasi. Sairauden keskellä ystävällämme oli syvä luottamus Jumalaan ja siihen, että Hänellä on valta parantaa tai kutsua tästä ajasta luokseen.

    Onko Pyhän hengen pyytäminen häpeilemätön pyyntö?

    Evankeliumissa oven takana oleva ystävä pyytää hellittämättä – käännös voisi olla myös häpeilemättömästi – siis niin että ensimmäinen ei-vastaus ei mitenkään lannista vaan pyytäjä pyytää kuin lapsi, joka tietää, että Isällä on parasta annettavaa ja hän kinuaa saada sitä parasta. Hän altistaa itsensä todella tarvitsevaksi – ilman sitä mitä vain Isällä on jää paitsi.

    Pyhä Henki on rukouksen henki. Pyhä Henki kristityissä osoittaa Kristukseen ja rukoilee puolestamme. Pyhä Hengen kautta Kristus asuu sydämessämme. Olemme saaneet sen jo kasteessamme lahjaksi.

    Saamme lähestyä rukouksin Isää Jumalaamme Jeesuksen nimessä. Silloin kun rukoilemme Jeesuksen nimessä, saamme usko Jumalan kuulevan meitä sen perusteella mitä Jeesus on, ja mitä hän on meille lahjoittanut. Jeesuksen ansiosta meillä on yhteys Isään. Jeesuksen nimessä tulemme osallisiksi Hänen ansiostaan. Yhtä varmasti kuin Isä kuulee poikaansa Jeesusta, niin Jumala, taivaallinen Isämme kuulee meitä.

    Rukoussunnuntai haastaa meitä rukoilemaan häpeilemättömästi, kinuamaan Taivaalliselta Isältä sitä mitä me tarvitsemme – se kannustaa meitä etsiytymään rukoukseen päivittäin. Elävään suhteeseen Jumalan kanssa, jossa saamme olla hänen lapsiaan. Mitä jos pitäisit seuraavan kuukauden ajan rukouspäiväkirjaa – kirjoita päivittäin ylös ne rukousaiheet, joita olet tuonut Taivaan Isälle – sitten kirjoita myös rukousvastaukset mitä olet aiempien päivien aiheisiin saanut.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 44: Joh. 17:18-23 (12.5.2024) – PBK

    Joh. 17:18–23

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 17

    Jeesus rukoili ja sanoi: ”Isä, niin kuin sinä lähetit minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät. Minä pyhitän itseni uhriksi heidän tähtensä, että heistäkin tulisi totuuden pyhittämiä. Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun. Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Olemme saaneet viettää pääsiäisrippikoulun, joka tänään päättyy tähän konfirmaatioon. Poikkeuksellisesti järjestimme rippikoulun kahdessa osassa, pääsiäisenä ja nyt helatorstain ympäristössä. Jännitimme, kuinka saamme pidettyä kaksi leiriä niin, että niillä on selkä yhteys, että kaksi leiriä olisi yhtä eheää kokonaisuutta.

    Evankeliumitekstimme puhuu yhteydestä – tai itse asiassa ykseydestä. Tuo kohta on katkelma Jeesuksen jäähyväisrukouksesta, jossa Jeesus itse rukoilee opetuslastensa ja uskovien puolesta.

    Ensimmäiseksi, rukous on yhteyden pitämistä taivaalliseen isään ja kuinka mahtavaa onkaan, että Jeesus itse tässä rukoilee ihmisten puolesta. Yhteys ja ykseys ei ole itsestään selvyys niin helposti se rikkoontuu. Rippikoulua valmistellessa rukous on ensisijaisen tärkeää, tämän ja kaikkien leirien puolesta Lempäälässä rukoillaan paljon. Paljon voimme tehdä valmisteluja, mutta tässä on kyse suuremmasta kuin meidän ponnisteluistamme.

    Toiseksi, tätä Jeesuksen pyytämää yhtä olemista ei voi kukaan ihminen luoda. Sen pitää tulla ulkopuoleltamme. Se on jumalallista alkuperää. Rippikoulun aikana aika usein tulee hetki, jolloin syntyy jonkinlainen leirikupla, porukka alkaa ollakin yhtäkkiä yksi porukka, syntyy kokemus yhteydestä.

    Kolmanneksi, todellinen yhteys seurakunnassa syntyy vain pään kautta, joka on Kristus. Usko omistaa Kristuksen ja kaiken mitä Hän lahjoittaa. Pyhä Henki meissä voi luoda täydellisen yhteyden välillemme, se ei ole mitään näennäistä yhteyttä, vaan Hengen luomaa yhteyttä.

    ….. Usko on Pyhän Hengen lahja, joka syntyy evankeliumin kuulemisesta. ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh. 3:16). Tämän äärellä olemme saaneet olla ja tältä kalliolta saamme ponnistaa eteenpäin elämässä.

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Jeesus on luonut yhteyden meidän ja taivaallisen Isän välillä. Kirkko ja seurakunta on olemassa sitä varten, että usko saisi kasvaa ja vahvistua Jumalan armossa. Yhteys armolliseen Jumalaan saisi vahvistua seurakunnan yhteydessä.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 45: Matt. 16:24-27 (2.6.2024) – Satama

    Matt. 16:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 16

    Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua. Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä. Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin? Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa jokaiselle tämän tekojen mukaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tosiaan viime sunnuntain aihe oli katoavat ja katoamattomat aarteet ja saamme vielä tänään olla tämän aiheen äärellä..

