Digiteologi

Teologinen teema: Usko

  • Saarna 47: Matt. 23:1-12 (11.8.2024) – Satama

    Matt. 23:1–12

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 23

    Jeesus puhui väkijoukolle ja opetuslapsilleen: ”Mooseksen istuin on nyt lainopettajien ja fariseusten hallussa. Tehkää siis niin kuin he sanovat ja noudattakaa heidän opetustaan. Älkää kuitenkaan ottako oppia heidän teoistaan, sillä he puhuvat yhtä ja tekevät toista. He köyttävät kokoon raskaita ja hankalia taakkoja ja sälyttävät ne ihmisten kannettaviksi, mutta itse he eivät halua niitä sormellaankaan liikauttaa. Kaiken minkä tekevät he tekevät vain siksi, että heidät huomattaisiin. He käyttävät leveitä raamatunlausekoteloita ja panevat viittaansa isot tupsut, he istuvat pidoissa mielellään kunniapaikalla ja synagogassa etumaisilla istuimilla ja ovat hyvillään, kun ihmiset toreilla tervehtivät heitä ja kutsuvat heitä rabbiksi. Älkää te antako kutsua itseänne rabbiksi, sillä teillä on vain yksi opettaja ja te olette kaikki veljiä. Älkää myöskään kutsuko isäksi ketään, joka on maan päällä, sillä vain yksi on teille isä, hän, joka on taivaissa. Älkää antako kutsua itseänne oppimestariksi, sillä teillä on vain yksi mestari, Kristus. Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija. Sillä joka itsensä korottaa, se alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään meitä kutsutaan tutkimaan itseämme, ei pintapuolisesti, vaan ytimiä myöden. Joku on ehkä kuullut tuon sanonnan: älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin sanon.

    Mitä on kristillinen elämä? Onko se yhä suurempien taakkojen kasaamista kannettavaksi, jotta voimme kutsua itseämme kristityiksi. Mooseksen istuin oli juutalaisuuden korkein hengellinen auktoriteetti. Lainopettajien tehtävänä oli tuli tulkita VT:n Mooseksen lakia. Jos he pysyivät kutsumuksessaan, he opettivat Jumalan sanaa niin kuin se on kirjoitettu. Kuitenkin lainopettajat kehittivät niistä lukemattomia yksityiskohtaisia sääntökokoelmia sälyttäen taakkoja kuulijoilleen.

    Millainen paikka seurakunta on? Mikä toi sinut tänään jumalanpalvelukseen? Kammottavaa olisi, jos seurakunnasta jää sellainen kuva, että vain ne, jotka kelpaavat voivat tulla. Ne, jotka ovat saavuttaneet elämässään tietyn nuhteettomuuden tason pääsevät kynnyksen yli. Samalla kohta kutsuu meitä tutkimaan sitä, mitä seurakunta on? Emmehän me ole vain tapahtumajärjestäjä? Kaikella pitää olla syvempi tarkoitus etsiä Jumalan tahtoa ja olla Hänen yhteydessään.

    Jumala ei koskaan kysy: miltä sinä näytät tai miten vertaudut muihin ihmisiin? Hän kysyy: Missä sinä olet? Jo Raamatun alkulehdillä Jumala etsii langennutta ihmistä, hän haluaa kohdata meidät. Hän tahtoo olla kanssamme. Jumala tahtoo kohdata sinut ja ottaa pois kaikki taakkasi ja kuormasi. Hän tahtoo puhdistaa jokaisen seurakunnan yhteydessä. Kun olin edellisviikonloppuna KesäSpirit -tapahtumassa Ideaparkissa, siellä norjalainen Öivind Augland puhui herätyksestä. Yksi sytyke sille hänen mukaansa oli se, että ollaan aitoja, totta. Se tarkoittaa läpinäkyvyyttä, totuudellisuutta – missä sinä olet? Seurakunta ei kutsu meitä ulkokultaisuuteen, vaan elävään suhteeseen Jumalan kanssa hänen valtakuntansa todellisuuteen, jossa ei ole kuin saman korkuisia paikkoja ristin juurella. Tällöin ylpeys ja omavoimaisuus häviää ja olemme täysin riippuvaisia Jumalan armosta.

    2. Kor.12:9 Hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.”

    Kukaan ei voi mennä Jumalan paikalle (isä, oppimestari, rabbi). Jumalan arvovalta on kaikki opettajia suurempi. Hänen ilmoituksensa on Hänen sanaansa, joka on kaiken oikean opetuksen lähde. Hänen kunniaansa ja arvovaltaansa ei voi kukaan anastaa, jos näin tekee, asettuu Jumalan sijaan ja hän ei sitä voi sallia. Väärät opettajat ovat niitä, jotka eivät usko, että Jumala on ilmoittanut itsensä sanassaan Raamatussa ja erityisesti Jeesuksessa. Jeesus on se professori, jota meidän tulee kuulla. Hän kutsuu meitä kuitenkin veljikseen. Saamme olla Jumalan työtovereita, samalla viivalla jokainen, emme kunniantavoittelijoita, vaan palvellen toisiamme.

    Antakaa Jeesuksen opettaa itseänne. Jeesuksen kuorma on kevyt. Matt. 11:28 ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon” Hän avaa Jumalan koko rakkauden täyteyden eteemme. Hän kutsuu palvelemaan toinen toisiamme niillä lahjoilla joita hän on meille antanut.

    Kristus alensi itsensä meidän syntisten itsensä palvelijaksi alistuen kärsimykseen ja kuolemaan meidän puolestamme. Meidän syntimme on sovitettu – kaikki ylpeys, ulkokultaisuus, väärän kunnian tavoittelu, muiden halveksunta, turhamaisuus ja se että uskomme oman kelvollisuutemme olevan ansio Jumalan edessä. Kaikki se on tehty tyhjäksi Kristuksen, todellisen opettajan ja palvelijan ristin työllä, sillä että hän otti nuo ja kaikki muut synnit kantaakseen ja toi meille rauhan Jumalan kanssa. Saamme olla lapsen asemassa ja tunnustaa sen, että me jäämme aina hänen oppilaiksi. Kiitos Jeesus että maksoit syntivelkamme ja olet Herramme.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 48: Mark. 12:41-44 (25.8.2024) – Satama

    Mark. 12:41–44

    Evankeliumista Markuksen mukaan, luvusta 12

    Jeesus istuutui vastapäätä uhriarkkua ja katseli, kuinka ihmiset panivat siihen rahaa. Monet rikkaat antoivat paljon. Sitten tuli köyhä leskivaimo ja pani arkkuun kaksi pientä lanttia, yhteensä kuparikolikon verran. Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi heille: ”Totisesti: tämä köyhä leski pani uhriarkkuun enemmän kuin yksikään toinen. Kaikki muut antoivat liiastaan, mutta hän antoi vähästään, kaiken mitä hänellä oli, kaiken mitä hän elääkseen tarvitsi.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Evankeliumimme on tänään lyhyt kohtaus temppelialueelta, esipihalla, jonne naisillakin oli pääsy. Tuossa yksinkertaisessa hetkessä tapahtuu jotakin sellaista mikä on talletettuna evankeliumiimme. Markus ei koristele tekstiään vaan kuvaa sitä toteamalla mitä tapahtuu.

    Evankeliumitekstikatkelman edellä Jeesus puhuu lainopettajista, keistä viime viikon evankeliumissa Jeesus myös puhui – kuinka ulkoinen arvostus ja kunnia vaanii kulman takana. Näinhän sitä helposti luonnollisesti ajattelee: enemmän on enemmän. Saamme oppia tänään Jumalan valtakunnan suhteellisuutta.

    Ensiksi puhutaan siitä, kuinka Jeesus katselee – tänään kun tulimme messuun, mietitkö, katseleeko Jumala sinua? Miten hän sinua katselee? Tuossa tilanteessa Jeesus näkee paljon enemmän kuin ulkoisen toiminnan. Ja se on juuri evankeliumimme ydin. Kaksi vähäpätöistä ei ollut kummoinen lahja, mutta se oli hänelle kaikki.

    Roponsa antanut leski uhrasi samalla sydämensä ja sen syvimmän rukouksen Jumalalle. Ei hän muuten olisi voinut antaa viimeisiä rahojaan kuin samalla huokaamalla Jumalan puoleen, että hän pitäisi hänestä huolen.