    Evankeliumi sijoittuu kohtaan, jossa Jeesus ensi kerran puhuu opetuslapsilleen kuolemasta, että hänet vangittaisiin ja ristiinnaulittaisiin… ja Pietari nuhtelee Jeesusta ja sanoo ettei niin saa käydä. Tämä siis nyt tämän evankeliumin edellä.

    (Syntejä ei voi antaa anteeksi, jos niitä ei ole sovitettu. Syy maailmaan tulemiselle)

    Mitä on se, että Jeesuksen pitää kulkea edellä?

    Itsensä kieltäminen: Kyse ei ole mistään arkielämän kieltäymyksistä: jätetään jälkiruoka pois ja eletään terveellisesti, vaan oman elämän kieltämisestä! Onko hinta liian suuri? Oman elämän antamista kuolemalle alttiiksi! Risti viittaa aina kuolemaan ja Jeesuksen kärsimykseen.

    Laskelmissamme löydämme omat keinomme elämämme pelastamiseksi… Jeesuksen ulkopuolella ei ole mitään, joka kävisi pantiksi elämästä. Mikä elämässämme on tärkeintä? Tahdommeko voittaa vain tässä elämässä?

    Vaihtokauppa – millä hän vaihtaa takaisin??

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 46: Luuk. 6:27-31 (7.7.2024) – PBK

    Luuk. 6:27–31

    Evankeliumista Luukkaan mukaan, luvusta 6

    Jeesus sanoi: ”Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Oletko sinä koskaan ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena? Niin että olet saanut osaksesi jotakin kohtuutonta uhrautuvaisuutta, anteliaisuutta tai armahtavaisuutta? Miltä se on tuntunut?

    Saimme viettää reilun viikon yhdessä Tervajärven leirikeskuksessa rippileirillä. Mistä intensiivisessä leirissä oikein on kysymys? Juhannuksen jälkeen Tervikselle syntyi vajaan 40 hengen leirikupla, oma maailmansa, jossa elimme ja olimme yhdessä.

    Leirin alkaessa jännitystä aiheutti erityisesti se, kenen kanssa saan jakaa huoneeni. Tuleeko ryhmääni skibideimmät tyypit ja millaisia ne vetäjät ja isoset sitten loppu viimeksi ovat? Leirin aikana opimme toisistamme ja yhtäkkiä huomasimme olevamme yhtä porukkaa, jotakin oli tapahtunut. Enää se, joka oli ollut vieras, ei sitä ollutkaan. Jotain toivottua mutta odottamatonta oli tapahtunut.

    Jeesus puhuu evankeliumissa Jumalan valtakunnan rakkauden laista seuraajilleen. Lain vaatimukset kuulostavat kohtuuttomilta. Kuinka kukaan voi suostua tuollaiseen?

    Luonnostaan kysymme: Mitä hyötyä mulle on Jeesuksesta? Mihin tarvitsen elämässäni häntä? Elämän voi elää ilman Jeesusta, jos mittaat hyötyjä niin kuin maailma mittaa. Jumalan valtakunnan logiikka on toisenlaista. Katse kääntyy omasta navasta vasta sitten kun Jumala saa kirkastaa henkilökohtaisesti sen, mitä sinun puolestasi on tehty. Oikeudenmukaisen tuomion sijasta joku muu on ottanut kantaakseen kaikki meidän rikkomuksemme. Kristittynä eläminen on tuosta anteeksiannosta elämistä.

    Kultaista sääntöä soveltaen Paavali kirjoittaa Kolossalaiskirjeen kolmannessa luvussa:

    Kirje kolossalaisille 3:13-14 FB92

    Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.

    Kysyin, milloin olet ollut laskelmoimattoman rakkauden kohteena. Jo kasteesi hetkellä Jumala on lahjoittanut sinulla syntien anteeksiannon ja pelastuksen Jeesuksen tähden ilman mitään sinun omaa ansiotasi. Jeesus on täyttänyt tuon lain.

    Olemme koko ajan saamapuolella – Jumala siunaa meitä, Jeesus rukoilee puolestamme lakkaamatta ja antoi itsensä ei ainoastaan lyötäväksi, vaan ristiinnaulittavaksi meidän puolestamme.

    Rakkaus ei valikoi, vaan kohdistuu juuri siihen mikä ei sitä ansaitsisi. Jumalan laskelmoimaton hyvyys kohdistuu syntiseen ihmiseen. Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän (Joh. 3:16)

    Rippikoulu ja konfirmaatio on sitä varten, että tämä tulisi kirkkaasti opetetuksi ja lahjaksi kasteessa saatu usko saisi vahvistua: Jeesus Kristus kuoli meidän puolestamme. Hän on ainoa toivo ja varma toivo meille jokaiselle. Saamme turvata siihen, mitä hän on tehnyt. Hän kutsuu meitä elämään hänen rakkaudessaan toisiamme rakastaen.

    Tänään saamme iloita teidän kaikkien kanssa, että nämä nuoret ovat saavuttaneet tärkeän etapin elämässään. Vähitellen itsenäistyen he kulkevat kohti aikuisuutta ja tänään heidät konfirmoidaan. Vahvistakoon armollinen Jumala heidän uskoaan ja johdattakoon heitä kaikissa elämän käänteissä.

    Pyydän nyt teitä nuoria saapumaan alttarin eteen.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.