    Jumalasuhde: ”Antoi liiastaan” – on jo kaikki niin eihän siinä Jumalaa tarvita. Omastaan luopumisesta on kysymys hengellisestä taistelusta. On helpompi pitää itsellään kuin antaa muille. Jeesus joutui ihmetykseen lesken osoittamasta rakkaudesta. Sellaisesta rakkaudesta, joka antaa kaiken ja luottaa Jumalan huolenpitoon. Jumala ei ainoastaan anna syntejämme anteeksi, joka on kaikista lahjoista suurin, vaan hän on luvannut myös pitää meistä huolen.

    Jumalalle rahat eivät ole ongelma – meille ihmisille voi kyllä olla. Unohdamme, että kaikki on loppujen lopuksi lainaa, mitään emme täältä voi viedä mukanamme. Mihin käytämme omaisuuttamme, on todellakin hengellinen kysymys. Mihin omavoimaisuus johtaa?

    Panikoimme heti, jos törmäämme vastoinkäymisiin, emme luota siihen, että Jumala pitäisi meistä huolen vastoinkäymisistä huolimatta. Seurakunnassa on vaarana se, että alamme mittaamaan vain ulkoisia asioita. Pääasiaksi nousee muu kuin elävä yhteys Kristukseen ja Hänen evankeliumiinsa. Mahdollisuuksien arviointi alkaa perustua vain inhimillisiin voimavaroihin, ei Jumalan voimaan.

    Paavali kirjoittaa roomalaisille luvussa 12. Room. 12:1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla.

    Ja tämän jälkeen hän alkaa puhumaan seurakunnan tehtävistä ja Jumalan lahjoista. Kaikki on lopulta lahjaa.

    Antakaa niin että tuntuu – tuon käytännön sovellutus voisi olla kymmenykset: ajattelen, että nerokkaasti tuo suhteellinen osuus tuloista on sellaisella rajalla, jossa antaminen alkaa tuntua ja se on vaikeaa. Heti pohdin, onko kyse brutto vai nettotuloista, tulosta verojen ja sivukulujen jälkeen vai miten sitä pitäisi laskea. Laskelmointi paljastaa sen, että olen sidoksissa halvatun euroihin. Kymmenykset eivät ole ehdoton käsky kristityille, joillekin seurakunnille, jotka eivät ole verotusoikeuden piirissä se on elinehto. Se saa meidät pohtimaan sitä, annammeko vain liiastamme vai kaikkemme?

    2.Kor. 8:9 Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.

    Kun Jeesus sanoo: Seuraa minua! Kyse ei ole siitä, että meidän pitäisi itse muuttaa itsemme ennen kuin voimme Häntä seurata. Hän antaa meille kaiken, hän pukee meidät omaan puhtauteensa, hän peittää meidän häpeämme. Hänen köyhyytensä, alentuminen ristin häpeään on suurin rikkautemme. Jeesuksen seuraaminen voi olla köyhyyttä tämän maailman silmissä, mutta se on todellista yltäkylläistä elämää. Tuo rikkaus tekee kaikesta mitä meillä on kiitoksen aiheen, sen vuoksi että kaikki on lopulta lahjaa. Silloin se mitä meillä on, onkin Jumalan ja Hänen valtakuntansa rakentamiseksi annettua mammonaa. Uskommehan sen?

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 50: Matt. 17:24-27 (3.11.2024) – Satama

    Matt. 17:24–27

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 17

    Kun he saapuivat Kapernaumiin, tuli Pietarin luo temppeliveron kantajia, jotka sanoivat: ”Kai teidän opettajanne maksaa temppeliveroa?” ”Maksaa kyllä”, hän vastasi. Kun hän meni sisälle taloon, Jeesus ehätti kysymään: ”Mitä mieltä olet, Simon? Keiltä tämän maailman kuninkaat perivät tullia ja veroa, omilta lapsiltaan vai vierailta?” ”Vierailta”, vastasi Pietari. Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Lapset ovat siis vapaat. Mutta miksi suotta suututtaisimme heidät? Mene järvelle ja heitä onki veteen. Ota ensimmäinen kala, jonka vedät ylös, ja avaa sen suu. Siellä on hopearaha. Ota se ja maksa heille sekä minun että itsesi puolesta.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään pyhäpäivän aihe on kahden valtakunnan kansalaisena ja evankeliumista puhutaan verotuksesta. Meidät viedään taas lyhyeen kohtaukseen, jossa käydään kaksi keskustelua tai ensimmäinen niistä on hyvin lyhyt, mutta molemmat koskevat samaa asiaa temppeliveroa.

    Kuitenkin laajemmassa mielessä pyhäpäivä ja aihe koskee maallisen ja hengellisen hallintavallan rajalinjoja. Kuinka meidän pitäisi elää kristittyinä kahden valtakunnan kansalaisina? Sen voisi tiivistää kysymykseen, mitä on olla maailmassa, mutta ei maailmasta.

    Aihe on monella tapaa ajankohtainen. Pelkästään kun katsomme tämän viikon uutisia, voimme nähdä kuinka rajalinjalla ei ole rauhallista – uskonnottomalle lapselle määrättiin maksettavaksi korvauksia 1500 euroa siitä, että koulutilaisuudessa laulettiin varoittamatta Jeesuksesta tai kuinka pastorin saarna sai kanttorin eroamaan virasta – iltapäivälehden mukaan kanttorille oli liikaa kuulla, että ”– Pappi sanoi saarnassaan, että kirkkoon yritetään ajaa ajatuksia, jotka ovat Jumalan sanaa vastaan ja kehotti seurakuntalaisia jumalanpelkoon.” Hämmentävää, jälkimmäisessä on, että saarna on pidetty maaliskuussa ja nyt se asia tuodaan “kohuna” julkisuuteen. Saarna löytyy netistä sekä tekstinä että äänitteenä Ylä-Satakunta lehden sivuilta – suosittelen lukemaan.

    Vielä ei olla siinä pisteessä, että saarnaaminen veisi vankilaan. Historiasta löydämme tällaisia tapauksia. Teologian opintojen loppuvaiheessa istuin kuvainnollisesti kirkon penkissä 1930-luvun Saksassa, Berliinissä ja kuuntelin saarnoja, jotka lopulta veivät saarnaavan papin vankilaan. Pyrin saamaan selville, mikä oli noiden saarnojen perusteella kirkon tehtävä äärimmäisessä tilanteessa, jossa totalitaristinen ideologia alkaa ahdistamaan kirkkoa ja konkreettisesti kahlitsemaan sen palvelijoita. Otsikoin työn ”Vapaana kahleissa” – se tiivistää oleellisen Jumalan todellisuus ja hänen hallintavaltansa on aina tätä näkyvää käsinkosketeltavaa todellisuutta ”korkeammalla”. Mikään tämän maailman kahle ei voi lopullisesti kahlita Jumalan valtakuntaa ja sen eteenpäin menemistä.

    Mennään kuitenkin takaisin päivän tekstiin – siitä sorvasin kolme pientä otsaketta:

    Sanat Jeesuksen suuhun

    Jumalan lapsen vapaus

    Kalliisti ostettu

    Sanat Jeesuksen suuhun

    Temppeliverosta: puoli sekeliä temppelipalveluksen ylläpitämiseen. Kuinka Jeesus suhtautui temppeliin? (oliko halukas maksamaan veroja).

    Jeesuksen puolesta vastaaminen – Pietari laittaa sanat Jeesuksen suuhun – näin meilläkin on tapana tehdä. Kyllä Jeesus on tätä mieltä. Ja sitten Jeesus jo tietää mitä Pietarilta on kysytty.

    Onko meillä pelko, että Jeesus ”jää kiinni” tämän maailman silmissä? Ettei hänen sanansa ja toimintansa miellytä tätä maailmaan ja menemme myötäilevälle puolustuskannalle? Nyt kun mietit tätä eikö kysymys kuulosta aika absurdilta ja kuitenkin maailman mahtavien (kuten fariseukset) silmissä meillä on taipumus ja vaaraa päätyä tähän.

    Jumalan lapsen vapaus

    Kuinka moni unelmoikaan Suomessa siitä, että olisi vapautettu verojen maksamisesta! Tuohon aikaan hallitsijan lapset nauttivat verovapaudesta. Kuningas ei peri veroa omilta lapsiltaan. Heillä taisi olla muutenkin aika hyvät oltavat ja ilmainen ylöspito. Kahden maan kansalaisina saamme maksaa veroja ja kantaa vastuuta yhteiskuntamme taloudesta.

    Kuinka kuulet tuon kohdan ”lapset ovat vapaat.” Eikö tämä tarkoita, että Jumalan lapsina olemme kahden maailman kansalaisia, joiden ei tarvitse maksaa Isälleen, kaikkivaltiaalle Jumalalle minkäänlaista veroa. Jumala lahjoittaa sen mitä hän vaatii – armosta. Hänen valtakuntansa logiikka on aivan toisenlaista kuin tämän maailman.

    Miltä Pietarista onkaan tuntunut, kun hän on kaivanut kalan suusta hopearahaa veronmaksamiseksi. Hopearahan arvo oli juuri se mikä kahdelta meni temppeliveron maksamiseen.

    Jumalan hallintavalta ylettyy myös maalliseen elämään – Hänen huolenpitonsa yltää arkielämäämme asti. Jumalan ihmeet tulevat läpi todelliseen tilanteeseen.

    Kalliisti ostettu

    Kun Jumala saa hallita niin rakkaus alkaa tehdä työtään meissä. Ja se työ jatkuu elämämme loppuun asti. Meitä karsitaan turhasta omien oikeuksin ajamisesta. Rakkaus voi olla suurpiirteistä: miksi suututtaisimme turhaan? Kristitylle kuuluu oikeuksistaan luopuminen…maallisissa asioissa ilon tuottamiseksi toisille ihmisille, mutta jos maallinen hallintavalta vastustaa Jumalan tahtoa ja Hänen sanaansa, sitä tulee vastustaa – muuten meille ei jää mitään. Olemmehan kalliisti ostetut.

    Päässäni soi yksi gospel-biisi, jossa lauletaan:

    Kalliisti on ostettu sieluni ainoa.

    Kalliisti on ostettu, en myy sitä halvalla.

    Kalliisti on ostettu, veri pesi sydämen.

    Viattomalla uhrilla minä olen Kristuksen.

    Meidät on lunastettu kalliista hinnasta. Jeesus on Herramme ja olemme hänen omaisuuttaan ja Hänen valtakuntansa perillisiä. Jeesuksen ristin kuoleman ja ylösnousemuksen kautta on totta, ettemme enää kuulu itsellemme tai maailmalle vaan vain Hänelle. Meidät on kasteessa otettu Hänen valtakuntaansa ja saamme sen uskossa omistaa jo nyt. Tänäänkin saamme yhdessä rukoilla: Tulkoon sinun valtakuntasi ja kyllä Jumalan valtakunta tulee!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 51: Matt. 21:1-9 (1.12.2024) – Satama

    Matt. 21:1–9

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 21

    Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: ”Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian.” Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana: – Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: – Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tänään on ensimmäinen adventti ja Hoosianna kaikuu kirkoissa. Joulun odotus alkaa. Lauloimme kynttilän syttyessä: odotamme Jeesusta seimessä nukkuvaa. Kaikki evankelistat ovat tallettaneet kertomuksen Jeesuksesta ratsastamassa aasilla. Tänään ajattelin lähestyä tätä adventin evankeliumia kolmesta kulmasta:

    Jumalan lupaukset täyttyvät

    Oma odotukseni

    Hiljaisena ja nöyränä

    1. Milloin viimeksi olet tehnyt tarkan etukäteissuunnitelman jollekin projektille, joka ei ole aivan hetkessä valmistuva, vaan vaatii aikaa. Kuinka tuon suunnitelman virstanpylväät saavutettiin ja kuinka sait varmistettua, että toteutus etenee suunnitellusti.

    Tässä evankeliumissamme täyttyy kaksi VT:n profetiaa – Jumala on laatinut tarkan pelastussuunnitelman ja hän on ilmaissut tärkeitä virstanpylväitä VT:ssa, jotka täyttyvät – Jumala toteuttaa suunnitelmaansa, vaikka joutuu toimimaan ihmisten välityksellä. Se on hänen toimintatapansa. Jumala on viisi sataa vuotta ennen ilmaissut suunnitelmansa:

    Sakarja 9:9 Iloitse, tytär Siion! Riemuitse, tytär Jerusalem! Katso, kuninkaasi tulee. Vanhurskas ja voittoisa hän on, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasi on hänen kuninkaallinen ratsunsa.

    Jumala käyttää ehkäpä vähän hölmistyneitä opetuslapsia suunnitelmansa toteuttamiseen. Ohjeistus on selvä: aasi ja varsa(!) on otettava ja tuotava ratsuksi. Kulkuneuvon haltuunotto on varmistettava antamalla opetuslapsille vuorosanat. Näin sanotte, jos kysytään – Jumalan lupaukset ovat varmat ja se, mitä Hän on suunnitellut, toteutuu.

    2. Adventin sanoman äärellä on hyvä kysyä, millaista on minun odottamiseni, saako Jeesus tulla sinun luoksesi adventin aikana? Vai hukkuuko Jeesus omien joulun valmistelusuunnitelmien ja sinun oman aikataulun alle? Hoosianna -huudossa yhdistyy kaksi asiaa: pelastuksen, avun pyytäminen ja ylistyshuuto Kuninkaalle. On siis odotettu Messiasta, pelastajaa, joka tulisi ja ratkaisisi kansansa kohtalon. Tuossa toisessa VT:n profetiassa, psalmissa 118 lauletaan: Ps. 118:25 Hoosianna! Herra, anna meille apusi! Oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon se, joka tulee Herran nimessä. Herran huoneesta teidät siunataan.

    Jeesus tulee luoksemme, jotta voisi pelastaa meidät. Hän tulee sinne, missä Hänet otetaan vastaan – missä Hän saa olla pelastaja. Jeesus tulee sinne missä Häntä tarvitaan. Joku voi ajatella, että Herra Jeesus voi tulla vasta sitten kun olen itse siivonnut elämäni, kun pinnat kiiltää ja olen tehnyt itseni arvolliseksi kohtaamaan Messiaan. Jeesus ei toimi näin. Ilm. 3:20 Minä seison ovella ja kolkutan. Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

    3. Jeesus saapuu nöyränä ja hiljaisena, häntä ei tarvitse pelätä. En tiedä, onko kukaan työhaastattelussa sanonut, että vahvuuteni työntekijänä on olla nöyrä ja hiljainen. Tuo määritelmä voisi saada aikaan ihmetystä. Jeesus on erilainen kuin tämä maailma odottaa. Kuka voisi pelätä aasilla saapuvaa kuningasta? Adventtina Jeesus ratsastaa hiljaisena ja nöyränä – Hänen tehtävänsä, jota kohti hän käy, on luopua kaikkivaltiaan Jumalan voimasta – nöyrtyä meidän veljeksemme ja kuolla syntisten puolesta. Hän tuli tuomaan rauhaa – todellista rauhaa Jumalan ja ihmisten välille. Korjaamaan sen, mikä on rikkoutunut ja antamaan uuden elämän.

    Jeesus saapuu tänäänkin: tässä Raamatun Sanassa, ehtoollisessa: leivässä ja viinissä. Hän saapuu nöyränä antaen rauhan, jota muualta ei voi löytää. Ulkoisesti vaatimattomasti, mutta Jumalan lupaukset täydellisesti täyttäen. Jumala työ ei jää vajaaksi. Hän täyttää odotuksen. Vaikka ympärillä kuohuisi ja vallitsisi levottomuus, Jeesuksen rauha käy tuon kaiken yli. Olosuhteet eivät määritä tuota Rauhaa, joka saapuu heidän luo

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – Hoosianna, tule Herra Jeesus!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 52: Matt. 11:2-10 (15.12.2024) – PBK

    Matt. 11:2–10

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 11

    Kun Johannes vankilassa kuuli Kristuksen teoista, hän lähetti opetuslapsensa kysymään: ”Oletko sinä se, jonka on määrä tulla, vai pitääkö meidän odottaa toista?” Jeesus vastasi heille: ”Kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: Sokeat saavat näkönsä ja rammat kävelevät, spitaaliset puhdistuvat ja kuurot kuulevat, kuolleet herätetään henkiin ja köyhille julistetaan ilosanoma. Autuas se, joka ei minua torju.” Heidän mentyään Jeesus alkoi puhua ihmisille Johanneksesta: ”Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä odotitte näkevänne? Kenties hienosti pukeutuneen miehen? Kuninkaanlinnoista te niitä löydätte, jotka hienostelevat vaatteillaan! Mitä te sitten odotitte näkevänne? Profeetanko? Aivan oikein, ja minä sanon teille, että hän on enemmänkin kuin profeetta. Hän on se, josta on kirjoitettu: – Minä lähetän sanansaattajani sinun edelläsi, hän raivaa sinulle tien.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    On kolmas adventti. Tehkää tietä kuninkaalle – kuinka me voisimme valmistaa tietä kuninkaalle, on se kysymys tänään. Jos Herra on tulossa, kuinka voisimme valmistaa tietä hänelle – evankeliumissa kohtaamme Johannes Kastajan – ehkäpä hän on se, joka tänään saa meitä opettaa.

    Johannes on vankilassa – Hänen saarnansa oli ollut liikaa valtaapitäville. Hän oli toteuttanut kutsumustaan ja julistanut parannusta – avionrikkoja hallitsijalle – ja se oli vienyt hänet vankilaan – ja sinne pimeään vankityrmään kantautuu tieto Jeesuksesta ja Hänen toiminnastaan.

    Kiusallinen kysymys – Johanneksen kysymys – Raamattu ei ole siloteltu kertomus, vaikuttaa siltä, että keskeinen henkilö on epävarma vai mitä tuo vankilakysymys tarkoittaa? Johannes vain haluaa kuulla. Johannes on kastanut Jordanilla Jeesuksen, nähnyt taivaan avautuvan ja kyyhkysen laskeutuvan Jeesuksen päälle – Hän itse lausui: ”Katsokaa Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin.” Mitä onkaan tuon kysymyksen taustalla?

    Onko tyrmä saanut Johanneksen epäilemään kutsumustaan. Kutsumus vie paikkoihin, minne itse en menisi, Jumala vie suunnitelmaansa eteenpäin. Kysymys siitä, onko tämä vaivan arvoista. Tätäkö tämä on?

    Odotuksen ja täyttymyksen eivät ihmisten mielessä kohtaa, kun Jeesuksen toiminta ei johda välittömään sortovallan murtumiseen ja vapautukseen. Näin ollen voi olla, että Johanneksenkin odotukset ovat olleet muuta kuin mihin Jeesuksen toiminta viittasi.

    Tarvittiin enemmän kuin oma kokemus ja tunne – taivaskokemukset haalistuvat vaikeiden aikojen tullessa. Vain Jumalan lupauksiin turvautuminen Raamatussa antaa toivon täyttymyksestä.

    Tarvittiin siis tämä mies, joka ei varonut sanojaan valtaapitävän edessä – onko meillä ketään tällaista julistajaa? Itsesensuuri vaanii jokaista Sanan julistajaa – huojuttavaa julistusta on vaikea päästää ilmoille.

    Katkelma parin vuoden takaa: ”Minä puhun kuin se, joka viitoittaa tietä sille, että hän ehkä lähtee Herran luo. Minä kerron miten te voitte voittaa tämän maan, jos minun aikani loppuu. Minä kerron sen, että se on teille turvaksi. Se on pelastukseksi tälle kansakunnalle. Minä puhun teille pastorit, hengelliset työntekijät, papit ja arkkipiispat: Jos te ette löydä kutsumuksenne ydintä, elää lähellä Jumalaa, tämä maa tuhoutuu. Tämä maa kulkee kohti jumalattomuuden suota, josta ei ole paluuta. Tämä maa kulkee kohti sellaista pimeyttä, jota emme koskaan aikaisemmin kokeneet. Te – minä puhun nyt teille, kuulkaa Herran sana: Jumala kutsuu teitä läheisyyteensä. Se on palvelutyönne tärkein tehtävä, elää lähellä Jumalaa. En tiedä miten elätte, mutta minä kutsun teitä nyt. Elämään elämää, joka on poikkeuksellista, ainutlaatuista, joka johtaa siihen, että kuulette ja näette, mikä on Jumalan tahto tälle kansakunnalle… ilman rukousta sen kuuleminen ja ymmärtäminen ei ole mahdollista. ” (Tuulet puhaltaa -ilta 27.10.2022 / Antero "Mooses" Laukkanen)

    Vastaus: Jes 35:4-6

    Messiaanisen ajan tuleminen, lupaukset täyttyvät – Kirjoituksissa on meillä Jumalan vastaus – Jumala ei herätä uskoa vakuuttelua – Raamatun Sana herättää uskon, Jumalan Sana – Jeesus tulee luoksemme noissa sanoissa.

    38-käännös: ”autuas se, joka ei loukkaannu minuun” – Maailma loukkaantuu, koska se ei halua luottaa Jumalan armoon vaan omiin tekoihinsa. Sitä loukkaa myös se, että Jeesus on köyhä ja viheliäinen, ristin kantaminen ei sovi maailmalle, johon Jeesus kutsuu meitä. Hän oli toisenlainen Messias – ei ihmisen ajatusrakennelmiin sopiva.

    Jeesuksen edellä kulkeneesta Johanneksesta oli myös ennustettu (Malakian kirjassa) – ja kuitenkin tarvittiin Jeesuksen todistus Johanneksesta, jotta ihmiset ymmärtäisivät sen mitä heidän edessään oli jo tapahtunut Johanneksen julistaessa – emme voi ymmärtää yhtäkään Raamatun kohtaa ilman Pyhän Hengen apua. (Ef. 1:15-18)

    Kelpaako meille Jumalan tarjous? Hän on valmistanut kaiken – ilmoittanut Pelastussuunnitelman Raamatussa? Tuntuuko että tuo on liian kaukana arkitodellisuudestamme – se ei sovi kuin satunnaisiin juhlahetkiin. Kuitenkin Jumala on lähellä, Hän tulee luoksemme tänäänkin Raamatun Sanassa ja ehtoollisessa, leivässä ja viinissä – Pyhän Hengen kautta.

    Me saamme kysyä: Herra, oletko se sinä? Ja Hän vastaa meille – Tässä ole sinun Herrasi ja Vapahtajasi – Olen tullut sinua varten. Ketään muuta ei enää tarvitse odottaa. Tässä olen sinua varten. Ole turvallisella mielellä sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi!

    Siunatkoon Jeesuksemme tämänvuotisen joulun odotuksemme – odotuksen joka on täyttymässä!

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 54: Matt. 10:16-22 (26.12.2024) – PBK

    Matt. 10:16–22

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 10

    Jeesus sanoi opetuslapsille: ”Minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset. Pitäkää varanne, sillä ihmiset vievät teidät oikeuden eteen ja ruoskivat teitä synagogissaan. Maaherrojen ja kuninkaidenkin eteen teitä tullaan viemään minun takiani, todistukseksi heille ja kansoille. Mutta kun teidät luovutetaan viranomaisten käsiin, älkää olko huolissanne siitä, miten tai mitä puhuisitte, sillä teille annetaan tuona hetkenä sanat, jotka teidän tulee puhua. Te ette puhu itse, teissä puhuu Isänne Henki. Veli antaa veljensä surmattavaksi, isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiaan vastaan ja tuottavat heille kuoleman. Kaikki tulevat vihaamaan teitä minun nimeni tähden, mutta se, joka kestää loppuun asti, pelastuu.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Ei uskoisi, että eilen oli joulupäivä. Lämmin joulutunnelma haihtuu nopeasti tapaninpäivän saapuessa, kun vietämme tätä päivää niiden vuoksi, joita vainotaan uskonsa vuoksi… tai jotka ovat menettäneet henkensä Jeesuksen nimen tähden.

    Tulevaisuuden kuva: Tänään se tapahtui. Yritin lähteä pois kaupungista, kun automaattisen tarkastuspisteen tunnistin hälytti. Puomi ei auennut ja konemainen ääni käski palaamaan kotiin ja odottaa soittoa. Kansalaispisteeni olivat jo tippuneet niin alas, etten pystynyt enää ostamaan kuin välttämättömiä elintarvikkeita. Kodin verkkoyhteydet oli jo rajoitettu vain valtiollisille sivuille eikä matkalippuja voinut enää ostaa. Puhumattakaan että olisin voinut poistua maasta. Valvontakamerat lienevät kuvanneet minut liian usein kirkkomme lähistöllä. Jeesuksen mainitseminen puhelimessa lienee ollut viimeinen niitti. Nyt musta auto tuli pihaan hakemaan minua…

    Jeesus lähettää

    Evankeliumiteksti vie meidät tilanteeseen, jossa Jeesus on lähettämässä opetuslapsiaan matkaan, siis tehtävään, jota varten heidät on valittu. Evankeliumi oli vietävä kaikille – joulun sanoma lähtee liikkeelle. Nämä periaatteet kuuluvat kaikille, jotka aikovat olla evankeliumin työssä.

    Lähettilään ovat jonkun asialla, ei omalla vaan lähettäjän asialla. Valtuutus tulee lähettiläältä. Jeesus on tietoinen mihin Hän lähettää. Ilman lähettäjää emme ole mitään. Vertauskuva lampaista susien keskellä on vastaansanomaton. Lammas ei voi itse yhtään mitään raatelevalle pedolle. Sen ominaisuudet jäävät alakynteen kirjaimellisesti suden kohdatessa. Voima on siis täysin ulkopuolellamme, lähettäjän valtuutuksessa. Jeesus lähettää – Jumala lähettää mahdottomiin tilanteisiin, joissa oma voima riisutaan täysin ja olemme täydellisesti riippuvaisia siitä, mitä Jumala itse meille antaa.

    Matt. 10:39 ”Joka varjelee elämäänsä, kadottaa sen, joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.”

    Jumalan pelikirja on toisenlainen kuin tämän maailman: laskelmointi ja evankeliumin laimentaminen on jotakin, mikä vie harhapoluille. Tie, joka eteemme piirretään, on selkeä, mutta mahdoton kulkea ilman Hyvää Paimenta.

    Viisaus (kavaluus), emme ole ”nukkeja”, jotka ovat tahdottomia. Tämä vie paikalle, jossa ei ole väärää nöyryyttä (alistun kaikkeen ja kaikkien alle), vaan olemme valmiita toimimaan kuin käärme, joka ajoi omaa asiaansa siekailematta. Kuitenkin samalla viattomuus altistaa avoimuudelle ja läpinäkyvyydelle, jossa kaikki on avointa. Tämä yhdistelmä on ainutlaatuinen ja haastava: emme välttele vaaroja ja ole kädenlämpöisen mitäänsanomattomia, vaan valmiina kärsimään lähettäjän vuoksi ja laittamaan kaiken peliin.

    Jeesus jakaa

    Tekstimme piirtää armottoman rajalinjan ihmisten välille: on vain Jeesuksen omia ja niitä, jotka Hänet hylkäävät ja yrittävät päästä eroon myös Hänen seuraajistaan.

    Meillä on vaara kieltää ihmisen varjo, taipumus äärimmäiseen pahuuteen – silmittömään tuhoamiseen. Toisen maailman sodan jälkeen moni vannoi, ettei samanlaista tuhoa enää ihminen tekisi. Kuinka lyhyt on ihmisen muisti?

    Kaikki lähtee liikkeelle välinpitämättömyydestä ja oman nahkansa varjelemisesta hiljentämällä niiden äänet, jotka tarvitsisivat puolesta puhujaa. Miljoonat kristityt kärsivät tänäänkin.

    Raja ei piirry ihmisten välillä vaan ihmisten sisällä, annammeko vallan sille, joka haluaa säilyttää oman elämämme.

    Ainoastaan Jeesus voi avata silmämme näkemään, mistä Hänen kutsussaan on kysymys:

    1. Kor. 1:18: ”Puhe rististä on hulluutta niiden mielestä, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima.”

    Seimeen syntynyt ristin mies on kanssamme joka hetki. Vain hän voi tuoda rauhan joka ylittää olosuhteet ja jonka kutsun voimalla meidän omahyväinen oman elämän varjelu muuttuu alttiudeksi kärsiä uskonsa tähden.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 49: Joh. 7:40-52 (6.10.2024) – Satama

    Joh. 7:40–52

    Evankeliumista Johanneksen mukaan, luvusta 7

    Jeesuksen sanat kuultuaan jotkut väkijoukosta sanoivat: ”Tämän täytyy olla se profeetta.” Toiset sanoivat: ”Hän on Messias.” Mutta toiset epäilivät: ”Ei kai Messias Galileasta tule! Kirjoituksissahan sanotaan, että Messias on Daavidin jälkeläinen ja tulee Betlehemistä, Daavidin kotikaupungista.” Näin ihmiset alkoivat kiistellä hänestä. Muutamat halusivat ottaa hänet kiinni, mutta kukaan ei kuitenkaan käynyt häneen käsiksi. Jeesusta pidättämään lähetetyt miehet palasivat ylipappien ja fariseusten luo, ja nämä kysyivät: ”Miksi ette tuoneet häntä?” Miehet vastasivat: ”Yksikään ihminen ei ikinä ole puhunut sillä tavoin kuin hän.” Silloin fariseukset sanoivat: ”Oletteko tekin antaneet eksyttää itsenne? Onko kukaan hallitusmies uskonut häneen? Tai yksikään fariseus? Tuo rahvas ei tiedä laista mitään – kirottuja kaikki!” Silloin Nikodemos, joka itse oli fariseus ja oli aiemmin käynyt tapaamassa Jeesusta, sanoi: ”Eihän meidän lakimme mukaan ketään voi tuomita, ennen kuin on kuultu häntä ja otettu selville, mitä hän on tehnyt.” Mutta toiset sanoivat hänelle: ”Taidat olla itsekin Galileasta. Tutki kirjoituksia, niin opit, ettei Galileasta tule profeettaa.”

    Tämä on pyhä evankeliumi – ylistys sinulle Kristus!

    Tämän sunnuntain evankeliumiteksti vie meidät lehtimajajuhlaan Jerusalemiin, jossa Jeesus on puhunut ja saamme kuulla ihmisten reaktiot puheeseen. Aiheenamme oli tänään usko ja epäusko. Jumalan Sana synnyttää uskon, mutta se voi myös paaduttaa hänet, joka torjuu evankeliumin ja sulkee siltä sydämensä. Usko ja epäusko taistelevat jokaisen kristityn elämässä. Kuinka tämä Raamatun kohta voisi auttaa meitä tänään uskomaan Vapahtajaan?

    Evankeliumitekstimme alkaa tänään taas kerran kohdasta, jossa arvoitukseksi jää, mitä Jeesus on sanonut ennen tätä kohtausta – mihin tässä ollaan reagoimassa. Katsotaanpa hiukan taaksepäin: jakeesta 37: Juhlan suurena päätöspäivänä Jeesus nousi puhumaan ja huusi kovalla äänellä: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun luokseni ja juokoon! Joka uskoo minuun, ’hänen sisimmästään kumpuavat elävän veden virrat’, niin kuin kirjoituksissa sanotaan.

    Jeesus puhuu niin kuin se, jolla on valta. Jeesus lupaa jotakin sanoin kuvaamatonta: Hän on se, joka voi sammuttaa ihmisten syvimmän janon. Täyttää kaipauksen, joka on täyttymättä. Rauhoittaa levottomuuden, joka piina ilman Jumalaa elävää. Ja vielä enemmän, hän synnyttää uskon lähteen, josta sama vesi saa jatkaa kulkuansa eteenpäin.

    Kuinka monella tavalla ja mihin vedoten Jeesus sitten torjutaan? Jeesuksen puheen vaikutus on kahtalainen: Jeesuksen Sana jakaa ihmiset, toiset löytävät elämän, toiset loukkaantuvat häneen.

    Yksi tapa, jolla Jeesus torjutaan, on ihmisviisaus. Esitetään vain väite epätodeksi ja saadaan tämä kansan villitsijä pois pelistä. Lisätään omaan perusteluun ripaus ylemmyyttä ja halveksuntaa niin eiköhän ääliöt hiljene, vastaväitteitä ei kukaan ainakaan uskalla esittää. ”Eihän Galileasta tule Messiasta.” Raamattu kuitenkin itse vastaa tähän. Matteus 4:15-16 viittaa Jesajan profetia Messiaasta:

    [15] – Sebulonin maa ja Naftalin maa, Meren tie, Jordanin takainen maa ja muukalaisten Galilea – [16] kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus.

    Toinen tapa, jolla Jeesuksen kohdanneet yritetään vaientaa, on vedota auktoriteettiin. Kukaan kaikista korkeimmista ja viisaimmista opettajista ei ole uskonut häneen, oletteko te niin tyhmiä, että kuuntelette tämän opetuksia. Omana aikanamme Jeesuksen uskovat leimataan järjettömiksi – ainakin jos he uskovat Raamatun olevan Jumalan ilmoitus, Hänen tahtonsa – ripaus hengellisyyttä on ihan ok, mutta se, että joku sanoo Raamattua uskon ja elämän ylimmäksi ohjeeksi ei taida saada kannatusta.

    Kolmanneksi Jeesuksen opetus pyritään vaientamaan niin, että otetaan laki omiin käsiin. Tällä kertaa Jeesusta ei oteta kiinni. Jumalan suunnitelma Jeesuksen vangitsemisesta ei ollut vielä ajankohtainen – lopulta ainoastaan petoksella Jeesus saataisiin sanoistaan kiinni. Kansan oppineet, jotka syyttävät rahvasta lain tuntemattomuudesta, itse syyllistyvät epäoikeudenmukaisuusuuteen: laki otetaan omiin käsiin (Toora, Profeetat, Kirjoitukset).

    Jeesuksen kohdannut Nikodemus sitten muistuttaa oikeusperiaatteesta, ettei ketään tule tuomita ennen kuulemista. Tuo vanhurskas kommentti on sen seuraus, että Nikodemus on kohdannut Jeesuksen henkilökohtaisesti. Jotain on jäänyt itämään tuosta kohtaamisesta. Tuossa kohtaamisessa on viittaus tämän sunnuntain VT:n tekstiin: Joh.3: [14] »Niin kuin Mooses autiomaassa nosti käärmeen korkealle, niin on myös Ihmisen Poika korotettava, [15] jotta jokainen, joka uskoo häneen, saisi iankaikkisen elämän.

    Mitä tuo kohta kertoo tänään meille? Katso Jeesukseen! Katso ristille korotettuun syntiesi sovittajaan! Katso Häneen, joka ainoastaan voi pelastaa meidät synnin myrkkyyn kuolevat. Katso Häneen, joka on iankaikkisen elämän lähde! Älä ole epäuskoinen vaan usko! Usko tarttuu Jumalan lupauksen sanaan, siihen että tuossa on elämä ja autuus. Usko luottaa siihen, ettei Jumala ei valehtele. Usko katsoo – ei oman sydämen synteihin – vaan syntien sovittajaan ristiinnaulittuun Kristukseen. Häneen saamme turvata niin tänään kuin viimeisenä päivänä.

    Nouskaamme tunnustamaan kristillinen uskomme apostolisen uskontunnustuksen mukaan.

  • Saarna 55: Matt. 3:13-17 (12.1.2025) – Satama

    Matt. 3:13–17

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 3

    Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ”Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan pitäisi saada sinulta kaste!” Mutta Jeesus vastasi hänelle: ”Älä nyt vastustele. Näin meidän on tehtävä, jotta täyttäisimme Jumalan vanhurskaan tahdon.” Silloin Johannes suostui hänen pyyntöönsä. Kun Jeesus oli kastettu, hän nousi heti vedestä. Samassa taivaat aukenivat, ja Jeesus näki Jumalan Hengen laskeutuvan kyyhkysen tavoin ja asettuvan hänen päälleen. Ja taivaista kuului ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt.”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään on kasteen sunnuntai. Lyhyessä evankeliumitekstissämme on kuvattu, kuinka Jeesus tulee pitkän matkan takaa Galileasta Jordanille kastettavaksi. Tämä lyhyt sananvaihto, joka käydään Johanneksen ja Jeesuksen välillä on vain Matteuksen evankeliumissa.

    Uuden vuoden alku sisältää usein paljon hyviä aikomuksia uuden elämän aloittamisesta, siis sellaisen, jossa tehdään itse muutos ja aloitetaan uusi harrastus terveemmät elämäntavat tai vaikka pidättäydytään herkuista, joita on joulunaikana syöty.

    Tällainen parannus voi olla ihan tarpeellista ja hyödyllistä hyvinvoinnin kannalta. Kun luotaamme tätä kastekysymykseen voimme joutua hämmennyksiin. Onko niin, että minun pitää täyttää jokin ehto ennen kuin voin sanoa olevani Jumalan lapsi.

    Joku saattaa sinulta jossain kysyä:

    Oletko sinä uudestisyntynyt?

    Oletko todella antanut elämäsi Jeesukselle?

    Nämä ovat oleellisia kysymyksiä, mutta on vaarana, että kiintopiste kääntyy Jumalan teoista omiin tunteisiin ja tekoihin – monesti tuntuu siltä, että me luterilaiset hävitään keskustelut vapaiden suuntien ystävien kanssa, kun on puhe kasteesta tai uskoontulosta. Katekismuksemme selkeästi opettaa ja siihen saamme luottaa: uudestisyntyminen tapahtuu kasteessa (Tiit 3:5).

    Raamattu sanoo selkeästi: (Markus 16:16) ”Joka sen uskoo ja saa kasteen, on pelastuva..” Tämän voisi sanatarkasti käännettynä sanoa: Joka on kertakaikkisesti kastettu ja loppuun asti uskoo, se pelastuu. Eikö olekin osuvasti sanottu. Kaste on pätevä ja Jumalan tekona ainutkertainen. Kenenkään ei pidä väheksyä kastettaan, vaikka olisi ollut tuhlaajalapsen tiellä koko elämänsä. Kenenkään ei pidä myöskään mennä uudelleen kastettavaksi, merkkinä uskoontulosta – kaste on Jumalan teko, joka lahjoittaa pelastuksen sille, joka uskoo.

    Toisaalta se tärkein kysymys on: Elätkö tänään uskossa? Onko kasteen lahja jäänyt oven ulkopuolelle? Raamattu moneen kertaan kehottaa kääntymään ja palaamaan siihen armoon joka kasteessa on lahjoitettu. Isä odottaa leppymättä tuhlaajalasta takaisin. Evankeliumin sana saakoon vahvistaa ja synnyttää uskoa tänäänkin ja uudistaa uskoa.

    Tuosta hetkestä alkoi Jeesuksen toiminta. Hän astui tielle. Johannes on ymmällään ja estelee, mutta näin Jeesus samastui syntisten joukkoon ja aloitti toimintansa. Hän tuli veljeksemme – hän alensi itsensä ja tuli meidän kaltaiseksemme.

    Jes. 42:1

    Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman,

    minun valittuni, johon olen mieltynyt.

    Henkeni olen laskenut hänen ylleen,

    hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

    Lahjoista suurin

    Kristus tuli kastettavaksi muiden ihmisten tavoin, vaikka Hän ei sitä tarvinnut parannuksen kasteena ja kääntymisekseen. Hän itse on Jumala ja antaessaan kastaa itsensä Hän astuu kärsimyksen tielle. Kristuksen kaste julistaa: Minä annan itseni teidän ihmisten vuoksi. Samalla kolmiyhteinen Jumala – Isä, poika ja Pyhä Henki julistavat yhdessä: Jumala itse on astunut kansansa keskuuteen pelastaakseen sen. Herra itse pyhittää kasteen ja on siinä – meidän tulee siis kastaa.

    Kasteessa meidät on puettu Kristukseen. Samassa Galatalaiskirjeen selityksessä Luther sanoo:

    Mutta evankeliumin kannalta Kristukseen pukeutuminen ei ole jäljittelyä vaan uusi syntymä ja luominen. Minä saan pukea ylleni Kristuksen itsensä: hänen viattomuutensa, vanhurskautensa, viisautensa, valtansa, autuutensa, elämänsä ja Henkensä. — Kasteessa meille ei anneta puvuksi lakiin eikä omiin tekoihimme perustuvaa vanhurskautta, vaan Kristuksesta itsestään tulee meidän vaatetuksemme. — Se puku on anteeksianto, vanhurskaus, rauha, ilo Pyhässä Hengessä, autuus, elämä ja itse Kristus.

    Tänään saat kiinnittää katseesi kasteeseesi. Sinut on kasteessa liitetty osaksi Kristuksen seurakuntaa, sen jäseneksi. Itseäni puhuttelee se, kuinka kaste on niin tärkeä asia, että vastasyntyneen ollessa hengenvaarassa toimitetaan hätäkaste. Kaste on niin tärkeä, että pieni lapsikin sen tarvitsee. Kasteessa lahjoitetaan syntien anteeksianto, pieni lapsi puetaan Kristukseen. Pieni lapsikaan ei ole viaton – hän kantaa jo syntyessään perisyntiä ja tarvitsee Jeesuksen sovituksen tuomaa anteeksiantoa. Pienen lapsen kastaminen kertoo myös siitä, kuinka meillä ei ole mitään omaa tekoa, jolla voisimme sovittaa itsemme Jumalan kanssa. Mitkään tekomme eivät vie meitä taivaaseen. Syntien anteeksianto on yksin armosta – Kristuksen tähden. Kaste on meille merkki siitä, kuinka Jumala on ottanut meidät Jeesuksessa yhteyteensä ja Hän on uskollinen eikä hylkää lastansa. Tämä on totta tänäänkin – sinulle ja minulle. Siihen saamme katseemme kiinnittää tänään ja uskolla omistaa sen mitä se lupaa.

    Lue katekismuksesta Kaste Merkitys

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Apostolisen uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 56: Matt. 13:24-30 (9.2.2025) – Satama

    Matt. 13:24–30

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 13

    Jeesus esitti opetuslapsilleen vertauksen taivasten valtakunnasta: ”Mies kylvi peltoonsa hyvää siementä. Mutta kun kaikki nukkuivat, hänen vihamiehensä tuli, kylvi vehnän sekaan rikkaviljaa ja meni pois. Kun vilja nousi oraalle ja alkoi tehdä tähkää, rikkaviljakin tuli näkyviin. Työmiehet menivät silloin isäntänsä luo ja sanoivat hänelle: ’Herra, etkö sinä kylvänyt peltoosi hyvää siementä? Mistä siihen on tullut rikkaviljaa?’ Isäntä sanoi heille: ’Se on vihamieheni työtä.’ Miehet kysyivät silloin häneltä: ’Tahdotko, että menemme kitkemään sen pois?’ ’En’, hän vastasi, ’te voitte rikkaviljaa kootessanne nyhtää sen mukana vehnääkin. Antakaa niiden kasvaa yhdessä elonkorjuuseen asti. Kun sen aika tulee, minä sanon korjuuväelle: Kootkaa ensin rikkavilja ja sitokaa se kimpuiksi, että se poltettaisiin. Mutta vehnä korjatkaa aittaani.’”

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tänään puhutaan kylvämisestä, yhdessä monista Jeesuksen vertauksista taivasten valtakunnasta – vertaus kokonaisuutena kertoo meille taivasten valtakunnasta – Jumalan hallintavallasta. Matteuksen evankeliumissa on yhteensä seitsemän vertausta taivasten valtakunnasta ja jokaisella niistä on oma tarkoituksensa. Tämä vertaus on siitä armollinen, että Jeesus tarjoaa siihen myös selityksen alkaen jakeesta 36. On hyvä huomata, että silloin suuret kansanjoukot ovat lähteneet ja Hän on yhdessä opetuslasten kanssa sisällä. Jeesuksen lähimmät opetuslapsetkin tarvitsivat tarkkaa selitystä.

    Jakeet Matteus 13:37-39 Hän vastasi heille: »Mies, joka kylvi hyvää siementä, on Ihmisen Poika. [38] Pelto on maailma. Hyvä siemen tarkoittaa niitä, jotka kuuluvat taivasten valtakuntaan, rikkavilja niitä, jotka ovat Paholaisen vallassa. [39] Paholainen, joka kylvi rikkaviljaa, on Saatana, elonkorjuu on maailman loppu, ja korjuumiehet ovat enkeleitä.

    Hyvää siementä – Jeesus itse kylvää hyvää siementä – Ainoastaan Jumalan vaikutus synnyttää hedelmää. Ihmisten nukkuessa vihollinen kylvää rikkaviljaa (tätä harrastettiin oikeastikin niin että se oli määritetty rangaistavaksi teoksi.) Taivasten valtakunta on jatkuvien hyökkäysten kohteena.

    Aitoa on hyvin vaikea erottaa väärästä – näin monet lahkot ja ryhmät opettavat – vasta harhan noustessa täyteen mittaansa se tulee esille – väärän viljan kylväjä ei halua paljastua – hän on jo kaikonnut eikä halua paljastua. Tässä maailmassa on monenlaista eksyttäjää ja rikkiviljan kylväjää. Kuitenkin Jumala armossaan toimii edelleen ja kallisarvoinen vilja kasvaa.

    Toista ei voi irrottaa, ettei toinenkin lähtisi. Elonkorjuuta pitää odottaa. Kuten toisessa vertauksessa kerrotaan, että viljan antama sato on satakertainen. Sadon korjuun ajan odottaminen kertoo Jumalan kärsivällisyydestä ja armollisuudesta. hedelmän kantamisen aika on paras aika – elonkorjuu tapahtuu aikojen lopussa. Kuitenkaan kohta ei opeta sitä, että rikkavilja olisi näkymätöntä. Vääryys on sitä, että totuuden sijasta opetetaan valhetta, Jumalan Sanan vääristelyä. Vääryyden mukaan eläminen johtaa ikuiseen eroon Jumalasta. Ihminen niittää sitä mitä on kylvänyt, mutta edelleen on armon aika, pelastuksen aika.

    Luterilainen opetus sekalaisesta seurakunnasta tarkoittaa sitä, että näkyvä kirkko maan päällä koostuu sekä vilpittömästi uskovista että nimellisesti kristityistä, joilla ei ole todellista uskoa. Tunnustuskirjat myös opettaa: "Seitsenvuotias lapsikin tietää, Jumalan kiitos, mitä kirkko on: sen muodostavat pyhät uskovaiset ja ne karitsat, jotka kuulevat paimenensa äänen" Kirkon työ on Jumalan työtä ja aikojen lopulla Jumala saattaa työn päätökseen erottelemalla viljan ja rikkaviljan – tulee lopullinen erottelu.

    Jokainen Raamatun opettajan ja papin tulee altistaa itsensä arvioinnille – enkä tarkoita nyt saarnan lennokkuutta ja kielellistä taidokkuutta ja taiteellista vaikutelmaa, vaan kylvön arviointia, onko se mitä kylvän Jumalan Sanan siunaamaa siementä vai oman langenneen luontoni tuottamaa rikkaviljan siementä, jolla erilleen heittäjä kylvää hämmennystä. Raamattu opettaa myös, kuinka vääriä opettajia ei tule seurata. Paavali toteaa Galatalaiskirjeen alussa: ”Toistan sen, minkä olen ennenkin sanonut: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä minkä olette saaneet, hän olkoon kirottu.”

    Paavali joutuu monessa kohtaa teroittamaan ja varoittamaan kirjeissään seurakuntia, esimerkiksi Efeson seurakuntaa. Ap.t. 20:28-30 »Pitäkää huoli itsestänne ja koko laumasta, jonka kaitsijoiksi Pyhä Henki on teidät pannut; huolehtikaa seurakunnasta, jonka Herra omalla verellään on itselleen lunastanut. [29] Minä tiedän, että lähtöni jälkeen teidän joukkoonne tulee julmia susia, jotka eivät laumaa säästä. [30] Teidän omasta joukostanne nousee miehiä, jotka julistavat totuudenvastaisia oppeja vetääkseen opetuslapset mukaansa.

    Seurakunta elää maailmassa, mutta sen Herra synnyttää moninkertaista kasvua, joka perustuu – ei lannoitteisiin – vaan Jumalan ylösnousemusvoimaan, josta me saamme uskovina olla jo osallisina tänään. Meidät on uskon ja kasteen kautta yhdistetään Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jo tänään saamme elää taivaan valtakunnan elämää jo tässä ajassa ja täydellisesi kirkkaudessa. Jeesus päättää selityksensä vertauksesta: (Matt. 13:43) ”Mutta Jumalan omat loistavat silloin Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon!”

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan

  • Saarna 57: Matt. 4:1-11 (9.3.2025) – Satama

    Matt. 4:1–11

    Evankeliumista Matteuksen mukaan, luvusta 4

    Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä. Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi.” Mutta Jeesus vastasi: ”On kirjoitettu: ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.’” Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ”Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: ’Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.’” Jeesus vastasi hänelle: ”On myös kirjoitettu: ’Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.’” Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: ”Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: ’Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.’” Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.

    Tämä on Pyhä evankeliumi!

    Tämän sunnuntain aihe on Jeesus kiusausten voittaja. Olen jakanut saarnan kolmeen osaan ja otsikoinut ne:

    1. Iskunpaikka

    2. Jeesus, ei minä

    3. Voittajana maalissa

    Iskunpaikka

    Kuulimme edellä hyvin tutun evankeliumitekstin, jossa Jeesus viedään autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi. Tämä tekstikatkelma sijoittuu Jeesuksen kasteen ja julkisen toiminnan väliin. Sitten kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja yötä, paholainen lähestyy häntä. Nyt olisi iskun paikka.

    Iskunpaikka on se hetki, kun on paras hyökätä – kun vastapuoli on heikoimmillaan – oliko autiomaa ja neljänkymmenen päivän paasto vienyt Jeesukselta voimat – olisiko nyt iskun paikka saattaa ihmiseksi syntynyt Jumalan poika umpikujaan.

    Iskun paikkaa voi selventää palaamalla hiihdon MM-kisojen tunnelmiin: suomalainen voidaan ajaa ahtaalle hiihtokilpailussa kahdella tavalla. Vastustajat kyllä tunnetaan – heidän menneen talven kuntonsa ja vahvuutensa. Ladulla ollaan vastakkain ja jokin ratkaisu pitää tehdä. Ensimmäinen tapa on: määrää itse tahti ja pyri karistamaan vastustaja kannoilta ennen maalia, jos vastassa on sprintteri ja tiedät, ettet pysty vastaamaan loppukiriin, kun loppusuora aukeaa. Toinen tapa on: roiku perässä äläkä päästä karkaamaan edellä olevia – peesaa armottomasti. Voi kuitenkin käydä niin, että molemmissa tapauksissa olet ajautunut huonoon tilanteeseen: et saa karistettua vastustajaa perästä tai edellä olevien vauhti on uuvuttanut ja monta tiukkaan nousua on edessä. Sitten tulee vastustajan iskun paikka. Loppusuora – ja vastustaja hyvävoimaisena irtoaa sellaiseen kiriin, johon ei pysty vastaamaan – tai maitohapot iskevät viimeisessä nousussa niin, että edellä menevä karkaa helposti tavoittamattomiin. Peli on menetetty.

    Onko siis kristityn elämä jatkuvaa taistelua kuin kilpaladulla tai nuoralla tanssia, jossa taistelu paholaisen kanssa on kuin veitsen terällä taitelua pelastuksen ja kadotuksen välillä? Tekstin äärellä meistä jokainen varmasti suuntaa sisäiset silmänsä siihen miten MINÄ pärjään kiusausten kanssa. Monesti kristityn elämä voi olla autiomaata hengellisesti, Raamatun lukeminen, kristittyjen yhteys, rukous ei nouse huulille, uskon elämä tuntuu siltä, onko sitä ollenkaan. Kiusaukset ovat arkipäivää, oma vaellus on kompastelua ja epävarmaa. Miten tässä voisi selvitä?

    Jeesus, ei minä

    Tämän sunnuntain aihe ei ole kuitenkaan MINÄ, kiusausten voittaja! Vaan Jeesus! Miten sitten Jeesus voittaa paholaisen kiusaukset? Katsotaan vielä, kuinka paholainen hyökkää: ensimmäiseksi hän hyökkää itsestään selvän iskun paikan kautta: NÄLKÄ. Inhimillinen puutostila – tunne, jonka poistamiseksi on helppo hyökätä – etkö ole kylläinen, minä voin tyydyttää nälän, janon, pahan olon ja tarjota sellaista, että tarve on tyydytetty ja saat todella mitä kaipaat.

    Tämä vie meidät myös tänään kuultuun syntiinlankeemuskertomukseen. Sinänsä paholainen tarjoaa todellista ratkaisua välittömällä tarpeen tyydytyksellä – mutta samalla valheen, joka pettää ajaa syntiin ja haaksirikkoon, eroon Jumalasta. Jeesus yksinkertaisesti vetoaa Jumalan Sanaan: ”Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.” Erityisesti nyt paaston aikana on hyvä muistaa tämä – jos paastoat jostakin ruumista ruokkivasta, se ei tarkoita, että paastoaisit hengellisesti, vaan ruoki itseäsi Jumalan Sanalla ja rukouksella.

    Paholainen on tehnyt kotiläksynsä ja viekkaasti ottaa Jumalan Sanan käyttöön seuraavassa kiusauksessa – hän siteeraa Psalmien kirjaa luvusta 91 – Heittäydy alas temppelin huipulta! Oletko joskus kuullut kehotuksia heittäytyä? Tämän kohdan äärellä meitä kutsutaan raittiiseen uskoon, joka ottaa Jumalan Sanan kokonaan todesta – myös sen, että Jumala on Luoja, joka on antanut ihmiselle järjen viisauden ja käsityskyvyn, joka vie maalliseen kutsumukseen ja pitämään hyvää huolta kaikista Jumalan luomista lahjoista. Jumalan huolenpito ei ole Hänen kiusaamistaan.

    Kolmanneksi paholainen tarjoaa DIILIÄ, joka on popularisoitu kirjoissa, sovitettu elokuvan juoneksi ja jonkun rock-bändinkin sanotaan suostuneen sellaiseen. Maailman loisto, valta ja rikkaudet tarjottimella ja allekirjoituksella alamaisuus pimeyden valtiaalle – hänen helvetilliselle majesteetille. Paholainen paljastaa korttinsa: lankeemus johtaisi alamaisuuteen hänelle, iankaikkiseen orjuuteen.

    Tähän kolmanteen kiusaukseen Jeesus vastaa ajamalla saatanan pois. ”Mene pois, saatana!” Jeesus huutaa ja vetoaa Jumalaan ainoana, jota tulee palvella. Muistatko, missä Jeesus toistaa tuon ehdottoman kovan huudahduksen?

    Matt. 16: 21–23 Jeesus alkoi puhua opetuslapsilleen, että hänen oli mentävä Jerusalemiin ja kärsittävä paljon kansan vanhimpien, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hänet surmattaisiin, mutta kolmantena päivänä hän nousisi kuolleista. Pietari veti hänet erilleen ja alkoi nuhdella häntä: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!” Mutta hän kääntyi pois ja sanoi Pietarille: ”Väisty tieltäni, Saatana! Sinä tahdot saada minut lankeamaan. Sinun ajatuksesi eivät ole Jumalasta, vaan ihmisestä!”

    Vastattuaan ja torjuttuaan saatanan kiusaukset Jeesus astuu ristin tielle – jo tuolla autiomaassa kuuliaisena Jumalalle – sille tielle, jossa hän veisi päätökseen tehtävänsä meidän tähtemme – pyyteettömän Jumalan palveluksensa, joka veisi hänet ristille. Jeesus on siis kiusausten voittaja meidän tähtemme.

    Voittajana maalissa

    Palataan vielä ladun reunalle – toisenlaisiin kilpailuihin – lasten Hippo-hiihtoihin – niissä jokaiselle maaliin päässeelle laitetaan mitali kaulaan. Ei vain kolmelle parhaalle – ja palkinnon saa heti kun maalilinja on ylitetty. Voi olla, että matkalla on kaaduttu monta kertaa ja sinut on jouduttu nostamaan ylös useamman kerran. Matka kuitenkin jatkuu ja maali häämöttää. Yksikään ei pääse perille omin voimin – mutta jokainen on voittajana maalissa – sijoitus ei merkkaa mitään.

    Kukaan ei voita kiusauksia ilman Jeesusta. Meillä on vain yksi nimi taistelussa paholaista vastaan. Olemme syntisiä ja tarvitsemme jatkuvasti sitä, että saamme Jeesuksen tähden syntimme anteeksi. Konkreettisesti paholaisen syyttäessä saamme palata Jeesuksen turviin, ei meidän tähtemme, vaan Jeesuksen tähden.

    Yhtä konkreettisia kuin kiusaukset ja syntiinlankeemus ovat kristityn elämässä niin Jumalan armo ja rakkaus Kristuksessa tulee osaksemme Jeesuksen ristin sovitustyön kautta. Se on totta sinun kohdallasi kuin minunkin – Et ole tuon armon ulkopuolella, vaan Jeesus kiusausten ja kuoleman voittaja on sinun Herrasi. Kaikissa kiusauksissa meillä on Herra, jota saamme huutaa avuksi.

    Nousemme nyt tunnustamaan Pyhän kristillisen uskomme Nikean uskontunnustuksen mukaan